Miksi onnellisesta lapsettomuudesta ei saa puhua?

Vierailija kirjoitti:

Osuu selvästi lapsia tehneillä arkaan paikkaan nämä onnellisesti lapsettomien avaukset. Tulee sellainen vaikutelma, että monella jollakin asteella kaduttaa se perheen perustaminen vaikka lapsiaan varmasti rakastavat. Miettivät että olisiko se elämä voinutkin olla ihan eri tavalla onnellista ja vapaata vai aikuisten kesken. Aihe on kuitenkin niin tabu ettei sitä passaa edes hiljaa itsekseen pohtia vaan hyökätään sen toisenlaisen valinnan tehneiden kimppuun. Se hyökkäys kuitenkin paljastaa sen että pinnan alla asia mietityttää. 

Sama tuo on toisinkinpäin: onnellisten lapsellisten kirjoitukset saavat onnelliset lapsettomat hyökkäämään. Siitä tulee myös vaikutelma, että oma lapsettomuus saattaa "piilossa" kaduttaa. Myös on outoa, että esim. minä, joka sain toivotut lapseni liki nelikymppisenä, en kuulemma voi tietää mitään lapsettomuudesta. Vietin sentään parikymmentä vuotta onnellisesti lapsettomana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No eihän se ole lainkaan sama asia. Aloittaja halusi avata keskustelun tästä aiheesta, jotta ihmiset pääsee jakamaan mielipiteitään ja kokemuksiaan, kun se on keskustelemisen idea. Sinä tykität ketjun täyteen omaa juttuasi ja lapsettomien sekä heidän kokemusten, havaintojen ja valintojen mitätöintiä. 

Siis lähes joka viikko saa mediasta lukea painostusta ja syyllistämistä siitä, miksi naiset ei tee riittävästi lapsia, syntyvyys on hälyttävän matalalla ja väläytellään milloin mitäkin synnytystalkoita ja vauvabonuksia. "

 

Säkin tykität nyt tätä juttuasi, etkä jaa kokemuksiasi ja mielipiteitäsi tästä aiheesta. Jos et halua, että jatkan kommentointiani, voithan olla nostamatta mun viestejäni esiin ja jatkamalla mulle vastailua.

 

 

 

Sori nyt vaan, mutta vaikutat suoraan sanottun

Selvää on, että vaikka tietää heroiinin vaarallisuuden, ei vaikutusta voi tietää, ellei sitä itseensä lykkää. Näin ollen ei lapsetonkaan kertakaikkiaan voi oikeasti tietää, millaista on olla vanhempi. (vertaus on toki huono).  Aidot tiedot syntyvät aina aidosta ja omasta kokemuksesta. Ystävälläni on koiria, kertoo niistä, ulkoilutan toisinaan niitä; en kuitenkaan tiedä, millaista on olla koiran omistaja. (taas huono vertaus). Mutta tässä siis pointti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toki kerrotaan, ja näkeehän senkin. Päällimmäiseksi silti jää ajatus siitä, ettei se ole minun juttuni. Silti sitä elämäntyyliä minulle tyrkytetään.

 

Ap"

 

Kiva, että kerrotaan. Ehkä sitten voit tuoda senkin asian esille sen sijaan, että esität toisenlaisen elämänvalinnan pelkkänä stressinä. Esim. mulla ei ole mitään tarvetta esittää sun elämänvalintaa minkäänlaisena. Sun elämäsihän se on.

 

En ole missään kohtaa esittänyt sitä pelkkänä stressinä, se on sinun ajatusmaailmaasi.

Siis kenelle lapsettomuuutesi on ongelma? Minulla on lapsia, silti sinun lapsettomuutesi on minulle ihan yhdentekevää. Olemme kumpikin tehneet omat ratkaisumme. 

Ehkä alkaa avautua se arka paikka...

 

Ap

Okei, no jos et ole esittänyt pelkkänä stressinä, mitä puolia olet sitten tuonut esiin?

Jos sulle alkaa se a

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Enhän minä sanonut siinä mitään tuollaista. Sanoin että monien tuntemieni lapsiperheiden elämä on vanhempien omien sanojen mukaan usein stressaavaa.

 

Ap"

 

Sulta menee pointti kokonaan ohi. Ylipäätään tuo, että koet tarvetta vertailla ja nimenomaan nähdä sen lapsiperhe-elämän vain stressaavana. Mä en montaa ihmistä nykyajassa tiedä, joka ei stressistä valita. Kun hän valittaa stressistään, voi toki tulkita, että hänen koko elämänsä on stressaavaa, tai sitten voi tulkita, että hän haluaa nyt vain purkaa sitä elämänsä stressiä. Jos sä tuot julki, että sun mielestä lapsiperhe-elämän silkka stressaavuus on enemmän sääntö kuin poikkeus, et voi oikein puhua neutraalista asenteesta - edelleen sulla ei ole siitä kokemusta etkä voi sitä ymmärtää. Jos joku toinen lapsiperheellinen tulee kertomaan mulle stresaavasta tilanteestaan, mulla ei o

Älähän nyt yleistä. Meidän työpaikalla kiukkuisimmat ja itsekkäimmät ovat lapsettomia. Mistä johtunee, en tiedä-

Ketään ei kiinnosta sun elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhytnäköistä omassa mukavuudenhalussaan köllöttelyä.

