Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka eivätoma-aloitteiaesti kerro mitään kuulumisiaan, odottavat että erikseen kysellään!
15.07.2025 |
Ai että ärsyttää kaikki tuppisuut, jotka odottavat, että heiltä ihan erikseen kysellään kuulumiset! Muut kertovat itse ja nämä sitten loukkaantuvat, kun heitä ei ihan erikseen otettu huomioon. Yksikin sukulainen aina muikistelee salaperäisesti, että nyt hänellä olisi kerrottavaa, vaan eipä kerro, jos ei kysytä! Samoin työkaveri. Koeta siinä sitten arvailla, että mitä pitäisi kysellä, kun ei jaksa ulkoa jokaisen asioita muistaa. Sitten saa kuulla kolmannelta olleensa niiiiin kateellinen, että en sanallakaan maininnut ja kysynyt tämän tuppisuun lomamatkasta / uudesta hankinnasta / projektista / tms. minkä hän kokee sillä hetkellä merkittäväksi. No kuule: jos haluat, että asiasta jutellaan, niin avaa itse suusi! Ei me muut olla mitään ajatustenlukijoita!
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vaan kun se mitä sulle kuuluu ei riitä, siihen vastaa, että ihan hyvää. pitäisi osata tehdä täsmäkysymyksiä että kertoo oikeasti kuulumisiaan. Sitten loukkaannutaan, kun ei oltu osattu kysyä juuri oikeasta asiasta!
Ap
Luulosairautta ei pysty parantamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät osaa keskustella eikä small talkia. Sen näkee tästä ketjusta.
Omien asioiden selostaminen ja toisen yksityisasioiden utelu on kaukana small talkista. Itse et osaa sitä.
Keskusteluun kuuluu myös omien asioden kertomista, jos kyse on jostain muusta kuin etäisen tuttavan kanssa jutustelusta. Ihan normaalia jutella esim. siitä mitä teki viikonloppuna tms. Ei kukaan tervepäinen sellaista pidä uteluna.
Ap, kuulostaa ihan kuin vuorovaikutus muiden kanssa olisi sinulle vain pakollinen paha. Haluatko vain puhua omista asioistasi, mutta et millään viitsisi kuunnella muiden juttuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää provo? Siitä utelusta mä ärsyynnyn. Ei mun asiat sulle kuuluu. Esim. aikuisten lasteni asiat ei kuulu sulle. Voin puhua säästä, maailman tilanteesta tai lokinpoikasista mutta perheenjäsenten asiat on yksityisiä. Työni taas on ulkopuoliselle liian tylsää ha kun ei ole sairauksia, asuinpaikka ja moni uu asia ei ole muuttunut vuosiin, mitä pitäisi kertoa?
Miksi olet noin kiukkuinen? Kyllä normaaleissa ystävyyssuhteissa on tapana kertoa kuulumisia. Ihan sellaisia tavallisia arkisia juttuja. Harvalla elämässään jatkuvasti mitään mullistavaa tapahtuu ja aika tylsäksi käy, jos jatkuvasti vain jauhetaan säästää tms.
Työkaveri ( mies muuten) koko ajan kyselee mun lapsista. Itsellään samanikäisiä ja kertoo liian avoimesti ja sitten loukkaantuu kun minä en kerro. En edes tiedä heidän menojaan pilkuntarkasti kun ovat omillaan eläviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää provo? Siitä utelusta mä ärsyynnyn. Ei mun asiat sulle kuuluu. Esim. aikuisten lasteni asiat ei kuulu sulle. Voin puhua säästä, maailman tilanteesta tai lokinpoikasista mutta perheenjäsenten asiat on yksityisiä. Työni taas on ulkopuoliselle liian tylsää ha kun ei ole sairauksia, asuinpaikka ja moni uu asia ei ole muuttunut vuosiin, mitä pitäisi kertoa?
Miksi olet noin kiukkuinen? Kyllä normaaleissa ystävyyssuhteissa on tapana kertoa kuulumisia. Ihan sellaisia tavallisia arkisia juttuja. Harvalla elämässään jatkuvasti mitään mullistavaa tapahtuu ja aika tylsäksi käy, jos jatkuvasti vain jauhetaan säästää tms.
