Oliko väärin kieltäytyä ottamasta lapsenlasta kesällä viikoksi hoitoon?
Minulla on vain kolmen viikon kesäloma, joka alkaa tämän päivän jälkeen.
Koska lomaa on vähän ja olen todella väsynyt töiden vuoksi, kieltäydyin ottamasta 4v lapsenlasta hoitoon viikoksi. Sanoin, että maksimissaan kaksi yötä käy, mutta enempää en jaksa.
Tuo kieltäytyminen ei ollut helppoa vaan vaati valtavasti henkistä voimaa kieltäytyä. Jotenkin on sellainen tunne, että olisi tavallaan velvollisuus hoitaa lasta kesälomalla.
Mites palstan muut isovanhemmat? Kuinka paljon hoidatte lapsenlapsia lomalla?
Kommentit (126)
Tarvitseeko tämän jälkeen ihmetellä miten olemme yksinäinen kansakunta. Lapset jotka ovat elämän rikkaus eivät edes isovanhemmille muutamaksi yöksi kelpaa. Ei siis ihme jos nuoriso on yksinäisempää nykyisin kuin kukaan. Yhteisöllisyys loistaa poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Turha itkeä yksinäistä vanhuutta....
Byhyy
Vierailija kirjoitti:
Turha itkeä yksinäistä vanhuutta....
Se vanhuus on yksinäinen joka tapauksessa, t vuosikausia vanhainkodissa työskennellyt. Ihan sama onko 0 vai 10 lasta ja onko näiden lapsia paaponut.
Jos joku ottaisi mun lapsen kahdeksi yöksi, varmaan pyörtyisin! Ainakin olisin niin kiitollinen. Mun mielestä viikko on tuon ikäiselle jo aika pitkä aika - mutta tosiaan olen ihminen, joka ei ole lasten kanssa apua saanut.
Kirjoitit , että olet todella väsynyt. Ja vielä työelämässä . Suosittelen pitämään lomasi ja ehkä otat lapsen viikonlopuksi tai yhdeksi yöksi, jos siltä tuntuu. .
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, enkä olisi vanhempana tuollaisesta loukkaantunut.
Olisi kuitenkin tosi hienoa, jos jaksaisit jollain toisella tapaa luoda lämpimät suhteet lapsenlapsiisi. Me olemme olleet siinä onnekkaassa asemassa, että molemmat isovanhemmat ovat näin tehneet, ja on ilo nähdä, kun nyt aikuistumisen kynnyksellä olevat nuoret vapaaehtoisesti haluavat viettää isovanhempiensa kanssa aikaa. Itselläni ei ollut näin mutkattomia välejä isovanhempiin, vaikka hyvin tultiinkin toimeen.
Mikähän meillä meni pieleen. Mun äitini hoiti paljon mun lastani, jouduin itse olemaan paljon sairaalassa. Nyt aikuinen tytär on hyvin kiireinen ja itsekäs eikä jouda mummua katsomaan kuin pikapikaa pakottamalla muutaman kuukauden välein. Mitään merkillistä ei ole meneillään eikä edes välimatkaa ole. Joskus lapset vaan tuottavat pettymyksen. Näin äitinä hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, mutta kannattaa tehdä kuten minun äitini: ilmoita lapsillesi jo ennen näiden lastenhankintaa, että sinä et sitten aio hoitaa lapsia. Minusta siis täysin fair enough. Eli reilua. Tiesin olettaa, ettei äitini auta ja olikin itseasiassa pieni positiivinen yllätys, kun hän suostui kuitenkin kaitsemaan heitä päiväsaikaan joskus ja siis ihan tarjoutui itse.
Minusta on tosi ahdistavaa, että tuollainen katsotaan jotenkin väärin toimituksi tai kylmäksi, kai nyt jokaisella on oikeus päättää tuollainen asia itse, että hoitaako toisten lapsia. Ja siis sanoa se etukäteen.
Nyt voisit pyytää anteeksi, ettet ole ollut asian suhteen aiemmin suora ja sanonut, millaiset rajat sinulla on lastenhoidon suhteen, koska se on ainoa moka, jonka teit, ei hoitamisrajaukset sinänsä.
Mikä moka se nyt on? Kuka olettaa, että jollakin toisella olisi vastuu hoitaa lapsia kuin niillä kahdella, jotka sen lapsen laittavat alulle?? Että olisi vielä pitänyt etukäteen sanoa!
Isovanhemmat ei hoida yhtään eikä ota yöksi. Muutama kerta vuodessa näkevät tunnin niin että on itse mukana katsomassa perään.
Yökyläilyllä ei ole tekemistä sen kanssa onko läheiset välit. Mä olin tasan yhden kerran mummolassa yötä ja läheisiä oltiin silti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, enkä olisi vanhempana tuollaisesta loukkaantunut.
Olisi kuitenkin tosi hienoa, jos jaksaisit jollain toisella tapaa luoda lämpimät suhteet lapsenlapsiisi. Me olemme olleet siinä onnekkaassa asemassa, että molemmat isovanhemmat ovat näin tehneet, ja on ilo nähdä, kun nyt aikuistumisen kynnyksellä olevat nuoret vapaaehtoisesti haluavat viettää isovanhempiensa kanssa aikaa. Itselläni ei ollut näin mutkattomia välejä isovanhempiin, vaikka hyvin tultiinkin toimeen.
