Lue keskustelun säännöt.
Asun ulkomailla ja kun tulen Suomeen, rakkaat kaverit ei halua nähdä kuin ihan pikaisesti
12.07.2025 |
Mulla on muutama todella rakas kaveri vielä Suomessa ja haluaisin viettää heidän kanssaan aikaa, mutta aina kun tulen, heiltä järjestyy vain muutama tunti kahvitteluun, lounaaseen tai vastaavaan. Uskon, että hekin pitävät vielä minusta, mutta mistä voi olla kyse? Itse näkisin mielelläni useampaan kertaan.
Kommentit (199)
Suomessa sosiaalisuus on kyllä erilaista kuin monessa muussa paikassa. Juuri tuo, että ihmisiä tavataan yleensä yksi kerrallaan, jolloin on vaikea nähdä monta ihmistä lyhyessä ajassa. Olen joskus yrittänyt yhdistää eri ihmisiä samaan tapaamiseen, ja se toimii vain harvojen toisiaan ennalta tuntemattomien kanssa. Olen itsekin pahoittanut mieleni, kun ystävän tapaamiseen on tullut joku tyyppi, ja tuntuu, ettei päästy syvälliselle tasolle sen takia.
Mieheni on Keniasta ja sosiaalinen kulttuuri on tosi erilaista. Eri ihmiset menee sopuisasti sekaisin. Juuri juteltiin, että myös ystävyys on erilaista, suomalaiset tosiaan on ystävikseen kokemille lojaaleja, mutta kenialaisille ystävyys on tietyllä tavalla joustavampaa suuntaan ja toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, 12 vuotta ulkomailla. Olen lonkalta järjestänyt aikaa Suomesta täällä lomailevien ystävien ja tuttujen etelänlomia varten, kestinyt ja houstannut.
Kun menen Suomeen kaikki elävät almanakkaelämää suunnitellun jokaisen vartin tapaamisen kolmen kuukauden päähän. Toki kyseessä on kulttuurierot, ja saa minut onnellisemmaksi päätöksestäni asua etelässä rennommassa kulttuurissa, mutta kyllähän se tuntuu oudolta, että haastetaan joku kahvittelukin. Spontaanius ei vaan kuulu suomalaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Välillä niitä syitä masentuneisuudelle ja yksinäisyydelle voisi etsiä oman kulttuurin sisältä.
Sinulla on oma elämäsi, heillä on oma elämänsä.
Monilla on todella tiukka aikataulu, pitkiä työpäiviä, pieniä lapsia ja muita menoja. Ei koko elämää voi keskeyttää, vaikka on mukavaa tavata tuttuja.
Voitko sopia tapaamiset hyvissä ajoin ensi kerralla? Ehdota tiettyjä päiviä ja kellonaikana ja ideoi mukavia tapaamispaikkoja.
Niin minä teen, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja tapaan mielelläni kiireisiä kavereitani aiemmalla paikkakunnalla. Useat ihmiset päättävät menoistaan etukäteen.
Monet haluavat tietää tarkalleen, mitä tekevät jonain päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä kivoja ihmisiä.
Jep. Meille pääsee kaverit ulkomailta tai Suomestakin vaikka viikoiksi. Ovat tervetulleita milloin vain. Tottakai, ystävät ovat perheen ja terveyden lisäksi tärkeimpiä asioita elämässä. Samaa outoa käytöstä olen todistanut lasten ystävien vanhemmilta. Niille ei ikinä tunnu käyvän yökyläily tai mikään muukaan. Niinpä kaverit on aina meillä yötä ja muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa sosiaalisuus on kyllä erilaista kuin monessa muussa paikassa. Juuri tuo, että ihmisiä tavataan yleensä yksi kerrallaan, jolloin on vaikea nähdä monta ihmistä lyhyessä ajassa. Olen joskus yrittänyt yhdistää eri ihmisiä samaan tapaamiseen, ja se toimii vain harvojen toisiaan ennalta tuntemattomien kanssa. Olen itsekin pahoittanut mieleni, kun ystävän tapaamiseen on tullut joku tyyppi, ja tuntuu, ettei päästy syvälliselle tasolle sen takia.
Mieheni on Keniasta ja sosiaalinen kulttuuri on tosi erilaista. Eri ihmiset menee sopuisasti sekaisin. Juuri juteltiin, että myös ystävyys on erilaista, suomalaiset tosiaan on ystävikseen kokemille lojaaleja, mutta kenialaisille ystävyys on tietyllä tavalla joustavampaa suuntaan ja toiseen.
Siihen on varmasti syynsä että suomalainen ja kenialainen kulttuuri eroavat kovasti toisistaan. Haluaisimmeko tänne vaikkapa lapsisotilaita tai veritimanttihyväksikäyttäjiä vai olemmeko ylpeästi kyräileviä itsenäisiä emmekä vaikka Venäjän vallan alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen luullut, ongelma on toisinpäin. Itse kun menen käymään synnyinseudullani, on pulma, et aikaa on kovin vähän. Ei oikein ehdi tavata kaveria x tai kaveria y, kun vanhempia pitää tavata ja siskonkin kanssa haluaisi lyhyesti istua alas. Aikaa vain on rajallisesti. Myönnän, että joskus koetan salata sen, että olen käymässä.
