Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (9758)
Kyllä! Lukiolaisina perustivat oman firman ja pokkana tilasivat Saksasta levyilleen painatuksen. Saivat aina myytyä levyjen painokset loppuun ja joistakin piti ottaa uusintatilauksia (kuten näköjään nytkin tilaavat jatkuvasti lisää vanhojakin levyjä, kun nekin ilmeisesti myyvät taas kuin häkä).
Jos näiden poikien lukiossa ei ollut (?) valinnaista yrittäjäkurssia (jollaisesta puhutaan Hallnissa), niin nyt he kyllä voisivat mennä mihin tahansa oppilaitokseen pitämään sellaisen. Pohjanmaalla on totisesti opittu panemaan hihat heilumaan ja tekemään itte, ihailen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Lukiolaisina perustivat oman firman ja pokkana tilasivat Saksasta levyilleen painatuksen. Saivat aina myytyä levyjen painokset loppuun ja joistakin piti ottaa uusintatilauksia (kuten näköjään nytkin tilaavat jatkuvasti lisää vanhojakin levyjä, kun nekin ilmeisesti myyvät taas kuin häkä).
Jos näiden poikien lukiossa ei ollut (?) valinnaista yrittäjäkurssia (jollaisesta puhutaan Hallnissa), niin nyt he kyllä voisivat mennä mihin tahansa oppilaitokseen pitämään sellaisen. Pohjanmaalla on totisesti opittu panemaan hihat heilumaan ja tekemään itte, ihailen.
Kyllä, levyt myy kuin häkä nyt. Ei meinaa saada mitenkään, koko ajan loppu verkkokaupassa. Yksi puuttuisi vielä, en tiedä milloin onnistaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Lukiolaisina perustivat oman firman ja pokkana tilasivat Saksasta levyilleen painatuksen. Saivat aina myytyä levyjen painokset loppuun ja joistakin piti ottaa uusintatilauksia (kuten näköjään nytkin tilaavat jatkuvasti lisää vanhojakin levyjä, kun nekin ilmeisesti myyvät taas kuin häkä).
Jos näiden poikien lukiossa ei ollut (?) valinnaista yrittäjäkurssia (jollaisesta puhutaan Hallnissa), niin nyt he kyllä voisivat mennä mihin tahansa oppilaitokseen pitämään sellaisen. Pohjanmaalla on totisesti opittu panemaan hihat heilumaan ja tekemään itte, ihailen.
Kyllä, levyt myy kuin häkä nyt. Ei meinaa saada mitenkään, koko ajan loppu verkkokaupassa. Yksi puuttuisi vielä, en tiedä milloin onnistaa....
Sama kokemus, hyvä tietää etten olen yksin jonottamassa. Tai no, hyvä ja hyvä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin tänään ensimmäistä albumia Professionella pjasalappar, joka on julkaistu vuonna 2012. Pojat ovat siis olleet 18-19 -vuotiaita.
Mun mielestä se on uskomattoman hyvä varsinkin heidän ikänsä ja kokemuksensa huomioiden. Siellä on muutama biisi, jotka mielelläni kuulisin keikoilla vieläkin.
Tykkään myös levyn kannesta. Tosi tyylikäs kotikutoisesti tehty. Ja uskomatonta, että tekivät ensimmäiset levyt ilman levy-yhtiötä. Tilasivat vain jostain x-määrän levyjä ja myivät ilmeisesti lähinnä keikkojen yhteydessä.
Oi, tämä ensimmäinen albumi kuuluu omiin suosikkeihini. Kaikki biisit on hyviä, erityisesti tykkään Karalåtin, Bärgandis Begaistra, Fisken Gunnar ja Tango taas. Tosi kiva tuo akustinen meininki. Ja kyllähän nämä pojat ovat tehneet uskomattoman hyviä sanoituksia jo noin nuorina.
Olis tosiaan kiva kuulla noita vanhoja vielä joskus keikoilla!