 

Lapset ilmeisesti hankitaan koska halutaan elämään epämukavuutta?

 

Ap

Enpä tiedä lapsia hankittaneen epämukavuuden takia. Miksi hitossa joku noin tekisi?

Kannatta kysyä omalta äidiltäsi miksi hän hankki sinut. 

 

Ei ainakaan siksi että hän halusi elämäänsä epämukavuutta, uskoisin.

 

Ap

No niinpä, miksi luulet jonkun hankkineen lapsia epämukavuuden takia? 

 

Koska se jolle vastasin kertoi velauden olevan lyhytnäköistä mukavuudessa köllöttelyä. Oletan että silloin lisääntyminen tehdään epämukavuu

Vierailija kirjoitti:

Koska se olisi sama juttu kun jos sun kaverisi kehuskelisi vuonna 2045, että on se kiva kun lastenlapset taas tulevat kylään että teille ei varmaan taaskaan tule ketään eikä tule kukkia haudalle.

En tajunnut. Miksi hän kehuskelisi tuollaisella asialla? En halua lapsenlapsia yhtään sen enempää kuin lapsiakaan. Onko minulla siis jotain mitä hänellä ei ole?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osuu selvästi lapsia tehneillä arkaan paikkaan nämä onnellisesti lapsettomien avaukset. Tulee sellainen vaikutelma, että monella jollakin asteella kaduttaa se perheen perustaminen vaikka lapsiaan varmasti rakastavat. Miettivät että olisiko se elämä voinutkin olla ihan eri tavalla onnellista ja vapaata vai aikuisten kesken. Aihe on kuitenkin niin tabu ettei sitä passaa edes hiljaa itsekseen pohtia vaan hyökätään sen toisenlaisen valinnan tehneiden kimppuun. Se hyökkäys kuitenkin paljastaa sen että pinnan alla asia mietityttää. 

Jokainen lapsen saanut on kyllä valinnastaan onnellinen. Ei sellaista rakkautta voi katua. Raskastakin joskus on mutta ei se saa katumaan lapsen hankintaa. Lapsettomat jäävät kaikesta tästä paitsi ja kaivelevat henkisinä teineinä napaa vielä keski-ikäisinä.😃

Monet katuvat lisääntymistä, mutta siitä ei saa puhua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osuu selvästi lapsia tehneillä arkaan paikkaan nämä onnellisesti lapsettomien avaukset. Tulee sellainen vaikutelma, että monella jollakin asteella kaduttaa se perheen perustaminen vaikka lapsiaan varmasti rakastavat. Miettivät että olisiko se elämä voinutkin olla ihan eri tavalla onnellista ja vapaata vai aikuisten kesken. Aihe on kuitenkin niin tabu ettei sitä passaa edes hiljaa itsekseen pohtia vaan hyökätään sen toisenlaisen valinnan tehneiden kimppuun. Se hyökkäys kuitenkin paljastaa sen että pinnan alla asia mietityttää. 

Jokainen lapsen saanut on kyllä valinnastaan onnellinen. Ei sellaista rakkautta voi katua. Raskastakin joskus on mutta ei se saa katumaan lapsen hankintaa. Lapsettomat jäävät kaikesta tästä paitsi ja kaivelevat henkisinä teineinä napaa vielä keski-ikäisinä.😃

Mitkä "monet" katuvat lapsiaan? Mistä sellaistakin olet kuullut?    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osuu selvästi lapsia tehneillä arkaan paikkaan nämä onnellisesti lapsettomien avaukset. Tulee sellainen vaikutelma, että monella jollakin asteella kaduttaa se perheen perustaminen vaikka lapsiaan varmasti rakastavat. Miettivät että olisiko se elämä voinutkin olla ihan eri tavalla onnellista ja vapaata vai aikuisten kesken. Aihe on kuitenkin niin tabu ettei sitä passaa edes hiljaa itsekseen pohtia vaan hyökätään sen toisenlaisen valinnan tehneiden kimppuun. Se hyökkäys kuitenkin paljastaa sen että pinnan alla asia mietityttää. 

