Edellytetäänkö, että työyhteisön johtaja/pikkupomo/tiiminjohtaja on myös sosiaalisesti taitavin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei edellytetä eikä tarvitse tai usein voikaan olla suosituin. Karismasta ei kukaan edes tiedä, mitä se on.

Mutta silleen pitää olla sosiaalinen, että osaa käyttäytyä asiallisedti ja kommunikoida tavalla, joka ottaa vaastapuolen tunteet huomioon eikå herätä turhaa vastarintaa. Tämä ei vaadi mitään räiskyvää persoonallisuutta, vaan käytöstapoja. Ja esimieskoulutukseesa oppii lisää vaikeissa tilanteissa selviämisestä yms.

Täällä moni puolustelee huonoja tapojaan eli sitä, ettei edes halua tervehtiä tai kiittää työkaveriaan omalla introverttiudellaan lukuisissa työelämää käsittelevissä ketjuissa. Hämmentää, milloin suomalaisesta työelämästä on tullut tuollaista! Ennen vanhaan oletettiin, että ihminen on oppinut jo kotikasvatuksessaan tervehtimään, kiittämään, pyytämään anteeksi ja auttamaan myös ventovieraita tarvittaessa. Ilmeisesti nyt ääri-indovidualistisessa maailmassa tuollaiset perusvalmiudet on kuopattu monen perheen kotikasvatuksessa? Ennen vanhaan olisi pidetty mörökölliä jollain tavalla outona tyyppinä ja luultavasti myös mörökölli olisi ensimmäisenä saanut kenkää kun olisi joutunut valitsemaan peruskäytöstavat hallitsevan ja mörököllin välillä. Mörököllit eivät itse taitaa ymmärtää olevansa ikäviä ja koppavanoloisia työkavereita, koska heistä ei ota kukaan selvää. Toinen ihminen voi stressata sen vuoksi, että ajattelee itse loukanneensa mörökölliä, jonka tulkitsee mököttävän hänelle tai sitten ajattelee itsessään olevan jotain vikaa, jonka vuoksi mörökölli ei suvaitse tervehtiä, kiittää jne.

Perusteleeko joku oikeasti introverttiydellä huonoja käytöstapoja? 

Tarkoitan sitä, että jos isoissa kysymyksissä asioiden oikeellisuus ja ihmisten mielipide on ristiriidassa keskenään, valitsen asiat. Mutta yritän tehdä sen nätisti ja luovien.

Joissakin naisjohtajissa on sellaista hehkua ja karismaa että kovatkaan päätökset eivät vie sitä hänen vetovoimaansa vaan he pysyvät suosittuina, mutta itse koen että muut näkevät mut vaan ankeana...-ap

Tuo riippuu kyllä tosi paljon siitä, mikä duuni on kyseessä ja kuka on palkkaamassa. Mutta yleisesti ottaen päällikön pitää pystyä saamaan sanottavansa läpi eli ottaa tilanne haltuun, vaikka ympärillä olisi voimakastahtoisia tai äänekkäitä tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei edellytetä eikä tarvitse tai usein voikaan olla suosituin. Karismasta ei kukaan edes tiedä, mitä se on.

Mutta silleen pitää olla sosiaalinen, että osaa käyttäytyä asiallisedti ja kommunikoida tavalla, joka ottaa vaastapuolen tunteet huomioon eikå herätä turhaa vastarintaa. Tämä ei vaadi mitään räiskyvää persoonallisuutta, vaan käytöstapoja. Ja esimieskoulutukseesa oppii lisää vaikeissa tilanteissa selviämisestä yms.

Täällä moni puolustelee huonoja tapojaan eli sitä, ettei edes halua tervehtiä tai kiittää työkaveriaan omalla introverttiudellaan lukuisissa työelämää käsittelevissä ketjuissa. Hämmentää, milloin suomalaisesta työelämästä on tullut tuollaista! Ennen vanhaan oletettiin, että ihminen on oppinut jo kotikasvatuksessaan tervehtimään, kiittämään, pyytämään anteeksi ja auttam

Ei tässä ketjussa mun mielestä ole huonoista tai hyvistä käytöstavoista kyse...

Raksafirmoissa ei edellytetä pomoilta eikä pikkupomoilta alkeellisimpiakaan sosiaalisia taitoja. Kovimmin huutava on isoin pomo, ainakin huutajan omasta mielestä...

T. M54, olin 26 vuotta raksahommissa.

Oon sosiaalisesti tosi epäpätevä tiiminvetäjäksi, mutta ammattitaitoni on puhunut puolestaan. Olen ollut tiiminvetäjä noin neljä vuotta ja se lankesi jotenkin luonnostaan minulle, kun omasta lähiesihenkilöstä niin sanotusti aika jätti.

