Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero 50- kymppisenä
17.07.2025 |
Tämä ei varmaankaan ole ensimmäinen ketju tästä aiheesta, mutta ei se mitään.
Parisuhde alkaa tuntua todella kuolleelta.Ei ole mitään yhteistä.Puolison näkeminen ei ilahduta.Tulevaisuuden visioita ei ole.
Ei olla mikään nuoresta saakka yhdessä ollut pariskunta, vaan löysimme toisemme noin kymmenen vuotta sitten.. Mikään ei mennyt kuten odotin ja miten yhdessä suunniteltiin.
Yksinolokin on parempi kuin tämä suhde..Ennen tätä suhdetta elin pitkään sinkkuna ja tiedän pärjääväni sekä taloudellisesti että Mutta hirveästi kaipaan sitä, että saisin vielä rakastaa ja rakentaa yhteisen elämän yhdessä toisen ihmisen kanssa.
Onko täällä teitä, jotka on löytäneet hyvän ja sitoutuneen suhteen, jolla on tulevaisuus, tässä iässä? Kun tuntuu , että niin monille eronneille parisuhde on ollut vain lasten saantia varten, ja tässä iässä vain haluavat elää yksin ja/tai harrastaa kevyt- ja seksisuhteita.
Kommentit (77)
En tiiä mutta sanoisin että eroa jos et ole onnellinen. Toi mitä mainitsit "en iloitse kun tavataan " niin huomasin saman ex suhteessa ja välillä jopa vedin kännit että jaksan mennä toisen painostuksesta paikalle ja olla niinkun ei mitään. Oli siis hankala ja vaativa parisuhde ja henkistä väkivaltaa ,minä 27 , mies 58. Ekaksi tietty oli täysi hurmuri kunnes paljastui todellinen luonne ja sain vasta 3 kk jälkeen tietää oikean ikänsä minkä oli minulle valehdellut yli 10 v nuoremmaksi.
Jokatapauksessa, mun äiti on 55 ja erosi avioliitosta ja löysi hyvän kumppanin rinnalleen melkein heti erosta toipumisen jälkeen , kaikkea hyvää sullakin tiedossa vielä varmasti , KUNHAN USKALLAT .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot ettei suhde "muuttunut rakastamiseksi". Mitäköhän siis siitä konkreettisesti puuttui? Onkohan oma käsityksesi siitä millaista on kun rakastetaan jotenkin epärealistinen?
Vierailija kirjoitti:
Vantaallahan on uusi, iso kierrätyskeskus. Sieltä voisi löytyä
Tämä vahingossa väärään ketjuun::))
Vierailija kirjoitti:
Mä erosin 25 vuoden yhdessä olon jälkeen 47-vuotiaana 8 vuotta sitten. Olisi pitänyt erota jo aiemmin, mutta, niin...lapset. Tosin nuorinkin oli silloin jo 10. Eropäätös oli mun.
Vuoden verran eron jälkeen puhaltelin ja kursin itseäni kasaan. Sitten varovasti deittailemaan. Oli siinä pari vakavampaakin suhdetta, kaatuivat etäisyyteen, erillaisiin elämäntilanteisiin, eri arvoihin, ei mitään draamaattista. Nyt viidettä vuotta yhdessä ihanan miehen kanssa, mutta en ole edes harkinnut yhteen muuttoa ennen kuin hänen nuorin muuttaa kotoa. Tää on hiukan mulle haastava tilanne, kun omat (4) on jo lähteneet kotoa, enkä jaksaisi enää kenenkään muun määräämiä aikatauluja.
Onhan se deittailu tässä iässä todella erillaista kuin nuorena. Ihmisillä on kauhean valmiit elämät, varmaan itselläkin, on lapsia, exiä, exien exiä, exän nyxän lapsia... Melkoinen soppa pahimmillaan.
Kannattaa miettiä hyppääkö kum
Kiitos tästä, hyviä pointteja..Tunteet nykyistä puolisoa kohtaan kuolikin siihen, ettei hän lopulta ollut valmis muuttamaan sitä valmista elämää, jonka oli rakentanut ja odotti mun vain sopeutuvan siihen.. Alunperin kuitenkin puhuttiin muusta ja oli ajatus erilaisista elämästä, joka yhdessä rakennettaisiin.
