Kelpuutatko eroiskän Tinderissä?

Vierailija kirjoitti:

Olin sinkkuvuosieni aikana tekemisissä kolmen eri eroisän kanssa. Kaikki olivat jotenkin silmiinpistävän katkeria tilanteestaan. Eksän haukkuminen oli aika yleistä. Onneksi löysin lapsettoman miehen. 

Mies menee erossa pilalle, jos hänellä on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen vierestä seurannut, niin yksi iso ongelma uusperhekuvioissa on kamalat äidit. Ei se liity siihen, että mies olisi jättänyt edes naista tämän uuden naisen vuoksi ja usein sillä eksällä on vielä uusi mieskin. Silti sen lasten isän pitäisi olla "hyppysissä" ja hyppyytettävänä oman maun mukaan.

Edellisessä suhteessa kun tätä katselin, niin kyllä siinä mielessä kävi ja kysyinkin, että miksi lähtee niihin "hyppyytyksiin" mukaan. En oikein koskaan saanut tähän järkevää vastausta. Tein siitä itse johtopäätöksiä, ettei sitä erotyötä ole tehty ihan loppuun asti.  

Jos meillä oli jotain sovittuna lapsivapaalle ajalle, unohtuivat ne kaikki sillä sekunnilla kun exänsä pyysi, että voisiko sittenkin ottaa tämän viikonlopun. En minä siitä kuit

 

 Eihän siihen mukaan mentykään. Se ei silti poistanut exän jatkuvaa temppuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta yhteisestä ajasta sopiminen on ollut lapsettomien miesten kanssa, koska ovat tottuneet menemään miten lystäävät, eikä ole tarvinnut huolehtia aikataulujen sovittelemisesta muiden kanssa. Nukkuvat myöhään aamulla, eivätkä ole käyneet läpi neuvolan levite- ja rasvavalistusta, niin elämäntavatkin usein epäterveellisemmät kuin iskämiehillä.

Monella lapsettomalla on tosiaan kalenteri aika täynnä. Kun elämään on pitänyt keksiä sisältöä ja löytää mielekkyyttä kodin ja perheen ulkopuolelta, tarkoittaa se usein sitä, että niitä rakkaita harrastuksia on, ja jos on kyse jostain ohjatusta tai ryhmätoiminnasta, ei niitä aikatauluja voi sumplia. Ja tässähän ei siis ole mitään vikaa, eli tämä ei ole moite - mielestäni on vain hyvä asia, että ihminen löytää elämäänsä sisältöä, eikä sen sisällön tarvitse aina olla lapset. Mutta joskus tuntuu, että usein rentojen perheellisten kanssa on helpompi sopia asioita kuin aktiivisten lapsettomien - joskin toki sitten ei-rennot perheelliset ovat ihan oma lukunsa, mutta ei mennä heihin nyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta yhteisestä ajasta sopiminen on ollut lapsettomien miesten kanssa, koska ovat tottuneet menemään miten lystäävät, eikä ole tarvinnut huolehtia aikataulujen sovittelemisesta muiden kanssa. Nukkuvat myöhään aamulla, eivätkä ole käyneet läpi neuvolan levite- ja rasvavalistusta, niin elämäntavatkin usein epäterveellisemmät kuin iskämiehillä.

Monella lapsettomalla on tosiaan kalenteri aika täynnä. Kun elämään on pitänyt keksiä sisältöä ja löytää mielekkyyttä kodin ja perheen ulkopuolelta, tarkoittaa se usein sitä, että niitä rakkaita harrastuksia on, ja jos on kyse jostain ohjatusta tai ryhmätoiminnasta, ei niitä aikatauluja voi sumplia. Ja tässähän ei siis ole mitään vikaa, eli tämä ei ole moite - mielestäni on vain hyvä asia, että ihminen löytää elämäänsä sisältöä, eikä sen sisällön tarvitse aina olla lapset. Mutta joskus tuntuu, että usei

Lisäksi tässä näkyy sekin ilmiö, että lapsellisten on usein aivan mahdotonta sisäistää sitä, että lapsettomalla voi ylipäätään olla jotain tärkeitä menoja. Aina se on se lapseton, jonka pitäisi joustaa aikataulujensa suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kaiken kaikkiaan täysi kymppi niin ehkä. Jos taas on ihan tavallinen sukankuluttaja niin tuskin, kun lapsettomiakin löytyy. Kaiken mahdollisen draaman lisäksi usein ei edes puhuta siitä että jos miehellä on useita lapsia, joiden kustannuksia hän makselee niin se sitten heijastuu käytännössä myös parin yhteiseen talouteen. En ala siihen että maksaisin suuremman osan yhteisistä menoista vain siksi että mies on lasten kulujen takia koko ajan pa. 