Jokainen lapsen saanut on kyllä valinnastaan onnellinen. Ei sellaista rakkautta voi katua. Raskastakin joskus on mutta ei se saa katumaan lapsen hankintaa. Lapsettomat jäävät kaikesta tästä paitsi ja kaivelevat henkisinä teineinä napaa vielä keski-ik

Oliko tämä siis sinulle uusi asia? Tutkimusten mukaan jopa 30% katuu. Googleta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten lapsettomuutesi on kova pala kenellekään. Mutta se on rasittavaa, että sinä -niin kuin moni muukin- lapseton kuvittelee kuulopuheiden perusteella tietävänsä, millaista perheellisten elämä on.

Itselläni on kaksi lasta, enkä koskaan koe eläneeni kuluttavia ruuhkavuosia. Lapseni ovat olleet tosi "helppoa" lasta ollut, nyt jo aikuisia. He olivat sen verran rauhallisia (mutta touhukkaita), ettei ikinä tarvinnut olla silmiä selässä, eivät kiipeilleet jne., mutta leikkivät hirveän keskittyneesti jo 2-vuotiaasta eteenpäin. Olen työssä, jossa on lyhyitä päiviä luonnostaan, joten minulla on ollut aina omaa aikaa, olen esim. liikkunut intohimoisesti aina ja siihen on ollut tilaa jne. Siksi on tavallana naurettavaa lukea besserwissereiden käsityksiä, jossa ne joilla ole mitään kokemusta yleistävät kuulopuheiden perusteella, millaista "lapsellisten" elämä on. Mutta ei sekään, mitään kierroksia aiheuta.

En antaisi HETKEÄKÄÄN po

Minulla on kolme lasta. Olin kuullut aiemmin juttuja, kuinka lapsen saaminen on ollut elämän isoja, positiivia mullistuksia. Silti minut yllätti totaalisesti äitiyden uskomaton ilo. Eikä sitä iloa ole ollenkaan himmentänyt lasten eri ikäkausien uhmat jms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten lapsettomuutesi on kova pala kenellekään. Mutta se on rasittavaa, että sinä -niin kuin moni muukin- lapseton kuvittelee kuulopuheiden perusteella tietävänsä, millaista perheellisten elämä on.

Itselläni on kaksi lasta, enkä koskaan koe eläneeni kuluttavia ruuhkavuosia. Lapseni ovat olleet tosi "helppoa" lasta ollut, nyt jo aikuisia. He olivat sen verran rauhallisia (mutta touhukkaita), ettei ikinä tarvinnut olla silmiä selässä, eivät kiipeilleet jne., mutta leikkivät hirveän keskittyneesti jo 2-vuotiaasta eteenpäin. Olen työssä, jossa on lyhyitä päiviä luonnostaan, joten minulla on ollut aina omaa aikaa, olen esim. liikkunut intohimoisesti aina ja siihen on ollut tilaa jne. Siksi on tavallana naurettavaa lukea besserwissereiden käsityksiä, jossa ne joilla ole mitään kokemusta yleistävät kuulopuheiden perusteella, millaista "lapsellisten" elämä on. Mutta ei sekään, mitään kierr

Miksi lapsettomat tyrmäävät MINUN kokemuksen lapsista ja äitiydestä? Kirjoittaessani, että lapseni ovat rakkainta MINULLE, niin velat hyökkäävät kuin hyeenat torppaamaan. ----minä en hyökkäile kenenkään sanomisiin, lapsia tai ei. Hyväksyn jokaisen oman valinnan. Velat vääntävät kaikkensa todistaakseen, etten voi olla onnellinen lapsistani. Joku siinä mättää. Mikä?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osuu selvästi lapsia tehneillä arkaan paikkaan nämä onnellisesti lapsettomien avaukset. Tulee sellainen vaikutelma, että monella jollakin asteella kaduttaa se perheen perustaminen vaikka lapsiaan varmasti rakastavat. Miettivät että olisiko se elämä voinutkin olla ihan eri tavalla onnellista ja vapaata vai aikuisten kesken. Aihe on kuitenkin niin tabu ettei sitä passaa edes hiljaa itsekseen pohtia vaan hyökätään sen toisenlaisen valinnan tehneiden kimppuun. Se hyökkäys kuitenkin paljastaa sen että pinnan alla asia mietityttää. 

Jokainen lapsen saanut on kyllä valinnastaan onnellinen. Ei sellaista rakkautta voi katua. Raskastakin joskus on mutta ei se saa katumaan lapsen hankintaa. Lapsettomat jäävät kaikesta tästä paitsi ja k

Oliko tämä siis sinulle uusi asia? Tutkimusten mukaan jopa 30% katuu. Googleta.

Googletuksella tuli tämä. Muutama prosentti on aika paljon vähemmän kuin 30%

*Lapsen katuminen on yksi yhteiskunnan kielletympiä tunteita. Silti noin muutama prosentti äideistä katuu vanhemmuutta*