Vierailija kirjoitti:
Kuukauden murresana vuodelta 2017 https://sprakinstitutet.fi/manadens-dialektord-pjasa/
Kiva "necklace" Jakobilla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos tämä vanha haastattelu ollut täällä https://sprakbruk.fi/intervju/humorn-ar-grunden-dialekten-ar-skatten-fo…
Vierailija kirjoitti:
Voi niitä pikkuisia. Varsinkin Jakob on ihan beibi https://yle.fi/a/7-515348
Voi minkä ihanan linkin löysit. Tätä en ollutkaan ennen nähnyt. Jakob tosiaan kasvoi mieheksi hitaasti. Varmaan sai jonkun verran kärsiäkin siitä, että murrosikä alkoi myöhään. Tyttöystävä hänellä tosin oli jo silloin kun näytti 12-vuotiaslta😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos tämä vanha haastattelu ollut täällä https://sprakbruk.fi/intervju/humorn-ar-grunden-dialekten-ar-skatten-fo…
Ei ole, kiitos! Mikä aarre! Niin hienoa, fiksua pohdintaa heiltä kaiken tekemisensä perusteista. Eivät ole tietoisesti aikoneet "murteen Greenpeaceksi", vaan se pelastustyö on tapahtunut luonnostaan; heille murre on pelkkä työkalu. Ja siis harrastaneet ainakin tuohon aikaan muun ohessa myös kiipeilyä ja boulderingia kaikki kolme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos tämä vanha haastattelu ollut täällä https://sprakbruk.fi/intervju/humorn-ar-grunden-dialekten-ar-skatten-fo…
Kiitos, tämä oli ainakin minulle uutta. Mielenkiintoinen haastattelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos tämä vanha haastattelu ollut täällä https://sprakbruk.fi/intervju/humorn-ar-grunden-dialekten-ar-skatten-fo…
Ei ole, kiitos! Mikä aarre! Niin hienoa, fiksua pohdintaa heiltä kaiken tekemisensä perusteista. Eivät ole tietoisesti aikoneet "murteen Greenpeaceksi", vaan se pelastustyö on tapahtunut luonnostaan; heille murre on pelkkä työkalu. Ja siis harrastaneet ainakin tuohon aikaan muun ohessa myös kiipeilyä ja boulderingia kaikki kolme!
Ei ihan pelkkä työkalu se murre. Tai ainakin tuoreessa Sommarpratissaan Axel pitää suorastaan intohimoisen palopuheen murteen silkan itseisarvon puolesta. Hän on siis kymmenvuotiaana kuullut (ihan reaalielämässä) radiosta ruotsinruotsalaisen biisin, jossa kehutaan, kuinka joku on onnistunut pääsemään eroon murteellisesta puhetavasta. Ja kymmenvuotias tuohtunut minäkertoja huutaa kuulijoille, että pentele, isona tulen sinne teidän Melodifestivalenille ja voitan sen vöyrin murteella kirjoitetulla laululla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo Axelin sommarprat vahvisti sitä ajatustani, että eivät he jatkossakaan tule tehtailemaan hittejä ruotsalaisten kanssa eivätkä varsinkaan vaihtamaan kieltä. Eivät he ole koskaan haaveilleet maailman tai edes Suomen valloittamisesta, he ovat vain olleet kolme ystävystä, jotka ovat halunneet pitää hauskaa yhdessä ja saada myös toiset nauramaan. Murre on heille tärkeä osa identiteettiä, ja se on alusta asti ollut myös osa heidän show'taan, vaikka he aluksi kirjoittivatkin biisinsä vähän kirjakielisemmin.
Olen monesti ajatellut, että sekä heillä että meillä heidän faneillaan on käynyt hyvä tuuri - että he sattuvat olemaan niin monipuolisesti lahjakkaita, että he löysivät toisensa ja heillä kolmikkona on riittävästi sekä yhtäläisyyksiä että eroja, että heillä sattuu olemaan niin huikeat tukiverkot (vanhemmat kuskasivat teini-ikäisiä poikia keikoille, tyttöystävät ovat olleet taustajoukoissa käytännössä katsoen alust
En pääse yli ajatuksesta, että toisella puolen finngränsiä ei välttämättä olisi tapahtunut. Toki sieltäkin bändejä tulee, mutta että tuolla tavalla... eeeei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos tämä vanha haastattelu ollut täällä https://sprakbruk.fi/intervju/humorn-ar-grunden-dialekten-ar-skatten-fo…
Ei ole, kiitos! Mikä aarre! Niin hienoa, fiksua pohdintaa heiltä kaiken tekemisensä perusteista. Eivät ole tietoisesti aikoneet "murteen Greenpeaceksi", vaan se pelastustyö on tapahtunut luonnostaan; heille murre on pelkkä työkalu. Ja siis harrastaneet ainakin tuohon aikaan muun ohessa myös kiipeilyä ja boulderingia kaikki kolme!
