Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (9705)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toivoisin että mentäisiin KAJ.n hengessä.
Mollaamatta ja arvostelematta muita artisteja.
No jaa, onko se mollaamista ja arvostelemista jos toteaa miten Erika on valittanut mediassa KAJ:n varastaneen hänen hetkensä? KAJ ei hauku Erikaa (eikä ketään muutakaan) mutta ei myöskään puhu hänestä enää mitään, ei se heidän ystävyytensä kovin pitkälle kantanutkaan.
Ei siitä kovin monta viikkoa ole kun jossain kiertuehaastattelussa taas sanoivat, että olisi kiva tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Se, toteutuuko se on ihan toinen juttu kun on kalenterit täynnä etc..
Ovat niin korrekteja. Haluaisiko E tehdä heidän kanssaan yhteistyötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat tässä jotenkin niin tavallisia ja asiallisia. Ilman glamuuria ja muita tehosteita. Mutta suloisia. :)
Tämä olikin erikoinen video. En tiennytkään, että vielä tuolloin pojille oli ehdottoman tärkeää, että yleisölle on istumapaikat.
Voi taivas, ulvon täällä vesissä silmin! Niin eläviä kertojia nämä vöyriläiset. Näen sieluni silmin Axelin valjastamassa käyttöön traktoritaitojaan ja Jakobin ja Kevinin säntäilemässä hiki päässä penkkien perässä Ja se neuvostoarmeijan helikopteri. :D :D :D
Tuohan oli sisätiloissa järjestetty konsertti, ei ulkoilmakeikka. Kyllä konserttitilanteeseen kuuluu ehdottomasti istumapaikat. Toki eri asia on festarit, ja syksyn areenakonsertissakin on innok
Ovat tosiaan loistavia kertojia myös suullisesti, eivät pelkästään kirjallisesti. Heidän sommar/vinterprat-puheenvuoronsa Yle Svenskalla olivat kaikki mestariteoksia, hulvattomia tragikoomisia, itseironialla maustettuja tarinoita. Välillä naurattaa, välillä herkimmissä kohdissa itkettää. Ei monella parikymppisellä miehellä ole pokkaa sanoa radiossa, että "ja älskar min mamma å pappa".
Prat-jutut (ovat eri vuosilta) voi kuunnella Yle areenassa, ja youtubessa on myös englanniksi tekstitetyt versiot.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin turhaa tehdä vastakkainasetteluja artisteista.
Kaikille heille löytyy paikkansa tähtitaivaalla ja fanien sydämessä.
Jokainen heistä tuo iloa, valoa ja rakkautta tähän epävarmuuden maailmantilanteeseen yms.
Mainitut artistit eivät ole aina yhtä kuin ulkoinen habitus ja lehtijutut.
Näistä negatiivisista jutuista voi tehdä ihan oman ketjun.
Pysytäänkö KAJ.ssa, niin ketju myös pysyisi hyvän tuulen ketjuna, mitä se on ollut parhaimmillaan. 😎
Samaa mieltä. Kaikki täällä puheena olleet artistit ovat mielestäni hyviä omissa genreissään, ja kaikki artistit sekä heidän faninsa kyllä mahtuvat tähän maahan ihan sulassa sovussa. Eivät he sulje toisiaan pois. Enkä usko, että kukaan heistä haluaa, että kannattajat alkavat "riidellä" toistensa kanssa. Kukaan heistä ei ole toisistaan pahaa sanaa sanonut - en ainakaan missään ole nähnyt - joten käyttäydytään mekin samalla tavalla, ystävällisesti ja toista ihmistä kunnioittavasti.
Musiikkimaku on jokaisella omanlaisensa. Siitä kiisteleminen on ihan turhaa. Ja jos ei pidä jonkun tietyn artistin musiikista, niin eikö silloin ole kaikkein yksinkertaisinta vaan sivuuttaa ja unohtaa koko artisti? Eikä kiusata itseään tai muita kiertämällä jossain keskustelupalstoilla mollaamassa (puhun nyt yleisellä tasolla enkä tarkoita ketään täällä). Joku tykkää KAJ'sta - tai Erikasta, joku toinen ei, ja molemmat ovat tahoillaan oikeassa. Koska se on täysin henkilökohtainen kokemus. Et voi mennä sanomaan toiselle, että sinun kokemus on väärä ja minun oikea. Kun siinä ei absoluuttista oikeaa tai väärää ole.
Toivottavaa siis olisi, että keskustelu täällä voisi jatkua hyvässä hengessä, niinkuin tähänkin saakka. Kaikilla meillä on silloin parempi mieli.
