Miten pärjäätte vanhan äitin kans kaupassa?

'Näkee ihmisiä kaupoissa'. Tuo hymyilytti.

Kukaan ei välttämättä missaa yhtään

mitään, jos jättää väliin Prisma-pariskunnan

mätsäävät tuulipuvut ja itkupotkuraivareita

karkkihyllyn edessä vääntävät kersakkeet.

Mä en ainakaan ole koskaan mennyt

kauppaan sosialisoimaan, vaan hoitamaan

safkashoppaukset mahd. nopeasti tarkoin

harkitun/budjetoidun listan kanssa.

> sisään > ulos, that's it.

Se hälinä ja häsläys julkisissa tiloissa tuskin

miellyttää ketään assijengiläistä. Isossa

kaupungissa pelkkä ruuhkajonotus; kiitti ei.

Mä otan erät kotiovelle jatkossakin.🥳

Vierailija kirjoitti:

Iäkkäämmillekkin ihmisille on kuitenkin tärkeää päästä välillä poistumaan neljän seinän sisältä, vaikkapa sinne kauppaan. Ei kai siellä joka päivä tarvitse kuitenkaan käydä? Voihan äiti tehdä kotona kauppalistan valmiiksi, jonka kanssa käytte kaupassa niin reissu sujuu sutjakammin ja saa äitikin jotain ohjelmaa. 

Mikään pakko ei ole päästä poistumaan kotoa jos ei osaa käyttäytyä. Oikeuksiin liittyy aina myös velvollisuuksia. Jos esim. tarvitset apua et voi käyttäytyä miten tahansa sitä saadaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vanha äiti ja vanha isä voi opetella tilaamaan ostoksensa verkkokaupasta ja noutaa ne kaupan noutopisteestä. Jos ei pysty itse noutamaan ostoksia kaupasta, niin ostoksille voi tilata kotiinkuljetuksen.

Vanha äiti tai isä voi palkata henkilökohtaisen avustajan, jonka kanssa käy kaupassa kerran tai kaksi kertaa viikossa. Henkilökohtaiselle avustajalle maksetaan palkka. Vanhus voi ostaa kotiapua ja palveluja kotiinsa eläkkeellä.

Muistisairaasta, holtittomasti tuhlaavasta ja dementoituneesta vanhuksesta tulee tehdä huoli-ilmoitus. Vanhuksella on todennäköisesti kotona jääkaappi ja kaapit täynnä homehtunutta ruokaa. Postit on avaamatta ja laskut maksamatta. Vanhuksen asunto voi olla pahimmillaan kuin suoraan Himohamstraajat-ohjelmasta. Ensihoitajat, pelastajat ja poliisit näkevät usein työssään kotona pärjäämättömiä, muistisairaita ja monisairaita vanhuksia.

Kaupoissa ja tavarataloissa myyjät, kassamyyjät, järjestyksenvalvojat

Kaikilla vanhuksilla ei ole läheisiä lähimaillakaan eikä varaa maksaa palveluista. Muistisairaita vanhuksia on kotona, mutta sitten on sellainenkin homma, että apua ei välttämättä haeta. Suomessa on suuri itsemääräämisoikeus ja mielestäni sillä kierretään vastuu tyyliin "sinä ikääntynyt hoidat itsesi, kun sinulla on itsemääräämisoikeus." Se on laillistettua heitteillejättöä.

Kai nyt omilla rahoillaan saa ostaa vaikka kontillisen pullaa.

Jossain iässä se hoksaaminen alkaa loppumaan, mikä määrä on riittävästi. Minunkin äitini saattaa keittää puuroa 2dl (kuten itselleen) vaikka syöjiä olisi viisi. Kuulemma riittää ihan hyvin. Tai lihapullia kymmenen kpl seitsemälle joista osa teinipoikia jotka syö jo yksin ne 10 tai enemmän jos on tarjolla. Itse kun vieraita ruokin teen saman määrän minkä söisin yksin viikossa. Aina jää ruokaa eikä kukaan ole nälissään. Rippeitä sitten syön seuraavana päivänä.

Kauppateeman finaaliin lämpimät kiitokset 

kaikesta asiakaspalvelusta paikkakunnalla.

Olen saanut todella ystävällistä, kohteliasta

palvelua kaikkialla; vieläpä aurinkoisten

hymyjen kera. Ruokakaupat, ärrät,

posti + monet muut liikkeet.. Muistan

jokaisen minua palvelleen

naisen/miehen hymyilevät kasvot

mieluisana muistona

Savon muistiarkistossani. 👋

Enää äiti ei kykene edes autettuna eikä häntä saa edes autoon. Aikaisemmin kaupassa käynti oli haastavaa hänen terveysongelmiensa takia mutta piti päästä kuitenkin ja ymmärrän kyllä. Köpötti rollan kanssa ja kokoajan sai pelätä milloin lähtee vaan kaatumaan taapäin. Ei onnistunut myöskään pyörätuoli. Nykyään joku lapsi tai kotiinkuljetus hoitaa kauppajutut.

Äitisi kannattaa käydä lääkärissä ja muistitestissä. Tämä hahmottamisen vaikeus vaikuttaa muistisairauden oireelta. Myös moniin sairauksiin kuten Parkinsonin tautiin liittyy etenevää muistisairautta.

Ikääntynyt henkilö ei mitenkään hahmota, kuinka paljon lapsi, nuori tai aikuinen syö. Kasvava lapsi ja nuori ei pärjää yhdellä perunalla. Ikääntyneellä voi olla huono ruokahalu ja hän ei syö päivittäin lämpimiä aterioita. Kun vanhuksella ei ole nälkä, niin hän kuvittelee, että muillakaan ihmisillä ei ole nälkä.

