Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta?
30.06.2025 |
Onko sinulla ollut ennen sosiaalisten tilanteiden pelko ja pääsit siitä yli? Mitä teit? Ja tiedetään, totta kai tiedän että sosialisoidu enemmän jne niin se menee yli , mutta kun itsellä kyse on käytännössä fobiasta on se käytännön toteuttaminen hyvin vaikeaa. Erakoiduin traumojen ja uupumuksen takia, joka oli jälkeenpäin katsottuna typerä virhe. En enää jaksa nykyistä elämääni jonka vuoksi fyysinen ja henkinen kuntoni on retuperällä. Nyt en edes uskalla mennä ulos lenkille, kun pelottaa loppupeleissä eniten oma paniikkireaktio minkä sosialisoituminen aiheuttaa. Saattaa kuulostaa idioottimaiselta, mutta kai sitä joku on lusikoitakin pelännyt, vertaistuki tervetullutta.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin avulla
Alkoholismi tästä vielä puuttuisi t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin avulla
Alkoholismi tästä vielä puuttuisi t.ap
Ei se ole alkoholismia jos juo 4-6 lonkeroa aina ennen sosiaalista tilannetta.
Lääkitys ja terapia. Turvalliset ihmissuhteet mistä niitä sitten löytyykin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin avulla
Alkoholismi tästä vielä puuttuisi t.ap
Ei se ole alkoholismia jos juo 4-6 lonkeroa aina ennen sosiaalista tilannetta.
Määritelmänsä kai kullakin
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys ja terapia. Turvalliset ihmissuhteet mistä niitä sitten löytyykin.
Haluaisin yrittää ilman lääkitystä, tai no propralia kyllä käytänkin. Ironista, mutta myös terapiaan menemättömyys kuuluu sosiaaliseen välttämiseen. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla loppui lähes kuin seinään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Lienekö joku hormonaalinen juttu siinäkin..?
Olisi kyllä ihana saada perhekin, mutta ei siihen asti päästä kyllä tällä menollani. Hienoa että sinulla kävi noin T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menemällä niihin sosiaalisiin tilanteisiin. Aluksi pieniin ryhmiin ja sitten isompiin. Aloitin yhdestä ihmisestä. Aluksi mietin etukäteen puheenaiheita ja harjoittelin kotona itsekseni. Tosin se tilanne ei koskaan mene harjoittelun mukaan, vaan aina joutuu improvisoimaan tilanteen mukaan. Vieläkin suuret joukot saavat minut jähmettymään, mutta ole jo hieman oppinut puhumaan isoille ryhmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeutumalla sosiaalisiin tilanteisiin. Oikeasti. Mitä enemmän laitat itseäsi alttiiksi noille sitä matalammaksi kynnys käy.
Menemällä sosiaalisiin tilanteisiin.
Opin sen vasta vanhalla iällä.
Kaikki mokaa, melkein kaikki pelkää mitä niistä ajatellaan ja maailma ei lopu, vaikka jotain noloa tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet kouluakin käynyt, olet vain laiska ja luulosairas. Tekemällä oppii kaiken, myös ne sosiaaliset tilanteet hoitamaan, ihana omana itsenään.
Paha oli mullakin ja viinalla siitä aina pääsin kunnes en enää päässytkään. Terapia ja lääkkeet sitten pelasti. Oli niin paha etten kotoonts uskaltanut välillä poistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menemällä sosiaalisiin tilanteisiin.
Opin sen vasta vanhalla iällä.
Kaikki mokaa, melkein kaikki pelkää mitä niistä ajatellaan ja maailma ei lopu, vaikka jotain noloa tapahtuisi.
Niin, se on vaan tosi ahdistavaa kun voin saada paniikkikohtauksen vaan perus ihmiskohtaamisesta, makoilla tuolla keskellä lenkkitietä sitten viattomien ihmisten vaivana : D t. Ap
en ole ikävä kyllä päässyt tästä yli. :( Jotenkin tuntuu, että tämä kaikki juontaa juurensa lapsuudesta ja omasta temperamentistani muistan olleeni jo 7-vuotiaana ujo, ja ujous vain paheni teini-ikään mennessä. Muistan esimerkiksi tilanteita, joissa juoksin karkuun luokkakavereitani kaupan pukukoppeihin, vaikka he eivät olleet edes kiusaajia. En vain uskaltanut kohdata heitä.. Sama juttu kaikissa perhe ja sukutapaamisssa. No itsekin vielä siinä 19v-20v luulin että ehkä tämä arkuus menee ohi iän myötä.
Olen yrittänyt altistaa itseäni tilanteille: olen käynyt tapahtumissa, kouluissa ja kursseilla. Joku saattaa sanoa, että eihän minulla voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jos kerran olen osallistunut tuollaisiin asioihin. Mutta eihän se tarkoita, että olisin pystynyt olemaan niissä tilanteissa rennosti. Selkä on usein aivan hiessä, ja mielessä pyörii koko ajan: "Vihaako tuo minua?" tai "Uskallanko puhua tuolle?" Se on hyvin stressaavaa ja ahdistavaa ja kuluttavaa....
Silti en ole halunnut antaa pelon estää minua elämästä edes vähän. Nykyään olen reilusti päälle 30v joka arkailee vieläkin uusien ihmisten parissa. Työkokemus on jäänyt vähäiseksi mutta olen tehnyt paljon omanlaisia juttujani joista tykkään, minulla on myös kumppani jonka tapasin alunperin netissä. Elämä on ihan mukavaa.
Ei moni tiedä minkälaista se on kun ei näy aina ulospäin. Mielummin ottaisin jonkun kivun kun tämän. Voimia vaan ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei moni tiedä minkälaista se on kun ei näy aina ulospäin. Mielummin ottaisin jonkun kivun kun tämän. Voimia vaan ap.
Kiitos, samoin sinulle. T. Ap
Mullle sano kerran joku sukutapahtumassa että "sulla näyttää olevan epämukavaa" Eli tää näkyy myyös ulospäin
Ei välttämättä mitenkään. Ite kokeilin lääkkeet, terapian ja "siedätyshoidot". Nykyään olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Alkoholin avulla