Lue keskustelun säännöt.
Itkettää kun koko loma mennyt kotona sohvalla istuen
18.07.2025 |
Mitään en ole tehnyt, kun kaipaan niin paljon ihmisiä elämääni. Ei ole yhtään kaveria enkä halua tehdä enää mitään yksin. Siitä tulee vain masentuneemmaksi. Enkä saa tähän elämääni muutosta vaikka miten olen yrittänyt. Vaikka kuinka yritän tutustua ja ystävystyä, niin siltikään yhtään uutta tuttavaa en ole vuosiin saanut. Joka paikassa puhutaan nuorten ja vanhusten yksinäisyydestä, ja järjestetään kaikkea heidän yksinäisyyden ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Meidät keski-ikäiset aikuiset on täysin unohdettu.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et liiku yksin? Saisit virikkeitä ja uusia ajatuksia. Minusta on hölmöä ajatella ettei yksin voisi tehdä ihan samoja asioita kun kaksinkin.
Voi tehdä, paitsi joissain asioissa on vähintään paljon helpompaa jos on kaveri mukana, mutta kokemus ei ole sama. Esim ravintola: menet sinne yksin, istut pöydässä yksin, odottelet ruokaasi yksin muiden iloisem puheensorinan keskellä, syöt sen yksin, on nopeasti syöty kun ei juttele samalla, mitäs sitten, yksin kotiin? Muut jää ravintolaan juttelemaan ja nauramaan.
En minäkään ravintolassa tykkää yksin käydä. Mielummin syön vaikka eväitä luonnossa tai käyn kahvilla. Tykkään myös käydä leffassa, teatterissa ja konserteissa yksin. Menen kun huvittaa ja nautin esityksestä. Matkustelustakin saan elämyksiä. Olen myös huomannut, että esim. vaelluksen aikana saa juttuseuraa. Itse olen sillä linjalla, että elämä valuu ihan hukkaan, jos odottaa vain seuraa. Minulla myös on masennustaustaa, enkä vähättele siis ap.n tunteita. Mutta jos voimia ja intoa vaan on liikkumiseen, niin sitten pitää mennä oli seuraa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattais hankkia niitä kavereita, eikä vain istua sohvalla tekemättä mitään.
Jos olet edes jotenkin toimintakykyinen ja terve etkä ihan rahaton, niin sinulla on valtavasti mahdollisuuksia vaikka mihin. Valittaminen ja uhriutuminen ei ainakaan tuo yhtään mitään hyvää elämääsi.
Miksi et lähtisi vaikka ulos terassille nauttimaan muutamasta viinilasillisesta? Sieltä voisi hyvin löytää rentoa seuraa. Lavatanssit? Risteily? Ylipäätään jonnekin, jossa on edes mahdollisuus nähdä muita ihmisiä. Lemmikki olisi myös mahtavaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti joku tutustunut toiseen alkamalla jutella kirjastossa tai muussa satunnaisessa paikassa?
Minulle on juteltu juuri mm. kirjastossa ja olen itsekin jotakin pientä ihmisille rupatellut, mutta en ole edes kuvitellut, että siitä siirryttäisiin sitten vaikka kahville jatkamaan juttua. Se on ollut parin vuoron dialogi ja sillä selvä.
Olen tuo, joka kertoi tutustuneensa naapuriinsa koiranpennun kautta. Tai siis viereisessä talossa asuva, mutta tapasimme päivittäin puistossa talojen edessä ja hänen koiranpentunsa ihastui minuun. Joten kun rapsuttelin sitä niin ryhdyimme myös juttelemaan, ja sitten vaihdoimme puhelinnumeroita ja meistä tuli läheiset ystävät.
Joten kyllä "satunnaisessa paikassa" voi tutustua ihmisiin. Tosin tuossa oli se, että tapasimme puistossa useita kertoja, mutta silti.
Itse olen myös tutustunut ihmisiin paikallisten harrastuskerhoje
Olen minäkin tällaisissa tilanteissa ollut, mutta aina on jäänyt puhelinnumerot vaihtamatta. Tarjouduitko varahoitajaksi koiralle vai miten tuo meni?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on perhe ja ystäviä, mutta liikun kyllä paljon mielelläni yksin! Oli kyse sitten ravintoloista, kesätapahtumista, rannalle menosta tms., niin menen niihin oikein mielelläni yksin... Siis leffaan menokin on parempaa yksin! Ehkä olen outo introvertti.
