Mies rakastaa enemmän äitiään, kuin minua.

Vertailussa ei kuin-sanan eteen laiteta pilkkua. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt, että jollain tavalla äiti on se rakkain.

 

Eritavalla kuin mun puoliso. Mä olen nainen ja naimisissa miehen kanssa.

Tavallaan mun mies on se rakkain.

 

Kun lapset olivat pieni, niin he tuntuivat olevan se rakkain mulle. En osaa sanoa, että onko kuitenkin edelleen niin.

 

Rakkaus on vaikea määriteltävä. Tavallaan moni voi olla se rakkain. Omalla tavallaan.

 

Ei ehkä kannata pistää valitsemaan, koksa siinä on niin paljon ulottuvuuksia ja tasoja. Ei voi verrata.

Ihan turhaa itselleen laittaa taakkaa moisesta, koska et pysty menemään toisen sielun sisään, että miten hän asiat tuntee ja aistii.

Puoliso, vanhemmat, lapset, ystävät - kaikki aivan erilaisia rakkauksia, joita ei voi mielekkäästi verrata keskenään. Erilaisesta rakkaudesta on aivan turha olla mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kyllä aplla on asiat huonosti kun pitää olla mustasukkainen anopin takia.

Nuo anopit pitävät itseään ainoana kelvollisena naisena pojalleen ja aktiivisesti luovat vaikeuksia naissuhteisiin. Ihan oikein on reagoida painajaisanoppiin, joka ei irrota pojastaan.

Nuo anopit?

 

Lopeta nyt tuollainen yleistäminen. Ääliö olet.

Nuo anopit, eivät tietenkään ole kaikki anopit... onneksi. Noilla anopeilla on itsellään usein narsistisia piirteitä, ei niinkään heidän lapsillaan. 

-ohis

Koska otsikossa on pilkku ennen kuin-sanaa, mies rakastaa yhtä paljon ap:ta ja äitiään. Jos pilkun jättää pois, muttuu koko virkkeen merkitys.

No eiväthän ne ole ollenkaan sama asia ja verrattavissa: rakkaus vanhempia tai sisaruksia saatikka omia lapsiaan kohtaan versus rakkaus kumppania kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kyllä aplla on asiat huonosti kun pitää olla mustasukkainen anopin takia.

Nuo anopit pitävät itseään ainoana kelvollisena naisena pojalleen ja aktiivisesti luovat vaikeuksia naissuhteisiin. Ihan oikein on reagoida painajaisanoppiin, joka ei irrota pojastaan.

Nuo anopit?

 

Lopeta nyt tuollainen yleistäminen. Ääliö olet.

Yleistämisestä itkee yleensä ääliö ensimmäisenä. Ja niin tälläkin kertaa, sydämen kyllyydestä sormet takoo. Nuo anopit oletettavasti viittaa sellaisiin anoppeihin, jotka käyttäytyvät noin. Ei niiihin muihin. Hän vielä seuraavaksi erittelee painajaisanopit erilliseksi ryhmäksi. Eli on olemassa muitakin anoppeja, oletettavasti se joukko ei ole tyhjä. 

Vierailija kirjoitti:

No eiväthän ne ole ollenkaan sama asia ja verrattavissa: rakkaus vanhempia tai sisaruksia saatikka omia lapsiaan kohtaan versus rakkaus kumppania kohtaan. 

Ei pitäisi olla. Valitettavasti kuitenkin joskus on. Ja ehkä yllättävän useinkin. 

Itse käsitin ap:n asian niin, että mies priorisoi äitinsä ap:n edelle niin isosti, että sen takia piti ihan erota. Eikä noin kuin väärinymmärtäjät haluavat ymmärtää, että viivottimella mitataan jotain rakkauden määrää. Ei sillä rakkauden määrälläkään varsinaisesti ole elämässä merkitystä, vaan sillä, miten sitä osoitetaan. 