Ei ihan pelkkä työkalu se murre. Tai ainakin tuoreessa Sommarpratissaan Axel pitää suorastaan intohimoisen palopuheen murteen silkan itseisarvon puolesta. Hän on siis kymmenvuotiaana kuullut (ihan reaalielämässä) radiosta ruotsinruotsalaisen biisin, jossa kehutaan, kuinka joku on onnistunut pääsemään eroon murteellisesta puhetavasta. Ja kymmenvuotias tuohtun
Se kappale on Raymond & Marian Ingen vill veta var du köpt din tröja. Hyvin surullinen laulu.
Kertosäe:
Ingen sörjer när du dör
Ingen ska sakna det du gör
Ingen vill veta var du köpt din tröja
Och fast du gjort allt som man ska
Du är artig, du är glad
Och du har tränat bort din dumma dialekt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä lainaus niin ei onnistu, mutta kommentoin tuohon roolijakoon.
Minulle on tullut tunne, että viime vuosina roolijako on ollut niin, että Jakob ja Kevin ovat ottaneet enemmän vastuuta biisien tekemisestä ja Axel tosiaan kaiken organisoimisesta. Viimeisellä albumilla Axelin nimeä ei ole mukana kuin yhden biisin tekijänä. Voi olla ihan tasainenkin työnjako näin ja jokainen on tarpeellinen kokonaisuudelle.Luulen, että he vähän liioittelevatkin sitä, että Jakob vain nukkuu ja syö.
Jossain spekuloitiin, että ovatkohan Jakob ja Kevin kateellisia Axelille sommarpratista, mutta eivät varmasti ole. Sommarpratin saama suosio ja mahdollisesti myös Axelin kirjailijanura vain lisäävät KAJn suosioita ja siten hyöty tulee kaikille.
Axe
Toi perusturvallisuus muuten paistaa läpi koko kolmikosta.
Kyllä, ja se on mielestäni tärkein kajraivon aiheuttaja monessa, jolta se puuttuu. Plus se, että heistä näkee sen, mitä niin moni poika on jäänyt vaille. Isät, manlig vänskap, yhteisön tuki. En ollenkaan halveksi tuskaa, jonka tämä yhdistelmä varmasti voi nostaa pintaan osattomaksi jääneessä. Asiaa vain pahentaa sen tajuaminen, että nämä eivät ole bättrefolkkia, ja ovat vähemmistön vähemmistönä ylenkatsottuja monesta suunnasta, ja että jotain miehistä epävarmuutta ovat joutuneet hekin kokemaan. Ja silti kehtaavat uskaltaa halata toisiaan ilman sitä maanista selkäänpaukuttamista, jota ilman olet ihan varma håmå. Saati leikkiä sukupuolirajojen yli. Tuo pari sivua sitten linkattu Daisykooste on hulppea esimerkki. Jumankauta ettäs kehtaavatkin.
Toivon niin kovasti, että suomalaiset miehet saavat heistä mietittävää ja uskaltavat taas entistä enemmän kasvaa yli macho-ongelmista. Suomalaisen miehen kuva on vain kaventunut sukupolvesta toiseen, vaikka ennen sotia miehet ovat olleet usein hyvinkin käteviä tekemään kaikenlaisia töitä huushollissa. Työt on jaettu sen mukaan, paljonko on ollut tekijöitä käytettävissä. Kun ihmiset ovat sairastaneet ja kuolleet kuka mitenkin, miestenkin on ollut syytä osata tarttua naisten töihin. Kun kaikkien töitä on arvostettu samaan aikaan kun perustyönjako on ollut niin selvä, on ollut paljon vähemmän painetta sukupuolierotteluun. Kukaan ei ole kokenut itseään vähemmän mieheksi tai naiseksi joutuessaan tarttumaan vastakkaisen sukupuolen hommiin, koska kaikilla on ollut oma kunniansa ilmankin. Nythän meistä kaikista on tullut enemmän tai vähemmän kunniattomia paskiaisia. Niin ei ole pakko olla. Ja tämän takia tuijotan näitä poikia monttu auki.