Kavereihin pidän kuitenkin etänä yhteyttä ja jaamme elämäämme kännyn välityksellä. Ja arvostan kavereitani. Minulla oli joskus vaikea elämänvaihe, eikä silloin haitannut tai ollut mitään merkitystä sillä, että kaverini kännyn päässä oli noin 2 100 km päässä
Sama aikoinaan, kun muutin pois kotipaikkakunnalta. Huomasin aika äkkiä, etten voi vaan tavata niitä ystäviä joka kerta. Ja onhan tämä elämä vienytkin meidät omiin suuntiin. Pari ystävää on jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa sosiaalisuus on kyllä erilaista kuin monessa muussa paikassa. Juuri tuo, että ihmisiä tavataan yleensä yksi kerrallaan, jolloin on vaikea nähdä monta ihmistä lyhyessä ajassa. Olen joskus yrittänyt yhdistää eri ihmisiä samaan tapaamiseen, ja se toimii vain harvojen toisiaan ennalta tuntemattomien kanssa. Olen itsekin pahoittanut mieleni, kun ystävän tapaamiseen on tullut joku tyyppi, ja tuntuu, ettei päästy syvälliselle tasolle sen takia.
Mieheni on Keniasta ja sosiaalinen kulttuuri on tosi erilaista. Eri ihmiset menee sopuisasti sekaisin. Juuri juteltiin, että myös ystävyys on erilaista, suomalaiset tosiaan on ystävikseen kokemille lojaaleja, mutta kenialaisille ystävyys on tietyllä tavalla joustavampaa suuntaan ja toiseen.
Siihen on varmasti syynsä että suomalainen ja kenialainen kulttuuri eroavat kovasti toisistaan. Haluaisimmeko tänne vaikkapa lapsisotil
No nyt oli kyllä kunnon hemulikommentti. Kyse oli sosiaalisesta kanssaköymisestä, mikä paljon rennompaa ja porukkapainotteisempaa myös esim Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa ja Turkissa. Näissä maissa ei ole lapsisotilaita tai muuta erittäin takapajuista kuten naisten silpomista. Järki hoi!
Vierailija kirjoitti:
No nyt oli kyllä kunnon hemulikommentti. Kyse oli sosiaalisesta kanssaköymisestä, mikä paljon rennompaa ja porukkapainotteisempaa myös esim Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa ja Turkissa. Näissä maissa ei ole lapsisotilaita tai muuta erittäin takapajuista kuten naisten silpomista. Järki hoi!
Onko noissa maissa isokin Venäjän uhka? Voit ihan aikuisten oikeasti miettiä miksi kukin kulttuuri kehittyy omanlaisekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Omassa tilanteessani on jotain samaa. Ystäväni asuu maaseudulla ja käy silloin tällöin Helsingissä, mutta tapaamiselle ei järjesty aikaa, vaikkei hän mitään erityistä täällä teekään. Yleensä ehdottaa, että tulenko Rautatieasemalle, niin voidaan nähdä vartin verran, ennen kuin hänen junansa lähtee. Ei kahvittelua, illanistujaisia, kyläilyä, puhumattakaan kaikesta kesäisen Helsingin tarjoamasta kivasta tekemisestä, vaikka olemme molemmat lomalla (ystäväni työttömänä) ja minulla talo yleensä tyhjänä ja auto käytettävissä ja mahdollisuus viilettää retkelle vaikkapa Fiskarsiin.
Kuulostaisi kivalta esimerkiksi tuo autoretki Fiskarsiin. Itsekin olen työttömänä niin ehkä miettisin sitä, että perillä menisi rahaa syömisiin ja maksaisin sinulle bensarahoja, tai jos tulisin kylään, haluaisin ostaa tuliaisia ja minulla ei olisi varaa kaikkeen tähän. Mutta kannattaisi teidän puhua tämä asia auki, oletko pyytänyt häntä kylään ja ehdottanut noita retkiä vaikka niin, että otatte teiltä eväät mukaan.
Minä tapaan 60 kilometrin päässä asuvaa lapsuudenystävääni kerran vuodessa, kun hänellä on pitkä opettajan kesäloma. Lapset ovat aikuisia eikä ole lapsenlapsia. Hänellä ja miehellään on tarkkaan suunnitellut lomaviikot. Ystäväni haluaa tavata minut silloin, kun miehellä on omia menoja. Tänä kesänä kutsuin hänet kotiini ja kävimme myös paikallisissa nähtävyyksissä ja kävelyllä ulkona. Päivitimme kuulumiset. Ehdotin, että voisimme nähdä vielä toisen kerran, että ehtisimme vain hengailla, mutta hän vain totesi, että johan me nyt näimme. Jäi sellainen maku, että olen hänelle pakollinen suorite, mikä onneksi tuli taas täytettyä vuodeksi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä loukkaannun siitä kun yhellä mun ystävällä ei tunnu koskaan olevan aikaa edes pieneen kahvitteluun. Olenkin lakannut pyytämästä kahville. Sulla sentään kaverit haluaa nähdä edes sen pari tuntia. Tämän mun kaverin kohdalla taitaa olla niin että on kohta ex.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ap tajua, sinä et ainaan ole mikää v,,n RAKAS heille. Heillä on omat kaverit ja ystävät. Ei ne sinua kaipaa TIPPAAKAAN! Yritä tajuta, tollo.