Tuo valmiit elämät onkin iso suhteen karikko tässä iässä. Itse ajattelen, että asioista voi myös luopua , jos tilalle saa jotain uutta ( lapset toki ei oo tällainen asia).ap
En minä enää 51-vuotiaana miehenä mitään uutta suhdetta hakisi, jos ero tulisi. Oman ikäiset naiset ovat yksinkertaisesti liian vanhoja jo mihinkään hauskaan suhteeseen. On vaihdevuosia, on kremppaa, on jaksamisen kanssa ongelmaa. On haluttomuutta, on tätimäisyyttä. En minä sellaista kaipaa parisuhteeseen. Ystävä voin toki olla, jos löytyy joku jolla muuten samanlaiset mielenkiinnon kohteet elämässä, ja talous kunnossa, niin ettei minun tarvitse kaikkea kustantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yli viisikymppisenäkin voi rakkauden löytää. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tämä. :) Ja löytyi etsimättä ihan elämää elämällä. Ensimmäinen askel on mielestäni kuitenkin rakastua itseensä ja kohdistaa katse omaan elämään. Silloin toisesta ei tule mikään puuttuva palanen, vaan muuta hyvää elämää täydentävä asia. Huonoon suhteeseen ei mielestäni kannata jäädä. Pilaahan siinä samalla oman elämänsä lisäksi myös toisen ihmisen mahdollisuuden kokea rakkautta.
Onnea ap:lle uuteen elämänvaiheeseen, jos uskallat askeleen siihen suuntaan ottaa. :)
Kiitos ..Ajattelinkin, että lähtisin toteuttamaan yksin unelmaani, jonka piti olla yhteinen , mutta puoliso vetäytyi siitä .
Mikä se unelma on?
Perustaa oma kierrätysmyymälä?
Vierailija kirjoitti:
5-kymppisillä on mahdollisten lasten ja exien lisäksi usein omien vanhempien asiat hoidettavana. Työhönkin tarvitsee panostaa, koska 5-kymppisenä työttömyys on käytännössä eläkevirka. Joku varmasti löytääkin uuden rakkauden tai jopa monta. Valtavan määrän onnea se silti vaatii. Eikä monikaan halua olla sellaisen kanssa, joka ei lainkaan viihdy yksin.
Minä viihdyn ja tarvitseekin yksinoloa.. Halusinkin suhteelta sitä, että ollaan sitoutuneita ja rakennetaan yhteistä elämää, mut annetaan toiselle myös vapautta ja omaa tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
65+ ikäisissä on nuorekkaita ja vireitä
Vierailija kirjoitti:
En tiiä mutta sanoisin että eroa jos et ole onnellinen. Toi mitä mainitsit "en iloitse kun tavataan " niin huomasin saman ex suhteessa ja välillä jopa vedin kännit että jaksan mennä toisen painostuksesta paikalle ja olla niinkun ei mitään. Oli siis hankala ja vaativa parisuhde ja henkistä väkivaltaa ,minä 27 , mies 58. Ekaksi tietty oli täysi hurmuri kunnes paljastui todellinen luonne ja sain vasta 3 kk jälkeen tietää oikean ikänsä minkä oli minulle valehdellut yli 10 v nuoremmaksi.
Jokatapauksessa, mun äiti on 55 ja erosi avioliitosta ja löysi hyvän kumppanin rinnalleen melkein heti erosta toipumisen jälkeen , kaikkea hyvää sullakin tiedossa vielä varmasti , KUNHAN USKALLAT .
Menikö 55+ kolmevitosesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot ettei suhde "muuttunut rakastamiseksi". Mitäköhän siis siitä konkreettisesti puuttui? Onkohan oma käsityksesi siitä millaista on kun rakastetaan jotenkin epärealistinen?
Puuttui sitä, että yhdessä sovitut asiat , joilla piti rakentaa yhteistä elämää, jäivät tekemättä, kun toinen muutti mielensä. Ajattelin rakastamisen olevan sitä, että yhdessä eletään ja rakennetaan elämää, oman elämän rinnalle rakentuu yhteinen ja toiseen voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä mutta sanoisin että eroa jos et ole onnellinen. Toi mitä mainitsit "en iloitse kun tavataan " niin huomasin saman ex suhteessa ja välillä jopa vedin kännit että jaksan mennä toisen painostuksesta paikalle ja olla niinkun ei mitään. Oli siis hankala ja vaativa parisuhde ja henkistä väkivaltaa ,minä 27 , mies 58. Ekaksi tietty oli täysi hurmuri kunnes paljastui todellinen luonne ja sain vasta 3 kk jälkeen tietää oikean ikänsä minkä oli minulle valehdellut yli 10 v nuoremmaksi.
Jokatapauksessa, mun äiti on 55 ja erosi avioliitosta ja löysi hyvän kumppanin rinnalleen melkein heti erosta toipumisen jälkeen , kaikkea hyvää sullakin tiedossa vielä varmasti , KUNHAN USKALLAT .
Menikö 55+ kolmevitosesta?
