Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?
Jos haluaa perustaa perheen vain sellaisen miehen kanssa, joka täydellä 100 pros varmuudella tulee hoitamaan vauvan hoidosta noin puolet, hoitamaan lasta sitten pikkulapsiaikana noin puolet ja kantaa oikeasta puolet lapseen liittyvästä vastuusta ja huolehtii noin puolet lapsen asioista. Niin millä keinolla voi etukäteen varmistaa, että juuri kyseinen mies tulee olemaan tuollainen? Eikä sellainen, joka kyllä lupaa tehdä tuon, mutta vauvan synnyttyä jättääkin äidille suurimman osan vastuusta ja sama jatkuu lapsen kasvaessa.
Kommentit (536)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia tekee sen, että toi vauvan hoito ei mieheltä oikeen luonnostaan suju. Se pitää opetella.
Ihan samoin naiset joutuvat sen opettelemaan. Ei siinä kysytä, että kiinnostaako.
Niinpä! Samoin vieläkin elää olettamus, että naiset syntyvät kauha kädessä ja jokainen nainen nyt luonnostaan osaa tehdä ruokaa ja on siitä kiinnostunut!
Ruuanlaitto ym. on eri asia.
Lisääntymisasiat ovat syvällä biologiassa.
Naisilla on KESKIMÄÄRIN voimakkaampi hoivavietti kuin miehillä.
Ei millään.
Kannattaa olla tukiverkot kunnossa, jos mies lusmuilee tai lähtee.
Varmaan keskustelemalla tuo selviää. Itse en miehenä ainakaan aio osallistua noin, että tekisin puolet kaikista hommista vauvaan liittyen. Teen toki tämän myös hyvin selväksi jo tapailuvaiheessa naiselle, niin eipä tule ainakaan hänelle yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan keskustelemalla tuo selviää. Itse en miehenä ainakaan aio osallistua noin, että tekisin puolet kaikista hommista vauvaan liittyen. Teen toki tämän myös hyvin selväksi jo tapailuvaiheessa naiselle, niin eipä tule ainakaan hänelle yllätyksenä.
Minkä verran ja millä tavoilla aiot sitten osallistua? Ja mitä luulet lapsesi ajattelevan sinusta sitten kasvaessaan, kun hän kuitenkin näkee, että kavereilla on ihania paljon osallistuvia isiä?
Nämä samat miehet, jotka täällä kertovat miten lapsenhoito sujuu naisilta luonnostaan ja miten miehen rooli on käydä töissä ovat niitä samoja miehiä, jotka valittavat miten naisia suositaan huoltajuusasioissa eron yhteydessä. Jos miestä ei ole kiinnostanut hoitaa lastaan parisuhteen aikana, niin miten hän osaisi tai viitsisi tehdä yhtään enempää eron jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan keskustelemalla tuo selviää. Itse en miehenä ainakaan aio osallistua noin, että tekisin puolet kaikista hommista vauvaan liittyen. Teen toki tämän myös hyvin selväksi jo tapailuvaiheessa naiselle, niin eipä tule ainakaan hänelle yllätyksenä.
Minkä verran ja millä tavoilla aiot sitten osallistua? Ja mitä luulet lapsesi ajattelevan sinusta sitten kasvaessaan, kun hän kuitenkin näkee, että kavereilla on ihania paljon osallistuvia isiä?
Perheessä roolit voidaan jakaa monin eri tavoin.
Se, että isä osallistuu vauvan hoitoon vähemmän kuin 50% ei tarkoita ettei isä olisi ihana tai paljon osallistuva.
Yhtä fiksua olisi väittää että äiti on isän siivellä elävä lokki jos ei aina osallistu perheen elatukseen 50%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia tekee sen, että toi vauvan hoito ei mieheltä oikeen luonnostaan suju. Se pitää opetella.
Ihan samoin naiset joutuvat sen opettelemaan. Ei siinä kysytä, että kiinnostaako.
Niinpä! Samoin vieläkin elää olettamus, että naiset syntyvät kauha kädessä ja jokainen nainen nyt luonnostaan osaa tehdä ruokaa ja on siitä kiinnostunut!
Ruuanlaitto ym. on eri asia.
Lisääntymisasiat ovat syvällä biologiassa.