Tuskin koskaan se eronnut mies, jolla on lapsia on täysi kymppi. Leskimiehistä voi löytyä kymppejä.

Onko siis vain koko ikänsä yhdessä pysyneet riittävän hienoja ihmisiä? Jos nainen on eronnut niin onko hänkin lopullisesti pilalla? 

Siis pitääkö aloittajan mielestä miehen olla naimisissa että voi yrittää kylkeen kiinni, vai mitä ap tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Joo, jos nyt pitäisi lähteä tosissaan elämänkumppania etsimään, niin oman ikäiset sinkkuisät olisivat tietysti varteen otettava vaihtoehto, kun itsekin olen sinkkuäiti.

Käytännössä olen huomannut, että lapsi toimii hyvin sen karsimiseen, onko OIKEASTI ihastunut vai ei. Minulle lapset on todellakin ok ja pidän niistä, mutta olen huomannut, etten halua alkaa pienen lapsen isän kanssa millekään, jos ei ole tarpeeksi tunteita. Siis vaikka olisi "ihan kiva" ja ihan komea ja kaikkea, niin tarvii sen kunnon kiiman ja halun olla yhdessä, ettei se pieni lapsi/lapset/lapsilauma jarruttele. Sit jos on oikeasti tunteita ja kunnolla, niin eihän siinä mitkään lapset haittaa ollenkaan, kun pääasia on saada olla sen oman rakkaan rinnalla.

Siispä lapsi tosiaan karsii turhat tapaukset. 

Olen itse huomannut, että "live-elämässä" (esim. työn, harrastusten, vapaa-ajan puitteissa) minusta kiinnostuu tosi usein lapsettomatkin, mutta Tinderissä yms matcheja tulee lähinnä muiden sellaisten kanssa, joilla lapsia. Varmaan juuri tuosta syystä. Tinderissä ei olle vielä ihastuneita, mutta livenä kiinnostava ihminen kyllä kiinnostaa lapsista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tässä näkyy sekin ilmiö, että lapsellisten on usein aivan mahdotonta sisäistää sitä, että lapsettomalla voi ylipäätään olla jotain tärkeitä menoja. Aina se on se lapseton, jonka pitäisi joustaa aikataulujensa suhteen.

Riippuu ihmisestä. Jos ihmisellä itselläänkin on myös muuta elämää kuin ne lapset ja työ, niin tuskinpa hän silloin sitä ihmettelee, että muillakin on.

En, paitsi ehkä väliaikaiseen panemiseen. Suhteeseen jos alkaa niin siihen pakettiin tulee sitten myös ne mukulat ja väistämättä se eksä, jos lapset ovat alaikäisiä. Eipä kiinnostele. 

Tapailin joskus vuoden verran eroisää ja kyllä mua vähän tympäisi se säätäminen, kun esimerkiksi yhteisen loman ajankohdan saneli käytännössä hänen eksänsä aikataulut ja viitseliäisyys. Lähtö kun oli siis vuoroviikoista kiinni ja minä hölmönä kysyin että eikö näiden suhteen voi yhtään tapauskohtaisesti joustaa puolin ja toisin, edes parin vuorokauden verran, niin kuulemma ei voinut vaan ne vuorot on jostain pyhästä periaatteesta maailman tappiin just sellaiset kuin on sovittu. Ei pidemmän päälle motivoinut jatkamaan suhdetta kun mietin että koko elämä olisi sitä että suhteessa on käytännössä tällainen kolmas pyörä, joka päättää, koska minä menen lomalle. 

Voisin seurustella eroisän kanssa, jolla on vähintään teini-ikäiset lapset, joiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä (ainakaan säännöllisesti). Haluan kahden aikuisen välisen parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin joskus vuoden verran eroisää ja kyllä mua vähän tympäisi se säätäminen, kun esimerkiksi yhteisen loman ajankohdan saneli käytännössä hänen eksänsä aikataulut ja viitseliäisyys. Lähtö kun oli siis vuoroviikoista kiinni ja minä hölmönä kysyin että eikö näiden suhteen voi yhtään tapauskohtaisesti joustaa puolin ja toisin, edes parin vuorokauden verran, niin kuulemma ei voinut vaan ne vuorot on jostain pyhästä periaatteesta maailman tappiin just sellaiset kuin on sovittu. Ei pidemmän päälle motivoinut jatkamaan suhdetta kun mietin että koko elämä olisi sitä että suhteessa on käytännössä tällainen kolmas pyörä, joka päättää, koska minä menen lomalle. 

