Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo jättää mut kun oon lihonnut!!!
28.06.2025 |
Tämä on ihan kauheeta kun en voi painolleni mitään. Ollaan oltu yhdessä 11 vuotta ja kolme lasta. Alettiin olla kun oltiin 17 ja 18.
Ymmärrän et mies on tyytymätön kun oon lihonu enkä pysty tekeen niitä asioita mitä aikaisemmin ja on muutakin sairautta esim jalat ja nivelrikko, selkä, diabetes ym. Oon sairas enkä jaksa liikkua niinkun nuorempana.
Mut mies on alkanu ihan oudoksi ja puhuu asioita mitä tollanen perus juntura suomalainen mues ei normaalisti ees tiedä. Niinkun mun elämänhsllinnasta ja mielenterveydestä. Oon ihan varma et joku syöttää hänelle näitä juttuja varmaan sen sisko joka on käyny sairaanhoitaja kouluja ja inhoo mua.
Mä en tiedä mitä mun pitäis tehä?!?! Oon kuiteskin ihan sama ilonen ihminen kun tavattiin?!?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulta tarkistettu ferritiini, sokeriarvot ja kilpirauhasarvot (tsh, t4v)? Vaikuttavat merkittävästi jaksamiseen. Oot kuitenkin vielä alle 30, niin yleensä sillon jaksaa vielä hyvin.
Sulla on myös pakosta insuliiniresistenssi (jokaisella ylipainoisella on), niin hyötyisit todnäk vhh-ruokavaliosta ja/tai pätkäpaastosta.
Itse oon sitä mieltä, et jos painoa on +-100kg, niin kehossa täytyy olla jotain pahasti pielessä. Mulla jo 80kg painon taustalta löytyi raudanpuute, dvit puute, b12 puute, laiska kilpirauhanen ja insuliiniresistenssi. Nykyään oon normaalipainonen, mut toki pitää katsoa mitä syö. Silti en enää liho 1500kcal energiamäärällä kuten aiemmin, kun oli noi puutokset yms pahana.
Sori, meni diabetes ohi. Antti Heikkilän kirja "Diabeteksen hoito ruokavaliolla" on hyvä opus. Ainakin 2. tyypin diabeteksessä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei miestä kannata ottaa. Nainen raatanut ja rakentanut ja antanut js synnyttänyt ja nyt heitetään roskiin.
Ihan tulee veren maku suuhun.
Jep. Hyvin minullakin pysyi paino hallinnassa kunnes sain kuopuksen, joka sairasti 5 vuotiaaksi saakka niin, että herätti joka yö, välillä jopa 9 kertaa yössä. En päässyt raskauskiloista ja lisää kiloja tuli niin kauan kunnes lapsi täytti sen 5 v. Onneksi mieheni on ymmärtäväinen eikä ole koskaan kommentoinut kilojani ainakaan minulle. Nyt on lapsi nukkunut 3 vuotta hyvin ja kiloja saatu pois 14 kg. Vielä on silti urakkaa jäljellä. Terveydenhuollossakin ollaan oltu ymmärtäväisiä ja priorisoitu siihen, että uni ja raudanpuute saadaan korjattua.
Mulla ykköstyypin diabetes ollut 45v, on hyvä hoitotasapaino. Mutta Antti Heikkilä on minusta diabeetikolle ihan roskaa. Ei ole edes diabeteslääkäri. Parempia ohjeita saa Diabetesliitolta.
No niin, sinulla ap on elämänhallinta hukassa. Et hallitse/ valitse mitä syöt. Tietysti siitä tulee diabetes2 ,nivelvaivat yms. Ei ihme ,että mies hamuaa muita.
Tässä on kaksi eri teemaa. Toinen terveys, sairaudet ja vaivat ja jaksaminen. Toinen on kohtuuttomasti käyttäytyä puoliso.
Tsemppiä ja jaksamista Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai niin, syö vähemmän.
Näin jos ap itse haluaa laihtua. Ei miehen eikä miehen siskon painostuksesta.
Ikävää, kun on tuommoinen mies. Liikkuminen on hyväksi, mutta laihduttaa vain vähän. Tärkeämpää on se, mitä syö. Kannattaisi tarkistaa ruokavalio ja laihduttaa lääkärin valvonnassa. Miehelle voisi sanoa, että kärsivällisyyttä. Kiloista eroon pääseminen tasaisen hitaasti voi kestää pari, kolmekin vuotta. Ihanaa, että olet iloinen, pidä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ykköstyypin diabetes ollut 45v, on hyvä hoitotasapaino. Mutta Antti Heikkilä on minusta diabeetikolle ihan roskaa. Ei ole edes diabeteslääkäri. Parempia ohjeita saa Diabetesliitolta.
Totta, leipää ja pullaa vain kitusiin ja insuliinipiikkiä perään, neuvovat sitten ajallaan miten pärjäät neuropatiajalkoinesi. Heikkilän ohjeet ovat sitä millä korkeaa verensokeria hoidettiin ennen insuliinin keksimistä kun valintana oli joko kuolla tai pitää ruokavaliolla verensokeri alhaalla.
Vierailija kirjoitti:
Kiloja alko kertyä kun odotin esikoispoikaa olin 20 vee. Sitten ne kilot ei lähteny ja kun olin kotona lasten kanssa niin ei ollut niin väliäkään miltä näytti tai käykö vaatteet. Ja sit ei ollu aikaa tehä mitään kun hoisin lapsia.
