Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (21862)
Vierailija kirjoitti:
Nicke Lignell ja Birthe Wingren olivat keskeisissä rooleissa elokuvassa Colorado Avenue (2007), joka perustuu Lars Sundin kirjoihin ja jonka teatteriversio (eri näyttelijät kuin filmissä) oli Wasa Teaterin yleisöennätys kunnes vöyriläiset pistivät ennätykset uusiksi.
Mä muistan Lignellin joistakin suomenkielisistä tv-ohjelmista tai -sarjoista. Hän taitaa olla täydellisen kaksikielinen. Ja jos vöyriläiset kirjoittavat vielä uuden musikaalin, ei enää taida Wasa Teaterin katsomopaikat riittää, pitää etsiä isompi areena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhin muistoni Nicke Lignellistä on 1998 elokuvasta Underbara kvinnor vid vatten (Monica Fagerholmin kirjaan pohjautuva).
Minulla elokuva Akvaariorakkaus vuodelta 1993, perustui Anna-Leena Härkösen romaaniin. Toisessa pääosassa oli Tiina Lymi. Lignellillä oli siinä pitkä tukka. Aika hot.
Österbottenin murteet ja Wasa Teater kuuluvat yhteen. Colorado Avenue (1999-2000) ja jatko-osa Lanthandlerskans son (2000-2001): kylänväki puhui murretta (useita eri murteita) ja herrasväki hienompaa ruotsia. Olivatkohan meidän pojat vielä liian nuoria tekemään teatteriretkiä Vaasaan?
Vierailija kirjoitti:
Eikös se Spåret ole jonkinlainen tietokilpailu? Niissähän nämä meidän "Mello-tähdet" on mun ymmärtääkseni ihan ässiä. Jakob on joskus kertonut suorastaan rakastavansa tietovisoja ja Axelilla on jo journalistitaustansa ansiosta tietämystä yhdeltä jos toiselta alalta. Ja ainakin he osaavat vastailla nokkelasti, kysytään sitten mitä vaan.
Mä olen nähnyt Jakobin jossain tietokisassa, en nyt kuollakseni muista missä. Mutta olin ihan äimänä siitä, kuinka paljon hän tiesi ja kuinka loogisesti päätteli oikeita vastauksia niihinkin kysymyksiin, joihin ei heti osannut vastata. Ne kysymykset ei olleet ollenkaan helppoja.
Ohoh, nyt on Hesarikin julkaissut arvion Änglagårdista, aikoihin eletty. Otsikko on penseämpi (liian pikkusievää suomalaiseen makuun) kuin varsinainen teksti, joka on hyvinkin suopea, ja tähtiä heruu peräti neljä.
Kriitikko kiinnittää erityistä huomiota upeisiin ääniin ja nostaa vahvimpina esiin oopperatenori Tero Harjunniemen sekä Birthe Wingrenin. Jakobia hän on valinnut olla mainitsematta lainkaan (!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Österbottenin murteet ja Wasa Teater kuuluvat yhteen. Colorado Avenue (1999-2000) ja jatko-osa Lanthandlerskans son (2000-2001): kylänväki puhui murretta (useita eri murteita) ja herrasväki hienompaa ruotsia. Olivatkohan meidän pojat vielä liian nuoria tekemään teatteriretkiä Vaasaan?
Kiinnostavaa! Meidän pojat on kyllä ehdottomasti olleet tuolloin liian nuoria aikuisten teatteriin, vasta ekaluokkalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ohoh, nyt on Hesarikin julkaissut arvion Änglagårdista, aikoihin eletty. Otsikko on penseämpi (liian pikkusievää suomalaiseen makuun) kuin varsinainen teksti, joka on hyvinkin suopea, ja tähtiä heruu peräti neljä.
Kriitikko kiinnittää erityistä huomiota upeisiin ääniin ja nostaa vahvimpina esiin oopperatenori Tero Harjunniemen sekä Birthe Wingrenin. Jakobia hän on valinnut olla mainitsematta lainkaan (!).
Ihan hyvä vain, että kriitikko tekee arvion teokseen liittyvistä lähtökohdista, ei yhden sivuroolin näyttelijän julkisuusaspektia ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin Areenasta hiukan På Spåretia. Tämän lyhyen otannan perusteella se ei ehkä muodostu suosikkiohjelmakseni.
Mutta aion ilman muuta katsoa se jakso, jossa Axel ja Jakob ovat mukana.
