Mitä järkeä on elää vielä vanhuksenakin niin että kaikki varallisuus on kiinni seinissä?

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän kasi- ja ysikymppiset on vielä sitä sukupolvea, jolle se omaisuuden hilloaminen jälkipolvia varten oli vielä prioriteetti, jopa oman edun kustannuksella. Veikkaan että tämä alkaa nyt muuttua kun 50- ja 60-luvuilla syntyneet vanhenee. Tämä on vanhempiaan hedonistisempi ja itsekkäämpi sukupolvi eikä ne kovin yleisesti ajattele että perikunnalle olisi syytä jättää mitään. 

Dream on. Ainakin 50-luvulla syntyneet on tosi tarkkoja rahasta ja ylipäätään jo tässä 50+ iässä olen huomannut, että omaisuuden haaliminen tulee koko ajan vaan tärkeämmäksi. Juuri eilen puhuttiin miehen kanssa, että mehän ollaan paljon pihimpiä nyt kuin vielä 10-15 vuotta sitten. Jotenkin kulutus vähenee, entistä enemmän haluaa vaan sukan varteen rahaa. Eikä sitä todellakaan raski käyttää. Kyllä, teemme esimerkiksi 2-3 matkaa vuodessa jne. Mutta arjessa on muututtu koko ajan tarkemmaksi. Autoakaan ei raskisi enää vaihtaa kuten ennen. Ja me olemme 70-luvulla syntyneitä. Tulee mieleen isoisäni sanonta 20 vuoden takaa, että viimeisenä elämässä jää rahanahneus. Se pitää kyllä paikkaansa. Eräs sukulainen vielä kuolinvuoteella selvitti, onko jotain tukia jäänyt saamatta ja voisiko lapset saada hänestä jotain rahaa, kun ovat auttaneet kovin. Oli harmistunut, kun mitään tukeKa ei saanut, vaikka olihan sitä perintöä jäämässä runsaasti. Se oli kuitenkin kovin mielessä vielä elämän viimeisillä metreillä, että onko joku raha jostain vielä nyhdettävissä. 

Ja miksi vanhat myisi asuntonsa? Niillähän on tilit pulleana rahaa muutenkin. Omista vanhemmista on huomannut, että eläkkeen ekoilla metreillä tekivät kaikkea. Kävivät kylpylässä, vaihtoivat auton, äiti teki muutaman kalliin kiertomatkan toisella mantereella jne. Kampaajallakin raski käydä. Nyt lähemmäs 80v. istuvat kotona ja säästävät hiki hatussa. Alussa jäi vaan osa toisen eläkkeestä säästöön, nyt pitää jäädä toisen eläke kokonaan ja osa vielä toisenkin eläkkeestä. Elävät käytännössä noin minimitoimeentulotukea vastaavalla summalla eli menee se reilu tonni ja siitä maksetaan jo hoitovastike. 

Eläkeläinen joutuu ostamaan kodin siivouksen. Se on sitä kalliimpi mitä isompi asunto. 

Äitini asuu hienossa asunnossa ja hänellä on mökki missä käy kerran vuodessa ja kituuttaa pienellä 1000eur eläkkeellä. Mihinkään ei ole varaa ja valittaa koko ajan miten kaikki on kallista ja rahaa ei ole mutta silti ei halua myydä mökkiään.

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläinen joutuu ostamaan kodin siivouksen. Se on sitä kalliimpi mitä isompi asunto. 

Kaikki palvelut maksavat. Ei ole olemassa ilmaissiivoojia paitsi jos omainen siivoaa ilmaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläinen joutuu ostamaan kodin siivouksen. Se on sitä kalliimpi mitä isompi asunto. 

 

 

Kaikki palvelut maksavat. Ei ole olemassa ilmaissiivoojia paitsi jos omainen siivoaa ilmaiseksi. 

Ja sitten on vielä pihan hoito. Siitäkin pitää maksaa, jos ei itse hoida. 

Mitähän mahtaa maksaa ison omakotitalon siivous?

Vielä 1980-luvulla oli kotiavustajia jotka siivosivat eläkeläisen kodin, mutta ne laitettiin pois 1990-luvun lamassa.

Nyt siivous pitää ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. 

Käärinliinoissa ei ole taskuja. Kannattaa nauttia elämästä, matkustella ja ostaa palveluita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän kasi- ja ysikymppiset on vielä sitä sukupolvea, jolle se omaisuuden hilloaminen jälkipolvia varten oli vielä prioriteetti, jopa oman edun kustannuksella. Veikkaan että tämä alkaa nyt muuttua kun 50- ja 60-luvuilla syntyneet vanhenee. Tämä on vanhempiaan hedonistisempi ja itsekkäämpi sukupolvi eikä ne kovin yleisesti ajattele että perikunnalle olisi syytä jättää mitään. 

