Asun ulkomailla ja kun tulen Suomeen, rakkaat kaverit ei halua nähdä kuin ihan pikaisesti

Nro 140: "Olen jo 58 v myös. Ystäviä kaiketi 6 kpl, kaksi lapsuudesta asti säilynyt. Mutta kuten sanoit, kuka kokee asiat mitenkin. Miesystäväni viestittelee monien ihmisten kanssa somessa ja soittelee harva se päivä ystävilleen. En edes kaipaa tuollaista, en jaksaisi sosialisoitua noin usein. "

Juuri näin. Ihmiset on erilaisia, Jokaisen, jota voin ystäväkseni tänään kutsua, olen tavannutkin vasta yli 50-vuotiaana. Ja sen tärkeimmän ja läheisimmän, kohtasin vasta kuuskymppisenä. En pidä ystävinä sellaisia, joille 2 kertaa vuodessa kertoo, mitä on tullut tehtyä viimeisen puolen vuoden aikana ja viiden vuoden välein tavataan ja todetaan, että kylläpä sulle on tullut ryppyjä ja kiloja sitten viime näkemän. Mulle ystävät on ihmisiä, jotka huomaavat jo mun viestinnästäni, että nyt ei ole kaikki ihan hyvin. Että tapa, jolla viestitän, on muuttunut. Ja he kysyvät, mikä on ja voivatko auttaa jotenkin. Mutta ihmiset tosiaan käsittää ystävyyden hyvin eri tavoin. 

Mun hyvä ystäväni on ollut jo yli 2 kuukautta sairaalassa. Joka ainoa päivä ja kymmeniä kertoja päivässä seuraan hänen mielialaansa ja muutakin meidän viestittelyssä. Koko ajan olen ollut myös tukena hänen aikuisille lapsilleen. Tänäänkin useamman kerran hänen viestejään lukiessani olen miettinyt, ollaanko menossa takapakkia ja jos ollaan, mitä voin tehdä, jotta niin ei kävisi. Mulle tällainen on ystävyyttä. Ei se, että kerran vuodessa kysytään,  ootko muuten vielä elossa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse sinä olet pois lähtenyt.

Olet kateellinen

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mulla on kaveri, joka muutti Pohjanmaalta jo 1978 Kanadaan. Ei hän ole koskaan edes olettanut, että hänen ystävänsä olisi pysäyttäneet oman elämänsä ja jääneet odottamaan, milloin Herra Kanadalainen suvaitsee saapua taas tapaamaan Suomeen tänne jääneitä ihmisiä. Ei oleta, että edes hänen sukulaisensa pysäyttäväivivät oman elämänsä. Hän ymmärtää, että hän on se joka lähti ja sen vuoksi hänen pitää - halutessaan - sopeutua Suomeen jääneiden elämään. Eikä päinvastoin. 

Mä tutuistuin häneen 15 vuotta sitten somen kautta ja kun hän tulee käymään Suomessa, toki pyrin järjestämään pari tuntia hänelle aikaa. Mutta ei hän tule Suomeen mun tai muidenkaan vanhojen kavereidensa tai ystäviensä  takia vaan niiden vielä elossa olevien sukulaistensa vuoksi. 

Yskoisin, että suurin osa ulkosuomalaisista tulee käymään Suomessa tavatakseen omia läheisiään. Vanhempiaasn, sisdaruksiaan, kwenties kummejaan, serk

Minun vanhemmat kuolivat jo 20 vuotta sitten eikä ole sisaruksia. Ystäviä tulen vain Suomeen tapaamaan. Serkkujen kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä. En ole ap. 

Luuleeko joku oikeasti, että ulkomaille muuttanut olettaa, että Suomessa aika pysähtyy kun hän poistuu maasta, ja hän palaa lomillaan siihen samaan mistä lähti? Ei kai aikakäsitys katoa kun ihminen vaihtaa maata? 

Sinun tapaaminen ei ehkä ole kavereidesi prioriteettilistalla kovin korkealla. Heillä on varmaan joo uudet hyvät kaverit ja sinun kanssa kaveruus on jo vähän hiipunut kun asut ulkomailla etkä enää pyöri samalla tavalla kuvioissa mukana.

