Naimisiin 19-vuotiaana?
Minulla ja miehellä on koulutukset. Tykkäämme toisistamme hirmuisesti ja haluamme olla yhdessä. Mitä mieltä olette avioliitosta?
Kommentit (90)
Ollappa nainen elämä olisi itkettävän helppoa
Itse menin 21 vuotiaana. Sekin oli omassa kaveripiirissä nuorena, suurin osa elää avoparina edelleen tai sitten mennyt 30v+ naimisiin.
Oltiin seurustelu 4v ja parhaita ystäviä saakka, kenenkään muun kanssa en olisi noin nuorena mennyt. Parhaan ystäväni luurangot kaapeissa tiesin jo ennestään ja mitään yllätyksiä ei ole tullut tässä 22v avioliiton aikana.
Vierailija kirjoitti: Mikä estää teitä odottamasta esim 5-vuotta?
Lestadialaisuus heitä estää. Ei saa korkata ennen kuin on naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mikä estää teitä odottamasta esim 5-vuotta?
Lestadialaisuus heitä estää. Ei saa korkata ennen kuin on naimisissa.
Ap ei ole uskovainen ja on jo "korkattu".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan jos siltä tuntuu. Lapset on hyvä tehdä alle 30v.
Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen vähintään 30v asti. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään. Tosin viime vuosina on jonkin verran yleistynyt aikuisena lisääntyminen.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Ihmisen aivot siis ei enää kehity eli yli 30 vuotias ei voi oppia mitään uutta? myöskään vanhat asiat ei pysy päässä koska aivot ei kertaa niitä eikä mikään uusiudu aivoissa?
Tutkimus on oxfordista missä heitettiin pihalle professoreita jotka todisti mm. homoseksuaalisuuden syyt.
Tämä tutkija joka väittää että ihminen on lapsi 30 ikä vuoteen asti on nainen Dr. Frances E. Jensen. Joka edustaa seksuaali vähemmistöä.
Tästä voidaan päätellä kuinka vahva on tiede yhteisö pyrkimyksissään tuhotakseen syntyvyyden kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ettei, jos tuntuu oikealta? Nyky-Suomessa voi tarvittaessa erota suhteellisen helposti, jos tuli mentyä naimisiin väärän ihmisen kanssa.
Avioliitto mikä on elämän toiseksi suurin velvollisuus tuntuu olevan nykyään yhtä kevyt painoarvoltaan kuin sukat eli vaihdetaan heti kun siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sillä sitten voitte kehittää parisuhdettanne rauhassa tehdä lapset ajoissa jolloin lapsilla on energinen äiti täyttämässä heidän tarpeet. Ei tule kiireen takia kriisiä kuten monesti muilla.
Lapset hankitaan tyyyttämään emän tarpeita.
niinkö sun äitisi sanoi?
Vierailija kirjoitti:
Menin 19 v naimisiin ja yhä naimisissa yli nelikymppisenä. Sain unelmieni perheen. Ei valittamista. Moni nuoruuttaan elänyt sinkkukaveri edelleen sinkkuna harmittelee, kun ei meinaa kunnon miehiä meinaa löytyä. Todennäköisesti myös lapsihaaveet täytyy haudata.
Mutta nää on näitä. Ei voi tietää. Voi käydä mitä vain. Elämä on valintoja täynnä.
Näihän se on. Kunnon mies ottaa kunnon naisen.
Vierailija kirjoitti:
Jos täältä pitää kysyä mielipiteitä ette ole tarpeeksi kypsiä avioliittoon. Sitten kun on tietää eikä tarvitse muiden mielipiteitä.
Eikä tarpeeksi kypsiä äänestämään, asepalvelukseen, ajamaan autoa....
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sillä sitten voitte kehittää parisuhdettanne rauhassa tehdä lapset ajoissa jolloin lapsilla on energinen äiti täyttämässä heidän tarpeet. Ei tule kiireen takia kriisiä kuten monesti muilla.
TÄMÄ!