 

Dream on. Ainakin 50-luvulla syntyneet on tosi tarkkoja rahasta ja ylipäätään jo tässä 50+ iässä olen huomannut, että omaisuuden haaliminen tulee koko ajan vaan tärkeämmäksi. Juuri eilen puhuttiin miehen kanssa, että mehän ollaan paljon pihimpiä nyt kuin vielä 10-15 vuotta sitten. Jotenkin kulutus vähenee, entistä enemmän haluaa vaan sukan varteen rahaa. Eikä sitä todellakaan raski käyttää. Kyllä, teemme esimerkiksi 2-3 matkaa vuodessa jne. Mutta arjessa on mu

Kuulostaa aika surulliselta. Mitään täältä ei mukaansa saa, ja monesti näiden perikunta on jo itsekin pulskasti eläviä eläkeläisiä, jotka eivät sitä perintöä varsinaisesti mihinkään tarvitse. Sitten maksatetaan veronmaksajilla kaikki hoiva ja terveyspalvelut ja valitetaan niiden tasosta ja saatavuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1980-luvulla oli kotiavustajia jotka siivosivat eläkeläisen kodin, mutta ne laitettiin pois 1990-luvun lamassa.

Nyt siivous pitää ostaa yksityiseltä siivousyritykseltä. 

Kotihoitaja käy 3 kertaa päivässä ja on 10 minuuttia kerralla, auttaa pukemisessa ja antaa lääkkeet ja aamupalaa. Maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan. 

Muut palvelut pitää ostaa erikseen kuten kodin siivous, kauppapalvelu, pyykkipalvelut, turvapuhelinpalvelu, kylvetyspalvelut. 

Kotihoitaja ei kanna lämmityspuita eli se palvelu pitää myös ostaa erikseen ja pihan hoito, jos omaiset ei auta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän kasi- ja ysikymppiset on vielä sitä sukupolvea, jolle se omaisuuden hilloaminen jälkipolvia varten oli vielä prioriteetti, jopa oman edun kustannuksella. Veikkaan että tämä alkaa nyt muuttua kun 50- ja 60-luvuilla syntyneet vanhenee. Tämä on vanhempiaan hedonistisempi ja itsekkäämpi sukupolvi eikä ne kovin yleisesti ajattele että perikunnalle olisi syytä jättää mitään. 

Olen syntynyt 1957 ja minulle on tärkeää nimenomaan se, että pystyn taloudellisesti tukemaan (aikuisia) lapsiani jos ja kun tarvetta on. Olen nyt jo tietoisesti testamentannut ja/tai lahjoittanut varallisuuttani lapsilleni niin, että jokainen saa tarpeensa mukaan. Ainakin lapsillani on oma katto pään päällä ja seinät, kun minä poistun ja tukeni loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä oon kans miettinyt. Vaikka kaikki sanoo et kannattais ostaa oma asunto niin mun intuitio ei välttämättä oo samaa mieltä, ainakaan vielä. Voi sitten kasikymppisenä ostaa jonkun 30 000 euroa maksavan mörskän jos näyttää että rahat ei tuu riittämään vuokraan jos elää 100+ vuotiaaksi :D 

Osta oma asunto NYT.

Muutin pois vuokralta 23 vuotiaana, ostin matkan varrella kaikki kodit omiksi ja tässä kuussa maksoin viimeisen erän viimeisestä asunnosta. Nyt ne kaikki ovat vuokralla ja näillä vuokratuotoilla lyhennän ison omakotitalon lainaa. Tämän lainan jälkeen voin jäädä eläkkeelle.

Kannatti se.

Rehellisesti sanottuna, vähiten mua kiinnostavia asioita maailmassa on raha. Vaikka vois olla järkevää, niin mua ei vaan kiinnostaa käyttää aivosolujani sen miettimiseen miten saan mahdollisimman paljon fyffeä elämässä. Tykkään työstäni ja vaikka tässä tienaa tosi huonosti niin tällaiselle näköalapaikalle ei pääse muuten elämässä ku olemalla töissä. Työpäivät on kuin hyvin kirjoitetusta television draamasarjasta :D Tylsistyisin ja passivoituisin aika nopeasti jos olisin vain yksin rahojeni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläinen joutuu ostamaan kodin siivouksen. Se on sitä kalliimpi mitä isompi asunto. 

 

 

Kaikki palvelut maksavat. Ei ole olemassa ilmaissiivoojia paitsi jos omainen siivoaa ilmaiseksi. 

Tietyillä diagnooseilla saa maksuttoman kotipalvelun. 

