Miksi ihmisiin on nykyään vaikeaa rakentaa kestäviä suhteita?

Paljon syytetään somea ja minä-asennetta, vaikka omasta mielestäni oikea syy on jatkuva kiire, stressi ja työmäärä, mikä imee kaiken ihmisestä, jolloin ei yksinkertaisesti ole enää energiaa niihin ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ja laitteet ovat muuttaneet ihmisten aivoja ihan fyysisesti.

Joo kaikki alkoi siitä kun tuli kynttilä ja sitten lukutaito ja sitten radio ja sitten tv ja sitten rock musiikki ja sitten hevimusiikki ja sitten tietokonepelit ja nytten netti.

Aina on syytetty jotain muuta kuin sitä kodin peilissä katsovaa äitiä ja isää.

Läsnäolontaito ja kuuntelun taito on kadonnut. Jo lapset hukutetaan vanhempien jaksamisongelmat antamalla kännykät lapsille. Ei tarvii seurustella.

Vanhemmat uuvutetttiin työelämässä nollaan ja säästöjäkään ei jäänyt. Lapsi menetti vanhemmat tai lapselta varasti työelämä vanhemmat ja näivetti ne loppuun. Perintöäkään ei jäänyt.

Sentään kännykän antoi ettei tarvinnut kärsiä samaa paskaa kirjan tai lehtien parissa kuin edellinen sukupolvi.

Mua ei ainakaan kiinnosta ihmissuhteet enää yhtään. Haluan vain olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Koska työelämä on muuttunut pätkätyöksi.

Täysin luonnotonta, mutta nuoret tottuu siihen ja ei ihmisiin jaksa enää luoda sitkeitä suhteita. Aina uusi työpaikka ja uudet naamat ja ihmiset. Aina joku muistuttaa ihmisenä sitä ensimmäisen työpaikan ihmistyyppiä. 

Ei jaksa opetella nimiäkään. Se oon se joka näytti siltä tai muistuttaa käytökseltään sitä Teroa tai Minnaa.

Eri ihminen mutta lähes sama ja aina samat jutut ja kaavat. 

Ensivuonna taas uudet ihmiset jne. Ei paljoo kiinnosta.

Työelämästähän tämä lähtee. Tapaat kymmenen vuoden aikana satoja ihmisiä ja on täysin luonnotonta esittää ystävää. Ensimmäisessä työpaikassa teet sen luontaisesti, mutta turhaan, koska muutaman kuukauden päästä se on kuin eroperhe. Olet taas omillasi.

Ihminen on heimoeläin. Kun heimoa vaihdetaan jatkuvasti tai ihminen joutuu hakemaan hyväksyntää uudelta heimolta ja ei pääse heimoon mukaan, niin psykologia tekee sen että tämä masentuu ja kokee tulleensa hyljätyksi.

Siksi pätkätyöt pitäisi kieltää laissa j nollatuntisopparit kanssa, koska ne on eläinrääkkäystä ihmiselle. ERityisesti introvertit kokee tosi ahdistavaksi etsiä uutta heimoa jatkuvasti, kun tutustuvat hitaasti ja varovasti ihmisiin luodakseen luottamussuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ainakaan kiinnosta ihmissuhteet enää yhtään. Haluan vain olla rauhassa.

Ja oot täällä silti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ainakaan kiinnosta ihmissuhteet enää yhtään. Haluan vain olla rauhassa.

Ja oot täällä silti

Onko Vauva-palstan keskustelut sulle ihmissuhteita?

Kyllä ystäviä löytyy kun kulkee avoimin mielin.

Miehiä ja naisia, ei somen anna viedä elämää.

Kysymyksessä oli paradoksi. Nykyisyys ei riitä pitkien suhteiden rakentamiseen, mukaan tarvitaan myös menneisyys.