Ei, väitti olevansa 46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yli viisikymppisenäkin voi rakkauden löytää. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tämä. :) Ja löytyi etsimättä ihan elämää elämällä. Ensimmäinen askel on mielestäni kuitenkin rakastua itseensä ja kohdistaa katse omaan elämään. Silloin toisesta ei tule mikään puuttuva palanen, vaan muuta hyvää elämää täydentävä asia. Huonoon suhteeseen ei mielestäni kannata jäädä. Pilaahan siinä samalla oman elämänsä lisäksi myös toisen ihmisen mahdollisuuden kokea rakkautta.
Onnea ap:lle uuteen elämänvaiheeseen, jos uskallat askeleen siihen suuntaan ottaa. :)
Kiitos ..Ajattelinkin, että lähtisin toteuttamaan yksin unelmaani, jonka piti olla yhteinen , mutta puoliso vetäytyi siitä .
Mikä se unelma on?
Perustaa oma kierrätysmyymälä?
Elämä eri suunnalla Suomea kuin nyt.Puutarha, vanha talo, osittainen omavaraisuus. Taloudelliset mahdollisuudet siihen on, ei ole haihattelua.ap
Vierailija kirjoitti:
5-kymppisillä on mahdollisten lasten ja exien lisäksi usein omien vanhempien asiat hoidettavana. Työhönkin tarvitsee panostaa, koska 5-kymppisenä työttömyys on käytännössä eläkevirka. Joku varmasti löytääkin uuden rakkauden tai jopa monta. Valtavan määrän onnea se silti vaatii. Eikä monikaan halua olla sellaisen kanssa, joka ei lainkaan viihdy yksin.
Voiko nää kommentit olla viiskymppisten kirjoittamaaaa ? 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5-kymppisillä on mahdollisten lasten ja exien lisäksi usein omien vanhempien asiat hoidettavana. Työhönkin tarvitsee panostaa, koska 5-kymppisenä työttömyys on käytännössä eläkevirka. Joku varmasti löytääkin uuden rakkauden tai jopa monta. Valtavan määrän onnea se silti vaatii. Eikä monikaan halua olla sellaisen kanssa, joka ei lainkaan viihdy yksin.
Voiko nää kommentit olla viiskymppisten kirjoittamaaaa ? 😁
Kyllä voi..Itsekin luulin, että ikä tuo viisautta , mutta eipä se niin ollut. Sillä voi lohduttautua, että sama se on nuoremmollakin edessä😂ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yli viisikymppisenäkin voi rakkauden löytää. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tämä. :) Ja löytyi etsimättä ihan elämää elämällä. Ensimmäinen askel on mielestäni kuitenkin rakastua itseensä ja kohdistaa katse omaan elämään. Silloin toisesta ei tule mikään puuttuva palanen, vaan muuta hyvää elämää täydentävä asia. Huonoon suhteeseen ei mielestäni kannata jäädä. Pilaahan siinä samalla oman elämänsä lisäksi myös toisen ihmisen mahdollisuuden kokea rakkautta.
Onnea ap:lle uuteen elämänvaiheeseen, jos uskallat askeleen siihen suuntaan ottaa. :)
Kiitos ..Ajattelinkin, että lähtisin toteuttamaan yksin unelmaani, jonka piti olla yhteinen , mutta puoliso vetäytyi siitä .
Mikä se unelma on
Mee ja tee nuo asiat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä erosin 25 vuoden yhdessä olon jälkeen 47-vuotiaana 8 vuotta sitten. Olisi pitänyt erota jo aiemmin, mutta, niin...lapset. Tosin nuorinkin oli silloin jo 10. Eropäätös oli mun.
Vuoden verran eron jälkeen puhaltelin ja kursin itseäni kasaan. Sitten varovasti deittailemaan. Oli siinä pari vakavampaakin suhdetta, kaatuivat etäisyyteen, erillaisiin elämäntilanteisiin, eri arvoihin, ei mitään draamaattista. Nyt viidettä vuotta yhdessä ihanan miehen kanssa, mutta en ole edes harkinnut yhteen muuttoa ennen kuin hänen nuorin muuttaa kotoa. Tää on hiukan mulle haastava tilanne, kun omat (4) on jo lähteneet kotoa, enkä jaksaisi enää kenenkään muun määräämiä aikatauluja.
