Asun ulkomailla ja kun tulen Suomeen, rakkaat kaverit ei halua nähdä kuin ihan pikaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuva kokee niin paljon uutta ja tapaa uusia ihmisiä, että siinä myös itse saattaa muuttua. Tietysti näin tapahtuu myös kotimaahan jääville ja suhteetkin muuttuvat siinä mukana. Kahvi tai lounas ovat tavallisia tapoja tavata ystäviä joka puolella maailmaa.

Kyllä läheisiä ystäviä tavataan pitemmän kaavan kautta ja kutsutaan kotiin kylään. Ainakin omassa kaveripiirissä tehdään näin eikä vain tavata kaupungilla kahvilla tai lounaalla, toki sitäkin tehdään joskus. 

Asuin ulkomailla 15 vuotta ja mä olin se, joka ei ehtinyt kuin pikaisesti tapaamaan hyviäkin ystäviä. Minua odotti Suomessa 20 ihmistä, joten laatuaikaa ei jäänyt kenellekään. Hyvät ystävät tulivat kesällä kylään pidemmäksi aikaa kotiini. Ystävyyttä on monenlaista eikä se miten tavataan määrittele onko tärkeä vai turha. 

Vierailija kirjoitti:

Katsopaanpa. Jos mulle tänään ilmoittaisi joku että tulee ensi viikolla käymään, voidaanko nähdä. Mikä ettei, olen lomalla.  Minulla ei ole pieniä lapsiakaan. 

Maanantaina ennen 14 käy mikä aika vaan, 14-16 on vapaaehtoistöitä ja 16.15 asuntoesittely johon olen menossa. Ehdin kaupungille vähän 17 jälkeen. Tiistai käy hyvin, mutta klo 19 alkaa konsertti, ilmaistapahtuma jolen olen ajatellut mennä, ennen sitä käy mikä aika vain tai tuonne konserttiin voi tulla, sinne ei varata paikkoja etukäteen. Keskiviikkona on menoa 13-16 ja 18.30 eteenpäin, mutta torstaina on sivutyöni deadline joten keskiviikkona voin vain piipahtaa kahvilla pikaisesti että saan työt viimeisteltyä. Torstaina käy päivällä, jos olen saanut työni lähetettyä, 17 eteenpäin olen vapaaehtoistöissä koko illan. Perjantaina lähden toiselle paikkuannalle lapsuudenkotiini viikonlopuksi heti aamusta lähtee kyyti ja tulen maanantaina takaisin. Tätä menoa en siirrä

Asun Keniassa ja meillä aikakäsitys on aivan erilainen. Teen asioita inspiraation mukaan enkä jaksaisi ikimaailmassa alkaa sopia kanssasi tapaamisaikaa ellet olisi sisko tms. Alkaa heikottaa jo pelkkä ajatus, että pitäisi 😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuva kokee niin paljon uutta ja tapaa uusia ihmisiä, että siinä myös itse saattaa muuttua. Tietysti näin tapahtuu myös kotimaahan jääville ja suhteetkin muuttuvat siinä mukana. Kahvi tai lounas ovat tavallisia tapoja tavata ystäviä joka puolella maailmaa.

Kyllä läheisiä ystäviä tavataan pitemmän kaavan kautta ja kutsutaan kotiin kylään. Ainakin omassa kaveripiirissä tehdään näin eikä vain tavata kaupungilla kahvilla tai lounaalla, toki sitäkin tehdään joskus. 

Asuin ulkomailla 15 vuotta ja mä olin se, joka ei ehtinyt kuin pikaisesti tapaamaan hyviäkin ystäviä. Minua odotti Suomessa 20 ihmistä, joten laatuaikaa ei jäänyt kenellekään. Hyvät ystävät tulivat kesällä kylään pidemmäksi aikaa kotiini. Ystävyyttä on monenlaista eikä se miten tavataan määrittele onko tärkeä

Minä kieltäydyin noista pikatapaamisista ja keskityin vain todella läheisiin ihmisiin. Aluksi kyllä juoksin tukkaputkella kylästä toiseen, mutta totesin eihän tässä mitään järkeä, kun en muutekaan ole heidän kanssaan niin läheisissä väleissä vaan sukulaisuuden takia piti muka käydä. Sen jälkeen tapasin vaan niitä läheisimpiä ystäviä ja lomat olivat mukavia ja rentouttavia. 

Minkä ikäisenä aloittaja lähti ulkomaille ja minkä ikäisiä olette nyt?