Koska he eivät hyväksy enää mitään muuta kuin täydellistä. Sen toisen pitää olla juuri oikeanlainen. Ei saa ottaa liian usein tai liian harvoin yhteyttä. Ei saa valittaa, mutta ei olla kuitenkaan epäaidosti onnellinen.

Hänellä ei saa olla lapsia tai sitten niitä pitää olla. Pitää olla sinkku ja jollekin toiselle taas sinkkukaverit ei sovi yhtään, Tietysti pitää olla terve tai ainakin pitää sairaudet visusti omana tietona. Rahaa pitää löytyä matkoihin, illallisiin tms. Sitten pitää tietysti äänestää sitä oikeaa puoluetta, olla oikeaa mieltä rokotteista, maskeista ja jopa käsidesistä. Jollekin kelpaa vain uskova ystävä ja toinen ei kestä sanaakaan jumalasta. 

Mikä tahansa syy on hyvä syy katkaista pitkäkin ystävyyssuhde. Kunhan vaan tuntuu siltä. Joku jopa koska näki jonkun unen, joka käski. Naurettavimmatkin syytä väännetään muille sitten ymmärrettäviksi syiksi, miksi se ystävyys loppui. 

Lehdet ovat nyt vuosia promonneet kuinka pitää katkaista pois ne ihmissuhteet, jotka eivät anna itselleen mitään. Parhaita on olevinaan ne jossa itse saa ja saa.

Ei siihen mikään yksittäinen syy pure. Yhteisöllisyyden puute ja individualismin ihailu tarkoittaa sitä että kukaan ei halua olla vastuussa kenestäkään. Kaikkihan sitä haluavat: vapautta. Mutta sen seurauksena on se että kukaan ei haluaisi olla itse huolehtimassa toisista: ystävistä, vanhemmista, puolisosta, sekalaisista sukulaisista, jopa lapsista. Vanhusten hoitoa jopa kauhistellaan, vaikka he hoitivat meidät.

Pysyviä suhteita syntyy motivaatiosta sitoutua, ja ilmeisesti on niin että on olemassa systeemi jossa se motivaatio puuttuu. Se taitaa olla tämä omamme, jossa voi vain kävellä pois jos jokin ei miellytä.

Ei kai tämäkään rakenne ole uusi tai ihmeellinen, eli en tässä yritä moralisoida, vain ymmärtää.

Its oon tällainen lojaali lokki, joka haluais kaikki pysyväksi yhteisöksi, edes jossain kyläpahasessa tms, josta sitten joku voisi muuttaa poiskin kun tilaisuus tulee, mutta yksi tervaskanto säilyy niin kauan kunnes kuolo korjaa.

Vierailija kirjoitti: Paljon syytetään somea ja minä-asennetta, vaikka omasta mielestäni oikea syy on jatkuva kiire, stressi ja työmäärä, mikä imee kaiken ihmisestä, jolloin ei yksinkertaisesti ole enää energiaa niihin ihmissuhteisiin.

Etsä käytännössä jaksa sun lapsiaskaan työpäivän jälkeen yhtään. Aamulla jaksoit mutta töiden jälkeen et jaksa oikeastaan käydä enää kaupassakaan tai tehdä ruokaa. Palkat on niin matalat että ei kauheesti ole loppukuusta varaakaan mihinkään ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ainakaan kiinnosta ihmissuhteet enää yhtään. Haluan vain olla rauhassa.

Ja oot täällä silti

Onko Vauva-palstan keskustelut sulle ihmissuhteita?

Ei. Me olemme tekoäly, joka teeskentelee olevansa ihmisiä ja suhteessa toisiinsa tekstien välityksellä.