Onhan se deittailu tässä iässä todella erillaista kuin nuorena. Ihmisillä on kauhean valmiit elämät, varmaan itselläkin, on lapsia, exiä, exien exiä, exän nyxän lapsia... Melkoinen soppa pahimmillaan
Uudessa suhteessa pitäisi tosiaan olla valmiita luopumaan jostain, ja etenkin valmis tekemään kompromisseja, jotta molemmilla olisi hyvä olla uusissa, joskus hyvinkin monimutkaisissa kuvioissa. Usein vaan kuulee, ettei toinen - yleensä se lapsellinen osapuoli- oikein ole valmis toimimaan näin tai osaa asettua sen lapsettoman asemaan. Sen lapsettoman pitäisi joustaa loputtomiin.
No, onneksi viisikymppisillä yleensä on jo isot lapset, mutta yllättävän monella sen ikäisellä miehellä on jopa alle kouluikäisiä. Todella haastava kuvio, etenkin jos lapsen äiti on tiiviisti kuvioissa tai lapsenhoitokuviot on sekavat.
Kannustan kuitenkin eroamaan huonosta suhteesta ja suuntaamaan kohti unelmiaan. Tai ainakin hyvää ja mielekästä arkea. Yksinkin voi tehdä vaikka mitä ja erossa jos koska ystävät ja turvaverkot on kultaa kalliimpia.
Erosin n 50 vuotiaana. Pari muutaman vuoden suhdetta oli seuraavan parin kymmenen vuoden aikana. Sit tapasin vuoden leskenä olleen miehen. Olemme olleet avosuhteessa 8 V. Hyvin on mennyt. Molemmilla on omat kodit, joissa omat lapset ym vierailevat. Kumpikin on säilyttänyt entisen elämänsä. Olemme paljon yhdessä mulla, hänellä, mökeillä, reissuissa ym. Harrastamme teattereita, konsertteja ja elokuvia. Hyvän suhteemme salaisuus lienee kuitenkin omat kodit. En halua itse kenenkään nurkkiin asumaan enkä ketään omaan kotiini vakituisesti olemaan. Viihdyn hyvin yksinkin. Nyt olen 77v ja kaverini on vuoden vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä toivossa kannata erota, että jonkun uuden löytää. Tämä touhu on mennyt ihan ihmeelliseksi. Halutaan pelkästään kevyitä suhteita - lue: pelkkä seksi kelpaa.
Ketään sinkkua et tapaa, ellet ole tindereissä tai sinkkuryhmissä, ja niissä ei yritetä oikeasti tutustua, vaan haetaan tuota edellä mainitsemaani.
Toinen juttu on myös, että vapaalla olevat on syystä vapaina. Kyllä sinkkuuntuneet hyvät tapaukset (siis miehet) viedään käsistä ja ovat samantein varattuja uudelleen.
Olen kyllä tutustunut aivan hurjaan määrään huikeita sinkkunaisia. Harmi, ettei se ole ainakaan itselle vaihtoehto😅
No tämä suhde on kyllä tuhoon tuomittu joka tapauksessa. Ja mulla on monia omiakin unelmia, joiden toteuttaminen olisi mahdollista yksin, mutta ei tässä suhteessa..Silti tosiaan toivon, että saisin vielä rakkaudenkin kokea, kun sitä ei ole suhteissa
Kuolleeseen suhteeseen ei kannata jäädä jos pärjäät rahallisesti yksin. Voi olla että tapaat vielä uuden rakkauden tai sitten et, mutta kannattaa lähteä liikkeelle siitä että on tullakseen jos tulee etkä panikoi jos ei tule. Rakastat itse itseäsi täysillä ja sinulla on tätä rakkautta omaan käyttöön kun olet päässyt miestä eroon. Elät täysillä kun ei tarvitse ottaa miestä enää huomioon. Se rakkaus voi tulla vaikka ulkomaan reissulla vastaan ja elämäsi kääntyä ylös alaisin niin että muutat sinne maahan jossa mies asuu. Kaikkea hyvää ja uutta pääsee tulemaan elämääsi kun pystyt olemaan mahdollisuuksille avoin. Tässä nykyisessä parisuhteessa et ilmeisemmin kumminkaan tähän pysty. Yksin on ehdottomasti parempi jos rakkaus on loppu ja pärjää rahallisesti itsekseen eikä lapsia suhteessa ole.
Eroaminen, tuuliviirimäisyys ja haihattelu on monen palstamamman vahvuus.
- Ukkomies
Alue: Aihe vapaa
5-kymppisillä on mahdollisten lasten ja exien lisäksi usein omien vanhempien asiat hoidettavana. Työhönkin tarvitsee panostaa, koska 5-kymppisenä työttömyys on käytännössä eläkevirka. Joku varmasti löytääkin uuden rakkauden tai jopa monta. Valtavan määrän onnea se silti vaatii. Eikä monikaan halua olla sellaisen kanssa, joka ei lainkaan viihdy yksin.