Lapsi oli yökylässä kaverilla ja siellä oli pakotettu rukoilemaan iltarukous. Menikö nyt ihan oikein?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse uskovainen, muttei tulisi kuulonkaan pakottaa lasta tai aikuistakaan rukoilemaan. Mutta toisaalta asia pitäisi puhua tuon perheen kanssa, koska mitä me täällä palstalla voimme tehdä asian eteen?

Ja kysyä lapsen vanhemmilta, onko lapsi tosiaan pakotettu rukoilemaan? Jos niin, minkähänlaisia pakkokeinoja on käytetty? Lapsethan voi myös vähän värittää asioita, tai kertoa niistä itselleen edullisemmalla tavalla. Ei ehkä ihan aina kannata tehdä vihaista valitusta toise lapsen vanhemmille oman lapsen kertoman perusteella, ennen kuin on kuin on heidän kanssaan keskustelemalla  selvittänyt, mitä siellä oikeasti on tapahtunut.

Hyvä, että syntinen lapsi ohjattiin taivaanisän puoleen. Jotain mahdollisuuksia annettiin taivaaseen pääsyyn.

Itse uskovaisena kristittynä isänä olen lukenut harva se ilta iltarukouksen ääneen esikoisen syntymästä alkaen. Välillä saattaa nukahtaminen tapahtua ennen kuin ehtisi lukea. En tiedä miten tuon ap:n viittaama pakottaminen on tapahtunut, mutta meidän tapauksessa - lapset vielä pieniä, yövierailuasia ei vielä ajankohtainen - vieras voisi korkeintaan joutua kuulemaan iltarukouksen, mutta ei mitenkään osallistumaan siihen sen kummemmin (esim. ristiä käsiään), ellei sitten ole itsekin kristitty/halua tehdä niin. Muutenkin se iltarukous on tosi lyhyt. Niin tai näin, en varmasti edellyttäisi, että vieras siihen osallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse uskovainen, muttei tulisi kuulonkaan pakottaa lasta tai aikuistakaan rukoilemaan. Mutta toisaalta asia pitäisi puhua tuon perheen kanssa, koska mitä me täällä palstalla voimme tehdä asian eteen?

Ja kysyä lapsen vanhemmilta, onko lapsi tosiaan pakotettu rukoilemaan? Jos niin, minkähänlaisia pakkokeinoja on käytetty? Lapsethan voi myös vähän värittää asioita, tai kertoa niistä itselleen edullisemmalla tavalla. Ei ehkä ihan aina kannata tehdä vihaista valitusta toise lapsen vanhemmille oman lapsen kertoman perusteella, ennen kuin on kuin on heidän kanssaan keskustelemalla  selvittänyt, mitä siellä oikeasti on tapahtunut.

Tämä. Itse lähestyn asiaa diplomaattisesti, jos esim. lapsi väittää jotakin tapahtuneen vaikkapa päiväkodissa, jotta asia tulee puheeksi ja näkevät, että meillä ollaan kiinnostuneita ja tarvittaessa nostetaan asioita esille, ja tämä voi myös ennaltaehkäisevästi vaikuttaa asioihin, jos siellä on epäkohtia (vaikkapa toisen lapsen käytös, johon ei puututtaisi). Mutta ei hyökkäävästi ja niin, että lapsen kertoma olisi välttämättä sanatarkasti totta, koska lapset helposti värittävät asioita, ja se voi olla toiselle osapuolellekin hankala selvitellä asiaa, jossa heidän pitäisi puuttua tilanteeseen ja ehkä puolustella omaa toimintaansa kuunnellessaan väitteitä, jotka eivät välttämättä sellaisinaan pidä paikkaansa.

- Uskovainen isä

Lapsellani on monta eri kulttuuritaustoista olevaa ystävää, ja kyllä minä olen opettanut, että erilaisten perheiden tapoja kunnioitetaan ja niihin osallistutaan, vaikkei meillä olisikaan samoja. Jos hän syö kaverilla päivällistä ja siihen heillä kuuluu ruokarukous, niin tehdään. Samoin esim. lapseni syntymäpäiväjuhliin osallistuu kavereita, joiden omia ei juhlita lainkaan.

Toki järjen käyttö on sallittu, ei tietenkään esim. pidä syödä mitään mikä ei omaan ruokavalioon kuulu. Luotan myös tuntevani oman lapseni sen verran hyvin, että huomaisin jos joku asia alkaisi liikaa mietityttää tai mennä ns. yli. Erilaisuus on rikkaus ja vähemmän se pelottaa, kun muihin tutustuu. 

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset ovat vittumaisenpaskaa porukkaa mutta yksikään lapsi ei kuole siihen iltarukoukseen.

Kerrotko, miten minä olen vittuamaisenpaska? Saatan olla se mukava työkaveri tai naapuri, jonka vakaumuksesta et tiedä mitään. Mutta mielelläni kuulen vastauksen kysymykseeni: :)

Ap, miten lasta pakotetiin? Sanottiinko, että hän on rukoiltava? Vaadittiinko rukoilemaan ääneen? Vai miten? En jaksa lukea koko ketjua.

Vai tuliko äiti tai isä huoneeseen ja kertoi, että heillä on tapana rukoilla iltarukous ja sitten rukoilivat? Ja sinusta tässä pakotettiin lasta?

Kaikin mokomin, minusta esim. muslimivanhemmat saavat rukoilla lapsensa kanssa samassa huoneessa, jossa lapseni on. Mahtavaa, että lapsesi näkee erilaisia vakaumuksia ja tapoja elää ja hahmottaa elämää. Ei siinä ole mitään vaarallista.

Uusimmat tutkimukset kertovat, että esim. nuoret suhtautuvat tosi avoimesti nykyään uskonnon ja vakaumuksen näkymiseen esim. koulussa (!!). Ovat kiinnostuneita ja uteliaita ja todellakin: heidän mielestään vakaumus SAA näkyä, he eivät ole paniikissa siitä, että uskonto pitäisi siisitä kaikkialta pois ja kaiken pitäisi olla uskontoneutraalia. Me vanhempi polvi ollaan ihan paniikissa, jos vakaumus ja uskonto näkyy jossain :D Voi meitä raukkoja!! Ei tartuteta tätä lapsiimme! Maailman väestöstä ateisteja on n. 2%, (N. 98% maailman ihmisistä uskoo Jumalaan, vaikka länsimaissa ateisteja onkin suhteessa paljon enemmän!!) uskontojen tuntemus ja toisten ihmisten henkilökohtaisen vakaumuksen ymmärtäminen on sivistyneisyyttä ja tosi tärkeää kansainvälisyyskasvatusta samalla. Relax. :)