Lähtijä usein odottaa, että aika pysähtyisi kotona siihen, kun hän lähti, ja vain hänen oma elämänsä menisi eteenpäin. Nuoret aikuiset hengaavat paljon kavereiden kanssa, mutta siinä kolmenkympin lähestyessä tai jälkeen tilanne muuttuu. Tulee puoliso, lapsia, työelämä käy vaativaksi, vähäinen vapaa-aika pitää jakaa lasten, omien vanhempien ja ystävien ja ihan pelkän palautumisen välillä. Lomat ruuhkautuvat kaikesta siitä, mitä ei muuten ehdi. Pelkästään lähisukua on tuplamäärä, kun puolisolla on omansa.

Aloittaja sitten tepastelee paikalle ja haikailee kuuden tunnin puistopiknikkiä ja spontaaneja pitkiä terassikierroksia kesäyössä. Ystävät kuskaavat muksujaan Hesa-cupiin ja yrittävät ehtiä miehen lapsuudenmökille.

Nro 115: "Somesta olet stalkannut, mutta et nähnyt 40 vuoteen.. Kuulostat kyllä unelmaystävältä 🙈🤣"

En ole somesta stalkannut vaan lähettänyt yksityisviestejä. Joskus ollaan juteltu viestein tuntikausia, joskun vaan pikaisimmat kuulumiset varttissa. Mutta vähintään kahden viikon välein. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaan pelle pysyy nyt kiltisti siellä ulkomaanparatiisissa eikä tule tänne itkemään.

Hylkäät ystäväsi, kun hän muuttaa ulkomaille?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kyllä aika kummalliselta, ettei edes kutsuta omaan kotiin kahville tai syömään ja viettämään iltaa kaikessa rauhassa. Järjestetään ravintolaan nopea tunnin tapaaminen. Mikä ihmisiä vaivaa? Ystävät ovat tärkeitä ja ystävyyttä tarvitsee myös hoitaa. Jos ystäväni tulisi kerran vuodessa Suomeen, voisin jättää kuntosalin väliin ja viettää koko illan hänen kanssaan. 

Ei ihmisiä mikään vaivaa. Kyllä niihin oikeisiin ystäviin pidetään yhteyttä säännöllisesti. Tehdään kaikkea kivaa yhdessä silloin, kun molempien aikatauluihin sopii. Mutta ikävä kyllä jos toisella on aikaa sulle vain kerran vuodessa, niin ei pidä olettaa, että sulle sopisi just täsmälleen silloin, kun tämä toinen haluaa sun aikaasi. Ja just hänen haluamallaan tavalla. Se ei ole mitään ystävyyden hoitamista, että toinen päättää, mitä sun pitää tehdä ja milloin. Se on hyväksik

Siis kyllä minulla on ystävä, jonka kanssa ollaan tunnettu koko ikämme. Viimeksi ollaan nähty varmaan viisi vuotta sitten, kahvittelun merkeissä. Soitellaan muutamn kerran vuodessa. Ei tosiaan ole "vain kaveri". En kenenkään ystävän kanssa viestittele joka päivä tai edes joka viikko. Todelka erikoista, jos ystävyys riippuisi tuollaisista seikoista. 

Ulkosuomalainen täällä myös.

Itse lisään soppaan vielä sen, että ulkomailla asuessa tottuu erilaiseen, rennompaan ja vieraanvaraisempaan kulttuuriin. Oli kyse sitten ruuhkavuosiperheestä, oloneuvossinkuista tai mistä tahansa siltä väliltä, niin ihmiset kyläilevät ja hengailevat aika monessa paikassa usein ja spontaanisti. He myös näkevät vaivaa toistensa eteen eli hakevat sukulaisia, kavereita ja kaverinkavereita ja kumminkaimoja asemalta, kestittävät ym. 

Kun siitä ilmapiiristä piipahtaa Härmään pitkästä aikaa niin on vaikea ymmärtää sitä ihmisten ryppyotsaista käpertymistä, kun on se sosiaalinen elämä niin ikävästi tulee arkea häiritsemään.

Suomeen tullessa vuokraan kivan huoneiston ja ystävät ja sukulaiset voivat tulla luokseni kylään halutessaan. En jaksa enää lähteä erikseen jokaisen luo kylään vaikka pyydetään. Vähemmän tulee tavattua tuttuja näin. Ei näitä kylään pyytäjiä kiinnosta lähteä itse kylään. 