Seurustelumme alussa mies meinasi mennä äitinsä puolelle. Anoppi vihasi minua, ja osoitti sen selvästi. Emme tulleet toimeen pätkääkään. Välissä oli sukupolvien ero. Mies myötäili äitiään. En esim.päässyt viettämään joulua yhdessä miesystäväni kanssa, koska anoppi määräsi niin. Minäkin opin sitten vihaamaan anoppia. Anoppi haukkui minua jatkuvasti miehelleni. Lopulta en edes halunnut nähdä anoppia, missään tilanteessa. Kieltäydyin näkemästä, enkä käynyt enää kylässä, vaikka mieheni pyysi ja melkein rukoili. Pidin pääni, vaikka toiset kyselivät missä olin. Vihdoinkin mieheni tajusi mistä on kyse, ja kyllästyi anopin räkyttämiseen. Ja sitten hänkin sai äitinsä vihat päälleen, koska puolusti minua. Että tällainen mahtava anoppi minulla oli. Anoppi on edesmennyt, enkä ikävöi yhtään. Paskan maku jäi suuhun koko akasta. Ja nyt joku kysyy mitä oikein tein. Vastaus on: en yhtään mitään. Mitään järkevää syytä en ole löytänyt tähänkään päivään asti moiselle vihanpidolle. Ehkä kateus? Mustasukkaisuus?

Terveisiä Porvooseen.

Mies on mammanpoika jos äidissään roikkuu. Ehkä max yksi puhelu viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Kyllä aplla on asiat huonosti kun pitää olla mustasukkainen anopin takia.

Raamatullakin taitaa olla jotain sanottavaa miehen suhteesta vanhempiinsa avioiduttuaan. Vaimo tulee ensin.

....suuhun koko akasta. Ja nyt joku kysyy mitä oikein tein. Vastaus on: en yhtään mitään. Mitään järkevää syytä en ole löytänyt tähänkään päivään asti moiselle vihanpidolle. Ehkä kateus? Mustasukkaisuus?.....

Tämä oli sitten Suomen ainut mies jonka suku juuri sinun piti ottaa riesakseen. Olisit valinnut miehen viisaammin niin ei tarvitsisi valittaa jälkeenpäin. Tai ollut kokonaan ilman miestä.

Eivätköhän useimmat miehet rakasta äitiään enemmän kuin aviopuolisoaan. Äidin kanssa ei panna useinkaan välejä kokonaan poikki eikä ajauduta vaikeisiin loppuelämän riitatilanteisiin. Mutta aviopuolisin kanssa on toisin. Jatkuvasti saa kuulla avioeroista, vihasta ja kaunasta aviopuolisoiden välillä.

Sinkkuäideillä ei ole ymmärtävästi aikaa uudelle miehelle.

Tietenkin kumppani viettää mielummin aikaa sellaisen henkilön kanssa josta välittää.

Kyllä näitä mammanpoikia joitakin on. Itsekin aikanaan haksahdin tällaiseen ja erohan siitä lopulta tuli. Ei auttanut, vaikka kävimme oikein perheneuvolassa ja mies sai neuvoja, mitä tarkoittaa tämä, että "mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa". No, tässä tapauksessa ei olisi tarvinnut erota kuin äidistä, mutta se ei onnistunut ja hän muutti takaisin äitinsä helmoihin, mistä oli tullutkin. Kyseessä oli jo keski-ikäinen mies ja meillä oli lapsi. No can do. 

Nyt jo naurattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta se onkin erilaista rakkautta. He ovat verisukulaisia, sinä et. 

No en näe äitiäni, kun rakastan miestäni. Olen itsekin äiti. Minulla kaksi poikaa. Toisella puoliso, jonka kanssa lapsi, toinen seurustelee. Tyttärenä ja äitinä, minulla on terve suhde niin äitiini kuin poikiinikin. En koskaan nähnyt myöskään jo edesmennyttä anoppiani uhkana. En nyt ymmärtä tuota verisukulaiseen viittaamista?! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eiväthän ne ole ollenkaan sama asia ja verrattavissa: rakkaus vanhempia tai sisaruksia saatikka omia lapsiaan kohtaan versus rakkaus kumppania kohtaan. 

Ei pitäisi olla. Valitettavasti kuitenkin joskus on. Ja ehkä yllättävän useinkin. 

Perustele!

Äitiään rakastaa eri tavalla kuin vaimoaan. Ihan niin kuin lapsiaan rakastaa eri tavalla kuin puolisoaan. Tai ainakin toivon että näin on 

Vierailija kirjoitti:

Mies on mammanpoika jos äidissään roikkuu. Ehkä max yksi puhelu viikossa.

Mieheni äidillä on Alzheimer, pakko soitella joka päivä, asuu vielä itsekseen.