Lämpipät suhteet voi luoda vaikkei hoitoon ottaisikaan. Ehkä jopa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, enkä olisi vanhempana tuollaisesta loukkaantunut.
Olisi kuitenkin tosi hienoa, jos jaksaisit jollain toisella tapaa luoda lämpimät suhteet lapsenlapsiisi. Me olemme olleet siinä onnekkaassa asemassa, että molemmat isovanhemmat ovat näin tehneet, ja on ilo nähdä, kun nyt aikuistumisen kynnyksellä olevat nuoret vapaaehtoisesti haluavat viettää isovanhempiensa kanssa aikaa. Itselläni ei ollut näin mutkattomia välejä isovanhempiin, vaikka hyvin tultiinkin toimeen.
Mikähän meillä meni pieleen. Mun äitini hoiti paljon mun lastani, jouduin itse olemaan paljon sairaalassa. Nyt aikuinen tytär on hyvin kiireinen ja itsekäs eikä jouda mummua katsomaan kuin pikapikaa pakottamalla muutaman kuukauden välein. Mitään merkillistä ei ole meneillään eikä edes välimatkaa ole. Joskus lapset vaan tuottavat pettymyksen. Näin äitinä hävettää.
Ei ihmissuhteita voi pakottaa syntymään. Mutta jos lähtökohtaisesti asenne on se, että lapsenlapset tai isovanhemmat on taakka (ei aloittajalla, vaan joillakin tässä ketjussa), niin se ei ainakaan asiaa auta.
Ei ole oikein, eikä väärin. Itse käytän lapsenlapsiin melkein koko loman. Iältään 2-9v ja heitä on 7. Vuoroin ja välillä useampi samaan aikaan hoidossa minulla. Palaudun arkena ja teen usein viikonloppuisin omia juttuja, kesän haluan viettää perheen kanssa. Olen pääasiassa mökillä ja sinne tulee ketä tulee. Tykkään kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, enkä olisi vanhempana tuollaisesta loukkaantunut.
Olisi kuitenkin tosi hienoa, jos jaksaisit jollain toisella tapaa luoda lämpimät suhteet lapsenlapsiisi. Me olemme olleet siinä onnekkaassa asemassa, että molemmat isovanhemmat ovat näin tehneet, ja on ilo nähdä, kun nyt aikuistumisen kynnyksellä olevat nuoret vapaaehtoisesti haluavat viettää isovanhempiensa kanssa aikaa. Itselläni ei ollut näin mutkattomia välejä isovanhempiin, vaikka hyvin tultiinkin toimeen.
Lämpipät suhteet voi luoda vaikkei hoitoon ottaisikaan. Ehkä jopa paremmin.
Ensimmäisestä lauseesta olen samaa mieltä, mutta mitä tarkoitat jälkimmäisellä?
Meillä lapsenlapset ovat viikkoja joka vuosi.
4v on vielä pieni, minusta viikko on kohtuuttoman pitkä aika kyläillä ilman vanhempia.
Viikko on todella pitkä aika hoitaa kenenkään lasta, edes omaa lastenlasta. Eikä ole mitään pahaa siinä että kieltäytyy, tarvitset lepoa lomallasi ja tuo olisi vienyt leijonanosan lomasta.
Ja tätä ei nyt kysytty mutta minusta on röyhkeää edes pyytää noin pitkää hoitoaikaa, hätätapaukset toki erikseen.
No tuovatko pariksi yöksi niinku sulle sopi?
Itselläni ei ole lapsenlapsia. Katotaan jos saan joskus. Mitä vanhemmaksi tulen niin aina vaan enemmän työelämä rasittaa ja väsyttää. Fyysinen vuorotyö, mummotauti, ylipainoa.
Äitini jakso kyllä vahtia aikoinaa meidän siskosten lapsia.
Mutta en ole äitini.
Meillä isovanhemmat ottavat kerran kesässä 3 yötä että saadaan tehdä miehen kanssa jokin pieni reissu kahdestaan. Lisäksi ovat vuoden aikana muutamia yhden yön kyläilyjä satunnaisesti. Viikko on aika pitkä aika.
Muistan lapsena, kun olin mummoni luona yötä, että pelkäsin, jos hän vaikka kuolee yöllä. Aamulla olin huojentunut, että vielä on elossa. Muistan ajatelleeni, että mitä teen , jos mummo ei herää.
Ei ole väärin, enkä olisi vanhempana tuollaisesta loukkaantunut.
Olisi kuitenkin tosi hienoa, jos jaksaisit jollain toisella tapaa luoda lämpimät suhteet lapsenlapsiisi. Me olemme olleet siinä onnekkaassa asemassa, että molemmat isovanhemmat ovat näin tehneet, ja on ilo nähdä, kun nyt aikuistumisen kynnyksellä olevat nuoret vapaaehtoisesti haluavat viettää isovanhempiensa kanssa aikaa. Itselläni ei ollut näin mutkattomia välejä isovanhempiin, vaikka hyvin tultiinkin toimeen.