Niin viisasta puhetta. KIITOS. "Kajraivoa" olen monesti ihmetellyt ja pohtinut sen juurisyitä. En ole huomannut, tai ehkä en ole osannut etsiä, samanlaista vihaa muita, periaatteessa täysin harmittomia ja vilpittömiä viihdyttäjiä ja esiintyjiä kohtaan.
Moni on tiivistänyt Kaj'n edustavan myrkytöntä maskuliinisuutta. Sitähän se nimenomaan on. Ehkä jonkinlainen kytevä kateus (joka on kokijaltaan itseltäänkin piilossa) poikii tuollaisia ylimitoitettuja reaktioita niiltä, jotka eivät samaan kykene tai edes halua kyetä.
On tämä KAJ-mania vaan outo tauti. En ole ikinä kokenut mitään tällaista. En ole fanittanut ketään teinivuosien jälkeen ja musiikin kuuntelunikin on ollut enimmäkseen mitä radiosta sattuu tulemaan.
Kuulin KAJsta ensimmäisen kerran viisufanilta työkaveriltani ennen Mellun senifinaaleja. Ei juuri kiinostanut. Kun KAJ oli kvaalannut finaaliin, kuulin ekaa kertaa BBB:n radiosta. Pidin siitä. Ajattelin, että oikein tarttuva ja iloinen kappale ja onpa fiksusti valittu kappaleen aihe. Nykyään tietenkin tiedän ettei ole heidän paras kappaleensa, mutta edelleen ajattelen, että Euroviisuihin paras mahdollinen. Perheenjäseneni seuraa viisuja ja katsoin ekaa kertaa ikinä Mellufinaalin. Iloitsin kovasti voitosta.
Seuraavaksi toinen työkaverini näytti minulle Nissan bromsan ja olin aivan hämmästynyt, että mitä nämä tyypit ovat. Tulin uteliaaksi ja avasin Youtuben. Ryhdyin katsomaan aluksi vain Nissan bromsan reaktiovideoita ja tulin vakuuttuneeksi siitä, että Jakob on uskomaton luonnonlahjakkuus. En oikein ymmärrä klassista musiikkia, mutta arvostan taitoa ja lahjakkuutta.
Joidenkin viikkojen kuluttua menin KAJ:n omalle kanavalle ja löysin Taco hej ja Pa ta ta na kako -videot making of -videoineen. Siinä vaiheessa tämä mania taisi lopullisesti alkaa.
Olen etsinyt ja löytänyt varmaan kaiken mahdollisen materiaalin ja ollut niin vaikuttunut kaikesta näkemästäni. Aivan uskomatonta lahjakkuutta. Ja tietenkin lisäksi heidän koko tarinansa, persoonansa ja ystävyytensä.
Täällä on varmasti monia muitakin samassa tilanteessa ja tarina on tuttu, mutta halusin jakaa tarinan. En oikein kehtaa kenellekään ystävistä kertoa kuinka koukussa olen.
Alue: Aihe vapaa
Kuuntelin tänään ensimmäistä albumia Professionella pjasalappar, joka on julkaistu vuonna 2012. Pojat ovat siis olleet 18-19 -vuotiaita.
Mun mielestä se on uskomattoman hyvä varsinkin heidän ikänsä ja kokemuksensa huomioiden. Siellä on muutama biisi, jotka mielelläni kuulisin keikoilla vieläkin.
Tykkään myös levyn kannesta. Tosi tyylikäs kotikutoisesti tehty. Ja uskomatonta, että tekivät ensimmäiset levyt ilman levy-yhtiötä. Tilasivat vain jostain x-määrän levyjä ja myivät ilmeisesti lähinnä keikkojen yhteydessä.