Työkaveri ( mies muuten) koko ajan kyselee mun lapsista. Itsellään samanikäisiä ja kertoo liian avoimesti ja sitten loukkaantuu kun minä en kerro. En edes tiedä hei
Etkä omaa edes sen vertaa sosiaalisia taitoja, että osaisit kohteliaasti kertoa, ettet halua puhua lapsistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäntyyppisissä keskusteluissa huomaa aina, miten ahdistunutta ja sosiaalisesti kyvytöntä porukkaa täällä kirjoittelee. Aina hirveä huuto siitä, että "minun asiani eivät kuulu kenellekään", vaikka kukaan ei edes ole kysynyt JUURI SINUN asioitasi.
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppisissä keskusteluissa huomaa aina, miten ahdistunutta ja sosiaalisesti kyvytöntä porukkaa täällä kirjoittelee. Aina hirveä huuto siitä, että "minun asiani eivät kuulu kenellekään", vaikka kukaan ei edes ole kysynyt JUURI SINUN asioitasi.
Mäkin ihnettelen, eikö näillä siis ole läheisiä ystäviä tai sukulaisia joiden kanssa olisivat tekemisissä? Kai nyt sentään omille läheisille puhutaan kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi ajatuksenlukijaa kohtaavat toisensa. Toinen kysyy: "Sinulle kuuluu hyvää. Mitä minulle kuuluu?"
Vierailija kirjoitti:
Sulla mopo lähti keulimaan.
Juoruakkaa siis APta vain vituttaa kun ei saa helpolla uutta myllyynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymykseen "Mitä kuuluu?" voisi vastata: "En ole kuussa asuva luuranko."
Minulla on entinen kaveri, joka puhui aina vaan omia asioitaan, eikä osoittanut mitään kiinnostusta minun tai muidenkaan asioihin. Siinä vaiheessa, kun hän kertoi samat jutut itsestään useampaan kertaan kysymättä minulta kuulumisia, totesin että en jaksa olla hänen korkeutensa uskollinen kuuntelija. Häntä ei kiinnostanut yhtään minun tekemiseni tai kuulumiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli yksipäivä ketju, jossa aloittaja itki, kun hänen ystävänsä ei erikseen kysy kuulumisia. Kyseisen aloittajan mielestä "mitä sinulle kuuluu" on kiitos siitä, että aloittaja on kuunnellut ystävänsä juttuja. Ja tämän aloittajan mielestä pitää nimenomaan kysyä eikä voi oma-aloitteisesti kertoa, mitä kuuluu. "Etkö aio kysyä mitä minulle kuuluu" on hänen mielestään kuulemma normaali tapa jatkaa juttua, kun toinen on kertonut esim. paskasta parisuhteestaan.
Olen tuo ystävän monologipuheluista ketjun aloittanut "itkijä", jossa lopetin vastaamasta sinulle kun ymmärsit jokaisen lauseeni väärin ja olit enemmän kiinnostunut vastaan inttämisestä kuin aidon keskustelun syventämisestä. Nyt aloitit sitten näköjään ihan oman keskustelun, mutta et tunnu saavan täältäkään tarpeeksi validaatiota kannallesi.
