En halua mennä lapseni tarhakaverin omituisen äidin luokse
Meidän lapset ovat ystäviä ja nyt meidät on pyydetty sinne kylään. Minusta tämä äiti on ihan outo: aina huonoissa vaatteissa, muiden äitien mukaan päivät usein kotona, jotenkin poissaolevan tuntuinen, koskaan eivät käy missään matkoilla, ei edes varaa autoon. Lapsi on kyllä hyvissä vaatteissa ja tasapainoisen tuntuinen. En kuitenkaan haluaisi tutustua lähemmin tähän äitiin.
Kommentit (22)
Niin ja saatat yllätyä, että ehkä hän ei ole sellianenn kuin luulet..
Onko yh? Poissaolevuus voi olla silkkaa väsymystä. Anna tälle selvästi lapsestaan välittävälle äidille mahdollisuus.
Itselläkin vaatteet aina välillä miten sattuu, kun työhuoneelta äkkiä pinkaisen lasta hakemaan.
Et halua tutustua vai et kehtaa? Vai mitähän nämä " muut äidit" sit sanoo?
Just
koska SINÄ et ole tutustumisen arvoinen!
Jos olet jotain muuta kuin provo, vedä pääsi pois niiden toisten äitien takapuolesta ja katso peiliin. Oletko itse tutustumisen arvoinen?
mutta ajattelee, että lasten olisi kiva tavata muutenkin kuin tarhassa.
mutta meillä on kyllä auto enkä muista pyytäneeni ketään kylään :-)
Teen kirjoitustöitä kotona, eli " olen kotona" ja " pukeudun huonosti" . Huh minua!
Ihan oikeesti vaistoan, että tässä ihmisessä on jotain pielessä. Jotkut sanovat miestäänkin oudoksi, mutta ainakin päälle näyttää normaalimmalta kuin vaimonsa.
Kuvauksesi voisi sopia minuunkin, mutta ei ole pyydetty meillekään ketään viime aikoina ja lapsi on vasta 2 ;)
pyydä sen lapsi teille. T. usein kotona oleva, jotenkin poissaoleva, miten tahansa pukeutunut, autoa omistamaton ja matkoilla käymätön äiti
Olen yleensä kotona (gradua väsäävä opiskelija ja free toimittaja), 3-vuotias lapsi, en jaksa kotipäivinä pukeutua hyvin, säästämme käsirahaa omaan asuntoon, joten autoa ei ole ja matkojakaan ei juuri tehdä. Mieheni mahdolliseen outouteen olen kyllä jäävi sanomaan mitään ;)
En vain ole niin aikaansaava, että olisin kutsunut lapsen tarhakavereita vanhempineen meille kylään!
vaan maahan. Lisäksi on jotenkin hermostuneen oloinen, hätkähtää, jos puhutellaan.
Kivitetään se.
Löysää vähän ponnaria ap!
Opiskelen/työskentelen kotona. Pukeudun ihan miten sattuu, koska mun ei tarvitse edustaa työpaikalla ja viihdyn vanhoissa vaatteissani. Kun mulla on joku projekti päällä ajattelen sitä jatkuvasti. En laita " työtä" poikki, kun suljen oven perässäni.
Silmiin katson, jos muistan. Usein mun poissaolevuus johtuu siitä, että etsin katseellani samalla tumppuja tms. ja yritän pitää mielessäni jonkun hyvän oivalluksen, jota voin käyttää projekteissani. Joskus suorastaan häiriinnyn muiden puhuessa minulle kun ajatukseni katkaistaan. Enkä ole lainkaan epäsosiaalinen. Ystäviä on paljon ja vapaallakin osaan olla. Autoa emme halua ja matkustelemme ystävien luokse (tosin ulkomaille, mutta kerrottaessa lomasta en välttämättä mainitse kuin, että oltiin ystävillä). Tapaani kommunikoida voi joskus pitää outona, kun sanon usein sen, mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa, enkä sensuroi itseäni. Mutta hei, mehän kaikki mennään tyylillämme. Tarvitseeko olla niin kovin samanlainen?
ja että äiti voi olla vähän ujo.
Jos sinua nyt oikeasti _pelottaa_ että siellä jotain kävis (mitä?) niin menet sinne vähäks aikaa ja sanot sitten jonkun kohteliaan tekosyyn, että sun pitää käydä jossain asioilla.
pelkäätkö, että menetät maineesi, jos tutustut tähän äitiin? Onko teilläpäin äitien keskuudessa jokin yläastemainen jako suosittuihin ja vähemmän suosittuihin äiteihin? Mieti, millaisen mallin annat lapsellesi.
Vaihdoin juuri työpaikkaa ja olin välissä muutaman viikon lomilla ja saatoin viedä lapset päiväkotiin verkkareissa! Ei taida tulla kyläilykutsuja :)
Mutta luulen, että et niin sano kuitenkaan, joten ehkä tuo ihminen on kuitenkin tutustumisen arvoinen. Ei kannata leimata ulkonäön perusteella ketään.