Mies haluaa lapsia, minä olen epävarma
En ole koskaan ollut varma haluanko omia lapsia. Välillä on ollut vauvakuumetta, välillä taas asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen kuitenkin aina ajatellut, että yksi tai lasta voisi olla tulevaisuudessa ok, mutta tämä on ollut enimmäkseen harmitonta fantasiointia aikana, kun olin sinkku. Olen enemmänkin vain pitänyt mahdollisuuden itselleni avoinna.
Nyt olen parisuhteessa ja mies haluaa lapsia. Suhteen alussa minäkin ajattelin, että ehkä sitten joskus. Ajattelen yhä samoin. Mitään erityistä intoa lapsiperhe-elämään ei siis ole, mutta ei se ole myöskään jyrkkä ei.
Muuten voisinkin vielä harkita, mutta en voi lykätä tätä loputtomiin, koska täytän pian jo 34.
Mitä ihmettä teen?
Kommentit (190)
Jatkat ehkäisemistä, kunnes olet varma. Mutta mitä pidempään olet epävarma, sitä epätodennäköisempää on että joskus myöhemminkään saat lapsia.
Jos ryhdyt yrittämään lasten hankkimista ja onnistut siinä, päätös on peruuttamaton ja olet lopun elämääsi vastuussa niistä ihmisistä.
Miksi et halua lapsia, eikö kumppani ole oikea?
Tuossa iässä se "ehkä joskus" alkaa olemaan nyt tai ei koskaan. Kannatta miettiä loppuun asti tämä asia jottei oma passiivisuus jää harmittamaan koko loppuelämän ajaksi. Mennyttä aikaa ei saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et halua lapsia, eikö kumppani ole oikea?
En tiedä. En ole koskaan oikein osannut olla lasten kanssa. Lapset ovat meluisia ja sotkuisia, minä pidän rauhasta ja hiljaisuudesta.
Minulla on paljon harrastuksia, jotka vaativat aikaa ja rahaa, joten joutuisin luopumaan tärkeistä asioista lasten vuoksi. Toisaalta niitä omia tärkeitä asioita voisi sitten esitellä lapsillekin, jos niistä saisikin mukavia yhteisiä harrastuksia.
Nuorempana ajattelin, että kyllähän minä sitten innostun kun löytyy hyvä mies, mutta nyt on sellainen enkä ole yhtään sen varmempi kuin ennenkään.
t. Ap
Miksi aloittaa parisuhdetta jos parisuhteen kenties suurimmasta kysymyksestä ei ole ensin sovittu? Sehän pitäisi tietää jo suhteen alussa.
Aidallaistujien pitäisi ensin miettiä mitä he haluavat elämältään ennen kuin aloittavat suhteen.
Olin samassa tilanteessa ja totesin, että kummassakin vaihtoehdossa on puolensa. Ei kaikille tule ikinä täyttä varmuutta. Uskon, että olet tyytyväinen kumpaan tahansa vaihtoehtoon loppujen lopulta!
Päästä ainakin se mies tekemään lapsia jonkun muun kanssa, jos et itse "vielä tiedä".
Itse tosin kannattaisin, että jos yhtään olet koskaan lapsia halunnut, niin kannattaa yrittää. Mitä vanhemmaksi tulet, niin sitä varmemmin se ovi sulkeutuu ja et voi enää saada lapsia vaikka haluaisitkin.
Onko sinulla jokin ehkäisy käytössä, joka voi vaikuttaa haluihin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaa parisuhdetta jos parisuhteen kenties suurimmasta kysymyksestä ei ole ensin sovittu? Sehän pitäisi tietää jo suhteen alussa.
Aidallaistujien pitäisi ensin miettiä mitä he haluavat elämältään ennen kuin aloittavat suhteen.
Tuolla logiikalla moni jäisi ilman parisuhdetta. Omista haaveista tai epävarmuuksista pitää tietysti puhua suoraan kumppanille. Myös siitä, ettei ole varma mitä haluaa.
Monet aloittavat parisuhteen nuorina, kun eivät vielä tiedä mitä haluavat elämältä. Mieti joku 18-vuotias puhumassa lapsihaaveista siinä ehtii mieli (ja kumppanikin) muuttua suuntaan tai toiseen, ennen kuin asia on ajankohtainen. Toki hieman yleistän.
Lasta pitää haluta 100%. 99% ei riitä vanhemmuuteen.
Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Saatat katua lapsen hankkimista jos et ole 100% mukana hankkeessa. Se on sen jälkeen game over.
Epävarmuus = älä hanki lapsia.
Jos olet epävarma esim. purjeveneen tai uuden talon ostamisesta, menetkö ostamaan sen epävarmuuden tilassa jos joku toinen siihen kannustaa?
No et tietenkään mene. Sama juttu lapsen hankkimisessa. Jos et tiedä mitä haluat, älä lähde projektiin mukaan.
On parempi katua sitä ettei ole lapsia kuin sitä että on lapsia, koska jälkimmäisessä vaihtoehdossa on itsen lisäksi myös lapsi kärsijänä, ja lapsi ei ole sitä pyytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Lasta pitää haluta 100%. 99% ei riitä vanhemmuuteen.
Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Saatat katua lapsen hankkimista jos et ole 100% mukana hankkeessa. Se on sen jälkeen game over.
Epävarmuus = älä hanki lapsia.
Höpö höpö. Itse ajattelen päin vastoin. Mikäli lapsikysymys yhtään kutkuttaa mieltä ja sen toteuttamiseen olisi tarvittavat resurssit, kannattaa lapsi tehdä. Muuten jää kaduttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaa parisuhdetta jos parisuhteen kenties suurimmasta kysymyksestä ei ole ensin sovittu? Sehän pitäisi tietää jo suhteen alussa.
Aidallaistujien pitäisi ensin miettiä mitä he haluavat elämältään ennen kuin aloittavat suhteen.
Tuolla logiikalla moni jäisi ilman parisuhdetta. Omista haaveista tai epävarmuuksista pitää tietysti puhua suoraan kumppanille. Myös siitä, ettei ole varma mitä haluaa.
Monet aloittavat parisuhteen nuorina, kun eivät vielä tiedä mitä haluavat elämältä. Mieti joku 18-vuotias puhumassa lapsihaaveista siinä ehtii mieli (ja kumppanikin) muuttua suuntaan tai toiseen, ennen kuin asia on ajankohtainen. Toki hieman yleistän.
Miten niin jäisi ilman?
On surullista kuinka paljon suhteita menee poikki koska aikuiset ihmiset eivät tiedä mitä haluavat ja ikää on 30, 40, 50...
Kaikki olisi vältettävissä itsetutkiskelulla ja avoimella keskustelulla. Eikö?
On todella väärin toista kohtaan pitää toista löysässä hirressä eikä koskaan tiedä että seuraavana päivänä kumppani sanookin että haluaa 10v nuoremman hedelmällisessä iässä olevan muijan koska haluaakin yllättäen lapset. Tai esimerkiksi että 15v liitossa ollut nainen potkii rakastamansa miehen pihalle kun tulee hinku fomo-vauvalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta pitää haluta 100%. 99% ei riitä vanhemmuuteen.
Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Saatat katua lapsen hankkimista jos et ole 100% mukana hankkeessa. Se on sen jälkeen game over.
Epävarmuus = älä hanki lapsia.
Höpö höpö. Itse ajattelen päin vastoin. Mikäli lapsikysymys yhtään kutkuttaa mieltä ja sen toteuttamiseen olisi tarvittavat resurssit, kannattaa lapsi tehdä. Muuten jää kaduttamaan.
Oletko jo kertonut omille lapsillesi, ettet ole halunnut heitä 100%.
Onpa tosi kivaa lapsia kohtaan.
Huh huh...
Liian moni meistä on syntynyt vahingossa ehkäisyn petettyä, vääränlaiseen parisuhteeseen, suvun painostuksesta, sillä perusteella että lapset kuuluvat naimisiin menemisen loogisena jatkumona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta pitää haluta 100%. 99% ei riitä vanhemmuuteen.
Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Saatat katua lapsen hankkimista jos et ole 100% mukana hankkeessa. Se on sen jälkeen game over.
Epävarmuus = älä hanki lapsia.
Höpö höpö. Itse ajattelen päin vastoin. Mikäli lapsikysymys yhtään kutkuttaa mieltä ja sen toteuttamiseen olisi tarvittavat resurssit, kannattaa lapsi tehdä. Muuten jää kaduttamaan.
Oletko jo kertonut omille lapsillesi, ettet ole halunnut heitä 100%.
Onpa tosi kivaa lapsia kohtaan.
Huh huh...
Ei elämä ole noin mustavalkoista. Se että om tehnyt epävarmuuden vallitessa itse päätöksen, ei tarkoita etteikö voisi olla täysin tyytyväinen lopputulokseen.
Jos et ole varma haluatko lapsia, älä hanki niitä. Oletko edes varma pystytkö saamaan niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et halua lapsia, eikö kumppani ole oikea?
En tiedä. En ole koskaan oikein osannut olla lasten kanssa. Lapset ovat meluisia ja sotkuisia, minä pidän rauhasta ja hiljaisuudesta.
Minulla on paljon harrastuksia, jotka vaativat aikaa ja rahaa, joten joutuisin luopumaan tärkeistä asioista lasten vuoksi. Toisaalta niitä omia tärkeitä asioita voisi sitten esitellä lapsillekin, jos niistä saisikin mukavia yhteisiä harrastuksia.
Nuorempana ajattelin, että kyllähän minä sitten innostun kun löytyy hyvä mies, mutta nyt on sellainen enkä ole yhtään sen varmempi kuin ennenkään.
t. Ap
No niin. Tuossahan luettelet monta hyvää syytä olla hankkimatta lapsia. Heidän takiaan menettäisit liian paljon asioita joita arvostat. Et halua edes kuvitella mitä saisit tilalle. Siksi sinusta ei voi tulla hyvää äitiä.
Nostelen tätä, jos saisin edes vertaistukea. T. Ap