Monelle löytyy arkielämästä ne uudet parhaat ystävät, ap:n tapaus kuulostaa siltä että on tuore ulkomailla asuja.
Sun asenteessa on silti parantamisen varaa. Miksi haluat niin korostaa, ettei ystävät rakasta? Rakastetaanko sinua tarpeeksi? Näin perheellisenä tuohon tarttuminen kuulostaa jopa katkeralta. Rakkautta saadaan ensisijaisesti puolisolta ja lapsilta, ei kavereilta ja ystäviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Omassa tilanteessani on jotain samaa. Ystäväni asuu maaseudulla ja käy silloin tällöin Helsingissä, mutta tapaamiselle ei järjesty aikaa, vaikkei hän mitään erityistä täällä teekään. Yleensä ehdottaa, että tulenko Rautatieasemalle, niin voidaan nähdä vartin verran, ennen kuin hänen junansa lähtee. Ei kahvittelua, illanistujaisia, kyläilyä, puhumattakaan kaikesta kesäisen Helsingin tarjoamasta kivasta tekemisestä, vaikka olemme molemmat lomalla (ystäväni työttömänä) ja minulla talo yleensä tyhjänä ja auto käytettävissä ja mahdollisuus viilettää retkelle vaikkapa Fiskarsiin.
Mistä sinä tiedät mitä se ystäväsi teki Helsingissä? Minä kävin yhteenväliin naipottelemassa Helsingissä. Treffailin miehiä enkä tullut sinne kavereita tapaamaan. Just nopeasti tapasin kavereita, mutta muuten oli treffikalenteri täynnä miesten kanssa. Tuolloin halusin vähän hurvitella eron jälkeen.
Suomalaiset eivät ole ainakaan työn määrällä rasitettuja. On tarkat työajat, pitkät lomat, pitkiä sairauslomia, kun taas monessa muussa maassa ei näin hyviä etuja ole kaikilla. Silti on aikaa sukulaisille ja ystäville.
Ulkomailla asuvana en ole huomannut kyläilyssä paljon eroa suomalaiseen kyläilyyn ainakaan vierailujen pituuksien suhteen. Asun Italiassa ja meillä tapaamiset ovat arkena nopeita, koska Italiassakin syödään ja pestään pyykkiä illalla. Isoin ero on siinä, että tapaamisen järjestäminen on yhtä helppoa kuin jos Suomessa sopisin siskon kanssa vaikka jonkun lainatavaran hakemisesta. Eli sovitaan ensimmäinen sopiva hetki eikä sitä hetkeä kun terassi on valmis ja suursiivous tehty.
Mutta ulkomailla ihmiset eivät ole niin ylisosiaalisia kuin täällä kuvitellaan. Ystäviä pitää silti hankkia ja niiden kanssa pitää osata toimia kulttuurin vaatimalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole ainakaan työn määrällä rasitettuja. On tarkat työajat, pitkät lomat, pitkiä sairauslomia, kun taas monessa muussa maassa ei näin hyviä etuja ole kaikilla. Silti on aikaa sukulaisille ja ystäville.
Muista että MONESSA maassa naiset tekevät vain osa-aikaistöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä kivoja ihmisiä.
Jep. Meille pääsee kaverit ulkomailta tai Suomestakin vaikka viikoiksi. Ovat tervetulleita milloin vain. Tottakai, ystävät ovat perheen ja terveyden lisäksi tärkeimpiä asioita elämässä. Samaa outoa käytöstä olen todistanut lasten ystävien vanhemmilta. Niille ei ikinä tunnu käyvän yökyläily tai mikään muukaan. Niinpä kaverit on aina meillä yötä ja muutenkin.
Mä en henkilökohtaisesti jaksa muiden lasten yökyläilyjä. Mä olen väsynyt. Töiden jälkeen sosiaalinen patterini on tyhjä. Vanhin lapsi (poika) tuo kavereita yökylään ja se on ok, koska pysyvät alakerrassa ja eivät "vaadi" minulta mitään. Pelaavat sekä syövät sipsejä ja älyävät olla hiljaa, kun muut nukkuvat. Nuorin lapsistani on yltiösosiaalinen ja haluaisi kavereita yökylään koko ajan. Muutama on käynyt ja ne, jotka osaa olla hiljaa sen jälkeen, kun mä vetäydyn nukkumaan, voivat tulla uudelleen mutta jos kälätetään ja hihitellään yötä myöten, rampataan portaissa tai jääkaapilla tai muilla kaapeilla, niin sen jälkeen kaveri ei tule enää yökylään. Keskimmäinen lapsi ei ole koskaan halunnut ketään yökylään. Hänenkin sosiaalinen patteri tyhjenee koulupäivän aikana sekä harrastuksissa.
Eivät varmasti halua!