Ap, ilmeisestikään et ole rikastunut ulkomailla ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee siinä tapauksessa, jos ystäväsi haluavat tulla sinne ulkomaille tapaamaan sinua? Tarjoatko heille hotellitason olosuhteet kotonasi, vai oletko kiireinen, etkä ehdi kuin pikaisesti tapaamaan heitä? Saanko arvata?

Saat toki arvata, mutta voin kertoakin. Jos emme ole kotona, tarjoan asuntoamme heille yösijaksi. Meillä on myös vierashuone, jonne he ovat aina tervetulleita. Tosin se on pieni, joten aina se ei kelpaa. Tapaan heitä aina kun mahdollista, mutta eivät he välttämättä tule minua erityisesti tapaamaan.

Ap

Miksi majoitat sellaisia, jotka eivät edes tule sinua tapaamaan vaan tarvitsevat vain yösijan? Minä en tuollaisia vieraita ota vastaan vaan he voivat mennä hotelliin. 

Törkeintä on ängetä yökylään toisten nurkkiin kun tullaan suomeen kerta vuoteen.

Muka näkemisen varjolla, kun maksaa liikaa ottaa hotelli. Hyväksikäyttöä.

Ei sitten tulisi jollei ole varaa tulla. En ole mikään majatalo. Ärsyttää tälläset.

Nro 146: "Minun vanhemmat kuolivat jo 20 vuotta sitten eikä ole sisaruksia. Ystäviä tulen vain Suomeen tapaamaan. Serkkujen kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä. En ole ap. "

Mutta sä varmaan jo ennen Suomeen tuloasi sovitkin ystäviesi kanssa tapaamiset? Jos eivät halua tavata sua, et edes tule. Ap olettaa, että ystävät, jotka hän aikoinaan jätti taakseen, yks kaks - kun ap haluaa - muuttaisi oman elämänsä ap:n haluamalla tavalla. Normalijärkinen ihminen ymmärtää, että vain ne, joilla on jokin verisuhde, saattaa tavata, vaikka ei oikeasti haluaisikaan tavata. Ne tapaa ihan vaan jostain ikiaikaisesta velvollisuudentunnosta. Muut ihmiset kuten ystävät ja kaverit, tapaavat vain josd oikeasti haluavat tavata. Ja ap:n ystävähtän ovatkin tavanneet, mutta ap:lle se ei riitä vaan hän haluaa enemmän. Ei silä ole mitään väliä, muutatko Los Angelesiin, Moskovaan  vai Ivaloon. Kun muutat tarpeeksi kauas itsellesi tärkeistä ihmisistä, niin SUN tehtäväsi on pitää huolta näistä ihmissuhteistasi. Muussa tapauksessa käy niin, että he löytävät sun tilallesi jonkun toisen. 

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko joku oikeasti, että ulkomaille muuttanut olettaa, että Suomessa aika pysähtyy kun hän poistuu maasta, ja hän palaa lomillaan siihen samaan mistä lähti? Ei kai aikakäsitys katoa kun ihminen vaihtaa maata? 

Kaveri asuu ulkomailla ja ollaan tiiviisti yhteydessä. Todellakin järjestän aikaa tapaamiseen, kun hän tulee täällä käymään.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaan pelle pysyy nyt kiltisti siellä ulkomaanparatiisissa eikä tule tänne itkemään.

Tämä onkin juuri se asenne jonka ulkosuomalainen tapaa saapuessaan Suomeen kerran pari vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee siinä tapauksessa, jos ystäväsi haluavat tulla sinne ulkomaille tapaamaan sinua? Tarjoatko heille hotellitason olosuhteet kotonasi, vai oletko kiireinen, etkä ehdi kuin pikaisesti tapaamaan heitä? Saanko arvata?

Saat toki arvata, mutta voin kertoakin. Jos emme ole kotona, tarjoan asuntoamme heille yösijaksi. Meillä on myös vierashuone, jonne he ovat aina tervetulleita. Tosin se on pieni, joten aina se ei kelpaa. Tapaan heitä aina kun mahdollista, mutta eivät he välttämättä tule minua erityisesti tapaamaan.