Tuskin tämä yhden hitin ihmeeksi jää. Mummut ja mammat ihastelevat näiden tervehenkisiä asenteita ja päiväkotilapset saavat kikatella hassuille sedille ilman moraalipaniikin vaaraa. Kunhan mammanpojat pitävät imagonsa puhtoisena ja ulosantinsa särmättömänä, niin suosiota piisaa. Wholesome!
🥱🥱🥱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajia, säveltäjiä, laulajia, näyttelijöitä ja tanssijoita. Kohteliaita, komeita, liikunnallisia herrasmiehiä, jotka ovat suuressa maailmassakin kuin kotonaan. Nyt olisi kiinnostava tietää, mitä Vöyrillä oikein sekoitetaan juomaveteen.
He ovat saaneet paljon rakkautta, ymmärrystä ja hyväksyntää. Kiusaamisen ja väheksymisen sijaan heitä on kannustettu ja opetettu yhdessä tekemiseen, eikä heille ole jäänyt kotiseutuaan kohtaan katkeroittunutta, pakonomaista näyttämisen tarvetta. Kukaan heistä ei puhu traumaattisesta nuoruudesta. Epäonnistumisetkaan eivät ole heille maailmanloppu. Heillä on terve itsetunto ja se tekee heistä aivan eri tavalla miellyttäviä kuin esim. Erika Vikmanista joka jatkuvasti korostaa sitä miten paljon häntä vihataan.
Kiusaajan logiikkaa tässä viestissä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tämä yhden hitin ihmeeksi jää. Mummut ja mammat ihastelevat näiden tervehenkisiä asenteita ja päiväkotilapset saavat kikatella hassuille sedille ilman moraalipaniikin vaaraa. Kunhan mammanpojat pitävät imagonsa puhtoisena ja ulosantinsa särmättömänä, niin suosiota piisaa. Wholesome!
🥱🥱🥱
Eivät nämä särmättömiä ole. Vaikka heidän huumorinsa on suurimmaksi osaksi kilttiä, niin kyllä sieltä muutakin löytyy. Ovat esimerkiksi kyllä hyviä tekemään näitä kaksimielisiä biisejä, jotka ovat jotenkin paljon seksikkäämpiäkin kuin jos asiat sanoisi suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tämä yhden hitin ihmeeksi jää. Mummut ja mammat ihastelevat näiden tervehenkisiä asenteita ja päiväkotilapset saavat kikatella hassuille sedille ilman moraalipaniikin vaaraa. Kunhan mammanpojat pitävät imagonsa puhtoisena ja ulosantinsa särmättömänä, niin suosiota piisaa. Wholesome!
🥱🥱🥱
Kommenttina vaan, että aika kapea rajaus tuo mummut, mammat ja päiväkotilapset - siis jos kirjoittajan tarkoitus oli viitata siihen, ketkä KAJ'n kohderyhmää ovat. KAJ'n yleisön ikähaitari on laaja ja yleisössä on myös paljon miehiä, kaikenikäisiä miehiä. Päiväkotilapsia on kyllä hyvin hyvin pieni osa. Lapset varmaan kikattelevat saunalaululle, joo, mutta KAJ'lla on yli 100 muuta biisiä, joista mielestäni yksikään ei ole lapsille suunnattu lastenlaulu. Hyvin monesta laulusta löytyy kannanottoa, sanomaa ja myös sitä särmää, jos vain näkee hieman syvemmälle kuin sen pelkän hauskan pinnan.
Tämä siis vain minun näkemys asiaan. Jokaisella on tietysti omansa.
Ja kyllä ainakin minä ihastelen kaikkia ihmisiä, joilla on valoisa, positiivinen ja tervehenkinen asenne elämää ja ihmisiä kohtaan, jotka ovat ystävällisiä, kohteliaita ja kilttejä ja jotka luovat ympärilleen ns. hyvän auran. Enkä ole mummu enkä mamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tämä yhden hitin ihmeeksi jää. Mummut ja mammat ihastelevat näiden tervehenkisiä asenteita ja päiväkotilapset saavat kikatella hassuille sedille ilman moraalipaniikin vaaraa. Kunhan mammanpojat pitävät imagonsa puhtoisena ja ulosantinsa särmättömänä, niin suosiota piisaa. Wholesome!
🥱🥱🥱
Eivät nämä särmättömiä ole. Vaikka heidän huumorinsa on suurimmaksi osaksi kilttiä, niin kyllä sieltä muutakin löytyy. Ovat esimerkiksi kyllä hyviä tekemään näitä kaksimielisiä biisejä, jotka ovat jotenkin paljon seksikkäämpiäkin kuin jos asiat sanoisi suoraan.