Kaiken takana on nainen.

Ei kelpaa eronneet isät, joilla lapset alaikäisiä. Täysikäiset ei haittaa lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tapailin joskus vuoden verran eroisää ja kyllä mua vähän tympäisi se säätäminen, kun esimerkiksi yhteisen loman ajankohdan saneli käytännössä hänen eksänsä aikataulut ja viitseliäisyys. Lähtö kun oli siis vuoroviikoista kiinni ja minä hölmönä kysyin että eikö näiden suhteen voi yhtään tapauskohtaisesti joustaa puolin ja toisin, edes parin vuorokauden verran, niin kuulemma ei voinut vaan ne vuorot on jostain pyhästä periaatteesta maailman tappiin just sellaiset kuin on sovittu. Ei pidemmän päälle motivoinut jatkamaan suhdetta kun mietin että koko elämä olisi sitä että suhteessa on käytännössä tällainen kolmas pyörä, joka päättää, koska minä menen lomalle. 

Ymmärrän harmituksen etenkin, jos omat aikataulusi ovat aina täysin itse päätettävissäsi. Mutta onko siis vain vuoroviikot rasittavia vai myös epäsäännölliset työajat tai muut velvoitteet? Harvemminhan aikuisen elämä sellaista on, ettei mitään aikatauluja tarvitsisi ottaa huomioon - riippuu sitten vaan ihmisestä, millaisia ne ovat. Ja joillain eronneilla voi olla joustavakin käytäntö - esim. itse en joudu vuoroviikkojen ehdoilla sopimaan mitään, vaan voidaan eksän kanssa sopia ja joustaa todellakin tapauskohtaisesti. Toisaalta sitten taas jotkut työajat voivat olla hyvinkin ehdottomia, ja jos työvuoro osuu keskelle toivottua lomaviikkoa tai jouluksi tai juhannukseksi, niin sitten osuu. Tunnen yhden perheen, jossa toinen vanhempi on lääkäri, ja heillä menee kaikki työaikojen ehdoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin joskus vuoden verran eroisää ja kyllä mua vähän tympäisi se säätäminen, kun esimerkiksi yhteisen loman ajankohdan saneli käytännössä hänen eksänsä aikataulut ja viitseliäisyys. Lähtö kun oli siis vuoroviikoista kiinni ja minä hölmönä kysyin että eikö näiden suhteen voi yhtään tapauskohtaisesti joustaa puolin ja toisin, edes parin vuorokauden verran, niin kuulemma ei voinut vaan ne vuorot on jostain pyhästä periaatteesta maailman tappiin just sellaiset kuin on sovittu. Ei pidemmän päälle motivoinut jatkamaan suhdetta kun mietin että koko elämä olisi sitä että suhteessa on käytännössä tällainen kolmas pyörä, joka päättää, koska minä menen lomalle. 

Ymmärrän harmituksen etenkin, jos omat aikataulusi ovat aina täysin itse päätettävissäsi. Mutta onko siis vain vuoroviikot rasittavia vai myös epäsäännölliset työajat tai muut velvoitteet?

Niin no, on velvoitteita ja sitten on "velvoitteita". Kompromisseja tehdään suhteessa yleensä sen mukaan, mikä laajempi merkitys niillä uhrauksilla on ja mitä itse kukin käytännössä saa joustamisestaan. Omaan tai puolison työhön liittyvät velvollisuudet ovat aika oleellisesti eri asia kuin se, että joutuu omassa elämässään hyppäämään puolison eksän pillin mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin joskus vuoden verran eroisää ja kyllä mua vähän tympäisi se säätäminen, kun esimerkiksi yhteisen loman ajankohdan saneli käytännössä hänen eksänsä aikataulut ja viitseliäisyys. Lähtö kun oli siis vuoroviikoista kiinni ja minä hölmönä kysyin että eikö näiden suhteen voi yhtään tapauskohtaisesti joustaa puolin ja toisin, edes parin vuorokauden verran, niin kuulemma ei voinut vaan ne vuorot on jostain pyhästä periaatteesta maailman tappiin just sellaiset kuin on sovittu. Ei pidemmän päälle motivoinut jatkamaan suhdetta kun mietin että koko elämä olisi sitä että suhteessa on käytännössä tällainen kolmas pyörä, joka päättää, koska minä menen lomalle. 