Ketjun pointti ei ollut juuri Mitä kuuluu?-kysymyksen pakollisuus, vaan kuvailin aloituksessani tilannetta jossa puhut ystävän kanssa joka ei ole lainkaan kiinnostunut sinusta vaan soittaa sinulle ainoastaan puhuakseen itsestään. Tarkoitus oli ainoastaan virittää keskustelua siitä, miten ihmiset menettelevät sellaisten ystävien kanssa jotka ovat muuten ihania ja tärkeitä, mutta unohtavat arkisessa keskustelussa toisinaan heitä kuuntelevan osapuolen kokonaan koska ovat tottuneet siihen että heitä kuunnellaan omistautuneesti. Tuo kysymysten puute ei todellakaan ole ainut tapa osoittaa kiinnostuksen puutetta vastapuoleen, vaan siitä voi viestiä myös esim. päällepuhuminen, toisen jatkuva keskeyttäminen, nonverbaalinen viestintä kuten kaikkeen muuhun kuin keskustelukumppaniin keskittyminen, yleinen tilannetajun puute, turha valittaminen, toisen vastausten tai kertoman vähättely, reagoinnin puute tai niukkuus jne. Vastakysymysten esittäminen nyt vain on sattumoisin puhelimessa puhuessa aika yleinen ja helppo tapa esittää kiinnostusta ja välittämistä toista kohtaan. Missään en väittänyt, että puhelussa ei voisi kertoa juttujaan myös oma-aloitteisesti, mutta se on ymmärrettävästi hankalampaa silloin jos aistii että toinen ei ole kiinnostunut ottamaan niitä vastaan. Puhuin siis tilanteesta, jossa toinen ei anna tilaa sinulle kertoa oma-aloitteisesti, esim. kyselemättä mitään takaisin. Olen pahoillani, että ilmaisin tämän epäselvästi ja korostin liikaa kysymyksiä.
Etkö ole ymmärtänyt että sinulle ei haluta kertoa kuulumisia. Syynä voi olla esim. juoruilu.
Eli jos toinen ei kerro niin hän ei halua kertoa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
53 vielä jatkaa, mitä tulee tuohon kiitokseen, se ei ollut mikään formaali sääntö vaan viite siihen että yleensä sosiaalisissa tilanteissa on ns. universaaleja kirjoittamattomia sääntöjä joista tulee useimmille ihmisille huomioitu tai arvostettu olo. Jos soitat ystävälle, on kohteliasta kysyä silloin myös ystävästä itsestään jotain takaisin jotta kuuntelijalle tulee sellainen olo että häntä arvostettiin. Aivan samoin kuin on kohteliasta olla jollakin tapaa vieraanvarainen vaikkapa kotiisi kutsumaasi vierasta kohtaan. Pointti ei ole siinä, että tämä vieraanvaraisuus tai kohteliaisuus pitäisi aina tulla esiin jollakin tietyllä tavalla, vaan keskiössä on se toisen huomioiminen.
On ikävä lukea, että aihe meni sinulla Ap näin tunteisiin ja ilmeisesti osui omassa elämässäsi lähelle kun mietit aihetta edelleen. Ehkä voisit ottaa tästä ärsytyksestä uutta näkökulmaa seuraaviin keskusteluihin ystäviesi kanssa, ja kokeilla itse mitä se tekee keskusteluille jos kysyt heiltä jotakin myös heistä vaikka se tuntuukin itsestäsi täysin turhalta ja lapselliselta. Ymmärrän kuitenkin myös, että se mikä sitten on tilanteeseen sopiva kysymys, voi olla vaikea selittää yksiselitteisesti koska se on aina tilannekohtaista ja asiaan liittyy aina myös esim. kysymisen sävy. Tuppisuun ja rajattoman utelun välillä on paljonkin tasoja, eikä ole nyt syytä mennä kumpaankaan ääripäähän. Toivottavasti tämä selvensi asiaa, mutta jos haluat vielä riidellä joudut etsimään siihen tästä ketjusta jonkin enemmän kaltaisesti keskustelukaverin. Tsemppiä.
Mun elämässä ainakin tapahtuu niin vähän ettei ole mitään erityistä kerrottavaa. Ja muutenkin olen varovainen kenelle kerron ne vähätkin asiat.
Vierailija kirjoitti:
Mun elämässä ainakin tapahtuu niin vähän ettei ole mitään erityistä kerrottavaa. Ja muutenkin olen varovainen kenelle kerron ne vähätkin asiat.
Sama. Varsinkin jos tietää että sille mille kertoo levittää asiat eteenpäin. Miksi siis kertoisin edes?
Naapurit utelee ja he ei ole ystäviä. Mutta välillä pakosta joudun kuuntelemaan heidän juttuja. En tee tiedoilla yhtään mitään mutta voin kuunnella.