Naisilla on KESKIMÄÄRIN voimakkaampi hoivavietti kuin miehillä.
Kun miehillä on KESKIMÄÄRIN voimakkaampi vietti tienata rahaa, niin miksi miehet ei sitten maksa ilman mutinoita suurinta osaa perheen kuluista?
Vierailija kirjoitti:
Nämä samat miehet, jotka täällä kertovat miten lapsenhoito sujuu naisilta luonnostaan ja miten miehen rooli on käydä töissä ovat niitä samoja miehiä, jotka valittavat miten naisia suositaan huoltajuusasioissa eron yhteydessä. Jos miestä ei ole kiinnostanut hoitaa lastaan parisuhteen aikana, niin miten hän osaisi tai viitsisi tehdä yhtään enempää eron jälkeen?
Jos haluaa varmistua että isä on osallistuva, näiden kanssa ehdottomasti kannattaa jättää lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan keskustelemalla tuo selviää. Itse en miehenä ainakaan aio osallistua noin, että tekisin puolet kaikista hommista vauvaan liittyen. Teen toki tämän myös hyvin selväksi jo tapailuvaiheessa naiselle, niin eipä tule ainakaan hänelle yllätyksenä.
Minkä verran ja millä tavoilla aiot sitten osallistua? Ja mitä luulet lapsesi ajattelevan sinusta sitten kasvaessaan, kun hän kuitenkin näkee, että kavereilla on ihania paljon osallistuvia isiä?
Kyllä minä osallistun esimerkiksi leikkimällä, mutta päävastuu on kyllä äidillä vauvasta. Esimerkiksi imetys ei itseltä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia tekee sen, että toi vauvan hoito ei mieheltä oikeen luonnostaan suju. Se pitää opetella.
Ihan samoin naiset joutuvat sen opettelemaan. Ei siinä kysytä, että kiinnostaako.
Niinpä! Samoin vieläkin elää olettamus, että naiset syntyvät kauha kädessä ja jokainen nainen nyt luonnostaan osaa tehdä ruokaa ja on siitä kiinnostunut!
Ruuanlaitto ym. on eri asia.
Lisääntymisasiat ovat syvällä biologiassa.
Naisilla on KESKIMÄÄRIN voimakkaampi hoivavietti kuin miehillä.
Kun miehillä on KESKIMÄÄRIN voimakkaampi vietti tienata rahaa, niin miksi miehet ei sitten maksa ilman mutinoita suurinta osaa perheen kuluista?
Kyllä moni mies haluaisikin että vastuut olisi jaettu näin.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan keskustelemalla tuo selviää. Itse en miehenä ainakaan aio osallistua noin, että tekisin puolet kaikista hommista vauvaan liittyen. Teen toki tämän myös hyvin selväksi jo tapailuvaiheessa naiselle, niin eipä tule ainakaan hänelle yllätyksenä.
Etkö halua viettää aikaa vauvasi kanssa, hoitaa häntä ja luoda lapseen läheiset välit? Luuletko, että lapsi sitten isompana haluaa tehdä kanssasi mitään, koska eihän hän tunne sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia tekee sen, että toi vauvan hoito ei mieheltä oikeen luonnostaan suju. Se pitää opetella.
Eikä mies voi imettää.
En minäkään voinut, koska raskauden aikana ilmaantunut sairaus oli este imetykselle. Eli vauva joi koko ajan vain korviketta pullosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan keskustelemalla tuo selviää. Itse en miehenä ainakaan aio osallistua noin, että tekisin puolet kaikista hommista vauvaan liittyen. Teen toki tämän myös hyvin selväksi jo tapailuvaiheessa naiselle, niin eipä tule ainakaan hänelle yllätyksenä.
Minkä verran ja millä tavoilla aiot sitten osallistua? Ja mitä luulet lapsesi ajattelevan sinusta sitten kasvaessaan, kun hän kuitenkin näkee, että kavereilla on ihania paljon osallistuvia isiä?
Kyllä minä osallistun esimerkiksi leikkimällä, mutta päävastuu on kyllä äidillä vauvasta. Esimerkiksi imetys ei itseltä onnistu.