Nro 130: "Siis kyllä minulla on ystävä, jonka kanssa ollaan tunnettu koko ikämme. Viimeksi ollaan nähty varmaan viisi vuotta sitten, kahvittelun merkeissä. Soitellaan muutamn kerran vuodessa. Ei tosiaan ole "vain kaveri". En kenenkään ystävän kanssa viestittele joka päivä tai edes joka viikko. Todelka erikoista, jos ystävyys riippuisi tuollaisista seikoista. "

Hyvä pointti. Ihmiset mieltävät ystävyydenkin eri tavoin. Jollekin ystävyyden ylläpitämiseen eriittää, että soitetaan kerran vuodessa ja tavataan kerran viidessä vuodessa. Ja edelleen ollaan kuin "sielunsiskot" ja siinä lyhyessä ajassa jaetaan kaikki se, mitä "sielunsiskous" edellyttää. Monihan mieltää ystävän ja kaverin ihan samaksi asiaksi. Joo, joku kiva tyyppi, jonka kuulumisia on kerran vuodessa kiva kuulla ja jota on kerran viidessä vuodessa kiva nähdäkin,  mutta joillekin tällainen ei ole ystävyyttä vaan kaveruutta. Mulle itselleni ystävyys on jotain paljon enemmän kuin kaveruus. 

Mulla on nyt kolhta 64-vuotiaana hyvin vähän elämässäni ihmisiä, jotka olen tuntenut koko ikäni. Ja nekin, jotka on, on mulle sukua. Yksikäån ystäväni tai kaverini sieltä 1960-luvun alusta ei ole ollut enää vuosikymmeniin elämässäni mukana. Muutama lukioaikainen kaveri 1970-luvun lopulta on, mutta ei hekään enää samalla tavalla kuin silloin, kun oltin koulussa kuin paita ja peppu. 

Jos mä laskisin ystävikseni kaikki ne ihmiset, joiden kanssa olen yhteyksissä kuten sinä, niin mullahan olisi lähes 100 ystävää. Oikeesti mulla on tällä hetkellä 3 oikeaa ystävää. Vähän aikaa sitten oli neljäskin, mutta hän alkoi vajota takaisin kaveritasolle. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalainen täällä myös.

Itse lisään soppaan vielä sen, että ulkomailla asuessa tottuu erilaiseen, rennompaan ja vieraanvaraisempaan kulttuuriin. Oli kyse sitten ruuhkavuosiperheestä, oloneuvossinkuista tai mistä tahansa siltä väliltä, niin ihmiset kyläilevät ja hengailevat aika monessa paikassa usein ja spontaanisti. He myös näkevät vaivaa toistensa eteen eli hakevat sukulaisia, kavereita ja kaverinkavereita ja kumminkaimoja asemalta, kestittävät ym. 

Kun siitä ilmapiiristä piipahtaa Härmään pitkästä aikaa niin on vaikea ymmärtää sitä ihmisten ryppyotsaista käpertymistä, kun on se sosiaalinen elämä niin ikävästi tulee arkea häiritsemään.

Itse en jaksa välittää jos joku ei jaksa tavata, mutta tuo kuulostaa tutulta. Sellainen tietty joustamattomuus on jopa ihailtu piirre. Esim ulkomaassa, jossa asun, ei voisi sanoa että en voi tavata kun tv:stä tulee hyvä ohjelma, mutta Suomessa pelkkä lepäämisen ja yksinolon tarve on käypä syy olla tapaamatta. Esim Keniassa tällaiselle syylle naurettaisiin kuin huonolle valheelle tai sanojaa pidettäisiin tärähtäneenä.

Sellaisia ihmiset on. Mä olin pari vuotta ulkomailla töissä. Kävin joka toinen tai kolmas viikonloppu pitkän viikonlopun Suomessa. Minulla oli myös koti Suomessa. Vanhat kaverit eivät edes vastannut mun yhteydenottoihin kuin satunnaisesti, eikä mua pyydetty yhteisiin menoihin. Istuin kotona katsomassa Facabookista entisten ystävieni illanistujaisia, perhejuhlia ja baari-iltoja. En ollut enää tervetullut.

"Itse en jaksa välittää jos joku ei jaksa tavata, mutta tuo kuulostaa tutulta. Sellainen tietty joustamattomuus on jopa ihailtu piirre. Esim ulkomaassa, jossa asun, ei voisi sanoa että en voi tavata kun tv:stä tulee hyvä ohjelma, mutta Suomessa pelkkä lepäämisen ja yksinolon tarve on käypä syy olla tapaamatta. Esim Keniassa tällaiselle syylle naurettaisiin kuin huonolle valheelle tai sanojaa pidettäisiin tärähtäneenä."

Soitin kerran kaverilleni, ja hän vastasi ja sanoi ettei voi nyt puhua, kun Salatut Elämät alkaa nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalainen täällä myös.