Vierailija kirjoitti:

Mitähän mahtaa maksaa ison omakotitalon siivous?

mitä sitten, ei sitä vanhukset sotke niinkuin pentulauma... kerran kk jos siivoaa niin ihan ok

No ei siinä oikeastaan kauheasti  järkeä olekaan, jos kaikki varallisuus on kiinni seinissä. Mutta siinä vaiheessa - siis viimeistään - kun asuntolaina on maksettu, kannattaa käyttää ylimääräiset rahat sijoittamiseen. Velattomassa asunnossa kulut on kuitenkin yleensä paljon pienemmät kuin vuokralla asuessa, ellei sitten satu just samaan aikaan paukahtamaan joku isompi remontti. Toisaalta olen jo itse laskenut, miten paljon tähän taloyhtiöön tehtävä putkiremontti nostaisi mun vastiketta. En mä saisi mistään pääkaupunkiseudulta vuokrattua kuin korkeintaan jonkun parvekkeettoman kerrostaloyksiön sillä summalla. 

Moni vanhus on yksinkertaisesti vain pihi. Olisi kyllä varaa maksaa palveluista, mutta ei haluta. Aika iso joukko tämän päivän vanhuksista on sitä sukupolvea, joka rakensi yhteiskunnan siten, että yhteiskunta kyllä huolehtii. Nyt kun ei enää huolehdikaan vaan pitää itse ostaa palveluita, siitä ei tykätä. Laskivat vissiin sen varaan, että kunnan kodinhoitajat käy heidän puolestaan kaupassa ja siivoavat vielä koditkin. Eikä maksa kuin korkeintaan jokusen euron. 

Vuokralla asuessa maksaa kuollutta lehmää sanoi mummuvainaa. Maksoin asuntolainaa 700€/kk, vastike 150€, vesi ja sähkö 100€. 10 vuodessa maksoin asuntolainan pois ja nyt asumiskustannukset 50neliöisessä rivarikaksiossa 250€/kk. Jää melkoisesti 2200€/kk nettopalkasta itselle tässä duunariammatissa 👍

M38

Kuka on sanonut että siinä on mitään järkeä? Tarkalleen ottaen et omista edes niitä seiniä, vain tapetit / maalit, ja tyhjän tilan niiden sisällä, plus kaapit.

Järkevä ihminen laittaa jossain kohtaa niissä kiinni olevat rahat omaan hyvinvointiin sekä terveyteen.

Oma pappa ainakin tulisi hulluksi kerrostalon kanakopissa. Ja ei kyllä talosta rahakaan juuri sais.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläinen joutuu ostamaan kodin siivouksen. Se on sitä kalliimpi mitä isompi asunto. 

 

 

Kaikki palvelut maksavat. Ei ole olemassa ilmaissiivoojia paitsi jos omainen siivoaa ilmaiseksi. 

 

 

Ja sitten on vielä pihan hoito. Siitäkin pitää maksaa, jos ei itse hoida. 

 

mitä hoitamista siinä on mikäli on oikein tehty, meillä on liki 1000 neliön istutusalueet puita pensaita perennoja liljoja... kun ei enää jakseta niin annetaan pensaitten kasvaa yli perennojen. Pensaat ei vaadi mitään, muutaman v. välein alasleikuu että pysyvät kunnossa.Jollei itse sähköleikkurilla enää pysty, niin joku muu sen sitten hoitaa, rahalla saa tai sukulaisista joku. Kyllä nuo puolessa päivässä leikkaa jollei ihan tunari ole.Minnekä muuhun rahaa käyttäisi kuin omaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän kasi- ja ysikymppiset on vielä sitä sukupolvea, jolle se omaisuuden hilloaminen jälkipolvia varten oli vielä prioriteetti, jopa oman edun kustannuksella. Veikkaan että tämä alkaa nyt muuttua kun 50- ja 60-luvuilla syntyneet vanhenee. Tämä on vanhempiaan hedonistisempi ja itsekkäämpi sukupolvi eikä ne kovin yleisesti ajattele että perikunnalle olisi syytä jättää mitään. 

Olen syntynyt 1957 ja minulle on tärkeää nimenomaan se, että pystyn taloudellisesti tukemaan (aikuisia) lapsiani jos ja kun tarvetta on. Olen nyt jo tietoisesti testamentannut ja/tai lahjoittanut varallisuuttani lapsilleni niin, että jokainen saa tarpeensa mukaan. Ainakin lapsillani on oma katto pään päällä ja seinät, kun minä poistun ja tukeni loppuu.

Jokainen saa tarpeensa mukaan? Et siis ole antanut lapsille tasapuolisesti? Huh huh, siellä on melkoiset perintöriidat ja tulehtuneet välit tekeillä.