Minusta heidän huumorinsa ja laulujen sanoituksensa ovat hyvin kantaaottavia ja ne tuodaan mieliuusti esille, mutta se tehdään hienovaraisesti ja toista kunnioittaen, ettei ne loukkaa ketään, eikä tehdä ilkeillen, mutta totuus tulee esille.
Ja se vilpitön ja valloittava hymy valloittaa kuulijat ovat uskomaton ja jakaa kaikille hyvää mieltä ja iloa ja antaa parastaa. Ja sen tehdään vielä suurella kiitollisuudella ja raukkaudella.
Ja se itseluottamus mitä heillä on, osakseen saa myös kuulijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tämä yhden hitin ihmeeksi jää. Mummut ja mammat ihastelevat näiden tervehenkisiä asenteita ja päiväkotilapset saavat kikatella hassuille sedille ilman moraalipaniikin vaaraa. Kunhan mammanpojat pitävät imagonsa puhtoisena ja ulosantinsa särmättömänä, niin suosiota piisaa. Wholesome!
🥱🥱🥱
Eivät nämä särmättömiä ole. Vaikka heidän huumorinsa on suurimmaksi osaksi kilttiä, niin kyllä sieltä muutakin löytyy. Ovat esimerkiksi kyllä hyviä tekemään näitä kaksimielisiä biisejä, jotka ovat jotenkin paljon seksikkäämpiäkin kuin jos asiat sanoisi suoraan.
Minusta heidän huumorinsa ja laulujen sanoituksensa ovat hyvin kantaaottavia ja ne tuodaan mieliuusti esille, mutta se tehdään hienovaraisesti ja toista kunnioittaen, ettei ne loukkaa ketään, eik
Ymmärretty on, että ovat sinusta söpöjä ja fiksuja kullanmuruja, ja vanhemmatkin ovat heitä rakastaneet, mikä on poikain eduksi laskettava (?!)
Minusta heidän biisit ovat perus (tylsää) huumorihöttömusiikkia, mistä en itse välitä pätkän vertaa, mutta muut toki saavat tykätä. Naurattaa vain vähän tämä suunnilleen neroiksi ylistäminen, kun söpöistä hymyistä taitaa enemmän olla kyse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tämä yhden hitin ihmeeksi jää. Mummut ja mammat ihastelevat näiden tervehenkisiä asenteita ja päiväkotilapset saavat kikatella hassuille sedille ilman moraalipaniikin vaaraa. Kunhan mammanpojat pitävät imagonsa puhtoisena ja ulosantinsa särmättömänä, niin suosiota piisaa. Wholesome!
🥱🥱🥱
Eivät nämä särmättömiä ole. Vaikka heidän huumorinsa on suurimmaksi osaksi kilttiä, niin kyllä sieltä muutakin löytyy. Ovat esimerkiksi kyllä hyviä tekemään näitä kaksimielisiä biisejä, jotka ovat jotenkin paljon seksikkäämpiäkin kuin jos asiat sanoisi suoraan.
Särmää on kuin Jope Ruonansuussa, jota ala-asteen pihalla popitettiin
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tämä yhden hitin ihmeeksi jää. Mummut ja mammat ihastelevat näiden tervehenkisiä asenteita ja päiväkotilapset saavat kikatella hassuille sedille ilman moraalipaniikin vaaraa. Kunhan mammanpojat pitävät imagonsa puhtoisena ja ulosantinsa särmättömänä, niin suosiota piisaa. Wholesome!
🥱🥱🥱
KAJ-asiantuntijamme tietää ettei ole mitään sen halveksittavampaa yleisöä kuin lapset, mummut ja mammat. Vain nuoret tytöt ovat vieläkin halveksittavampia. Kysyin kerran Hesarin musiikkikriitikko Jussi Ahlrothilta kenellä on hänen mielestään oikeus käydä konsertissa, kun hän oli kirjoittanut arvostelun Judas Priestin Helsingin-keikasta ja paheksunut että yleisössä oli kaljuuntuneita ja pönäköitä papparaisia bändipaita päällä.