Itse lisään soppaan vielä sen, että ulkomailla asuessa tottuu erilaiseen, rennompaan ja vieraanvaraisempaan kulttuuriin. Oli kyse sitten ruuhkavuosiperheestä, oloneuvossinkuista tai mistä tahansa siltä väliltä, niin ihmiset kyläilevät ja hengailevat aika monessa paikassa usein ja spontaanisti. He myös näkevät vaivaa toistensa eteen eli hakevat sukulaisia, kavereita ja kaverinkavereita ja kumminkaimoja asemalta, kestittävät ym. 

Kun siitä ilmapiiristä piipahtaa Härmään pitkästä aikaa niin on vaikea ymmärtää sitä ihmisten ryppyotsaista käpertymistä, kun on se sosiaalinen elämä niin ikävästi tulee arkea häiritsemään.

Itse en jaksa välittää jos joku ei jaksa tavata, mutta tuo kuulostaa tutulta. Sellainen tietty joustamattomuus on jopa ihailtu piirre. Esim ulkomaassa, jossa asun, ei voisi sanoa että en voi tavata ku

Millaista muuten kenialainen työelämä on?  Voi tehdä hommat vähän vasemmalla kädellä ja silti työpaikka on 100% varma? Keniassa voi vaikka lääkäri sanoa, että serkkkupoika Suomesta tuli käymään, joten pidänkin ensi viikon vapaata? Keniassa toki ilmasto-olosuhteetkin on sellaiset, että eihän siellä tarvitse olla edes kattoa pään päällä. Hyvin pärjää ilmankin. Suomen ilmasto-olosuhteissa vähän eri tilanne. Pakkasella tonne ulos kuolee. En siis lähtisi vertaamaan jotain Keniaa ja Suomea.

Mä asun ulkomailla ja Suomessa käydessä näen kyllä kaikki kaverit läpi ja lähinnä nimenomaan kerran tai kahdesti sen 2h kahvilla. Joillekin en aina edes kerro olevani Suomessa, kun en jaksa nähdä kaikkia aina.

Sitten ihan lähimpien kavereiden kanssa vähän enemmän nähdään, mutta sitten mä jo ennen Suomeen saapumista otan heihin yhteyttä, että järkätäänkö esim tämmöinen reissu jne, jotta saadaan aikataulut yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos he tulisivat sun luo käymään, olisitko jatkuvasti heidän kanssaan jättäen muut asiat ja ihmiset syrjään? Sulla on elämä ja rutiinit siellä, ja kun tuut suomeen sulla on vain nämä ystävät, mutta ystävillä on elämä ja rutiinit (kenties työtkin) täällä ja ei heillä ole aikaa sulle ylenmäärin. Kiva että kuitenkin järjestävät aikaa että saatte tavata. 

Olen eri, mutta otan pari päivää lomaa, jos tulee vieraita Suomesta. Harvoin täällä Suomesta käy vieraita. Elokuussa tulee onneksi kolme kaveria pitkäksi viikonlopuksi ja otan sitten perjantain ja maanantain vapaaksi. 

Tuo on eri asia. Koin itse ulkomailla asuessani että niin lomat Suomeen kuin muiden vierailut luonani olivat tärkeitä ja satsasin niihin. Se, että itse menin Suomeen

Kaikki eivät ole sellaisessa työssä, jossa vapaata vain otetaan. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 130: "Siis kyllä minulla on ystävä, jonka kanssa ollaan tunnettu koko ikämme. Viimeksi ollaan nähty varmaan viisi vuotta sitten, kahvittelun merkeissä. Soitellaan muutamn kerran vuodessa. Ei tosiaan ole "vain kaveri". En kenenkään ystävän kanssa viestittele joka päivä tai edes joka viikko. Todelka erikoista, jos ystävyys riippuisi tuollaisista seikoista. "

Hyvä pointti. Ihmiset mieltävät ystävyydenkin eri tavoin. Jollekin ystävyyden ylläpitämiseen eriittää, että soitetaan kerran vuodessa ja tavataan kerran viidessä vuodessa. Ja edelleen ollaan kuin "sielunsiskot" ja siinä lyhyessä ajassa jaetaan kaikki se, mitä "sielunsiskous" edellyttää. Monihan mieltää ystävän ja kaverin ihan samaksi asiaksi. Joo, joku kiva tyyppi, jonka kuulumisia on kerran vuodessa kiva kuulla ja jota on kerran viidessä vuodessa kiva nähdäkin,  mutta joillekin tällainen ei ole ystävyyttä vaan kaveruutta. Mulle itselleni ystävyys on jotain paljon en

Olen jo 58 v myös. Ystäviä kaiketi 6 kpl, kaksi lapsuudesta asti säilynyt. Mutta kuten sanoit, kuka kokee asiat mitenkin. Miesystäväni viestittelee monien ihmisten kanssa somessa ja soittelee harva se päivä ystävilleen. En edes kaipaa tuollaista, en jaksaisi sosialisoitua noin usein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalainen täällä myös.