Ymmärrän harmituksen etenkin, jos omat aikataulusi ovat aina täysin itse päätettävissäsi. Mutta onko siis vain vuoroviikot rasittavia vai myös epäsäännölliset työajat tai muut velvoitteet?

Lääkäri on kyllä aika omituinen esimerkki ammattikunnasta, jossa kaikki menisi työaikojen ehdoilla, koska todellisuudessa ei taida olla olemassakaan toista ammattikuntaa, jossa ihminen pystyisi yhtä vapaasti päättämään työaikansa, työmääränsä, työpaikkansa ja jopa palkkauksensa. Terv. lääkärin vaimo 

Vierailija kirjoitti:

Niin no, on velvoitteita ja sitten on "velvoitteita". Kompromisseja tehdään suhteessa yleensä sen mukaan, mikä laajempi merkitys niillä uhrauksilla on ja mitä itse kukin käytännössä saa joustamisestaan. Omaan tai puolison työhön liittyvät velvollisuudet ovat aika oleellisesti eri asia kuin se, että joutuu omassa elämässään hyppäämään puolison eksän pillin mukaan. 

Miksi ne ovat eri asia? Jos lomamatka ei onnistu toivottuna aikana, niin miksi ärsyttää enemmän, jos se johtuu lapsen tapaamisvuoroista eikä esim. työstä tai harrastuksista? En ole itse kovin työkeskeinen ihminen, joten aidosti en ymmärrä logiikkaa, kun itse olen ajatellut, että ihminen olisi aina ensisijassa olemassa läheisilleen, mutta sinun mielestäsi ilmeisesti ihminen on ensisijaisesti työntekijä?

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on kyllä aika omituinen esimerkki ammattikunnasta, jossa kaikki menisi työaikojen ehdoilla, koska todellisuudessa ei taida olla olemassakaan toista ammattikuntaa, jossa ihminen pystyisi yhtä vapaasti päättämään työaikansa, työmääränsä, työpaikkansa ja jopa palkkauksensa. Terv. lääkärin vaimo 

Otin sen esimerkiksi, koska en tiedä ketään toista, jonka perhe-elämä pyörisi niin täysin yhden vanhemman työaikojen ehdoilla, ja toisaalta siinä on ainoa tuntemani perhe, jossa toinen vanhempi saattaa joutua olemaan töissä jouluna tai juhannuksena. Mutta jos sitten lääkäreillä onkin täysin vapaat aikataulut ja työajat saa vapaasti valita, niin olkoon sitten niin. Omassa tuttavapiirissä vapaimpia ovat freelancerit ja taiteilijat, jotkut etätyötä tekevät myös.

Laitan eroiskät Tinderissä vasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, on velvoitteita ja sitten on "velvoitteita". Kompromisseja tehdään suhteessa yleensä sen mukaan, mikä laajempi merkitys niillä uhrauksilla on ja mitä itse kukin käytännössä saa joustamisestaan. Omaan tai puolison työhön liittyvät velvollisuudet ovat aika oleellisesti eri asia kuin se, että joutuu omassa elämässään hyppäämään puolison eksän pillin mukaan. 

Miksi ne ovat eri asia? Jos lomamatka ei onnistu toivottuna aikana, niin miksi ärsyttää enemmän, jos se johtuu lapsen tapaamisvuoroista eikä esim. työstä tai harrastuksista? En ole itse kovin työkeskeinen ihminen, joten aidosti en ymmärrä logiikkaa, kun itse olen ajatellut, että ihminen olisi aina ensisijassa olemassa läheisilleen, mutta sinun mielestäsi ilmeisesti ihminen on ensisijaisesti työntekijä?

Eihän se eksä ja lapset sen uuden kumppanin läheisiä ole, miksi niiden takia olisin erityisemmin tarpeen venyä? Tietysti jos mies on joku aivan tajunnanräjäyttävä tapaus ja elämän suurin rakkaus niin varmaan sitten sitä vääntäytyy vaikka rusetille sen takia, mutta lähtökohtaisesti jossain suht aluillaan olevassa tapailusuhteessa harvalla on kovin suurta motia yhtään mihinkään ylimääräiseen säätöön joidenkin ventovieraiden ihmisten takia. Sama tietysti pätee jos kumppanilla olisi jotenkin täysin mahdottomat työajat, joiden takia nähdään säkällä joskus ja jouluna. Siihenkin voi ihminen sopeutua, mutta vain jos on jotain, minkä takia tuntuu, että kannattaa sopeutua.