Aika moni vastaajista ei nyt tuntunut tajuavan ap:n pointtia, tai ehkä teillä ei ole kokemusta ko. ihmistyypistä (mikä toki on kiva juttu). Kyse oli siitä, että jotkut eivät kerro kuulumisiaan, ellei niitä monin yksityiskohtaisin kysymyksin kaiva, mutta samalla myös loukkaantuvat, jos eivät pääse näitä kuulumisiaan kertomaan. Minulla on tällaisia tuttuja. Mikään perus keskustelun avaus "mitä kuuluu?" -kysymyksellä ei toimi, koska vastaus on aina lyhyt "mitäs tässä" -tyyppinen, eli ei mitään tarttumapintaa jatkokysymyksille. Samaan aikaan henkilöstä näkee, että hänellä todellakin olisi kuulumisia kerrottavana, mutta ei jotenkin pääse siinä kerronnassa käyntiin. Siinä voi sitten ehkä yrittää kysellä henkilöltä jotain ajankohtaista vaikkapa loman vietosta, perheenjäsenten kuulumisista tms. ja toivoa, että jotain kautta osuisi siihen asiaan, mitä henkilö haluaa päästä kertomaan. En pidä tällaisesta pelleilystä yhtään vaan arvostan sitä, että henkilö saa suun auki itsekin, kuuntelen ja tuen sitten kyllä mielelläni
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa ihan kuin vuorovaikutus muiden kanssa olisi sinulle vain pakollinen paha. Haluatko vain puhua omista asioistasi, mutta et millään viitsisi kuunnella muiden juttuja?
Luetun ymmärtäminen??? Aloituksessa päunvastoin toivoin, että ihmiset osaisivat ihan oma-aloitteisesti kertoa asioitaan. Jos joku ei halua, se on myllw ihan fine ja usein oletankin, jos vastailee lyhyesti, että ei kiinnosta kertoa. Mutta se tässä ärsyttää, että kun saa kuulla, ettänämä ihmiset ovat sitten jotenkin loukkaantuneet, kun heidän kuulumisistaan ei ole tarpeeksi kyselty, tai epäillään kateelliseksi tms, kun ei otettu jotain tiettyä HÄNEN asiaansa puheeksi. Sirä vaan, että voi hyvät ihmiset, jos haluatte jostain pujua, niin ottakaa se ITSE puheeksi!
Pidän ihmisistä joiden kanssa keskustelu soljuu luontevasti js jokainen saa ja OSAA vuorollaan kertoa omia juttujaan.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vastaajista ei nyt tuntunut tajuavan ap:n pointtia, tai ehkä teillä ei ole kokemusta ko. ihmistyypistä (mikä toki on kiva juttu). Kyse oli siitä, että jotkut eivät kerro kuulumisiaan, ellei niitä monin yksityiskohtaisin kysymyksin kaiva, mutta samalla myös loukkaantuvat, jos eivät pääse näitä kuulumisiaan kertomaan. Minulla on tällaisia tuttuja. Mikään perus keskustelun avaus "mitä kuuluu?" -kysymyksellä ei toimi, koska vastaus on aina lyhyt "mitäs tässä" -tyyppinen, eli ei mitään tarttumapintaa jatkokysymyksille. Samaan aikaan henkilöstä näkee, että hänellä todellakin olisi kuulumisia kerrottavana, mutta ei jotenkin pääse siinä kerronnassa käyntiin. Siinä voi sitten ehkä yrittää kysellä henkilöltä jotain ajankohtaista vaikkapa loman vietosta, perheenjäsenten kuulumisista tms. ja toivoa, että jotain kautta osuisi siihen asiaan, mitä henkilö haluaa päästä kertomaan. En pidä tällaisesta pelleilystä yhtään vaan arvost
Voi kiitos! Sinä ymmärsit aloitukseni pointin ja osasit tuoda sen minua selkeämmin esille. Juuri tällaisia ihmisiä tarkoitin.
Ap
Omien asioiden selostaminen ja toisen yksityisasioiden utelu on kaukana small talkista. Itse et osaa sitä.