Oliko väärin kieltäytyä ottamasta lapsenlasta kesällä viikoksi hoitoon?

Ei ollut väärin, ei ole mikään pakko ottaa hoitoon lapsia.

Olen itsekin hoitanut lapseni itse enkä koskaan ole pakottanut isovanhempia ottamaan hoitoon enkä loukkaannu vaikka saan hoitaa itse.

On taas niin naisten ongelmia...

Vierailija kirjoitti:

Selvästi sinun itsesi mielestä teit väärin, kun kerran täältä haet nyt synninpäästöä teollesi.

Muiden syyllistäminen saa aikaan pahaa oloa ja epävarmuuttakin. Eli näinkin voi käydä.

Arvostakaa jokaisen valintoja, pakotettu hoitopaikka saattaa ollakin huono asia joskus.

Itse hoidan tottakai, rakastan lapsenlapsiakin ylikaiken ja haluan heihin hyvin läheiset välit, en ole tosin koskaan omienkaan lasten hoitamista pitänyt työnä, se on elämää ja ihanaa sellaista. Meitä on erilaisia.

Ihan oikein teit! 

Kahden teinin äiti

Vierailija kirjoitti:

Itse hoidan tottakai, rakastan lapsenlapsiakin ylikaiken ja haluan heihin hyvin läheiset välit, en ole tosin koskaan omienkaan lasten hoitamista pitänyt työnä, se on elämää ja ihanaa sellaista. Meitä on erilaisia.

Meitä on erilaisia, oma äitini esimerkiksi ei oikein jaksa lapsia ja tykkää omasta rauhasta. En voi antaa yökylään lapsia kuin aniharvoin tästäkin syystä ja siksikin että en pystyisi rentoutumaan koska tiedän että hän ei jaksa jos lapsi marisee tai on liian aktiivinen tai muuta sellaista. Helposti myös syödään miten sattuu ja eletään miten sattuu.

Ilmeisesti välimatka on niin pitkä ettei pelkkä päivähoito käy.

Mulla on ollut vain yhden kerran yötä 1,5 vuotias mutta useita päiviä kun vanhemmat ovat olleet töissä. En ole laskenut montako päivää, ehkä parin viikon verran.

Mä ajattelen, että 4 vuotiaan kanssa voi jo mennä puistoon, uimarannalle ja lukea satuja, leipoa ja askarrella ym. Tosin sateella pitää olla sisähommia.

Kyllä saa kieltäytyä, ellei jaksa tai halua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väärin, mutta kannattaa tehdä kuten minun äitini: ilmoita lapsillesi jo ennen näiden lastenhankintaa, että sinä et sitten aio hoitaa lapsia. Minusta siis täysin fair enough. Eli reilua. Tiesin olettaa, ettei äitini auta ja olikin itseasiassa pieni positiivinen yllätys, kun hän suostui kuitenkin kaitsemaan heitä päiväsaikaan joskus ja siis ihan tarjoutui itse. 

Minusta on tosi ahdistavaa, että tuollainen katsotaan jotenkin väärin toimituksi tai kylmäksi, kai nyt jokaisella on oikeus päättää tuollainen asia itse, että hoitaako toisten lapsia. Ja siis sanoa se etukäteen.

Nyt voisit pyytää anteeksi, ettet ole ollut asian suhteen aiemmin suora ja sanonut, millaiset rajat sinulla on lastenhoidon suhteen, koska se on ainoa moka, jonka teit, ei hoitamisrajaukset sinänsä.

Pyytää anteeksi? Mitä sitä v-ttua? Mkähän ihmeen oletus on, että isovanhempi olisi velvollinen? Anteeksipyyntö nyt kai olisi enemmän vanhemmilla, että no kun me ajateltiin

Ei ole väärin. Kiva kun otat edes hetkeksi. Omat lapseni ovat 5 ja 6. Vanhempani eivät ole ottaneet koskaan yökylään/lomalle. Saan kuulemma tulla kylään niin usein kun haluan ja sitä he odottavatkin. Mutta yhtä paljon odottavat sitä että lähdetään pois. Ovat jo eläkkeellä ja voisivat ottaa fysiikkansa puolesta mutta eivät viitsi.

Harmittaa ja lapset kysyy miksi kaverit pääsevät yökylään mummolaan. Meillä ei ole kuin yksi mummola. Muistan itse omat mummolareissut lapsena, mitään ihmeitä ei tehty mutta ne oli jotenkin hienoja kokemuksia. Toki myös äitinä toivoisin että pääsisin joskus käymään jossain ilman lapsia, pariskuntana. Tästä on mummolaan varovasti kysytty mutta vastaus on ollut että jos on ihan pakko niin sitten joo, mutta aamulla pitää sitten tulla hakemaan jo. 

Eli kovin kauas ei sitten voisi reissata, ei saisi nukkua pidempään tai ainakaan mitään alkoholia ei uskaltaisi nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väärin, mutta kannattaa tehdä kuten minun äitini: ilmoita lapsillesi jo ennen näiden lastenhankintaa, että sinä et sitten aio hoitaa lapsia. Minusta siis täysin fair enough. Eli reilua. Tiesin olettaa, ettei äitini auta ja olikin itseasiassa pieni positiivinen yllätys, kun hän suostui kuitenkin kaitsemaan heitä päiväsaikaan joskus ja siis ihan tarjoutui itse. 