He varmasti pärjäävät paremmin kuin itse olisin pärjännyt. En nimittäin ymmärtänyt lainkaan, mistä oli kyse niissä kohdissa, kun näytettiin junan ikkunasta ohi kiitäviä maisemia. Tai siis ymmärsin mitä ihmiset puhuivat, mutta en tajunnut tehtävän antoa :D Minun täytyy opetella säännöt ennen Axelin ja Jakobin jaksoa :D
Itse suomenruotsalaisissa piireissä Helsingissä elävänä voin sanoa, että KAJ on monelle täällä juurikin pampas-juttu, eikä siksi erityisen kiinnostava. Ylpeitä oltiin kyllä viisuvuonna, mutta KAJ on ollut jo kauan lähinnä Ida-mosterin sukkia pyörittävä poppoo, ei mikään suomenruotsalaisia yhtenäistävä juttu. Siksi en lainkaan ihmettele, ettei joku taksikuski tunnista Jacobia.
Muutenkin pohjalaisten ylenkatsomisella on pitkät perinteet etelärannikon suomenruotsalaisen väestön keskuudessa; helsinkiläiset ja espoolaiset suomenruotsalaiset tosin kyllä naureskelevat ihan tammisaarelaisillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin Areenasta hiukan På Spåretia. Tämän lyhyen otannan perusteella se ei ehkä muodostu suosikkiohjelmakseni.
Mutta aion ilman muuta katsoa se jakso, jossa Axel ja Jakob ovat mukana.
He varmasti pärjäävät paremmin kuin itse olisin pärjännyt. En nimittäin ymmärtänyt lainkaan, mistä oli kyse niissä kohdissa, kun näytettiin junan ikkunasta ohi kiitäviä maisemia. Tai siis ymmärsin mitä ihmiset puhuivat, mutta en tajunnut tehtävän antoa :D Minun täytyy opetella säännöt ennen Axelin ja Jakobin jaksoa :D
På Spåret on maailman paras ohjelma. Siinä sitä ruotsia vasta oppiikin! T. Fani jo vuodesta 1997.
Hei, Spåret-fani keskuudessamme! Kerrotko meille tietämättömille, mihin junan ikkunassa kiitävät maisemat liittyvät? Pitääkö ne yrittää tunnistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti moni ketjun aktiiveista on saanut kuulla loukkaavia kommentteja kehoistaan ja ymmärrän oikein hyvin sen, että pyydetään jättämään toisten kehot rauhaan.
Samanaikaisesti on totta se, että moni täällä on intoillut esim. niistä fanivideoista, joiden pääosassa on hauikset. Ja suoranaista villitystä on herättänyt myös ne kuuluisat Cha Cha Cha -kokovartalosukkahousuasut.
Koenkin henkilökohtaisesti aika vaikeaksi tasapainoilla ikään kuin kahden tulen välissä: Toisaalta haluaisin täällä kovasti ääneen ihastella vaikkapa just niitä vatsalihaksia tai safiirinsinisiä silmiä, toisaalta haluaisin kehorauhan nimissä olla sanomatta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Itse suomenruotsalaisissa piireissä Helsingissä elävänä voin sanoa, että KAJ on monelle täällä juurikin pampas-juttu, eikä siksi erityisen kiinnostava. Ylpeitä oltiin kyllä viisuvuonna, mutta KAJ on ollut jo kauan lähinnä Ida-mosterin sukkia pyörittävä poppoo, ei mikään suomenruotsalaisia yhtenäistävä juttu. Siksi en lainkaan ihmettele, ettei joku taksikuski tunnista Jacobia.
Muutenkin pohjalaisten ylenkatsomisella on pitkät perinteet etelärannikon suomenruotsalaisen väestön keskuudessa; helsinkiläiset ja espoolaiset suomenruotsalaiset tosin kyllä naureskelevat ihan tammisaarelaisillekin.
Mielenkiintoista. Mä olin jotenkin kuvitellut, ettei niin pienellä vähemmistöllä kuin suomenruotsalaisilla olisi varaa sisäisiin klikkeihin. Luulin että he yhtenä rintamana puolustaisivat kieltään, kulttuuriaan ja yhteisöään. Mutta sellainen kai sitten on ihmisluonto. Onneksi Kaj'lla on kuitenkin oma vahva yhteisönsä, joka on yllättäen kasvattanut lonkeroita eri puolille palloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, Spåret-fani keskuudessamme! Kerrotko meille tietämättömille, mihin junan ikkunassa kiitävät maisemat liittyvät? Pitääkö ne yrittää tunnistaa?