"Minusta heidän biisit ovat perus (tylsää) huumorihöttömusiikkia, mistä en itse välitä pätkän vertaa, mutta muut toki saavat tykätä. Naurattaa vain vähän tämä suunnilleen neroiksi ylistäminen, kun söpöistä hymyistä taitaa enemmän olla kyse"
Tässäkin ketjussa on paljon puhuttu siitä, että jokainen kuulija kuulee KAJ'n biiseissä erilaisen laulun. Hyvin ymmärrän sen, että jos ei tämä tyylisestä musiikista yleensäkään välitä, niin hötöltä varmaankin kuulostaa. Joku toinen kuulee siinä jotain ihan muuta. Omiin korviini esim. kaikki metallimusiikki on samanlaista räimettä, jota ei jaksa kuunnella. Ja se ei tarkoita sitä, että metallimusiikki olisi jotenkin huonoa vain sen takia, että juuri minä en siitä pidä.
KAJ'n viehätys ainakin minulle itselleni piilee juuri siinä, että KAJ ei oman tulkintani mukaan tarjoile kuulijalle sitä valmiiksi pureskeltua höttöä, vaan "haastaa" myös kuulijan pohtimaan, mistä laulussa oikeastaan on kyse. Neroja tai ei, mutta oivaltavia ja taitavia sanankäyttäjiä kyllä. Biisit vaativat monesti useamman kuuntelukerran, jotta niihin pääsee sisälle. Ja sisältö avautuu eri ihmisille eri tavalla. Ketään ei toki pakoteta kuuntelemaan KAJ'ta, jos ei yhtään kiinnosta, niin silloin voi vaan unohtaa koko porukan.
Ja noista hymyistä, ei ne haitaksi ole. Paljon mukavampi on katsella hymyileviä iloisia kasvoja kuin niitä, joiden naama on koko ajan väärinpäin, ja joka toinen suusta tuleva sana on v**tu.
😊
Mä kävin juuri kuuntelemassa sen Båotjinin, jota joku joskus kehui yhdeksi suosikikseen. (Esitetty Kajland-ohjelmassa, ei levytetty, mutta se on Kaj'n kotisivuilla, joilta löytyy myös teksti.)
Pojillahan on joka biisissä yhteiskunnallinen(kin) sanoma ja kannanotto, mutta tämä on kyllä terävin. Kannattaisi kuunnella erityisesti niiden, jotka on täälläkin epäilleet heidän tulevan jostain uskonnollisesta taustasta.
Eivät siis tule, mutta niin sanottu kunnollisuus tuntuu olevan nykyaikana niin harvinaista. Puku on heillä rooliasu ja huumori keino, jonka avulla on helpompi kertoa vakavista ja vaikeistakin aiheista.
"Mummojen" eli kukoistuskautensa ohittaneiden naisten näkemykset ovat tutkitusti väheksytyimpiä, keski-ikäisten miesten arvostetuimpia. Naisillahan aivot lakkaavat vaihdevuosien myötä toimimasta, kun taas miehet vain fiksuuntuvat hamaan tappiin asti.
Koska moni "mummo" arvostaa KAJ'ta, yhtyeen tuotanto ei siis voi olla hyvää. Sanovat kärkkäimmin ne, jotka tuntevat heiltä täsmälleen yhden biisin.
Tähän ketjuun tosiaan tuntuvat kirjoittavan enimmäkseen naiset, mutta se ei kerro totuutta KAJ'n yleisöstä. Ei tarvitse kuin vilkaista keikka- ja konserttitallenteita. Heidän kuulijoissaan on huomattava määrä miehiä, vaikka huomion ehkä vievät eturivin nuoret tytöt.
Se on totta kai selvää, että KAJ'n tekstit eivät avaudu kaikille. Moni ymmärtää vain kaikkein pinnallisimman kerroksen eikä moni suomenkielinen edes sitä. Mutta hienous onkin siinä, että vetävä musiikki tuo siitä huolimatta mielihyvää.
Tässä äijäenergiaa (sekä lavalla että katsomossa) Tampereen-keikalla:
Hölmö ajatuskin, että Kaj ei olisi (myös) miesten musiikkia. Toki laulut kertoo pienistä ihmisistä ja arkisistakin ongelmista, mutta ne pienet ihmiset on useimmiten miehiä. Teinipoikien Karalåtin vuodelta kivi ja kirves viitoitti heidän koko polkunsa, vaikka he nykyään siihen tervehenkisen itseironisesti suhtautuvatkin.
Miehet pelkää vanhenemista ja aikaa, kun harrastuksena on renkaiden potkiminen ja ainoa puheenaihe bensan hinta ja kun polvet on pirun kipeät, mutta lääkäriinhän ei mennä. Miehet sortuu sähköpostin "enkelien" houkutuksiin ja menettää siinä rytäkässä rahansa ja maineensa.