Vierailija kirjoitti:
Menin 18v.se oli liian varhain. Lasten aikuistuttua huomasin, että oma nuoruus jäi kokematta. Yhä olen naimisissa.
Mitä teit sen 18 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mikä estää teitä odottamasta esim 5-vuotta?
Nyt ei eletä enää viktoriaanista aikaa, jolloin miehen piti lähteä Intiaan luomaan uraa ja rikastumaan.
niin silloin otettiin vielä vastuuta kaikesta nyt on vielä helpompaa kun voi olla avioliitossa ja vielä läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vapaasti. Anoppini meni 16 -vuotiaana ja eka lapsi 17 -vuotiaana.
Pakkoavioliitto ? Paksuna ?
Ei vaan rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
15-16 vuotiaana seurustelu aloitettu, villi vapauden kaipuu voi tulla jossakin vaiheessa...
esim. 55 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Jos olette valmiita, niin mikä ettei.
Itse olin 19-vuotiaana ihan pentu.En olisi voinut kuvitellakaan mitään vakavaa suhdetta tai naimisiin menoa.
Ihmiset on niin erilaisia.
Vaikka, jos totuuden haluat kuulla, niin mielestäni 19-vuotias ei ole valmis. Omille lapsille toivoisin, että eivät kiirehdi perheenperustamisessa- Että nuorena menisivät ja tekisivät asioita.
Avioiliitto on itselle ollut sellainen turva, kun on alettu perhettä perustaa.
Ihmiset on erilaisia mutta et kuitenkaan halua että lapsesi tekee jälkikasvua silloin kun se on järkevää. Oletko kasvattanut omat lapset aikuisiksi kun täyttävät 18?
Vierailija kirjoitti:
Menis nuoren aikusen elämä ohi. Vasta ollu lapsi ja menossa naimisiin.
Niin siis aikuisuus on vastuun katoa. Eli miten nuori aikuisuus ei voi olla vastuun ottoa lapsesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin 18v.se oli liian varhain. Lasten aikuistuttua huomasin, että oma nuoruus jäi kokematta. Yhä olen naimisissa.
Eihän niitä lapsia tarvi heti ruveta tekemään. Ihan hyvin voi mennä naimisiin 18-19 v. ja tehdä lapset vasta kolmekymppisenä.
Itse en tosin suosittelisi naimisiinmenoakaan noin nuorena. Alle parikymppisenä on ihan eri ihminen kuin kymmenen vuotta myöhemmin, eikä välttämättä ollenkaan halua enää samoja asioita. Vähän vanhemmalla iällä ei välttämättä enää pään sisällä tapahdu ihan yhtä radikaaleja muutoksia.
Jokainen tietenkin tekee niin kuin haluaa ja virheistähän oppii.
30 ei kannata sillä tulee vain keskenmenoja ja kehitysvammaisia tehkää ennen 25.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vapaasti. Anoppini meni 16 -vuotiaana ja eka lapsi 17 -vuotiaana.
Anoppi on tietenkin erikoislääkäri tai juristi?
En ole edellinen mutta oma anoppini meni naimisiin heti kun täytti 18 ja hänestä tuli fysiikan dosentti.
Miten fysiikan dosentti on parempi äiti kuin esim parturi kampaaja?
No kun mieli muuttuu, jos olisin mennyt naimisiin 19 vuotiaana olisin eronnut jo monta kertaa.
Ap ei ole puhunut lapsista yhtään mitään. Ei me tiedetä, haluaako hän sellaisia ylipäätään jossain vaiheessa, saati nyt. Naimisiin meno on erillinen asia.
Ja mitä tulee siihen nuoruuden elämiseen, niin ei kai tässä vaihtoehdot ole ne, että joko naimisiin tai villi sinkkuelämä? Eiköhän yleensä tuossa tilanteessa se toinen vaihtoehto ole avoliitto sitten. Joten te joiden mielestä tuossa iässä ei pitäisi mennä naimisiin: millä tavalla ap:n elämä ja nuoruus tulee paremmaksi siitä, että hän elääkin kumppaninsa kanssa avoparina?