Minusta on tosi ahdistavaa, että tuollainen katsotaan jotenkin väärin toimituksi tai kylmäksi, kai nyt jokaisella on oikeus päättää tuollainen asia itse, että hoitaako toisten lapsia. Ja siis sanoa se etukäteen.

Nyt voisit pyytää anteeksi, ettet ole ollut asian suhteen aiemmin suora ja sanonut, millaiset rajat sinulla on lastenhoidon suhteen, koska se on ainoa moka, jonka teit, ei hoitamisrajaukset sinänsä.

Tuo on vähän eri asia. Ei sellaista voi vuosia etukäteen ennakoida, että on jonain vuonna töissä raskasta ja lyhyt loma, josta ei omien voimavarojensa vuoksi kykene kokonaista viikkoa käyttämään lapsen hoitoon. Mutta ottaahan ap lapsen kuitenkin pariksi yöksi. Omat jaksamisen rajat on hyvä osata tunnistaa ja ne pitää hyväksyä. Sinun äitisi osasi sanoa etukäteen, ja ehkä hänellä tilanne muuttui sitten onneksi paremmaksi. Jollain toisella se voi muuttua toiseen suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Munkaan vanhemmat ei ikinä jaksaneet ottaa meidän lapsia luokseen, aina oli niin raskasta ja hankalaa, ja viikonloppu menee hukkaan, kun ei saa haravoitua lasten takia riittävän tehokkaasti ja ties vaikka mitä.

Ei se myöskään lapsille koskaan soitellut, vaikka kaikilla neljällä oli sitten vanhempana jo puhelimetkin ja kivoja ja normaaleja lapsia ja nuoria ovat/olivat.

Meidän olisi vaan pitänyt viedä heitä vanhempieni luokse heidän toivomanaan ajankohtana, istua siististi lasten kanssa kaksi tuntia kahvipöydässä ja sitten poistua.

En sitten koskaan pyytänyt mitään lastenhoitoa. Totesin, että heidänhän se menetys on, jos eivät halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa, oppia tuntemaan heitä, olla kiinnostunut heidän ajatuksistaan, huolistaan, mielenkiinnon kohteista, harrastuksista, jne. Minusta meidän lapset oli oikein mainiota, nokkelaa ja hauskaa seuraa.

 

No, nyt lapset on jo isoja ja aikuisia. Ei

Mä veikkaan, että sun vanhemmat ei yleisestikään pidä lapsista. Omia on tehty, koska se kuului heidän sukupolvelleen normiksi määritettyyn elämään. 

Mummola on aina avoin lapsenlapsille, siksi meillä on hyvät läheiset välit kaikkien kanssa, en voisi muuta toivoakaan.

Kuka viikkoa jaksaa? Lomalla on parempaakin tekemistä.

Jos olet töissä, et hoida yhtään yötä.

Minun mielestäni teet täysin oikein, kun kerrot rehellisesti, että et nyt jaksa. Kyllä lapsen etu on se, että häntä hoitaa aikuinen, joka oikeasti jaksaa häntä hoitaa.

Ja sinulla on oikeus lepoon.

No ei todellakaan. Viikko on hirveän pitkä aika. Pari yötä kerrallaan ja pari kertaa (jos jaksaa) on ihan tarpeeksi.

Vastaan vaikkei lapsenlapsia olekaan. Kyllä isovanhemmat ne omat rajansa asettavat.

Meillä äiti on työelämässä ja sanoi, että ottaa yhden muksun kerrallaan kahdeksi yöksi top, eikä peräkkäin. Se on toiminut. ÄIti ilmottelee päivät, milloin ottaa kunkin lapsen. Lapsi saa mummon huomion täysin ja saavat keskittyä toisiinsa.

Kesälomalla tulee enemmän näkemisiä, kun ollaan isolla porukalla mökeillä, mutta ei mummo ole siellä ykköshoitaja, vaan me vanhemmat. Veljellä on ärsyttävä tapa olettaa, että äiti hoitaa kaikki muksut ja me aikuiset vaan lomaillaan... Eli siis dokataan ja saunottais. Ei kiitos, ne reissut on sitten toiste. Hänen vaimonsa sitten hermostuu, kun ei "lupaukset" toimikaan ja tulee riitoja.

Täyden työviikon jälkeen jos pitäisi vielä kolmea rakasta lastenlasta paapoa täydellä teholla... eihän se lepoa ole, vaikka erilaista tekemistä onkin. Mielikirkastuu eri tavalla kuulemma, mutta kroppa vaatii lepoa enemmän.

Turha itkeä yksinäistä vanhuutta....

Vierailija kirjoitti:

On taas niin naisten ongelmia...

Tämä mustakin on järkyttävää että yksikään nainen ei koskaan vastuuta ja velvoita ukkoja, vaareja tai pappoja, jotka saavat luistella elämänsä läpi ilman lastenhoitovastuuta. Se, että naisen pitäisi koko elämänsä vaan jaksaa ja venyä hoivaan jopa toisten naisten mielestä, on pöyristyttävää. Jokaisella on vuoronsa olla saamapuolella.

1-2 yötä on jo ihan mahtava apu. En ikinä tuputtaisi lastani hoitoon viikoksi kenellekään, noin pitkä aika pitäisi tulla täysin hoitajan omasta tahdosta ja aloitteesta. T. 4-vuotiaan äiti