Lääkikseen, bilsaan vai biolääkikseen?? Help!
Jatko-opintoja on nyt tullut mietittyä jonkun aikaa, ja aluksi kun oli ihan selvät suunnat, niin nyt olen aivan kolmen vaiheilla...
Pääkiinnostuksenahan mulla olisi genetiikka, ja sen mukaan, mitä oon itse katsonut, niin bilsan puolelta siihen voisi maisterivaiheessa erikoistua ainakin Oulussa, ja ilmeisesti perinnöllisyyslääketiedettä voisi lähteä lääketieteen lisensiaattitutkinnon suorittamisen jälkeen opiskelemaan. Biolääketiede kuulostaisi nimeltään kivalta välimaastolta, mutta ilmeisesti keskittyy enemmänkin hoitomenetelmien kehittämiseen, kun itseä kiinnostaisi lähinnä lääketieteellinen tutkimus.
Bilsaan on tosi kova yleiskiinnostus, mutta lääketiede vähän niin ja näin; opiskelen ja opin siis mielelläni ihmiskehosta ja sen toiminnasta ym. mutta esim. lääkelaskut ja muu matematiikka ei oikein nappaa. Erityisen vaikeita nekään ei ole, mutta mielenkiintoa kun ei oo, niin vähän epävarma olo.
Bilsassa on tosin vähän se, että tulevasta ammatista en osaisi yhtään sanoa. Tutkijoilla varmaan elatus vähän epävarmaa, ja professoriksikaan ei huvittaisi ruveta. Lääkikseen jos lähtis, niin se kliininen genetiikka kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta ja semmoselta, mitä jaksais tehä.
~🐆
Kommentit (25)
Lääkis takaa selkeästi noista parhaan ansion, työllisyyden ja ammattiarvostuksen.
Vierailija kirjoitti:
Lääkis takaa selkeästi noista parhaan ansion, työllisyyden ja ammattiarvostuksen.
Kyllä. Perinnöllisyyslääketiede on kuitenkin käytännössä kliinistä potilastyötä poliklinikalla, vaikka erikoistumiseen pitkä laboratoriojakso kuuluukin. Noita samoja laboratoriotöitä taas tekevät myös biologigeneetikot.
Jos päädyt lääkikseen niin muista, että siihen kuuluu myös paljon potilastyötä jonka joutuu tekemään vaikka erikoistuisi mihin. Toisaalta työnäkymät ovat erinomaiset ja palkkaus suht hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Jos päädyt lääkikseen niin muista, että siihen kuuluu myös paljon potilastyötä jonka joutuu tekemään vaikka erikoistuisi mihin. Toisaalta työnäkymät ovat erinomaiset ja palkkaus suht hyvä.
Joo, potilastyö ei onneksi mikään varsinainen este itselle ole. Ei mikään maailman kiinnostavin asia sinänsä, mutta kyllä sitä nyt tekee.
~🐆
Lääketiede antaa ylivoimaisesti parhaat lähtökohdat myös tutkijan uralle. Lääkäritutkijoista on pulaa. Lisäksi väitöskirjaa voi lääkiksessä alkaa tekemään jo 1. tai 2. vuonna opintoja, muilla aloilla ennen kandia tai maisteria et ole mitään.
Lääketieteen opinnot edellyttävät kylläkin potilastyöhön osallistumista, anatomisia dissektioita ja ruumiinavauksia jne. Eli jonkinlainen kiinnostus potilastyöhön pitää olla, muuten on rankkaa opiskella vuosikausia kliinistä vaihetta.
Perinnöllisyyslääketiede on tosi pieni erikoisala, Suomessa kourallinen alan erikoislääkäreitä. lääkiksen opinnoista mitätön murto-osa liittyy genetiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede antaa ylivoimaisesti parhaat lähtökohdat myös tutkijan uralle. Lääkäritutkijoista on pulaa. Lisäksi väitöskirjaa voi lääkiksessä alkaa tekemään jo 1. tai 2. vuonna opintoja, muilla aloilla ennen kandia tai maisteria et ole mitään.
Lääketieteen opinnot edellyttävät kylläkin potilastyöhön osallistumista, anatomisia dissektioita ja ruumiinavauksia jne. Eli jonkinlainen kiinnostus potilastyöhön pitää olla, muuten on rankkaa opiskella vuosikausia kliinistä vaihetta.
Perinnöllisyyslääketiede on tosi pieni erikoisala, Suomessa kourallinen alan erikoislääkäreitä. lääkiksen opinnoista mitätön murto-osa liittyy genetiikkaan.
Tämän viestin kirjoittaja on lääkäri, eli tiedän asiasta jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede antaa ylivoimaisesti parhaat lähtökohdat myös tutkijan uralle. Lääkäritutkijoista on pulaa. Lisäksi väitöskirjaa voi lääkiksessä alkaa tekemään jo 1. tai 2. vuonna opintoja, muilla aloilla ennen kandia tai maisteria et ole mitään.
Lääketieteen opinnot edellyttävät kylläkin potilastyöhön osallistumista, anatomisia dissektioita ja ruumiinavauksia jne. Eli jonkinlainen kiinnostus potilastyöhön pitää olla, muuten on rankkaa opiskella vuosikausia kliinistä vaihetta.