Vanhukset syövät yleensä kaupan eineksiä ja valmisruokia ja niitä lämmitetään mikrossa. Ruoanlaitto ei enää suju. Sähköhellan ja uunin käyttäminen tuottaa suuria ongelmia. Sähköhella ja uuni jää päälle, jos ei ole  turvaliettä. Kaapeissa ja jääkaapissa on pilaantunutta ja homehtunutta ruokaa. Pakastimesta löytyy 5-10 vuotta vanhoja elintarvikkeita.

Vierailija kirjoitti:

Jossain iässä se hoksaaminen alkaa loppumaan, mikä määrä on riittävästi. Minunkin äitini saattaa keittää puuroa 2dl (kuten itselleen) vaikka syöjiä olisi viisi. Kuulemma riittää ihan hyvin. Tai lihapullia kymmenen kpl seitsemälle joista osa teinipoikia jotka syö jo yksin ne 10 tai enemmän jos on tarjolla. Itse kun vieraita ruokin teen saman määrän minkä söisin yksin viikossa. Aina jää ruokaa eikä kukaan ole nälissään. Rippeitä sitten syön seuraavana päivänä.

98-vuotias äitini käy rollaatorilla yksin lähikaupassa. Onneksi asuu hissitalossa. Ainoa ongelma alkaa olla heikentyvä näkö, mutta se on kaikilla edessä, jos elää tarpeeksi vanhaksi.

Äitini haluaa kaupaan ja muille asioille kunhan vain joku kuskaa. Tuntuu, että haluaa vain ihmisten ilmoille kodistaan. Kotihoito alkoi tuoda lääkkeet annosjaeltuna niin apteekkiasiointi jäi pois. Pitää kaupassa katsoa, ettei harhaudu hukkaan. Korttimaksun kanssa on jo vähän niin ja näin, että kuinka itsenäisesti sen tekee. Käteisen nosto automaatista ei toki sen sujuvammin käy.

Kokeiltiin tilata kotiin, mutta tuli kuulemma vääränlaisia ruokia. Aina pitää olla samat tuotteet ja nykyisin tosi helpot valmistaa. Uudet ja oudot jää syömättä ja homehtuu. Yksin käydessä tilaa netin turvat ja hesarin, tekee uuden sähkösopimuksen ja vaihtaa puhelinliittymän pois lähtiessään. Kiitos näiden myyntitaitoisten nuorten, jotka vaanii kaupan ovella.

Anopilla on selkeästi jotain muistisairauden oireita. Kaupassa käyminen on ihan tuskaa. Hänellä ei ole mitään käsitystä, mitä hänellä on kotona, mitä hän tarvitsee ja kuinka paljon. Koko ajan kaupassa kyselee, muistinko ottaa tätä ja tuota tai nyt unohdin tuon vaikka se on ollut siellä kärryssä koko ajan. En tiedä, mitä hän edes syö niistä ostamistaan ruoista. Vasta siivosin vihdoin ja viimein hänen haisevan jääkaappinsa ja siellä oli jugurttia vuodella 2023. Kaikki avatut purkit ja ruoat olivat homeessa eikä hän edes tajua tai huomaa sitä. Roskakassillisen verran piti heittää roskiin ja ihan kaikkea en kehdannut tyhjentää, ettei hän huomaa. Oli pakko hänen poissaollessaan siivota, kun hän muuten sanoo, että kyllä hän itse siivoaa mutta kun ei sitä kuitenkaan tee. Tuskin edes tietää, mikä vuosi nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä äidillä on omat rahat, saa ostaa mitä haluaa, vaikka 8 kakkua ja 14 kpl samaa aikakauslehteä. 

Mikä vttu on meillä äidillä? :D

Opettele ap kirjoittamaan.

Joskus äiti nalkutti kaupassa niin minulle että ulkopuolinen nainen puuttui asiaan. En uskaltanut nousta keikkuvalle jalustalle ja tuntematon otti sen tuotteen hyllyltä.

Ei meidän äidin kanssa mitään ongelmaa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäätte vanhan äiDin kans kaupassa?

Vierailija

15.07.2025 | 12:09

Olen lähdössä markettiin vanhan äitini kanssa. Kauppareissut äiDin kanssa ovat aika raskaita ja välillä tuntuu hermot menevän. ÄiDillä ei ole dementiaa, mutta hän on muuten aika rasittava kaupassa. Katoaa aina hyllyn välistä ja ostaa kaikkea kummallista. Esim.liikaa pullaa. Vähän kuin ois lapsen kanssa kaupassa. Ja jos mainitsee että ostat liikaa pullaa tai leipää. Homehtuvat niin saattaa vängätä vastaan. Kassalla äiti alkaa laskemaan pikku kolikoita, koska ei halua luopua seteleistä. Ja vaikka ollaan nostettu automaatilta rahaa niin äiti haluaakin maksaa kortilla. Sanon että älä nyt maksa kortilla kun nostettiin rahaa. Kaikkea tällaista pientä, mutta mulla kiristyy hermo. Jonain päivänä nämä kauppareissut loppuu ja äiDille pitää viedä kotiin ruoka.

Äläpä sinä pöljä väntäröi yhtään. Me sisarukset taivutettiin äiti-sana tarkoituksella noin, kuuluu omaan murteeseen ja tuolla tavoin tuli selväksi, että kyse on omasta, eikä mistään tuntemattomasta ihmisestä. 

Onneksi meidän suvussa on tapana lähteä seisovilta jaloilta eli vanhempani hoitivat kauppa-asiansa itse, kunnes lähdön hetki tuli.

Elämäntavat pitää olla senverran huonot, että sydäri vie kertalaakista, ennenkuin mikään muistisairaus, liikuntakyvyn menetys tai sokeus tulee. 😁