Piti rempata taloa ja laittaa puutarhaa mut huomasin etten jaksa samalla lailla kun parikymppisenä. En pystyny nostaa asioita maasta tai kantaa mitään. Tää oli siis kolme vuotta sitten ja sen jälkeenkin painoo on tullut lisää ehkä 40 kiloo.
Mitä sä mässäilet? Syötkö lastesi ja miehesi edestä ja tosi tosi epäterveellisesti ja juot makeita, huah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on vangittu lasten kanssa kotiin olemaan iloinen niin miten voi urheilla?
Siivota kotia, leikkiä lasten kanssa, käydä ulkona lasten kanssa lenkillä. Tehdä retkiä uimarannalle lasten kanssa, Ja ensi sijaista on tietenkin ruokailun järkeistäminen. Ehkä sun pitäisi hakea apua lääkäristä tai dieettineuvojalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei miestä kannata ottaa. Nainen raatanut ja rakentanut ja antanut js synnyttänyt ja nyt heitetään roskiin.
Ihan tulee veren maku suuhun.
Nousitko rappuset?
Minä jättäisin sinut, koska kirjoitat lihonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se paska. Ei ole sun arvoinen.
Näin. Myötä-ja vastamäessä. Ei ole sinun arvoisesi. Anna hänen mennä.
Mua myös surettaa etten voi saada enempi lapsia, lääkärit sanoo. Kuukautiset loppui kolme vuotta sitten jo. Miehen kanssa suunniteltiin suurperhettä ja sitten olisin ottanut hoitolapsia, ehkä jopa sijaisvanhemmuutta.
Mies aina muistuttaa näistä mitä suunniteltiin ja sanoo mikset laihduta niin pystyt hoitaa lapset js tehdä töitä lasten kanssa.
Jotenkin kaikki romahti nytten.
Mua pelottaa aina lääkäri käynnit ja enempi vielä neuvolat kun mies tulee mukaan. Lääkäriin oon sanonut et mun miehelle ei saa kertoa mun tietoja. Mut siinäkin asiassa sosiaali ihmiset pelottaa et mitä he tietää ja puhuu miehellle.
Mänoon ihan vainoharhainem nytten jo!!
ap
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulta tarkistettu ferritiini, sokeriarvot ja kilpirauhasarvot (tsh, t4v)? Vaikuttavat merkittävästi jaksamiseen. Oot kuitenkin vielä alle 30, niin yleensä sillon jaksaa vielä hyvin.
Sulla on myös pakosta insuliiniresistenssi (jokaisella ylipainoisella on), niin hyötyisit todnäk vhh-ruokavaliosta ja/tai pätkäpaastosta.
Itse oon sitä mieltä, et jos painoa on +-100kg, niin kehossa täytyy olla jotain pahasti pielessä. Mulla jo 80kg painon taustalta löytyi raudanpuute, dvit puute, b12 puute, laiska kilpirauhanen ja insuliiniresistenssi. Nykyään oon normaalipainonen, mut toki pitää katsoa mitä syö. Silti en enää liho 1500kcal energiamäärällä kuten aiemmin, kun oli noi puutokset yms pahana.
Voit olla oikeassa. Olen jo paaaljon vanhempi ja ollut ylipainoinen ihan koko ikäni. Missään vaiheessa missään tutkimuksissa ei ole tullut ilmi mitään ongelmaa missään arvoissa. Ja kcal ovat olleet koko ikäni n. 1400-1500 kcal. Ja olen ollut kova liikkumaan myös. Toki sairastuminen sit lisäs painoa ennestään, kun en kyennyt liikkumaan, kuten ennen.
Eli mitä suosittelet? Mitä lähteä tutkimaan? Nykyään pyöräilen aina, kuin mahdollista ja salilla käyn 2-3 kertaa viikossa, eli aina kun pääsen. Läskit on ja pysyy. Vointi tietty paranee liikkumalla.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei miestä kannata ottaa. Nainen raatanut ja rakentanut ja antanut js synnyttänyt ja nyt heitetään roskiin.
Ihan tulee veren maku suuhun.
Ihanaa oli tänään, kun mieheni ilmaisi valinneensa aikanaan parhaan. Kaikista vaivoista ja lihomisesta huolimatta. Voi kun jokainen löytäisi vastaavan laisen miehen.
Aloita vähähiilihydraattinen ruokavalio. Paino putoaa, verenpaine laskee ja verensokeriarvot normalisoituvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei miestä kannata ottaa. Nainen raatanut ja rakentanut ja antanut js synnyttänyt ja nyt heitetään roskiin.
Ihan tulee veren maku suuhun.
Jep. Hyvin minullakin pysyi paino hallinnassa kunnes sain kuopuksen, joka sairasti 5 vuotiaaksi saakka niin, että herätti joka yö, välillä jopa 9 kertaa yössä. En päässyt raskauskiloista ja lisää kiloja tuli niin kauan kunnes lapsi täytti sen 5 v. Onneksi mieheni on ymmärtäväinen eikä ole koskaan kommentoinut kilojani ainakaan minulle. Nyt on lapsi nukkunut 3 vuotta hyvin ja kiloja saatu pois 14 kg. Vielä on silti urakkaa jäljellä. Terveydenhuollossakin ollaan oltu ymmärtäväisiä ja priorisoitu siihen, että uni ja raudanpuute saadaan korjattua.
Nukkumattomuus (unettomuus tai muu syy syy) on kyl paskinta. Siinä ei auta laihdutus eikä liikunta. Ei mikään.
Tämän takia ei miestä kannata ottaa. Nainen raatanut ja rakentanut ja antanut js synnyttänyt ja nyt heitetään roskiin.
Ihan tulee veren maku suuhun.