Miehet on töissä silloinkin kun vain tuijottavat raksaäijien raatamista ja firmassa ne lopulta raataa itsensä hengiltä. (Toivottavasti Kaj-miehet osaa panna itselleen stoppia ennen kuin siihen pisteeseen ajautuvat.)
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin juuri kuuntelemassa sen Båotjinin, jota joku joskus kehui yhdeksi suosikikseen. (Esitetty Kajland-ohjelmassa, ei levytetty, mutta se on Kaj'n kotisivuilla, joilta löytyy myös teksti.)
Pojillahan on joka biisissä yhteiskunnallinen(kin) sanoma ja kannanotto, mutta tämä on kyllä terävin. Kannattaisi kuunnella erityisesti niiden, jotka on täälläkin epäilleet heidän tulevan jostain uskonnollisesta taustasta.
Eivät siis tule, mutta niin sanottu kunnollisuus tuntuu olevan nykyaikana niin harvinaista. Puku on heillä rooliasu ja huumori keino, jonka avulla on helpompi kertoa vakavista ja vaikeistakin aiheista.
Noita vakavampia aiheita KAJ'n lauluissa ovat mm. masennus, burnout, ikääntyminen, pinnallisuus, häpeä,...
Joku kirjoitti, että KAJ'n suosio on taattu, kunhan pitävät ulosantinsa särmättömänä. Itse ajattelen pikemminkin päinvastoin. KAJ'n suosion yksi kulmakivi on mielestäni juuri se särmä ja kantaaottavuus, mitä heistä löytyy. Olen lukenut KAJ'ta koskevaa kommentointia eri foorumeilla, ja hyvin moni on kiinnostunut ja innostunut KAJ'n lauluista etenkin näiden oivallisten kerroksellisten lyriikoiden takia. Tätä KAJ'lta toivotaan eikä niinkään mitään kasvotonta ja pliisua hittirallattelua. Tai no, ei kaikki varmaan toivo, mutta moni entinen ja uusikin fani kyllä.
Ne, jotka nimittävät Kaj'n biisejä "huumorihötöksi", eivät ole kuulleet/nähneet kuin bastulaulun. Sehän tosiaan on euroviisuihin räätälöityä kevyttä huumoria (joka sekin tosin tuntuu miellyttävän aika monia ihmisiä, kilpailun neljännestä sijasta päätellen), ei sen kummempaa.
Toinen vaihtoehto tietysti on, että he eivät ole tajunneet kappaleiden sanoista mitään, jos siis ovat kuunnelleet muutakin kuin Bastun.
Mutta kummassakaan tapauksessa ei kannattaisi noin vajavaisin tiedoin antaa heistä minkäänlaista arviota. Sama kuin julkaisisi arvostelun kirjasta, josta on pelkästään nähnyt sen kannen.
Vierailija kirjoitti:
Hölmö ajatuskin, että Kaj ei olisi (myös) miesten musiikkia. Toki laulut kertoo pienistä ihmisistä ja arkisistakin ongelmista, mutta ne pienet ihmiset on useimmiten miehiä. Teinipoikien Karalåtin vuodelta kivi ja kirves viitoitti heidän koko polkunsa, vaikka he nykyään siihen tervehenkisen itseironisesti suhtautuvatkin.
Miehet pelkää vanhenemista ja aikaa, kun harrastuksena on renkaiden potkiminen ja ainoa puheenaihe bensan hinta ja kun polvet on pirun kipeät, mutta lääkäriinhän ei mennä. Miehet sortuu sähköpostin "enkelien" houkutuksiin ja menettää siinä rytäkässä rahansa ja maineensa.
Miehet on töissä silloinkin kun vain tuijottavat raksaäijien raatamista ja firmassa ne lopulta raataa itsensä hengiltä. (Toivottavasti Kaj-miehet osaa panna itselleen stoppia ennen kuin siihen pisteeseen ajautuvat.)
Ja entäs Wilhelm von Scherin. Se panee ensin miettimään rintamalla (Vöyrin Oravaisissa!) kaatunutta 15-vuotiasta ja Suomen historiaa ja sitten maailman muitakin (poika)lapsisotilaita. Tragedia vain korostuu, kun se kerrotaan näennäisen hilpeän ja absurdin suklaakonvehtitoiveen kautta. KAJ'n kaikki kolme jäsentä ovat muuten rannikkojääkäreitä.
Eikös tänään pojilla ala se hurja viiden keikan putki, keikkoja sekä Suomessa että Ruotsissa ja kahta samana päivänä. Huh!
Onko Kaj saamassa uuden jäsenen