Yhteisöllisyys syntyy sekä tarpeesta että luottamuksesta. Maija auttaa Kaisaa, jos voi olla varma, että Kaisa sitten taas tarvittaessa auttaa Maijaa. Mutta eihän Maija ja Kaisa ole välttämättä edes vuoden päästä samassa työpaikassa, asu samalla paikkakunnalla jne. Sitäpaitsi Kaisan elämässä voi tapahtua jotain sellaista, että Kaisan pitääkin auttaa Pirkkoa eikä Maijan auttamiseen ole enää aikaa eikä jaksamista. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Yhteisöllisyys syntyy sekä tarpeesta että luottamuksesta. Maija auttaa Kaisaa, jos voi olla varma, että Kaisa sitten taas tarvittaessa auttaa Maijaa. Mutta eihän Maija ja Kaisa ole välttämättä edes vuoden päästä samassa työpaikassa, asu samalla paikkakunnalla jne. Sitäpaitsi Kaisan elämässä voi tapahtua jotain sellaista, että Kaisan pitääkin auttaa Pirkkoa eikä Maijan auttamiseen ole enää aikaa eikä jaksamista. 

Sitten kun paikalla on yksikin mies niin Maija, Kaisa ja Pirkko kaikki alkavat vaatimaan mieheltä auttamista mutta kukaan ei suostu miestä auttamaan

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Yhteisöllisyys syntyy sekä tarpeesta että luottamuksesta. Maija auttaa Kaisaa, jos voi olla varma, että Kaisa sitten taas tarvittaessa auttaa Maijaa. Mutta eihän Maija ja Kaisa ole välttämättä edes vuoden päästä samassa työpaikassa, asu samalla paikkakunnalla jne. Sitäpaitsi Kaisan elämässä voi tapahtua jotain sellaista, että Kaisan pitääkin auttaa Pirkkoa eikä Maijan auttamiseen ole enää aikaa eikä jaksamista. 

Sitten kun paikalla on yksikin mies niin Maija, Kaisa ja Pirkko kaikki alkavat vaatimaan mieheltä auttamista mutta kukaan ei suostu miestä auttamaan

Tämäkin varmaan aika totta. Yks tuttu eronnut mies just sanoi, että onneksi ex-vaimonsa löysi uuden miesystävän ja tän tuttuni ei tarvitse enää laukata exänsä luona tekemässä milloin mitäkin "miesten hommia". Tekee enää vain sellaisia asioita, jotka liittyvät heidän yhteisiin lapsiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Yhteisöllisyys syntyy sekä tarpeesta että luottamuksesta. Maija auttaa Kaisaa, jos voi olla varma, että Kaisa sitten taas tarvittaessa auttaa Maijaa. Mutta eihän Maija ja Kaisa ole välttämättä edes vuoden päästä samassa työpaikassa, asu samalla paikkakunnalla jne. Sitäpaitsi Kaisan elämässä voi tapahtua jotain sellaista, että Kaisan pitääkin auttaa Pirkkoa eikä Maijan auttamiseen ole enää aikaa eikä jaksamista. 

Sitten kun paikalla on yksikin mies niin Maija, Kaisa ja Pirkko kaikki alkavat vaatimaan mieheltä auttamista mutta kukaan ei suostu miestä auttamaan

Onko näin? Kyllä meillä päin on autettu mies miestä, nainen naista, mies naista ja nainen miestä. Olen oikeasti pahoillani jos sinua ei ole jeesattu, toivon todella että se ei johdu sukupuolesta. Eikä se johdu varmasti sinustakaan, ympärillä ei ole ollut oikeita ihmisiä. Haluaisin että sulla olisi.

Ei ehdi eikä jaksa kun aika menee täällä vauviksella meuhkaamiseen.

Minusta osa ongelmaa on tämä suomalaisten minäminäitsekkyydestä raivoaminen. Moralismi, aggressiivinen vaatiminen ja tuomitseva yleistäminen ihmisten taustoja tietämättä eivät houkuttele tutustumaan ja rakentamaan suhteita. Kukaan ei halua tulla jatkuvasti tuomituksi tai joutua kuuntelemaan alituista maailmantuskaa ja ihmisvihaa. Se on äärimmäisen stressaavaa ja alkaa pahimmillaan syödä terveyttä pidemmän päälle. Rajat on pakko vetää ja näistä raivoajista se luultavasti vaikuttaa itsekkyydeltä. Omaa sisäistä epätasapainoa ei kuitenkaan voi korjata sillä, että muut alkaisivat käyttäytyä "epäitsekkäämmin". Kuka muuten määrittelee, mitä itsekkyydellä tässä yhteydessä tarkoitetaan?

