"Yksi lensi yli käenpesän", tänään AVAlta klo 21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti Hohdossa; esim. kun Nicholson tunkee kirveen kanssa oven läpi, Duvallin olemus on tosi huvittava. Tahatonta komiikkaa. 😂

Duvall ajettiin hermoraunioksi elokuvan kuvauksissa. Ei mitään hauskaa.

Oli hermoheikko jo ennen kuvauksia.

Ei poista sitä tosiasiaa, että Duvallia kiusattiin todella pahasti kuvauksissa. 

Ei pitäisi alkaa näyttelijäksi ilman alan koulutusta.

Ei pidä tehdä töitä jos ei pysty olemaan piinaamatta työkavereita. Kovasti yrität nyt kaikella tapaa oikeuttaa sen, että Duvallia kiusattiin todella julmasti. Taidat itse olla kiusaaja.

Onko kiusaamisesta uskottavia todisteita? Muita kuin 35 vuotta myöhemmin kerrottuja juttuja jotka toki voivat olla totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti Hohdossa; esim. kun Nicholson tunkee kirveen kanssa oven läpi, Duvallin olemus on tosi huvittava. Tahatonta komiikkaa. 😂

Duvall ajettiin hermoraunioksi elokuvan kuvauksissa. Ei mitään hauskaa.

Oon joskus kattonut. Ei mulla ole telkkaria, niin en katso.

Vierailija kirjoitti:

Mutta siinähän on se naishoitaja pahin pääperkele... Ei kai mammat semmoista halua tsiigata...

Eihän se itseasiassa ole paha. Se tekee työtään siinä määrin ja sillä tavalla kuin sen ajan mielisairaaloissa varmaan tehtiin (en tiedä, en toimi alalla). Lääkkeet olivat lähinnä lamaavia tai kiihdyttäviä - tarjolla ei tuohon aikaan ollut läheskään sellaista kohdennettua täsmälääkekimaraa kuin nykyisin.

Siksi hoitaja Ratched pyrki ensisijaisesti välttämään kiihdyttäviä tilanteita ja kurittomuutta ja hallinnan menetystä.

McMurphy puolestaan ikävystyy ja pyrkii kapinoimaan järjestystä ja kuria vastaan. Monet potilaat nauttivat vaihtelusta ja kurin höltymisestä - osaston toiminnan kannalta se on ongelmallista.

Leffa teki minuun valtavan vaikutuksen nuorena. Se on toki uskoakseni jollain tavoin edustava kuvaus sen ajan mielisairaalamiljööstä, se ottaa kantaa myös inkkareiden kohteluun (leffan "päällikkö" Brompton ei ilmeisestikään ole mielisairas ja kuuromykkyyskin on selektiivistä tai jopa tahdonalaista, kuvaa ehkä myös intiaanien suhdetta USA:han - mykkiä luudanheiluttelijoita).

Varsinainen teema on ehkä kuri vs. Individualismi, joka tuntuu aina olevan amerikkalaisille tärkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että on vaikuttanut eniten suhtautumiseeni mt-potilaisiin ja heidän hoitajiinsa. Tämän elokuvan ansiosta lobotomialeikkaukset lopetettiin, mikä on erittäin merkittävää.

Ei pidä paikkaansa. Lobotomiat lopetettiin 60-luvulla. 70-luvulle tultaessa neuroleptit korvasivat lobotomiat. Elokuva on tehty 1975. Hyvä elokuva toki.

Ken Keseyn samanniminen kirja jonka pohjalta leffa tehtiin on kirjoitettu jo 1962. Miljöö on ehkä 70-lukua mutta tarina on 60-luvulta eikä sitä haluttu peukaloida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mestariteos. Ajalta, jolloin Jack Nicholson ei vielä tehnyt parodiaa itsestään - kuten esim. Hohdossa.

Olin nähnyt Hohdon, Batmanin ym. ennen kuin näin tämän ja petyin kun päästi jo sisääntullessaan samat naurut ja irvistykset kuin kuuluisissa myöhemmissä rooleissaan. Varmasti ollut eri vaikutus tuoreeltaan 50 vuotta sitten kuin näin päin mutta mulle tuntui kuin katsoisi pastissia.

Tässä Nicholson suht tuoreena loistaa mutta olen samaa mieltä - hän on aika yksi-ilmeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45. Jenny kuitenkin osoittaa pehmeämmänkin puolensa elokuvan loppupuolella. Ratched ei.

Erona myös se, että Jenny oli äärettömän traumatisoitunut ja koki olevansa arvoton. Ratched taasen nautti vallasta.

Ratched ymmärsi vallan mukana tulevan vastuun ja oli sen vuoksi niin jäykkä. Ei nauttinut, kärsi.

Ratchet kuvaa sääntöihin pilkuntarkasti uskovaa ihmistä, joka uskoo tekevänsä hyvää. Jenny taas kuvaa täysin vastuuntunnotonta naista kokemassa elämyksiä ennen vakiintumista parisuhteeseen ja joka haluaa elää kunnolla vasta AIDSin ja lapsen saatuaan. Jennyn tekee pahemmaksi se, että naiset yleisesti koetaan hänen kaltaisekseen nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan sivuhahmon Billy Bibbitin mielenterveysongelmien ja änkyttämisen syyn johtuminen p i l l u n puutteesta kuvaa hyvinkin nykyaikaa.