Ap

Miksi majoitat sellaisia, jotka eivät edes tule sinua tapaamaan vaan tarvitsevat vain yösijan? Minä en tuollaisia vieraita ota vastaan vaan he voivat mennä hotelliin. 

Törkeintä on ängetä yökylään to

Tämäkin on niin suomalaista. Ei sitä majoittujaa joka paikassa katsota loisena ja arjen häiritsijänä vaan elämään kuuluvana asiana. Olenko joka kerta riemuissani, kun miehen kuka mikäkin kaveri tai sukulainen majoittuu meidän sohvalle? Kun tulen myöhään töistä ja haluaisin löhöä ja katsoa sarjoja? Ei se siinä hetkessä aina yhtä juhlaa ole, mutta kokonaisuutena tällaiset tavat antavat enemmän kuin ottavat.

Todellakin majoitan kaukaisempiakin tuttuja ja sukulaisia, kun pyytävät. Ja kutsun mukaan spontaaneihin illanviettoihin täkäläisten kanssa. Siitä syntyy iloa ja elämää, kullannuput.

- yksi ketjun ulkosuomalainen

Minä olen luullut, ongelma on toisinpäin. Itse kun menen käymään synnyinseudullani, on pulma, et aikaa on kovin vähän. Ei oikein ehdi tavata kaveria x tai kaveria y, kun vanhempia pitää tavata ja siskonkin kanssa haluaisi lyhyesti istua alas. Aikaa vain on rajallisesti. Myönnän, että joskus koetan salata sen, että olen käymässä.

Kavereihin pidän kuitenkin etänä yhteyttä ja jaamme elämäämme kännyn välityksellä. Ja arvostan kavereitani. Minulla oli joskus vaikea elämänvaihe, eikä silloin haitannut tai ollut mitään merkitystä sillä, että kaverini kännyn päässä oli noin 2 100 km päässä

Me olimme aina yökylässä vanhempiemme, sisarustemme ja joskus muidenkin sukulaisten luona, kun lomailimme Suomessa. Kun vanhemmista aika jätti, niin hankimme oman lomapaikan. Vaikka kuinka olisi tervetullut, niin ei ole mukava olla toisten nurkissa siitä huolimatta, että tuntui kodikkaalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaan pelle pysyy nyt kiltisti siellä ulkomaanparatiisissa eikä tule tänne itkemään.

Tämä onkin juuri se asenne jonka ulkosuomalainen tapaa saapuessaan Suomeen kerran pari vuodessa. 

Asenne johtuu siitä, kun pelkää, että ystävä on vaurastunut. Hänhän asuu ulkomailla paratiisissa ikuisessa auringonpaisteessa, ja on ystävän mielestä vieläpä saattanut rikastua. Eihän kukaan sellaista ystävää voi sietää. Ulkomaan pellehän se on. 

Monella on käsitys että ulkomailla asuva tulee Suomeen ja kokee suomalaiset yhtä läheisiksi kuin ennen. Joistain tulee käsitys, että ulkosuomalainen oikein surkuttelisi sitä, ettei kuuluu enää porukkaan. 

Ei se kuulkaa niin mene. Ulkomailla asuva elää todennäköisesti paljon sosiaalisempaa elämää kuin suomalaiset ja kokee samalla lailla läheisempää ystävyyttä niiden kanssa, jotka jakavat arjen. Heitä on silti hauska tavata.

Pidättekö aktiivisesti ja henkilökohtaisesti yhteyksiä, kun olet ulkomailla? Vai pelkillä somepäivityksilläkö toistenne kuulumiset välittyvät?

Koska ilmoitat näistä vierailuistasi? 6 kk, 1 kk, viikkoa ennen?

