Ihmiset jotka tekevät asioita yksin!!

Oon tyytynyt osaani ja kuljen omia teitäni nykyään. En tartte ketään vahtimaan minua. 

Taitaa olla sitten rahaa käydä eri paikoissa. Tosin kuin muilla. Ellei mene ilmaisiin kävelypaikkoihin.

Yksin on kiva mennä. Ei tarvi kysellä kenenkään mielipiteitä tai aikatauluja. Ei kuunnella kenenkään kiukuttelua tai tehdä kompromisseja. Puhdasta laatuaikaa. Tosin ongelmatilanteissa olet sitten oikeasti omillas, mut jos joustoa löytyy niin kaikesta selviää. 

Vierailija kirjoitti:

Yksin on kiva mennä. Ei tarvi kysellä kenenkään mielipiteitä tai aikatauluja. Ei kuunnella kenenkään kiukuttelua tai tehdä kompromisseja. Puhdasta laatuaikaa. Tosin ongelmatilanteissa olet sitten oikeasti omillas, mut jos joustoa löytyy niin kaikesta selviää. 

Tähän kommenttiin voi yhtyä. Yksin tosin on tylsä tehdä joitain asioita, kuten matkustelua.

Vierailija kirjoitti:

Yksin on kiva mennä. Ei tarvi kysellä kenenkään mielipiteitä tai aikatauluja. Ei kuunnella kenenkään kiukuttelua tai tehdä kompromisseja. Puhdasta laatuaikaa. Tosin ongelmatilanteissa olet sitten oikeasti omillas, mut jos joustoa löytyy niin kaikesta selviää. 

 

Sama. Nuo hyvät puolet korostuu, jos/ kun joutuu välillä säätämään älyttömästi muiden toiveiden ja aikataulujen takia. Tykkään lähteä spontaanisti, ja yksin se onnistuu parhaiten.

Huonoja puolia on se, ettei voi jakaa kokemuksiaan kenenkään kanssa, erityisesti heti tuoreeltaan. Jos pitää ajaa toiselle paikkakunnalle, täytyy navigoida itsekseen sekä ajaa molempiin suuntiin itse. Ja joskus voi tulla orpo olo esim. teatterin väliajalla, jos kaikilla muilla on seuralaisia, joiden kanssa rupatella ja jakaa tunnelmiaan.

Tämä on kivaa. Ei ketään kitisemässä tai känisemässä ohjeita. Varsinkaan joku savolaisturjake... " vuannii piittees sinunnii..." Yleensä neuvojat ovat kuin eunukit. Tietävät muita paremmin MITEN, mutta yksikään ei kykene. Ovat ns. munatonta porukkaa ;)

Totta! Nuorempana se oli joku juttu että vain kaverin kanssa sai lähteä johinkin. Itselläni kun ei montaa kaveria ollut niin aloin käymään yksin mm baarissa. Joka kerta tutustuin useisiin uusiin ihmisiin enkä enää lähtenyt baariin kaverin kanssa vaikka olisi pyydetty😁 Hauskinta oli kun sai viettää etkot itsekseen kuunnellen just sitä musaa mitä halusi ja millä voimakkuudella halusi, tanssahdella, ehostella ja vaihtaa vaatteita ihan kotosalla yksin rauhassa. Jos oli baariin menoa porukalla niin saatoin mennä, mutta menin vasta baariin, en kenenkään luo etkoille koska yksin oli kivempaa! 

Tykkään runkata yksin.

Yksin on parasta esim. matkustaa. Saan mennä ja tulla ihan miten huvittaa. 

Mä olen oppinut tekemään kun on pakko. Vaihtoehto on ettei menisi ikinä mihinkään, koska kavereita tai puolisoa ei ole. Onhan se joskus vähän surullista katsella kaveriporukoita, pariskuntia, perheitä niissä paikoissa mihin menee, mutta kaikkea ei voi saada, mulla se mitä en saanut oli sellainen persoonallisuus josta ihmiset pitäisivät ja haluaisivat seuraani.

Nykyään en enää tykkää tehdä yksin asioita. Sen jälkeen on usein uupunut. Kun on kaveri, niin on helpompaa. Kaksi päätä pähkäilemässä. 

Mä menen paljon yksin, vaikka on laaja sosiaalinen piirikin. Esim.luonnossa haluan olla ja kokea sen metsän yksin ilman että joku siinä ihmettelee ääneen rai puhuu itsestään selvyyksiä. Samoin muut kokemukselliset asiat; matkat,teatterit menen mieluiten yksin. No, mies voi olla mukana kun se ei pidä sellaista sosiaalista puhelua yllä, mitä kaverin kanssa tekisi. Kavereita näen erikseen ja niissä tarkoitus on sit just jutella, puhua kuulumiset ja muut. Se on eri tavalla tärkeää.

Täytyy sanoa, että itselleni on aina ollut suuri ihmetyksen aihe, miten niin monelle tuntuu olevan jotenkin täysin mahdotonta tehdä asioita yksin, etenkin mitä viihteeseen tulee

Ravintolaan ei voi mennä syömään yksin, elokuviin ei voi mennä yksin, baariin ei voi mennä yksin jne, jne...

Viihdyn toki itsekin ystävieni seurassa, mutta en voisi kuvitellakaan, että se ettei kukaan ehtisi/viitsisi lähteä johonkin seuraksi jollain tavalla estäisi minua tekemästä jotain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin on kiva mennä. Ei tarvi kysellä kenenkään mielipiteitä tai aikatauluja. Ei kuunnella kenenkään kiukuttelua tai tehdä kompromisseja. Puhdasta laatuaikaa. Tosin ongelmatilanteissa olet sitten oikeasti omillas, mut jos joustoa löytyy niin kaikesta selviää. 