Erinomainen elokuva. 

Ehkä laajemmin sillä tavoin että Billy tulee jostain tyyliin ahdasmielisestä kodista, on kasvatettu pelossa ja kylmän ja rankaisevan äidin varjo seuraava häntä hoitaja Ratchedin hahmossa (joka on siis äipän kaveri ja toistuvasti viittaa siihen että raportoi äidille). 

Sairaalan kurista irtautuminen edustaa äidin helmoista lähtemistä ja pillun saaminen edustaa tässä mieheksi tuloa, omien halujen kuuntelemista. 

Leffassa Billyn itseluottamus palautuu ja änkytys poistuu, ja palaa takaisin. En usko että oikeasti änkytys poistuisi pillua saamalla vaikka eka kerta nostaakin itseluottamusta aika tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti Hohdossa; esim. kun Nicholson tunkee kirveen kanssa oven läpi, Duvallin olemus on tosi huvittava. Tahatonta komiikkaa. 😂

Duvall ajettiin hermoraunioksi elokuvan kuvauksissa. Ei mitään hauskaa.

Oli hermoheikko jo ennen kuvauksia.

Ei poista sitä tosiasiaa, että Duvallia kiusattiin todella pahasti kuvauksissa. 

Ei pitäisi alkaa näyttelijäksi ilman alan koulutusta.

Ei pidä tehdä töitä jos ei pysty olemaan piinaamatta työkavereita. Kovasti yrität nyt kaikella tapaa oikeuttaa sen, että Duvallia kiusattiin todella julmasti. T

Ei tässä syytettä olla kasaamassa, etenkin kun Duvall on jo kuollut. Jännä vaan lukea  miten jotkut asian kokivat, ja miten se olisi voitu välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että on vaikuttanut eniten suhtautumiseeni mt-potilaisiin ja heidän hoitajiinsa. Tämän elokuvan ansiosta lobotomialeikkaukset lopetettiin, mikä on erittäin merkittävää.

Eikös lobotomian keksinyt saanut Nobelin? Mengelen hengenheimolainen.

Piti tarkistaa. Lobotomian keksinyt portugalilainen sai tosiaan Nobelin 1949. Olisi varmasti menestynyt myös Auschwitzissa.

 

Siihen aikaan oli hoitokeinot vähissä. Hyvin tehty lobotomia saattoi olla parempi ratkaisu kuin ketjut ja kahleet seinässä. Muistakaa aina ettei psyykeen lääkkeitä juuri ollut vuonna 1949

Erittain mielenkiintoinen ketju. Elokuva on ikimuistoinen, ja olen samaa mielta aikaisemman kommentoijan kanssa; Ratched ja Jenny ovat aivan eri persoonia. Taytyypa katsoa molemmat elokuvat viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että on vaikuttanut eniten suhtautumiseeni mt-potilaisiin ja heidän hoitajiinsa. Tämän elokuvan ansiosta lobotomialeikkaukset lopetettiin, mikä on erittäin merkittävää.

Eikös lobotomian keksinyt saanut Nobelin? Mengelen hengenheimolainen.

Piti tarkistaa. Lobotomian keksinyt portugalilainen sai tosiaan Nobelin 1949. Olisi varmasti menestynyt myös Auschwitzissa.

 

Siihen aikaan oli hoitokeinot vähissä. Hyvin tehty lobotomia saattoi olla parempi ratkaisu kuin ketjut ja kahleet seinässä. Muistakaa aina ettei psyykeen lääkkeitä juuri ollut vuonna 1949

Itse asiassa juuri 50-luvulla alkoi psyykelääkkeiden kehitys. Lobotomia oli ollut menestys vain hieman aiemmin ja nyt kun syvästi rauhattonien potilaitten rauhoittamiseen alkoi nousta muita keinoja, lobotomiaa alettiin nopeasti pitämään. Vanhanaikaisena ja myös epäeettisenä. Tuota Nobelia kritisoitiin siksi melko tuoreeltaan. 

Klassikko leffa kuten samaan aikaan neloselta tullut 007 ja kultainen ase. Alfat Roger Moore ja Jack Nicholson kumpikin loistonäyttelijöitä. Miksi nykyään ei nouse samanlaisia ammattilaisia? Vain Jack Nicholson, Clint Eastwood ja Michael Caine enää elossa. Roger Moore, Sean Connery ja Gene Hackman siirtyivät jo paremmille maille. Naisista enää Helen Mirren ja Meryl Streep elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että on vaikuttanut eniten suhtautumiseeni mt-potilaisiin ja heidän hoitajiinsa. Tämän elokuvan ansiosta lobotomialeikkaukset lopetettiin, mikä on erittäin merkittävää.

Ei pidä paikkaansa. Lobotomiat lopetettiin 60-luvulla. 70-luvulle tultaessa neuroleptit korvasivat lobotomiat. Elokuva on tehty 1975. Hyvä elokuva toki.

Ken Keseyn samanniminen kirja jonka pohjalta leffa tehtiin on kirjoitettu jo 1962. Miljöö on ehkä 70-lukua mutta tarina on 60-luvulta eikä sitä haluttu peukaloida.

Eikö elokuvakin tapahdu 60-luvulla?