Itse lisään soppaan vielä sen, että ulkomailla asuessa tottuu erilaiseen, rennompaan ja vieraanvaraisempaan kulttuuriin. Oli kyse sitten ruuhkavuosiperheestä, oloneuvossinkuista tai mistä tahansa siltä väliltä, niin ihmiset kyläilevät ja hengailevat aika monessa paikassa usein ja spontaanisti. He myös näkevät vaivaa toistensa eteen eli hakevat sukulaisia, kavereita ja kaverinkavereita ja kumminkaimoja asemalta, kestittävät ym. 

Kun siitä ilmapiiristä piipahtaa Härmään pitkästä aikaa niin on vaikea ymmärtää sitä ihmisten ryppyotsaista käpertymistä, kun on se sosiaalinen elämä niin ikävästi tulee arkea häiritsemään.

Itse en jaksa välittää jos joku ei jaksa tavata, mutta tuo kuulostaa tutulta. Sellainen tietty joustamattomuus on jopa ihailtu piirre. Esim ulkomaassa, jossa asun, ei voisi sanoa että en voi tavata ku

Eikä tarvitse edes Keniaan asti mennä, ihan Keski-Euroopassakin tulee jo vastaan tämä kulttuuriero Suomeen nähden. Suomessa on moni asia paremmin kuin lähes missään muualla, mutta suomalaiset ovat möllejä. Nykyään modernilla tavalla eli vedotaan harrastuksiin, lapsiperhekiireisiin tai tv-ohjelmiin.

Jos Suomessa vanhaa kaveria ei ehditä nähdä lapsen synttärijuhlien takia, niin monessa muussa paikassa se vanha kaveri kutsutaan sinne juhliin.

-ensimmäinen lainaus

Mulla on kaveri, joka muutti Pohjanmaalta jo 1978 Kanadaan. Ei hän ole koskaan edes olettanut, että hänen ystävänsä olisi pysäyttäneet oman elämänsä ja jääneet odottamaan, milloin Herra Kanadalainen suvaitsee saapua taas tapaamaan Suomeen tänne jääneitä ihmisiä. Ei oleta, että edes hänen sukulaisensa pysäyttäväivivät oman elämänsä. Hän ymmärtää, että hän on se joka lähti ja sen vuoksi hänen pitää - halutessaan - sopeutua Suomeen jääneiden elämään. Eikä päinvastoin. 

Mä tutuistuin häneen 15 vuotta sitten somen kautta ja kun hän tulee käymään Suomessa, toki pyrin järjestämään pari tuntia hänelle aikaa. Mutta ei hän tule Suomeen mun tai muidenkaan vanhojen kavereidensa tai ystäviensä  takia vaan niiden vielä elossa olevien sukulaistensa vuoksi. 

Yskoisin, että suurin osa ulkosuomalaisista tulee käymään Suomessa tavatakseen omia läheisiään. Vanhempiaasn, sisdaruksiaan, kwenties kummejaan, serkkujaan jne. Ja ner vuosikymmenten takaiset ystävät jas kaverit on sitten koko reissussa aika epäoleellinen juttu Kiva, jos ehditään tavata, mutta jos ei, niin tärkeimmät ihmiset tukli kuitenkin tavatua. 

Vierailija kirjoitti:

"Itse en jaksa välittää jos joku ei jaksa tavata, mutta tuo kuulostaa tutulta. Sellainen tietty joustamattomuus on jopa ihailtu piirre. Esim ulkomaassa, jossa asun, ei voisi sanoa että en voi tavata kun tv:stä tulee hyvä ohjelma, mutta Suomessa pelkkä lepäämisen ja yksinolon tarve on käypä syy olla tapaamatta. Esim Keniassa tällaiselle syylle naurettaisiin kuin huonolle valheelle tai sanojaa pidettäisiin tärähtäneenä."

Soitin kerran kaverilleni, ja hän vastasi ja sanoi ettei voi nyt puhua, kun Salatut Elämät alkaa nyt. 

Minä katson aina netistä Suomen televisio-ohjelmat ennen kuin otan yhyeyttä keneenkään. Olen huomannut, että moni häiriintyy, jos soittaa "väärään" aikaan. Jos joku ottaa minuun yhteyttä, kun katson vaikka lempisarjaani tms., niin panen nauhoitukseen tai pysäytän ohjelman. Ystävä menee aina televisio-ohjelman edelle.