Mitä ajattelit leikkiä alle kuukauden ikäisen vauvan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan keskustelemalla tuo selviää. Itse en miehenä ainakaan aio osallistua noin, että tekisin puolet kaikista hommista vauvaan liittyen. Teen toki tämän myös hyvin selväksi jo tapailuvaiheessa naiselle, niin eipä tule ainakaan hänelle yllätyksenä.
Etkö halua viettää aikaa vauvasi kanssa, hoitaa häntä ja luoda lapseen läheiset välit? Luuletko, että lapsi sitten isompana haluaa tehdä kanssasi mitään, koska eihän hän tunne sinua?
Luetun ymmärtäminen?
"PUOLET KAIKISTA HOMMISTA".
Miten mies tekee puolet vaikkapa imetyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Nämä samat miehet, jotka täällä kertovat miten lapsenhoito sujuu naisilta luonnostaan ja miten miehen rooli on käydä töissä ovat niitä samoja miehiä, jotka valittavat miten naisia suositaan huoltajuusasioissa eron yhteydessä. Jos miestä ei ole kiinnostanut hoitaa lastaan parisuhteen aikana, niin miten hän osaisi tai viitsisi tehdä yhtään enempää eron jälkeen?
Tällainen mies etsii tietysti heti eron jälkeen itselleen uuden kumppanin, joka saa hoitaa lapsen ja kodin. Niin minunkin eksäni teki eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia tekee sen, että toi vauvan hoito ei mieheltä oikeen luonnostaan suju. Se pitää opetella.
Ihan samoin naiset joutuvat sen opettelemaan. Ei siinä kysytä, että kiinnostaako.
Niinpä! Samoin vieläkin elää olettamus, että naiset syntyvät kauha kädessä ja jokainen nainen nyt luonnostaan osaa tehdä ruokaa ja on siitä kiinnostunut!
Ruuanlaitto ym. on eri asia.
Lisääntymisasiat ovat syvällä biologiassa.
Naisilla on KESKIMÄÄRIN voimakkaampi hoivavietti kuin miehillä.
Kun miehillä on KESKIMÄÄRIN voimakkaampi vietti tienata rahaa, niin miksi miehet ei sitten maksa ilman mutinoita suurinta osaa perheen kuluista?
Itse maksaisin mielelläni 100 prosenttia perheen kuluista näin miehenä. Nykyajan naiset vaan harvemmin suostuu tähän, kun haluavat olla niin itsenäisiä. En tosin oikein ymmärrä, miksi sitten edes etsivät parisuhdetta, jos kaipaavat sitä itsenäisyyttä. Mielestäni se tuo naiselle myös vapautta, kun hänen ei enää tarvitse miettiä tienaamista.
🔍 1. Tarkkaile jo ennen lasta hänen arjessa osoittamaa hoivakykyä ja vastuunottoa
Hoitaako hän omaa elämäänsä vastuullisesti?
Ottaako hän vastuuta kotitöistä ja arjesta tasavertaisesti nyt, ilman patistamista?
Onko hän aidosti kiinnostunut lapsista ja mukana läheisten lastenhoidossa, ei vain "hauskassa leikissä"?
Pystyykö hän kantamaan henkistä vastuuta kuten muistamaan asioita, hoitamaan aikatauluja, miettimään toisen tarpeita?
🧠 Ihminen, joka ei kanna vastuuta omasta elämästään tai yhteisestä arjesta nyt, ei taikaiskusta muutu vastuulliseksi vanhemmaksi.
🗣 2. Käy avoimia, konkreettisia ja rehellisiä keskusteluja jo ennen lasta
Puhukaa mitä "puolet vastuusta" oikeasti tarkoittaa (esim. yöt, ruokailut, päiväkotiasiat, vaatteiden hankinta, neuvolat, sairastelut jne).
Kysy: Miten hän ajattelee vauvavuoden jakautuvan? Miten konkreettisesti?
Kysy: Onko hän valmis jäämään hoitovapaalle? Kuinka pitkäksi aikaa?
Pyydä esimerkkejä konkreettisista tilanteista mitä hän tekisi, jos vauva valvottaa monta yötä putkeen? Jos lapsi sairastaa? Jos itse väsyisit?