Pisteitä saa aina sen mukaan, millä vaikeustasolla kohteen arvaa oikein: 10, 8. 6. 4. 2. Maisemat ovat kuvattu raiteilla tai nykyisin usein myös tiellä kohti sitä kaupunkia, johon ollaan matkalla. Samalla juontaja, aikamoisen karismaattinen Kristian Luuk (syntyjään virolainen), antaa sanallisia vihjeitä.
Kaikista parhaimmat pelaajat ovat sellaisia, että osaavat heti ensimmäisten sekuntien aikana samanaikaisesti bongata maisemista jonkun yksityiskohdan, joka paikantaa heidät oikealle puolelle maapalloa, ja ratkaista 10 pisteen vihjeen jopa ennen kuin juontaja on ehtinyt lopettaa lausettaan. Yleisempää kyllä on, että kohde alkaa kirkastua vasta 8 tai 6 pisteen vihjeessä. Se joukkue, joka vetää ns. hätäjarrusta ensin, saa "varastettua" itselleen käynnissä olevan vihjeen pistemäärän.
Ohjelman nimikin on sanaleikki, joka tarkoittaa että on sekä konkreettisesti ratakiskoilla, että "kartalla". Pelissä pärjäävät nopeat ja älykkäät, joilla on hyvä yleissivistys ja sujuva tiimipeli. Mutta, koska kyseessä on viihdeohjelma, myös 'villit kortit' tekevät ohjelmasta hauskaa katsottavaa! Olen nauranut vedet silmissä kisailijoiden käsittämättömille assosiaatioketjuille, joita vihjeistä syntyy.
Uskon, että KAJ'n pojat pärjäävät ihan pistekisassakin oikein hyvin, ruotsalaisilla on monissa asioissa häkellyttävän heikko yleissivistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse suomenruotsalaisissa piireissä Helsingissä elävänä voin sanoa, että KAJ on monelle täällä juurikin pampas-juttu, eikä siksi erityisen kiinnostava. Ylpeitä oltiin kyllä viisuvuonna, mutta KAJ on ollut jo kauan lähinnä Ida-mosterin sukkia pyörittävä poppoo, ei mikään suomenruotsalaisia yhtenäistävä juttu. Siksi en lainkaan ihmettele, ettei joku taksikuski tunnista Jacobia.
Muutenkin pohjalaisten ylenkatsomisella on pitkät perinteet etelärannikon suomenruotsalaisen väestön keskuudessa; helsinkiläiset ja espoolaiset suomenruotsalaiset tosin kyllä naureskelevat ihan tammisaarelaisillekin.
Mielenkiintoista. Mä olin jotenkin kuvitellut, ettei niin pienellä vähemmistöllä kuin suomenruotsalaisilla olisi varaa sisäisiin klikkeihin. Luulin että he yhtenä rintamana puolustaisivat kieltään, kulttuuriaan ja yhteisöään. Mutta sellainen kai sitten on ihmisluonto. Onneksi Kaj'lla on kuitenkin oma vahva yhteisönsä, joka on yllättäen kasvattanut lonkeroita eri puolille palloa.
En sanoisi, että turkulaisvitsien kertominen olisi sisäisten klikkien ruokkimista tamperelaisilta. Samalla tavalla sitä naljaillaan suomenruotsalaistenkin keskuudessa eri paikkakuntalaisten välillä. Eniten kuulevat kunniansa kyllä varmaan helsinkiläiset, kun ovat niin ollakseen - aivan kuten suomenkieliselläkin puolella.
Tää ketju on epäilemättä hyvin naisvaltainen, harva mies täällä kirjoittelee. Jos joku vastaava miesketju repostelisi jonkun naispuolisen artistin tai artistiryhmän rintavarustusta tai takamusta, me pidettäisiin keskustelua ja keskustelijoita limaisina. Syystäkin.
Mun mielestä on tasan yhtä limaista naisten kirjoitella kommentteja miesartistien kehoista. Saa ihailla ja ihastella mutta sen voi tehdä omassa mielessään. Ei ole pakko pamauttaa ihan kaikkea nettipalstalle.
Mä olen onnellisesti kajahtanut ja ajattelen, että KAJ'sta on niin älyttömän paljon muutakin sanottavaa ja keskusteltavaa, sellaista mikä ei loukkaa ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse suomenruotsalaisissa piireissä Helsingissä elävänä voin sanoa, että KAJ on monelle täällä juurikin pampas-juttu, eikä siksi erityisen kiinnostava. Ylpeitä oltiin kyllä viisuvuonna, mutta KAJ on ollut jo kauan lähinnä Ida-mosterin sukkia pyörittävä poppoo, ei mikään suomenruotsalaisia yhtenäistävä juttu. Siksi en lainkaan ihmettele, ettei joku taksikuski tunnista Jacobia.
