Miksi ihmisiin on nykyään vaikeaa rakentaa kestäviä suhteita?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät enää tarvitse toisia tullakseen toimeen. Ennen oltiin paljon enemmän sidoksissa, esim perheeseen ja sukuun. 

Sitä kutsuttiin rakkaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisista on tullut pelkkiä narsusteja, heitä kiinnostaa tasan yksi asia, minäminäminä.

Heikko ostovoima on ajanut tuohon pisteeseen. Ajatellaan ettei isoa patonkia voi jakaa muiden kanssa. Parempi syödä yksin se.

Yrityksillä on sama filosofia. Kaikki voitot itselle ja työntekijöille vain minimi.

Jos kyseessä olisi juhlapöytä, niin aika ankealta kuulostaisi ja ei siitä syntyisi ihmisuhteita.

Tämä on pelkkä tekosyy. Kautta historian ollaan oltu huomattavasti köyhempiä kuin nyt, silloin kirjaimellisesti näännyttiin nälkään huonoina vuosina, eikä meno silti ole ollut tällaista. Tai mistä me tiedetään. Ehkä se joillekin oli. 

Uskon syyn olevan a) individualistisessa, jopa narsistisessa kulttuurissa sekä b) nykyään ei enää opeteta ketään sietämään erilaisia mielipiteitä. Toisin sanoen ihmiset tuijottaa liikaa omaan napaan, miltä minusta tuntuu, mitä minä nyt tarvitsen tuolta toiselta. Samaan aikaan pelätään ja jopa demonisoidaan sitä, jos joku ilmaisee mielipiteen joka poikkeaa lauman yleisesti hyväksytystä totuudesta. 

Joku aikaisemmin mainitsi nämä "turvalliset tilat". Juuri se on ongelma. Kun kaiken pitää olla niin turvallista että kukaan ei vahingossakaan loukkaa ketään se johtaa siihen, ettei ihmiset enää puhu vaikeista asioista. Se on sitten jotenkin turvallisempaa kun annetaan ongelmien räjähtää päin kasvoja. Mikään ihmissuhde ei kestä jos vaikeista asioista ei voi puhua eikä niitä voi käsitellä. Esim minä olen kyllä joskus loukannut äitiäni kun kerroin mikä hänen käytöksessään nyppii mutta keskustelun seurauksena hän muutti käytöstään ja meillä on aivan loistavat ja läheiset välit. 

Aika harva on Suomessa niin energinen, että jaksaa töiden, lapsien, harrastuksien ja parisuhteen, sekä kotitöiden jäkeen vielä kaverata aktiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät enää tarvitse toisia tullakseen toimeen. Ennen oltiin paljon enemmän sidoksissa, esim perheeseen ja sukuun. 

Sitä kutsuttiin rakkaudeksi.

Itse asiassa ei kutsuttu vaan velvollisuudeksi. Ja vähän pakon sanelemaa, kun yhteiskunta ei ottanut koppia mistään. Oli pakko sietää mulkeroa anoppia, koska ilman sitä anoppia ei olisi voinut tienata elantoaan (navetassa, pellolla jne), koska anoppia tarvittiin lasten vahtimiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Penny Lame kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Yhteisöllisyys syntyy sekä tarpeesta että luottamuksesta. Maija auttaa Kaisaa, jos voi olla varma, että Kaisa sitten taas tarvittaessa auttaa Maijaa. Mutta eihän Maija ja Kaisa ole välttämättä edes vuoden päästä samassa työpaikassa, asu samalla paikkakunnalla jne. Sitäpaitsi Kaisan elämässä voi tapahtua jotain sellaista, että Kaisan pitääkin auttaa Pirkkoa eikä Maijan auttamiseen ole enää aikaa eikä jaksamista. 

Sitten kun paikalla on yksikin mies niin Maija, Kaisa ja Pirkko kaikki alkavat vaatimaan mieheltä auttamista mutta kukaan ei suostu miestä auttamaan

 

Onko näin? Kyllä meillä päin on autettu mies miestä, nainen naista, mies naista ja nainen miestä. Olen oikeasti pahoillani jos sinua ei ole jeesattu, toiv

"Kaikki taloyhtiöt missä olen itse asunut niin aina on vaadittu muiden auttamista kun olenhan mies ja tuo on helppo ja nopea homma sinulle mutta itse en ole koskaan saanut kuin tekosyitä miksi minä nyt en voi auttaa kun olen apua pyytänyt. Parhain tapaus oli kun autoin naapurin naista karsimaan hänen pihasta isoja puskia ja yhden puun ja lipsautin vesurilla jalkaan ja kun kysyin että viitsitkö heittää lääkäriin niin sain vastauksen että minä en nyt millään kerkiä kun pitää suunnitella mitä teen ruuaksi ja täytyy tehdä kauppalista ja täytyy pestä pyykkiä. Kehtasi vielä valittaa kun minun ilmaistyö jäi kesken sen lääkärireissun takia ja heti kun olin pihassa se tuli kyselemään että.millpin teen työn loppuun kun tuo on nyt niin ruman näköinen. Totesin vain että en millään kerkiä tehdä sitä loppuun kun täytyy suunnitella ruoka ja täytyy tehdä kauppalista ja täytyy pestä pyykkiä"





Mun mielestä tuo on huonoa käytöstä, ja varmasti miehiin nimenomaan kohdistuu tuollaista "Kun sinähän osaat nämä hommat" -touhua. Mutta kyllä on räikeää jos ei ihmistä (yleensäkään, oli pyytänyt hommiin tai ei) vie lääkäriin jos on vesurilla jalkansa pilkkonut.

Olit jopa kohtelias sen jälkeen kun toinen tuli valittamaan työstä, itse olisin käskenyt suksia H*lveTIN QuuCeen, ja olen sentään kristitty. Mikä ihmeen Flanders hän kuvitteli sun olevan? "Hi-diddly-neighbourino, tässä sulle vähän verta mun jalasta". Huh mikä ihminen!

Mutta joo, eiköhän meillä kaikilla ole epäterveitä odotuksia muilta sukupuoleen katsomatta, persheenreiät on oma lukunsa ja heille ei tartte tehdä yhtään mitään.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät enää tarvitse toisia tullakseen toimeen. Ennen oltiin paljon enemmän sidoksissa, esim perheeseen ja sukuun. 

Sitä kutsuttiin rakkaudeksi.

Itse asiassa ei kutsuttu vaan velvollisuudeksi. Ja vähän pakon sanelemaa, kun yhteiskunta ei ottanut koppia mistään. Oli pakko sietää mulkeroa anoppia, koska ilman sitä anoppia ei olisi voinut tienata elantoaan (navetassa, pellolla jne), koska anoppia tarvittiin lasten vahtimiseen. 

Ei tarvittu.