🚩 Jos vastaukset ovat ympäripyöreitä, vähätteleviä tai perustuvat kliseisiin ("kyllä sitten näkee" / "mennään fiiliksen mukaan" / "kyllä mä autan sua"), se on selvä varoitusmerkki.
🧪 3. Testaa käytännössä ennen lasta
Voitte harjoitella hoitovastuun jakamista jonkun toisen lapsen hoidossa (esim. kummilapsi, sisarusten lapset).
Voitte ottaa vaativampia yhteisiä vastuuprojekteja (esim. matkustaminen, eläimen hoito, asuminen remontin keskellä) miten hän toimii stressissä?
4. Tarkastele hänen arvojaan ja malliaan omasta perheestään
Millainen hänen oma perheensä oli? Osallistuiko hänen isänsä lastenhoitoon?
Onko hän aidosti sisäistänyt tasa-arvon periaatteet vai puhuuko niistä vain?
Tukevatko hänen ystävänsä ja lähipiirinsä tasa-arvoista vanhemmuutta?
👀 Jos kaikki hänen miespuoliset ystävänsä ovat passiivisia isinä, on vaikeampaa olla itse toisenlainen ilman tukiverkkoa.
🧾 5. Sopikaa etukäteen konkreettiset asiat
Tehkää ns. vanhemmuussopimus ennen lasta, joka voi auttaa jäsentämään odotuksia. Esim.:
Miten hoitovapaat ja vanhempainvapaat jaetaan?
Miten yöheräämiset jaetaan?
Kuka hoitaa mitäkin arjen asioita?
Mitä tapahtuu, jos toinen uupuu?
Tällainen keskustelu pakottaa molemmat osapuolet miettimään asioita pintaa syvemmältä.
🧠 6. Ole valmis muuttamaan päätöstäsi, jos merkkejä ilmenee
Tärkein ehkä: jos mies ei vaikuta aidosti sitoutuneelta tasa-arvoiseen vanhemmuuteen, älä lähde perustamaan perhettä hänen kanssaan. Lapsi ei pelasta suhdetta eikä muuta perusluonnetta. On täysin oikein ja viisasta päättää olla perustamatta perhettä, jos vastuunkanto ei ole jaettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan keskustelemalla tuo selviää. Itse en miehenä ainakaan aio osallistua noin, että tekisin puolet kaikista hommista vauvaan liittyen. Teen toki tämän myös hyvin selväksi jo tapailuvaiheessa naiselle, niin eipä tule ainakaan hänelle yllätyksenä.
Etkö halua viettää aikaa vauvasi kanssa, hoitaa häntä ja luoda lapseen läheiset välit? Luuletko, että lapsi sitten isompana haluaa tehdä kanssasi mitään, koska eihän hän tunne sinua?
Kyllä minä tein ainakin oman isän kanssa paljonkin asioita lapsena, vaikka hän ei vauva-aikana minua niin paljon hoitanut kuin äitini. Isän kanssa käytiin kalastamassa, uimassa ja korjailtiin autoja, kun olin kasvanut taaperoiän yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan keskustelemalla tuo selviää. Itse en miehenä ainakaan aio osallistua noin, että tekisin puolet kaikista hommista vauvaan liittyen. Teen toki tämän myös hyvin selväksi jo tapailuvaiheessa naiselle, niin eipä tule ainakaan hänelle yllätyksenä.
Minkä verran ja millä tavoilla aiot sitten osallistua? Ja mitä luulet lapsesi ajattelevan sinusta sitten kasvaessaan, kun hän kuitenkin näkee, että kavereilla on ihania paljon osallistuvia isiä?
Perheessä roolit voidaan jakaa monin eri tavoin.
Se, että isä osallistuu vauvan hoitoon vähemmän kuin 50% ei tarkoita ettei isä olisi ihana tai paljon osallistuva.
Yhtä fiksua olisi väittää että äiti on isän siivellä elävä lokki jos ei aina osallistu perheen elatukseen 50%.
En kysynyt tuota. Vaan kysyin että millä tavoin sitten aiot osallistua jos et kerran aio osallistua paljoakaan lapsen hoitoon?
Ja jos nainen olisi se, joka menee omia menojaan ja suostuu jalosti kerran kuussa lapsenvahdiksi kun miehellä on jokin pakollinen meno, niin se olisi luultavasti ihan megaluokan ongelma.