Toivoisin olevani kuitenkin uskottavampi ja jämptimpi. Tiimiläiseni toivovat minulta selkeyttä, mutta pitävät myös siitä, että työote on rento ja mielipidettä kuunnellaan ja otan sen huomioon. Hommat sujuu hyvin ja meillä nauretaan paljon eikä ole poissaoloja juuri koskaan. Uskon ja luotan siis siihen, että meillä on hyvä yhteishenki, kun aiheesta on keskusteltu aika ajoin.

En tiedä miten kuitenkin oppisin jämäkkyytä, kun olen aina ollut ns. sovittelijaluonne ja kuten ap, minut on kautta aikojen sivuuttu herkästi ja ylitseni puhutaan, minä kiltisti omaa vuoroani odotan, kunnes huomaan että se vuoro meni taas. Mutta roolistani ja vastuunkannosta kokonaisuudesta kyllä pidän itsekin ja ihana, että ammattiaito on riittänyt siihen. Toivoisin oppivani paremmaksi tiiminvetäjäksi sosiaalisesti, en vaan tiedä miten se onnistuu.

Minä olin pikkupomona koska olin hyvä organisoimaan, ei siinä mikään viihdyttäjä tarvinnut olla. Parempi vaan kun aika ei mennyt juoruiluun

Ei tässä ketjussa mun mielestä ole huonoista tai hyvistä käytöstavoista kyse...

Ei ole, mutta pitäisi olla.

 

Nyt tässä puhutaan pikkupomoudesta lapsellisesti ikäänkuin johtaminen olisi joku maaginen ominaisuus eikä opittava arkinen taito. 

Vierailija kirjoitti:

Oon sosiaalisesti tosi epäpätevä tiiminvetäjäksi, mutta ammattitaitoni on puhunut puolestaan. Olen ollut tiiminvetäjä noin neljä vuotta ja se lankesi jotenkin luonnostaan minulle, kun omasta lähiesihenkilöstä niin sanotusti aika jätti.

Toivoisin olevani kuitenkin uskottavampi ja jämptimpi. Tiimiläiseni toivovat minulta selkeyttä, mutta pitävät myös siitä, että työote on rento ja mielipidettä kuunnellaan ja otan sen huomioon. Hommat sujuu hyvin ja meillä nauretaan paljon eikä ole poissaoloja juuri koskaan. Uskon ja luotan siis siihen, että meillä on hyvä yhteishenki, kun aiheesta on keskusteltu aika ajoin.

En tiedä miten kuitenkin oppisin jämäkkyytä, kun olen aina ollut ns. sovittelijaluonne ja kuten ap, minut on kautta aikojen sivuuttu herkästi ja ylitseni puhutaan, minä kiltisti omaa vuoroani odotan, kunnes huomaan että se vuoro meni taas. Mutta roolistani ja vastuunkannosta kokonaisuudesta kyllä pidän itsekin ja ihana, että

Ihana kirjoitus <3 Ehkä ei kannata hämääntyä juuri räväkimpien kollegoiden tai sosiaalisten sentraalisantrojen olemuksesta ja pulinoista. Herkästi vaan vertaan itseäni toisiin...mutta työn itsensä hallitsen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ketjussa mun mielestä ole huonoista tai hyvistä käytöstavoista kyse...

 

Ei ole, mutta pitäisi olla.

 

Nyt tässä puhutaan pikkupomoudesta lapsellisesti ikäänkuin johtaminen olisi joku maaginen ominaisuus eikä opittava arkinen taito. 

Sä puhut ihan perus-käytöstavoista. Kyllä mä hei ja moi osaan sanoa ja kiittää, mutta kun työelämä on paljon muutakin. Nuo on vain pintaa, mutta perusongelmani on vähän syvempi asia...-ap

Vierailija kirjoitti:

'Ei edellytetä eikä tarvitse tai usein voikaan olla suosituin. Karismasta ei kukaan edes tiedä, mitä se on.

Mutta silleen pitää olla sosiaalinen, että osaa käyttäytyä asiallisesti ja kommunikoida tavalla, joka ottaa vastapuolen tunteet huomioon eikå herätä turhaa vastarintaa. Tämä ei vaadi mitään räiskyvää persoonallisuutta, vaan käytöstapoja. Ja esimieskoulutukseesa oppii lisää vaikeissa tilanteissa selviämisestä yms.'

 

Ååta siellä, ei täältä.

Jotkut saa osakseen 'suosiota'

ilman minkäänlaista intentiota

aivan vasten tahtoaankin..

Just saying. Olen suurinpiirtein 

helisemässä, kun vain haluaisin

olla yksityshenkilönä kaikin puolin.

Tämähän olisi huikea homma seuraajia

keräävälle tokkarille.. Mutta mä en ole

se karaktääri. 

*Vain 1 kommentti. 

Jotkut hmiset täällä palstalla olettaa mun olevan joku sivuston 'ylin boss päämåde', jolla on kaikki valta. Sitten tulee aika hassuja hullunkurisia syytöksiä.. 🙄 

Aika kreisiä settiä k@ikki t@ppouhkaukset..

perusteena:

'måde taas poisti.'