Tähän kommenttiin voi yhtyä. Yksin tosin on tylsä tehdä joitain asioita, kuten matkustelua.

Matkustaminenhan on nimenomaan kaikkein parasta yksin. On täysi vapaus olla ihan miten huvittaa, ei tarvitse ottaa ketään huomioon. Näkee kaiken paljon selvemmin, kun kukaan ei hölötä vieressä. Voi keskittyä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että itselleni on aina ollut suuri ihmetyksen aihe, miten niin monelle tuntuu olevan jotenkin täysin mahdotonta tehdä asioita yksin, etenkin mitä viihteeseen tulee

Ravintolaan ei voi mennä syömään yksin, elokuviin ei voi mennä yksin, baariin ei voi mennä yksin jne, jne...

Viihdyn toki itsekin ystävieni seurassa, mutta en voisi kuvitellakaan, että se ettei kukaan ehtisi/viitsisi lähteä johonkin seuraksi jollain tavalla estäisi minua tekemästä jotain

Mä oon tällainen ei voi yksin -tyyppi. Pääosin se johtuu mun sosiaalisesta fobiasta ja yleisestä jännittämistaipumuksesta, miksi en "voi" mennä yksin tai jos menenkin, en nauti yhtään. Elokuviin voin mennä, koska siellä ei ole uhkaa että kukaan tulisi juttelemaan. Mutta esim. baari, ahdistaa jo valmiiksi kun kumminkin joku mies tulee juttelemaan, ja sitten mä olen vaivautunut ja toivon vaan että lähtisi pois. Ravintolat, siis muut kuin pikaruoka, taas on ihan vaan tylsiä, siellä yksin odotella ja istua syömässä. Mä tilaan mieluummin ruoat kotiin kun syön yksin, niin ei tarvi kökkiä vaivautuneena siellä epämiellyttävässä ilmapiirissä ja kommunikoida tarjoilijoiden kanssa.

Matkoille en pystyisi edes harkitsemaan mennä yksin, koska se olisi pelkkää kauhua ja jännittämistä. Minä vieläpä lamaannun, kun tulee jännitys, eli en pystyisi todennäköisesti selviytymään yksin vastaan tulevista tilanteista. Tarvin jonkun toisen tuekseni, joka pysyy toimintakykyisenä, jos joku vastoinkäyminen kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään en enää tykkää tehdä yksin asioita. Sen jälkeen on usein uupunut. Kun on kaveri, niin on helpompaa. Kaksi päätä pähkäilemässä. 

Olen tehnyt tosi paljon asioita yksin elämässäni. Nyt osaan arvostaa seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että itselleni on aina ollut suuri ihmetyksen aihe, miten niin monelle tuntuu olevan jotenkin täysin mahdotonta tehdä asioita yksin, etenkin mitä viihteeseen tulee

Ravintolaan ei voi mennä syömään yksin, elokuviin ei voi mennä yksin, baariin ei voi mennä yksin jne, jne...

Viihdyn toki itsekin ystävieni seurassa, mutta en voisi kuvitellakaan, että se ettei kukaan ehtisi/viitsisi lähteä johonkin seuraksi jollain tavalla estäisi minua tekemästä jotain

No tämä. Esim. leffassahan on parasta käydä yksin, ei siellä kuitenkaan jutella. Ja tykkään käydä myös syömässä yksin, ja usein reissaan yksin, siis ihan kotimaan päiväreissuja kuin pitempiä ulkomaanmatkojakin. 

Kaikista suurin ihmetyksen aihe ikinä mulle on kuitenkin se, että ravintolan tms. vessaan pitää saada kaveri mukaan???? 

Pakkohan se on yksin tehdä kun ei ole ketään kaveriksi. Onneksi aikuinen lapseni lähtee sentään silloin tällöin jonnekkin esim. reissuun mukaan.

Läheisriippuvainen kaverini pyysi minua mukaan jopa harrastusporukkansa joukkueen pikkujouluihin. Siis että uskallat harrastaa niitten kanssa mutta et mennä bilettämään?

Ehkä enemmän oli taksin kuluja jakamaan vailla kun juhlapaikka sijaitsi sen verran kaukana hänen asuimistostaan ja eihän hän nyt voi mitään julkisia ottaa tuollaisiin.

Se aina jaksaa yllättää mua, miten harvinaista se on varsinkin naisilla. Miehiä näkee kyllä yksin tekemässä kaikenlaista, elokuvissa, vaeltamassa, ravintoloissa, matkoilla, mutta naisia tosi vähän. Ja joskus ihmiset ihmettelee sitä jos minä kerron käyneeni jossain yksin. Esim. kerroin käyneeni loman alussa Kroatiassa matkalla. Kampaaja ihmetteli, että ihan yksinkö, olet sinä rohkea. Kyseessä on kuitenkin ihan normaali turvallinen Euroopan maa, en ymmärrä mitä järin rohkeaa siinä on. Vieläkin jotkut tuntuu olettavan, että naiset on arkoja ja avuttomia, ja tarvivat aina jonkun tuekseen jos poistuvat arkiympyröistä. Mutta ilmeisesti niitä sellaisia naisia on paljon, kun niin vähän näkyy yksin liikenteessä.