Perinnöllisyyslääketiede on tosi pieni erikoisala, Suomessa kourallinen alan erikoislääkäreitä. lääkiksen opinnoista mitätön murto-osa liittyy genetiikkaan.
Tämän viestin kirjoittaja on lääkäri, eli tiedän asiasta jotain.
Sitten olet väärällä alalla. Olet liian tyhmä lääkäriksi 😂
Ja lääkäri täällä kirjoittelee: lääkelaskut eivät takuulla ole kompastuskivi, ne ovat helppoa perusmatematiikkaa. Jos opiskelet esim. biokemiaa, tarvitset enemmän matematiikkaa opinnoissa. Lääkiksessä pärjää hyvin lyhyellä matematiikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede antaa ylivoimaisesti parhaat lähtökohdat myös tutkijan uralle. Lääkäritutkijoista on pulaa. Lisäksi väitöskirjaa voi lääkiksessä alkaa tekemään jo 1. tai 2. vuonna opintoja, muilla aloilla ennen kandia tai maisteria et ole mitään.
Lääketieteen opinnot edellyttävät kylläkin potilastyöhön osallistumista, anatomisia dissektioita ja ruumiinavauksia jne. Eli jonkinlainen kiinnostus potilastyöhön pitää olla, muuten on rankkaa opiskella vuosikausia kliinistä vaihetta.
Perinnöllisyyslääketiede on tosi pieni erikoisala, Suomessa kourallinen alan erikoislääkäreitä. lääkiksen opinnoista mitätön murto-osa liittyy genetiikkaan.
Tämän viestin kirjoittaja on lääkäri, eli tiedän asiasta jotain.
Sitten olet väärällä alalla. Olet liian tyhmä lääkäriksi 😂
Ai niin piti vielä mainita: lääkis herättää monissa kateutta :)
Lääkäriksi ja suojatyöhön ns tutkijakoppiin koko elämän ajaksi. Siisti sisätyö ja virka-aika niukka mutta liukuva.
Tekoäly kuulemma vie kaikki akateemiset ammatit, joten ei maksa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriksi ja suojatyöhön ns tutkijakoppiin koko elämän ajaksi. Siisti sisätyö ja virka-aika niukka mutta liukuva.
Mene töihin. T. lääkäri
Professoriksi et tuosta vaan tule päätymään.
Paras ruveta hortonomiksi, kasvattaa omat yrtit ja matkoilla soffalla euforiasta nauttien sosun masseila eläen. Ei kannata nähdä opiskelun vaivaa kun tekoäly sun työt vie.
Tiedän väitelleen alanvaihtajan biolääketiedepuolelta. Ei ollut kuulema töitä. Joten noista vaihtoehdoista valitsisisin ehdottomaasti lääketieteellisen.
Biolääketiede ja biokemia vaativat raakaa, kovaa työtä. Pitää olla valmis jo opiskeluaikana edistämään systemaattisesti uraa, näkyä ja kuulua. Opinnoista hyviä arvosanoja, labrassa ja opinnätetyössä pitää loistaa. Nuolla perseitä. CV on tärkeä. Keskinkertaisuuksilla on suuri riski päätyä kortistoon.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriksi ja suojatyöhön ns tutkijakoppiin koko elämän ajaksi. Siisti sisätyö ja virka-aika niukka mutta liukuva.
Epäsosiaaliset, rajoittuneet, mutta lukutaitoiset. Paperilääkäri, josta ei ole lääkärin työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriksi ja suojatyöhön ns tutkijakoppiin koko elämän ajaksi. Siisti sisätyö ja virka-aika niukka mutta liukuva.
Epäsosiaaliset, rajoittuneet, mutta lukutaitoiset. Paperilääkäri, josta ei ole lääkärin työhön.
Tutkijana menestyminen vaatii kyllä myös sosiaalisia taitoja. Kaikki tapahtuu yhteistyöverkostojen kautta ja yhteistyössä. Sosiaaliset rajoitteet rajoittavat tutkijan uraa.
Vierailija kirjoitti:
Tekoäly kuulemma vie kaikki akateemiset ammatit, joten ei maksa vaivaa.
No ei se nyt ihan noinkaan mene, varsinkaan kun on kyse lääkäreistä, tutkijoista ym. ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa työskentelevistä ammattilaisista. Ihmiset tarvitsee ihmisiä heitä kuuntelemaan ja heidän kanssaan ideoimaan, ei mitään ilman ihmiskontaktia synny.
Akateemisten ammattien ajattelisi muutenkin olevan niitä viimeisiä, joita halutaan tekoälylle luovuttaa... mikä tahansa siihen ohjelmoitu vempele voi rakentaa auton ohjeiden mukaan tai hoitaa vaikka kaupungin nurmikot, mutta ihminen on se, joka varmuuden vuoksi päättää sulle varata röntgenajan kun sun keho alkaa oudosti oireilemaan ja löytääkin sieltä syöpäkasvaimen. Tekoäly ei aisti, että nyt on jotakin vialla, mutta ihminen kyllä.
~🐆
Lääkis.
Biolääketiede voi vielä nousta, mutta nyt alan firman ei paljoa työllistä. Irtisanomisia on ollut paljon.
Biologiaan ei ainakaan ellei ole pääsy maailmanluokan tutkimusryhmään.