>>> kåståa kehään.

🤪😑😬🤐😏

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvistä ajatuksista! Tuon "pomon on oltava persoona"-kirjoittajan ajatukset on just niitä mitä kaipaan omaan itseeni. Tai se että pomo on pidetty, helpottaa sitä työtäkin, eikä tule niin vastarintaa.

Töissä on paljon naisia ja joskus tuntuu että jos saman asian esittää samalla tavalla joku suosittu tai ei-suosittu, niin ensiksmainittua kuunnellaan, ja jälkimmäinen joutuu tekemään töitä uskottavuutensa ja asioiden läpisaamisen eteen.

Ehkä tässä elämässä on kyse myös siitä, kuinka vakuuttava joku on. Joillakin se ulosanti ja olemus on vaan niin vakuuttavaa, että saisi myytyä hiekkaa Saharan asukeillekin...-ap

Kiitos! Olen "pomon pitää olla persoona" kirjoittaja. Ymmärrän, että kirjoitukseni ärsyttää joitakuita, mutta olen työskennellyt niin perheyrityksissä kuin isossa konsernissa ja on kokemusta yhden naisen firmastakin ja olen myös itse yrittäjäperheestä. Kaksi miespomoa, joiden johtamistyylistä tykkäsin, niin olivat hyviä työssään. Kyllä naistenkin tulisi opetella johtamista. Ja se, että minulla on myös hyvä kokemus, että naisetkin osaisivat johtaa työyhteisöjä paremmin, jos opettelisivat. Työn johtaminen ja organisoiminen on ihan oma juttunsa. Olen esim. ollut vajaan vuoden yhden uuden naispomon johtamana ja sen kyllä huomasi, että ainakaan hän ei osannut ollenkaan johtaa. Kiusasi ja se oli hirveää aikaa, mutta siitäkin selvittiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että aistin kyllä aika hyvin toisten tarpeet ja palvelen heitä sen mukaan, eli olisin lojaali pomo. Mutta kun se suosio puuttuu, niin...eikä kukaan ole kertonut, miksi se puuttuu. En ilmeisesti tee asioita varsinaisesti väärinkään. Olenko tylsä tyyppi? Kenties.

Pitää myös pystyä tekemään vaikeita päätöksiä ja kestää epäsuosiota

Kyllä, se ei pelota. Mutta kun en mä helppoinakaan aikoina ole kauhean suosittu :D

Pitäiskö tässä opetella joku ylimääräinen liehittelyn taito kollegoiden kohdalla? Auttaisko se? 

Tämä ehkä riippuu työpaikasta, mutta uralla etenemisessä ei yleensä ole vaadittu kollegoiden liehittelyä, vaan sen sijaan on yleensä vaadittu jonkinlaista ylempien esimiesten ja johtajien liehittelyä. Osa nimittäin on aika alttiita imartelulle, vähän sellaisia Trump-tyyppisiä, ja pyrkivät keräämään lähipiiriinsä, eli johtoryhmään, sellaisia tyyppejä, jotka arvioivat itselleen lojaaleiksi. Joku voisi sanoa niinkin, että omaa hovia, jonka avulla pönkittävät omaa valtaansa. Tämä kyllä kertoo aika sairaasta työkulttuurista, muta sellaista se valitettavasti usein on.  

Vierailija kirjoitti:

Oon sosiaalisesti tosi epäpätevä tiiminvetäjäksi, mutta ammattitaitoni on puhunut puolestaan. Olen ollut tiiminvetäjä noin neljä vuotta ja se lankesi jotenkin luonnostaan minulle, kun omasta lähiesihenkilöstä niin sanotusti aika jätti.

Toivoisin olevani kuitenkin uskottavampi ja jämptimpi. Tiimiläiseni toivovat minulta selkeyttä, mutta pitävät myös siitä, että työote on rento ja mielipidettä kuunnellaan ja otan sen huomioon. Hommat sujuu hyvin ja meillä nauretaan paljon eikä ole poissaoloja juuri koskaan. Uskon ja luotan siis siihen, että meillä on hyvä yhteishenki, kun aiheesta on keskusteltu aika ajoin.

En tiedä miten kuitenkin oppisin jämäkkyytä, kun olen aina ollut ns. sovittelijaluonne ja kuten ap, minut on kautta aikojen sivuuttu herkästi ja ylitseni puhutaan, minä kiltisti omaa vuoroani odotan, kunnes huomaan että se vuoro meni taas. Mutta roolistani ja vastuunkannosta kokonaisuudesta kyllä pidän itsekin ja ihana, että

Minkä ihmeen takia haluaisit väkisin muuttaa linjaa, kun omien sanojesi mukaan "Hommat sujuu hyvin ja meillä nauretaan paljon eikä ole poissaoloja juuri koskaan."? Aivan älytöntä lähteä korjaamaan hyvin toimivaa systeemiä sen takia, että mielikuvissasi hyvä johtaja on supliikki ja järkähtämätön itsevaltias.