Sulla se yksin olo on vapaaehtoista. Siinä on iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ok, eli ei saa olla yksinäinen tai takertuva mutta aktiivisesti pitää koko ajan jutella kaikille ohikulkijoille ja ihmisille kirjastossa jos niistä tulisi ystäviä ja etsiä seuraa kaikista mahdollisista ryhmistä ja laitella lomalla viestiä työkavereille? Ristiriitaista."
Kyllä, juuri niin. Muut ihmiset kyllä haluavat seuraa ja yhteydenottoja mutta sitä pitää miettiä itsekin mitä antaa toiselle ihmiselle. Eli jos otat iloisesti yhteyttä niin se on ihan eri asia kuin jos vain valitat. Jokaisella on omat ongelmat ja murheet, ei kukaan jaksa uutta ihmistä elämäänsä joka on vain onneton ja valittaa.
Ja mistä sinulle tuli vaikutelma että minä valitin esim tällä spr-kaverille?
En minä niin sanonut, ymmärsit nyt väärin. Vaikutat kuitenkin hieman onnettomalta, joten kerroin tuon yleiseksi neuvoksi. En tiedä tietenkään päteekö se sinuun vai ei.
Mutta voin kertoa, että itse olen pelästyttänyt ihmisiä pois olemalla liian onneton ja samoin kavahtanut joskus uusia tuttuja jos heti ensimmäinen tapaaminen oli pelkkä vuodatus onnettomuuden aiheista, koska siinä tuli tunne että en minä jaksa olla vain toiselle tukena.
Mutta älä ota tätä loukkauksena. Ihmisillä oikeasti on myös kiireistä elämässä. Kyllä sinä löydät ihmisiä elämääsi, rohkeutta! Et ole ainoa yksinäinen.
Nyt ulos, oot masentunut kun oot vaan kotona, ei tarvitse ystäviä asioiden tekemiseen, käy vaikka ravintolassa syömässä tänää tai rannalla uimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi ihan satunnaisesti löytää ja tutustua. Minä löysin eräästä laulutilaisuudesta. Hän jotain spontaanisti mulle sanoi ja lopputulemana ilmeni että asui naapuritalossa. Kävin hänen luona tupperwarekutsuilla ja nyt ollaan oltu kavereita jo vuosia. Sohvalla itkeminen ei ois auttanut vaikka mullekin on ollut tosi vaikeaa saada kavereita ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on perhe ja ystäviä, mutta liikun kyllä paljon mielelläni yksin! Oli kyse sitten ravintoloista, kesätapahtumista, rannalle menosta tms., niin menen niihin oikein mielelläni yksin... Siis leffaan menokin on parempaa yksin! Ehkä olen outo introvertti.
Sulla se yksin olo on vapaaehtoista. Siinä on iso ero.
Kyllä. Mutta tarkoitin sitä, että ei kannata jäädä vaan yksin kotiin, kun oikeasti itsekseenkin voi tehdä kaikenlaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulos johonkin penkille istuskelemaan, tulee ainakin joku juttelemaan. Mutta älä alkoholia ota
Monella paikkakunnalla on matalan kynnyksen toimintaa, esimerkiksi mielenterveys puolella on ilmaiseksi kohtaamispaikkoja, nyt ehdottomasti mukaan sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen minäkin tällaisissa tilanteissa ollut, mutta aina on jäänyt puhelinnumerot vaihtamatta. Tarjouduitko varahoitajaksi koiralle vai miten tuo meni?"
Tuossa oli varmaan keskeistä se, että tapasimme oikeastaan joka päivä sattumalta. Olimme molemmat etätöissä ja talojen edessä on puisto, jonka kautta kummankin piti kävellä kun lähti tai tuli kotiin. Ja hänellä oli pieni koiranpentu jota ulkoilutti puistossa 6 kertaa päivässä, joten useamman kuukauden ajan tapasimme sattumalta oikeastaan joka päivä. Joten sitten keskustelut vain pitenivät luonnostaan ja tuntui ihan luonnolliselta vaihtaa puhelinnumeroita kun puhuimme, että jokin päivä pitää ihan sopia yhteisestä kävelylenkistä. Joten en tarjoutunut koiran hoitajaksi mutta me ryhdyimme käymään yhdessä kävelyillä. Sitten yhdessä kahvilla, lounaalla, jne.
Yksinäisille pitäis olla toimintaa. Vaikka yksinäisten opastettu museokierros. Yksinäisten ryhmän konserttiretki tms. Niihin voisi ilmoittautua ja saada seuraa.
Oletko kokeillut järjestettyjä päiväretkiä? Olen käynyt joskus sellaisilla ja siellä on aina saanut seuraa sille päivää. Moni menee niille yksin.