On totta, että some ja älylaitteet ovat rapauttaneet vuorovaikutustaitoja ja tehneet viestinnästä pinnallista mutta tässäkin on toinen puoli. Jos some on niin paha ja turmeleva asia, miksi somettomat ihmiset saavat sitten niin paljon ei-toivottua kommentointia, painostusta ja ihmettelyä osakseen? Miksi heistä usein vedetään mahdollisimman negatiivisia johtopäätöksiä? Ja jos älylaitteiden haitallisuus kommunikoinnille ja keskittymiskyvylle on huomattu, miksi sitten kaikkia yhteiskunnan perustoimintojakin ollaan kovaa vauhtia ajamassa jonkin sovelluksen taakse? Miksi kohta edes bussilippua ei voi ostaa ilman älypuhelinta? Lyhyesti: jos haluatte enemmän kasvokkaista vuorovaikutusta ja ihmiset pois älyluurien äärestä oikeaan maailmaan, se on tehtävä helpoksi ja houkuttelevaksi. Se ei tule toimimaan, että ensin kansa ajetaan someen ja sitten syyllistetään siitä, kun kaikki vain roikkuvat somessa päivät läpeensä. 

Penny Lame kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Yhteisöllisyys syntyy sekä tarpeesta että luottamuksesta. Maija auttaa Kaisaa, jos voi olla varma, että Kaisa sitten taas tarvittaessa auttaa Maijaa. Mutta eihän Maija ja Kaisa ole välttämättä edes vuoden päästä samassa työpaikassa, asu samalla paikkakunnalla jne. Sitäpaitsi Kaisan elämässä voi tapahtua jotain sellaista, että Kaisan pitääkin auttaa Pirkkoa eikä Maijan auttamiseen ole enää aikaa eikä jaksamista. 

Sitten kun paikalla on yksikin mies niin Maija, Kaisa ja Pirkko kaikki alkavat vaatimaan mieheltä auttamista mutta kukaan ei suostu miestä auttamaan

 

Onko näin? Kyllä meillä päin on autettu mies miestä, nainen naista, mies naista ja nainen miestä. Olen oikeasti pahoillani jos sinua ei ole jeesattu, toivon todella että se ei johdu sukupuolesta. Eikä se

Kaikki taloyhtiöt missä olen itse asunut niin aina on vaadittu muiden auttamista kun olenhan mies ja tuo on helppo ja nopea homma sinulle mutta itse en ole koskaan saanut kuin tekosyitä miksi minä nyt en voi auttaa kun olen apua pyytänyt. Parhain tapaus oli kun autoin naapurin naista karsimaan hänen pihasta isoja puskia ja yhden puun ja lipsautin vesurilla jalkaan ja kun kysyin että viitsitkö heittää lääkäriin niin sain vastauksen että minä en nyt millään kerkiä kun pitää suunnitella mitä teen ruuaksi ja täytyy tehdä kauppalista ja täytyy pestä pyykkiä. Kehtasi vielä valittaa kun minun ilmaistyö jäi kesken sen lääkärireissun takia ja heti kun olin pihassa se tuli kyselemään että.millpin teen työn loppuun kun tuo on nyt niin ruman näköinen. Totesin vain että en millään kerkiä tehdä sitä loppuun kun täytyy suunnitella ruoka ja täytyy tehdä kauppalista ja täytyy pestä pyykkiä

Vierailija kirjoitti:

Ei ole varaa ihmissuhteisiin. Kaikki on niin kallista.

Erikoista että on ollut varaa ennen vaikka oli pula ajat ym.