Lapseni lokkeileva kaveri
Heti alkuun täsmennys. En siis niinkään ole äreä kyseiselle lapselle, vaan enemmänkin tämän äidille.
Lapsi 13vuotta, samanikäinen siis kuin meidän esikoinen. Lisäksi meillä alakouluun menevä toinen lapsi.
Ongelma se, että tämä kaveri on meillä päivittäin. Yleensä aamupäivästä lähtien, jolloin me aikuiset ollaan töissä. Kuopus on useimmiten mummolassa, ellei satu olemaan vapaata tai etäpäivää.
Tämä kaveri on kuin kotonaan. Syö meillä välipalaa, pari kertaa päivässä, tämän lisäksi lounaan ja aika usein jäisi mielellään myös päivälliselle.
Asiasta ollaan sanottu hänen äidilleen useampaan otteeseen. Hän suuttuu asiasta.
"Tehän käytte molemmat töissä, itse teen vaan keikkatyötä, eikös se kaveruus ole tärkeintä?!"
Jotenkin ärsyttävä tilanne. Ei haluaisi kaveria pihallekaan heittää. Mies on tehnyt tämän pari kertaa ruoka-aikaan kotona ollessaan.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän 13-vuotias koululainen voi mitenkään olla joka päivä "aamupäivästä lähtien" ap:n luona. Ei tuonikäiset kotiudu koulusta tavallisesti aamupäivällä. Ja muidenkin kavereiden luona ap:n oma lapsi myös kuulemma viettää joskus aikaa.
Ei ole siis nyt kovin uskottava aloitus, tai mitähän muuta ap kertoo asiasta huonosti tai valheellisesti, tai jättää olennaisia asioita kertomatta. Onneksi se oman lapsen kissa-allergia sentään myöhemmässä kommentissa kerrottiin syyksi, miksi eivät vietä aikaa tämän kaverin luona. Sehän tosiaan on varsin pätevä syy.
Tarina ei kerro sitäkään, kuinka kaukana tämä bestis asuu. Että voisiko sanoa esim. ruoka-ajan lähestyessä näille ystävyksille aivan tavallisesti tyyliin, että pitäsiköhän tämän kaverin myös mennä käymään koto
Kaveri ottakoot omat eväät mukaan, jos haluaa syödä vähän väliä. Ja menkööt ulos leikkimään sen sijaan, että nyhjäävät toisten kotona päivät pitkät.
Paska vanhempi on lapsen vika? Kaksi lasta pitää laittaa maksamaan hinta siitä, että aikuisten maailmassa kaikki menee tismalleen oikein? Joskus joutuu valitsemaan huonoista vaihtoehdoista sen vähemmän huonon. Kumman sinä valitset aikuisen vai lasten puolella olemisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ehkä erilainen ja 'vanha', mutta musta oli kivaa kun lapsien kaverit söi meillä. Oispa niin nytkin kun nuorin vielä kotona. Toki he saivat vuorostaan myös. Näin että kaikki olivat turvassa ja mahat täynnä. Kiva sosiaalinen tapahtuma ja samalla kysellään kuulumisia ja höpistään niitä näitä.
Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan. Meidät 60-lukulaiset on kasvatettu ihan päin persettä. Ei meidän ruokapöydässä paljoa katsottu kenen lapsi sitä ruokaa oli syömässä.
Ei ole pahuuden merkki, mikäli ei ruoki korttelin lapsia! Hyvyyttä on vastavuoroisuus. Vm-71
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Rahaa meni, mutta nuoren yksinäisyys se vasta tuleek
Lasun paikka. Ei ole lasten paikka ollenkaan tuollainen perhe.
No ne lapsiraukat voi lähettää kaverilleen syömään. Jos kaverin äiti sattuu olemaan av-mamma, lapsi syö siellä ruhtinaallisesti gourmet-tason ruokaa joka ikinen päivä vuodessa. Ja kaverin äiti myös leipoo joka ikinen päivä. Ja bonuksena tietysti kuskaa lapset kavereineen harrastuksiin ja muihin menoihin päivittäin, ja myös kustantaa ne lasten kavereiden harrastukset ja muut menot ilomielin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä tuo on outoa , että se lapsi on teidän asunnossa *joka päivä* . Miksei sun lapsi ole koskaan sen lapsen kotona? Oikeastaan sen kaverin vanhempien pitäisi alkaa maksaa teille jotain elatusmaksuja.
Alkujaan tässä oli taustalla se, että meidän lapsi on allerginen kissoille, ja niitä tuossa perheessä on useampi. Muilla kavereillaan on kyllä kylässä.
Kaverin vaatteissa on kissan hilsettä, joten epäilenpä aloitusta provoksi. Jos tuo kissoja omistava poika on teillä jatkuvasti niin varmasti aiheuttaa oireita teidänkin pojalle.