Muutenkin pohjalaisten ylenkatsomisella on pitkät perinteet etelärannikon suomenruotsalaisen väestön keskuudessa; helsinkiläiset ja espoolaiset suomenruotsalaiset tosin kyllä naureskelevat ihan tammisaarelaisillekin.
Mielenkiintoista. Mä olin jotenkin kuvitellut, ettei niin pienellä vähemmistöllä kuin suomenruotsalaisilla olisi varaa sisäisiin klikkeihin. Luulin että he yhtenä rintamana puolustaisivat kieltään, kulttuuriaan ja yhteisöään. Mutta sellainen kai sitten on ihmisluonto. Onneksi Kaj'lla on kuitenkin oma vahva yhteisönsä, joka on yllättäen kasvattanut lonkeroita eri puolille palloa.
Jos lukee yhdenkään 1950-luvun jälkeen julkaistun suomenruotsalaisiin piireihin sijoittuvan suomenruotsalaisen romaanin, saa kyllä nopeasti käsityksen siitä ettei Ankdammenissa olla vain ystäviä keskenään :D
Vierailija kirjoitti:
Eikös se Spåret ole jonkinlainen tietokilpailu? Niissähän nämä meidän "Mello-tähdet" on mun ymmärtääkseni ihan ässiä. Jakob on joskus kertonut suorastaan rakastavansa tietovisoja ja Axelilla on jo journalistitaustansa ansiosta tietämystä yhdeltä jos toiselta alalta. Ja ainakin he osaavat vastailla nokkelasti, kysytään sitten mitä vaan.
Täällähän oli joskus linkki tietokilpailuun, jossa nuori Axel loisti. Siinä oli kuva-arvoituksia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, Spåret-fani keskuudessamme! Kerrotko meille tietämättömille, mihin junan ikkunassa kiitävät maisemat liittyvät? Pitääkö ne yrittää tunnistaa?
Pisteitä saa aina sen mukaan, millä vaikeustasolla kohteen arvaa oikein: 10, 8. 6. 4. 2. Maisemat ovat kuvattu raiteilla tai nykyisin usein myös tiellä kohti sitä kaupunkia, johon ollaan matkalla. Samalla juontaja, aikamoisen karismaattinen Kristian Luuk (syntyjään virolainen), antaa sanallisia vihjeitä.
Kaikista parhaimmat pelaajat ovat sellaisia, että osaavat heti ensimmäisten sekuntien aikana samanaikaisesti bongata maisemista jonkun yksityiskohdan, joka paikantaa heidät oikealle puolelle maapalloa, ja ratkaista 10 pisteen vihjeen jopa ennen kuin juontaja on ehtinyt lopettaa lausettaan. Yleisempää kyllä on, että kohde alkaa kirkastua vasta 8 tai 6 pisteen vihjeessä. Se joukkue, joka vetää ns. hätäjarrusta ensin, saa "varastettua" itselleen käynnissä olevan vihjeen pistemäärän.
Ohjelman nimikin on sanaleikki, joka tarkoittaa että on sekä konkreettisesti ratakiskoilla, että "kartalla". Pelissä pärjäävät nopeat ja älykkäät, joilla on hyvä yleissivistys ja sujuva tiimipeli. Mutta, koska kyseessä on viihdeohjelma, myös 'villit kortit' tekevät ohjelmasta hauskaa katsottavaa! Olen nauranut vedet silmissä kisailijoiden käsittämättömille assosiaatioketjuille, joita vihjeistä syntyy.
Uskon, että KAJ'n pojat pärjäävät ihan pistekisassakin oikein hyvin, ruotsalaisilla on monissa asioissa häkellyttävän heikko yleissivistys.
Kiitos, loistava selvitys! Siis pitää olla ensisijaisesti hyvä maantiedossa. Toivotaan, että se on meidän pojilla hyvin hallussa.
Alue: Aihe vapaa
Eikös se Spåret ole jonkinlainen tietokilpailu? Niissähän nämä meidän "Mello-tähdet" on mun ymmärtääkseni ihan ässiä. Jakob on joskus kertonut suorastaan rakastavansa tietovisoja ja Axelilla on jo journalistitaustansa ansiosta tietämystä yhdeltä jos toiselta alalta. Ja ainakin he osaavat vastailla nokkelasti, kysytään sitten mitä vaan.