Ystäväni asuu ulkomailla ja hänellä on erikoinen ajatus että minun elämäni pysähtyy hänen lomansa ajaksi. Ilmoittaa tulevansa parin viikon päästä Suomeen muutamaksi päiväksi. Homma ok, tavataan sitten. Tämän reissun aikana mun pitäisi kuitenkin ottaa töistä sairauslomaa tai palkatonta että ehditään kunnolla viettää aikaa ja juhlia, kun hänellä on LOMA! :D

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko joku oikeasti, että ulkomaille muuttanut olettaa, että Suomessa aika pysähtyy kun hän poistuu maasta, ja hän palaa lomillaan siihen samaan mistä lähti? Ei kai aikakäsitys katoa kun ihminen vaihtaa maata? 

Ei pitäisi luulla, mutta mä kylä tunnen ihmisiä, jotka ovat hävinneet ystäviensä elämästä maailmalle ja sitten ihmettelevät, kun eivät satunnaisista Suomessa käynneistäkään huolimatta olekaan enää ystävilleen se top 1 ihmissuhde, jonka takia otetaan palkatonta vapaata, jotta voidaan nähdä. Eikä läheskään kaikista työpaikoista nykyisin edes saa palkatonta vapaata sen takia,että joku vanha koulukamu 20 vuoden takaa sattuu olemaan pikavisiitllä Suomessa.Jokaisen, ihan jokaisen meistä kannattaa miettiä, miten tärkeitä me ihan oikeasti ollaan niille ihmisille, joille kuvitellaan olevamme kovinkin tärkeitä. Realismia peliin eikä jotain vuosikymmenten takaista haavemaailmaa. 

Suomalaisesta voi tulla sosiaalisempi ulkomailla asuessa, varsinkin jos asuu maassa jossa ihmiset ovat hyvin sosiaalisia. Luultavasti kavereille jotka asuvat Suomessa muutama tunti on jo paljon. 

Nro 154: "Tämäkin on niin suomalaista. Ei sitä majoittujaa joka paikassa katsota loisena ja arjen häiritsijänä vaan elämään kuuluvana asiana. Olenko joka kerta riemuissani, kun miehen kuka mikäkin kaveri tai sukulainen majoittuu meidän sohvalle? Kun tulen myöhään töistä ja haluaisin löhöä ja katsoa sarjoja? Ei se siinä hetkessä aina yhtä juhlaa ole, mutta kokonaisuutena tällaiset tavat antavat enemmän kuin ottavat.

Todellakin majoitan kaukaisempiakin tuttuja ja sukulaisia, kun pyytävät. Ja kutsun mukaan spontaaneihin illanviettoihin täkäläisten kanssa. Siitä syntyy iloa ja elämää, kullannuput.

- yksi ketjun ulkosuomalainen"

Sun kotisi on majatalo, mulle taas mun kotini on mun kotini. Mulla on sen verran iso suku ja lisäksi ystäviä, kavereita ja tuttavia, että jos mulla olisi aina avoimet ovet kenelle tahansa, niin meillähän majailisi ihan joka ainoa päivä joku muukin kuin minä. Jos haluaisin perustaa kotiini majatalon, perustaisin sitä varten yrityksen. Tosin kukaan niistä, jotka haluaisi meille majoittua, ei olisi valmis maksamaan senttiäkään asumisestaan. Mulla on oikeasti tosi iso suku, mutta kukaan ei mene konkurssiin siitä, että maksaa hotellihuoneesta. En mä itsekään soita serkulleni Turkuun, että tarttisin yhdeksi yöksi majoituspaikan. Varaan huoneen jostain Turun hotelleista. Omaan kotiini majoitan ihmisen vain silloin, jos hänellä ei kertakaikkiaan ole mitään muuta vaihtoehtoa majoittua minnekään muualle..



Mutta tähän nyt lisään vielä sen verran, että kasarilla oli ihan tavallista, että tietty vantaalaiset majoittaa yhdeksi yöksi Rovaniemeltä, Pihtiputaalta tai Lieksasta tulevat pikkuserkutkin, kun nämä olivat matkalla parin viikon lomareissulle Teneriffalle tai Rhodokselle. Mutta silloin ei lentokentän läheisyydessä vielä ollutkaan hotelleja. Nyt on.