Allergeenien määrä on ihan eri sisätiloissa, joissa asuu allergisoivia eläimiä, kuin että kaverin vaatteet ovat tuolta kodista. Eli jos allergia ei ole kovin paha, niin toisen vaatteet eivät välttämättä ole ongelma, mutta tuntien vietto eläinkodissa olisi ihan toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut kuinka sukulaisperheen lapset toi koulupäivien jälkeen kaverinsa heille syömään.
Perheen äiti kielsi lapsiaan päästämästä kotiin kavereita kun hän ei ole paikalla. Se loppui siihen se perseily.
Ei kukaan halua ruokkia naapuruston lapsia omasta pussistaan.
Aika moni on tähänkin ketjuun kirjoittanut ettei muiden lasten ruokkiminen ole mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ehkä erilainen ja 'vanha', mutta musta oli kivaa kun lapsien kaverit söi meillä. Oispa niin nytkin kun nuorin vielä kotona. Toki he saivat vuorostaan myös. Näin että kaikki olivat turvassa ja mahat täynnä. Kiva sosiaalinen tapahtuma ja samalla kysellään kuulumisia ja höpistään niitä näitä.
Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan. Meidät 60-lukulaiset on kasvatettu ihan päin persettä. Ei meidän ruokapöydässä paljoa katsottu kenen lapsi sitä ruokaa oli syömässä.
Mä synnyin 70 luvulla ja milloin pöydässä oli työmiehiä, sukulaisia tai kavereita.
Mulla ainakin tulee valtavan hyvä mieli kun näen että kaikki voi hyvin. Ja ei se ruoka mitään ihmeellistä ollut vaan keittoja, leipää jne.
En saa lainattua tota vastausta mutta tottakai mä allergiat ymmärrän. Silloin se allerginen lapsi ei söisi jos se aiheuttaa pahaa oloa. Ja sama koskee esimerkiksi muslimeita, jos olisin tehnyt sianlihaa. Silloin se on ok. Mutta muuten mitään ongelmaa ei siinä ollut että kaverit söi meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut kuinka sukulaisperheen lapset toi koulupäivien jälkeen kaverinsa heille syömään.
Perheen äiti kielsi lapsiaan päästämästä kotiin kavereita kun hän ei ole paikalla. Se loppui siihen se perseily.
Ei kukaan halua ruokkia naapuruston lapsia omasta pussistaan.
Aika moni on tähänkin ketjuun kirjoittanut ettei muiden lasten ruokkiminen ole mikään ongelma.
Joo, ja sillä oikein bsassaillaan. Täällähän on helppo kehuskella ruokkivansa koko asuinalueen lapset.
Meillä asui lasten serkku ja yhden ystävän teinitytär kahtena kesänä. Ilman mitään korvauksia. Oltiin pakosta töissä molemmat vanhemmat kesä- ja heinäkuu ja asuttiin hevonkuusessa. Olin vaan onnellinen, kun lapsilla oli seuraa. He teki hommia, laittoivat itse ruokaa ja sitä oli sitten meillekin. Toki sapuskaa meni, mutta ei meillä ole koskaan niin tiukoilla oltu, ettei olisi rahaa ruokaan. Tietysti ei meillä mitään sisäfileitä syödä päivittäin eikä muitakaan kovin kalliita ruokia. Eikä vanukkaita eikä edes limsoja (olen jossain määrin terveysneurootikko, myönnän).
Ja tunnustan, että nautin aika lailla nuorten höpinöistä itsekin. Niinä kesinä tuli naurettua paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut kuinka sukulaisperheen lapset toi koulupäivien jälkeen kaverinsa heille syömään.
Perheen äiti kielsi lapsiaan päästämästä kotiin kavereita kun hän ei ole paikalla. Se loppui siihen se perseily.
Ei kukaan halua ruokkia naapuruston lapsia omasta pussistaan.
Aika moni on tähänkin ketjuun kirjoittanut ettei muiden lasten ruokkiminen ole mikään ongelma.
Joo, ja sillä oikein bsassaillaan. Täällähän on helppo kehuskella ruokkivansa koko asuinalueen lapset.
*brassaillaan
Vierailija kirjoitti:
No jos aloittaja välttämättä haluaa kasvattaa mainettaan Minka-petterinsä v-mäisenä äitinä, hän voi tietysti jättää kotiin lounaaksi niin pahaa ruokaa, ettei sitä tee mieli syödäkään. Tai jättää sinne vain yhden annoksen ja tehdä teinilleen selväksi, että muuta ei sitten ole. Mistäköhän lapsensa on perinyt vieraanvaraisen ja ystävällisen geenin, kun kummallakaan vanhemmalla ei semmoista näytä olevan?
