Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuvanhempi: Miksi sinulle ei kelpaa kumppaniksi toinen sinkkuvanhempi?
06.07.2025 |
Jos sinä olet alaikäisen lapsen sinkkuisä/-äiti, ja olet päättänyt, että sinulle kelpaa vain lapseton kumppani tai henkilö, jolla on aikuiset omillaan asuvat lapset, niin MIKSI? Eikö sinusta tunnu reilulta se ajatus, että jos sulla itselläsi on vaikka alle kouluikäinen lapsi, niin silloin sun kumppanilla myös saa olla alaikäinen lapsi?
Minä kerran Tinderissä viestittelin nelikymppisen miehen kanssa, joka oli 5-vuotiaan lapsen vuoroviikkoisä ja hän sanoi, että hänelle käy vain lapseton nainen, "koska se on helpompaa, kun toisella ei ole lapsia" ja että "oma lapsi on tärkein ja hän haluaa tarjota OMALLE lapselleen hyvän elintason eikä alkaa elättää toisten ihmiset ovat lapsia".
Kommentit (28)
Siinä ap vastasi ihan itse omaan kysymykseensä😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella saa olla ihan just sellaiset kriteerit parinvalinnassa kuin huvittaa.
Jos sinä olet ruma, miksi sinä haluat hyvännäköisen, eikö olisi reilua haluta toinen ruma? Jos sinä olet köyhä, miksi sinä haluat hyvätuloisen, eikö olisi reilua haluta toinen köyhä? Jos sinä olet vanha, miksi haluat nuoren, eikö olisi reilua haluta toinen vanha? Jos sinä olet tyhmä, miksi haluat älykkään, eikö olisi reilua haluta toinen tyhmä?
Saahan sitä olla kriteereitä.
Itsellänikin on alle kouluikäisen eronnut äiti kaveripiirissä, jolle kriteeri on miehen lapsettomuus tai aikuiset lapset. Hakkaa päätä seinään vuodesta toiseen, ei ole onnistunut solmimaan eron jälkeen pysyvää suhdetta vaikka deittailee ja säätää jatkuvasti.
Toinen kaveri meni eron jälkeen naimisiin miehen kanssa jolla on myös pienehkö lapsi, ja on onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne sinkkuvanhemmat ovat liian hienoja ja mielettömän upeita, että he mielestään ansaitsevat lapsettoman kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Ne sinkkuvanhemmat ovat liian hienoja ja mielettömän upeita, että he mielestään ansaitsevat lapsettoman kumppanin.
Ei kai siinä mitään ansaitsemista ole. Toiset on ehkä omistushaluisempia ja itsekeskeisempiä persoonia, jolloin ajatuskin kumppanin lapsen kautta kuvioon liittyvästä exästä ahdistaa!
Itselleni hyvä kumppani olisi nimenomaan toinen sinkkuvanhempi, jonka lapsi/lapset ei olisi enää ihan pieniä. Tai jos on ihan pieni, niin leski tai muutoin totaali-yh olisi optimaalinen, jolloin voisin kasvattaa pikkuisen omanani :D
Toisen sinkkuvanhemman kanssa olisi se bonus, että lapseni saisi ikään kuin sisaruksia perheeseen, ja perhe kasvaisi kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa melkoiselta säätö- ja neuvottelurumbalta, ei kiitos. En myöskään ole erityisen kiinnostunut tutustumaan siihen ex-puolisoon ja hänen perheeseensä, tai ottamaan heitä huomioon arkeni aikatauluttamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette seuranneet Supernanny Suomi -sarjaa, niin siitä just huomaa, kun siinä on uusperheitä, joissa naisella on ollut jo ennestään lapsia ja miehellä ei, niin ei ne miehet ole olleet niitä kaikista tasokkaimpia miehiä...
Minulle kelpasivain sinkkuisä. Koska it takes one to understand one.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän vain omista lapsistani. Muiden lapset inhottavat.
No sopiiko sitten, että se lapseton kumppani ei ole missään tekemisissä sun lapsen kanssa? Kohtelee kuin ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En löytänyt sinkkuäitinä sinkkuisä miestäni tinteristä tai muutoinkaan somesta, saatika ravintolasta. Kohdattiin muutoin lasten parissa. Naimisissa oltu yli 20 vuotta.
Jos minulle tulisi ero, eläisin mieluummin yksin, kuin miehen kanssa, jolla on pienet lapset. Miksi minun pitäisi väkisin seurustella jonkun yh-isän kanssa? En tykkää yhtään muiden lapsista. Ja ymmärrän täysin, jos miehille minun lapseni on turn-off.
Vierailija kirjoitti:
No sopiiko sitten, että se lapseton kumppani ei ole missään tekemisissä sun lapsen kanssa? Kohtelee kuin ilmaa.
Voihan sen kumppanin kanssa tavata lapsivapailla. Ja kyllä sellaisiakin ihmisiä on, joille toisen lapsi on ok.
No pikemminkin ajattelen että olisi epäreilua alkaa suhteeseen toisen kanssa jolla on lapsia, jos ja kun minun omat voimavarat riittää juuri ja juuri niihin omiin lapsiin.
Minulla on ollut lapseton mies jo 3 vuotta, eikä asuta yhdessä. Tämä suhde on tässä tilanteessa ollut kaikkein paras vaihtoehto minulle ja lapsilleni, eikä mieskään ole valittanut (saa paljon vapaa-aikaa harrastuksilleen, vaikka on ihan vakavassa parisuhteessa). Paras olisi kun olisi ydinperhe, mutta sitä vaihtoehtoa en enää elämässä saa. Joten näillä mennään ja näinkin elämä voi olla ihan hyvää.
Ei mulle kelpaa kukaan kumppaniksi. Ei ole aikaa eikä halua kumppanille.
Koska se on hankalaa. Aikuinen lapsi saa olla.
Taas sinä. En jaksa nyt.