Mikä haave jäi elämässäsi toteuttamatta?
Saa olla hullukin! Minä rakastuin mieheen, jonka kanssa olisin halunnut perustaa tuulivoimapuiston/jotakin merkityksellistä perimälleni tilalle. Oikeastihan kaikki meni alusta saakka vtulleen. Harmi.
Kommentit (74)
En ehtinyt tai ns. ei kiinnostanut päästä haukkumaan äitiäni kuolinvuoteelle, mikä vaihdokas hän olikaan.
Jälkikäteen mietittynä harmittaa. Olisi pitänyt viimeisinä sanoina muistuttaa asiasta.
Olen elossa! Kaikki on vielä mahdollista...
Kaikki. Kirjaimellisesti kaikki. Minulla oli "selvä" suunnitelma, kuinka elämäni tulisi menemään, mutta ensin iski vakava sairaus, sitten iski parantumaton sairaus ja sen jälkeen kaikki meni niin päin h€lve#iä että nykyään en enää välitä edes mikä päivä on. Kaikki te, jotka saatte elää terveenä: olkaa kiitollisia jokaisesta päivästä.
Lapset/perhe. En voi saada lapsia ja oikeastaan ainut asia, jota olen tosissani halunnut on olla äiti.
Ei mikään. Saavutin kaiken mistä nuorena haaveilin.Nyt reilu 50v. Nyt olen kehitellyt uusia haaveita, yritän saavuttaa menestystä yrittäjänä ja kokeilen pystyisinkö rikastumaan omalla mittapuulla kunnolla.
Jos suunnitelmat ei onnistu, muuta niitä!
Rakkauden kokeminen ja parisuhde.
En koskaan päässy painaa Annikkia.
No kumppaniksi en tajunnut ottaa miestä, joka mätsäisi kokeilunhalullaan ja seksuaalisuudellaan omani kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No kumppaniksi en tajunnut ottaa miestä, joka mätsäisi kokeilunhalullaan ja seksuaalisuudellaan omani kanssa.
Voitko avata tätä tarkemmin? Hän tykkäsi pepusta ja sinä et vai mitä kettua tarkoitat?
Rakastuminen, oma asunto, vakityö.
Vierailija kirjoitti:
Olen elossa! Kaikki on vielä mahdollista...
Eikö se mene perille. Ignooraat jotain tapahtumaa sun silmien edessä
En päässyt haluamaani tiedekuntaan vaan toiseen joka oli ihan ok sekin mutta ei se toiveiden ura.
En kirjoittanut - mikään ei estä mutta en vain ole riittävän kärsivällinen.
Seksielämä ei ole ihan sitä villiä ja vapaata mitä haaveilin, ei edes nuorena.
Mutta sain kyllä unelmapuolison ja -lapset ja pärjäsin hetkittäin aika kivasti ja kämppä on kiva ja elän tyytyväisenä. Terveys on parempi kuin olisin olettanut, olen jopa hyvässä kunnossa. Vihasin pienenä urheilua ja vasta koulun jälkeen kun pakkourheilu oli ohi aloin viihtyä lenkillä, uimassa, soutamassa....sitten salilla....nyt keski-ikäisenä olen ikäluokkani top 10% ja monet urheilijanioret ovat tupakoivia pallomahoja.
Vierailija kirjoitti:
Äitiys
Onko sulla järkeä päässä?
Piti perustaa mökille lupiinien suojelupelto, jäi toteuttamatta...(niitä kun vainotaan)
Aika monikin. En nyt viitsi eritellä.