Minulla on kyllä ystäviä joita tapaan ja sukua. Keksin paljon tekemistä. Viihdyn yksinkin. Siinä mielessä en ole täysin yksin enkä koe yleensä yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Ei mullakaan ole ketään ja varsinkin kun vanhemmat kuoli muutama vuosi sitten, elämäni on sen jälkeen ollut totaaliyksinäistä.
Mutta tänä kesänä päätin liikkua paljon ulkona luonnossa. Ei silläkään tavalla kavereita saa, mutta en ole niin masentunut kuin aiempina kesinä. Olen käynyt uimassa ja etsin jatkuvasti uusia uimapaikkoja, saatan ajaa aika kauaskin kun onhan mulla aikaa tuhlattavaksi.
Uin ja kävelen, ihailen upeaa luontoa. Suosittelen lähtemään ulos, pian on taas talvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on perhe ja ystäviä, mutta liikun kyllä paljon mielelläni yksin! Oli kyse sitten ravintoloista, kesätapahtumista, rannalle menosta tms., niin menen niihin oikein mielelläni yksin... Siis leffaan menokin on parempaa yksin! Ehkä olen outo introvertti.
Sulla se yksin olo on vapaaehtoista. Siinä on iso ero.
Nii se on jokaisella. Jokaisella on mahdollisuus etsiä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on perhe ja ystäviä, mutta liikun kyllä paljon mielelläni yksin! Oli kyse sitten ravintoloista, kesätapahtumista, rannalle menosta tms., niin menen niihin oikein mielelläni yksin... Siis leffaan menokin on parempaa yksin! Ehkä olen outo introvertti.
Niin, sinulle se ei ole pakollinen olotila 24/7/365 vaan mukava valinta välillä. Saat myös paljon tukea elämässä. Jos perheesi ja ystäväsi yhtäkkiä katoaisivat eikä uusia tulisi tilalle, montako vuotta jaksaisit iloisesti mennä ja tehdä yksin?
p.s. Tuollaiset viestit tyyliin että kyllä minä perheellinen ihminen viihdyn hyvin yksinkin eivät tuo näihin keskusteluihin mitään lisää. Good for you. Ap on silti yksinäinen.
Mä on koko elämäni ja oon 35v nainen. Elämä on täysin painajaista kun elämä on tommoinen vuodesta toiseen kuten kirjoitit ja kukaan ei yritä edes ymmärtää.
Kai minussa sitten on jotain pahasti vikaa, kun koskaan ei niitä ystävyyssuhteita ole syntynyt noista hetken jutteluista yms. Niin kuin aloituksessa sanoin, kaikkea olen yrittänyt. Olen siis käynyt ja tehnyt asioita yksin. En ole koko aikuisuuttani tässä sohvalla istunut. Nykyisin on vaan entistä vaikeampaa niitä asioita yksin tehdä, kun sen jälkeen on vain entistä yksinäisempi olo. Kun silloin taas huomaa sen kaverittomuuden selvästi ja saa todeta, että edelleen tässä yksin istuu ja edelleen mun puhelin on hiljainen syntymäpäivinäkin.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Kai minussa sitten on jotain pahasti vikaa, kun koskaan ei niitä ystävyyssuhteita ole syntynyt noista hetken jutteluista yms. Niin kuin aloituksessa sanoin, kaikkea olen yrittänyt. Olen siis käynyt ja tehnyt asioita yksin. En ole koko aikuisuuttani tässä sohvalla istunut. Nykyisin on vaan entistä vaikeampaa niitä asioita yksin tehdä, kun sen jälkeen on vain entistä yksinäisempi olo. Kun silloin taas huomaa sen kaverittomuuden selvästi ja saa todeta, että edelleen tässä yksin istuu ja edelleen mun puhelin on hiljainen syntymäpäivinäkin.
ap.
Voi että, tsemppiä nyt ap! Me kaikki olemme erilaisia ja tietysti myös ympäristö vaikuttaa, että missä on helpompi tutustua ihmisiin.
Itselleni on helppo ottaa ihmisiin yhteyttä ja ryhdyn helposti myös juttelemaan. Mutta silti olen monesti yksinäinen, eli ei se helppoa taida olla kenellekään.
T. Tuo joka kertoi koiranpennusta
Minulla on perhe ja ystäviä, mutta liikun kyllä paljon mielelläni yksin! Oli kyse sitten ravintoloista, kesätapahtumista, rannalle menosta tms., niin menen niihin oikein mielelläni yksin... Siis leffaan menokin on parempaa yksin! Ehkä olen outo introvertti.