Mutta toi on kyllä tyypillistä pohjoisen ihmisille. Kaikesta pitäis saada maksu, jopa vieraan ruokkimisesta.
Eikö sille omalle teinille ole päiväksi määrätty mitään tekemistä? Laita nuoret hommiin. Leikatkaa nurmikko, peskää auto, siivotkaa uima-allas, kerätkää lupiinit tien vierestä, peratkaa porkkanamaa, maalatkaa aita, peskää sauna...
Toivottavasti ovesi on avoin 24/7. Olethan sädekehäsi ansainnut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita.
No ne lapsiraukat voi lähettää kaverilleen syömään. Jos kaverin äiti sattuu olemaan av-mamma, lapsi syö siellä ruhtinaallisesti gourmet-tason ruokaa joka ikinen päivä vuodessa. Ja kaverin äiti myös leipoo joka ikinen päivä. Ja bonuksena tietysti kuskaa lapset kavereineen harrastuksiin ja muihin menoihin päivittäin, ja myös kustantaa ne lasten kavereiden harrastukset ja muut menot ilomielin.
Olipa kiva tulla tänään töistä kotiin, kun lapsi oli kaverin kanssa leiponut sämpylöitä ja tehneet nakkikeittoa. Ihan olivat itse kaupassakin käyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos aloittaja välttämättä haluaa kasvattaa mainettaan Minka-petterinsä v-mäisenä äitinä, hän voi tietysti jättää kotiin lounaaksi niin pahaa ruokaa, ettei sitä tee mieli syödäkään. Tai jättää sinne vain yhden annoksen ja tehdä teinilleen selväksi, että muuta ei sitten ole. Mistäköhän lapsensa on perinyt vieraanvaraisen ja ystävällisen geenin, kun kummallakaan vanhemmalla ei semmoista näytä olevan?
Mutta toi on kyllä tyypillistä pohjoisen ihmisille. Kaikesta pitäis saada maksu, jopa vieraan ruokkimisesta.
Eikö sille omalle teinille ole päiväksi määrätty mitään tekemistä? Laita nuoret hommiin. Leikatkaa nurmikko, peskää auto, siivotkaa uima-allas, kerätkää lupiinit tien vierestä, peratkaa porkkanamaa, maalatkaa aita, peskää sauna...
Toivottavasti ovesi on avoin 24/7. Olethan sädekehäsi ansainnut!
Yhtään lasta ei tässä huussollista jätetä pulaa ja se on ihan sama mitä sinä siitä ajattelet.
Mun on pakko laittaa koululaiseni jonnekin kun loma-aikoinakaan meillä ei tarpeeksi ruokaa. Roskiksetkin lukossa :( Töitä vain 10-12 tuntia viikossa ja lapsilisästä osa yksiön vuokraan.
Vierailija kirjoitti:
Opeta ne teinit kokkaamaan ja pistä siivoamaan. Voivat olla hyödyksi. Jos ei kiinnosta niin lähtee varmaan kotiinsa.
Tuohan olisi lupaus kuulua perheen ruokavahvuuteen, ei käy !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistys:
Odotat vastavuoroisuutta, mutta lapsesi ei voi olla allergian takia kaverin kotona? Eli käytännössä haluaisit ruokarahaa kaverin äidiltä, tuomisia tms? Mutta kaverin äiti on vähävarainen ja teillä talous ok.
Lisäksi asutte syrjässä, mikä rajoittaa kaverin mahdollisuuksia käydä kotona syömässä.
Kesäloma on 10vk, niin tarvitseeko asiasta tehdä elämää suurempaa ongelmaa? Teinit viihtyvät keskenään ja teillä on paremmat puitteet + talous ok.
Mitä jos tekisit edullista välipalaa ja lounasta kesällä valmiiks? Vaikka itse tehtyjä sämpylöitä ja makaronilaatikkoa. Sitten syötte tyyriimmin päivällisellä oman perheen kesken.
Vastavuoroisuudella meinaan sitä, että lapseni voisi viettää aikaa kaverillaan, mutta se saattaa jäädä nyt tässä tapauksessa haaveeksi. Pelkästään se, että talossa on joka
Minkä ihmeen takia nöyristelet?! On meilläkin varaa ruokkia muita, emme tee sitä kuin satunsisesti. Minä vuorotyössä, mieheni päivätyössä. Meillä neljästä pojasta vielä yksi kotona. Välillä yökyläläisiä ja saavat ruuan. On myös tyttöystävä. Poikamme on opetettu kysymään, sopiiko arkena koulun jälkeen kaverin tulla. Ilmoitamme usein, että päivällisen jälkeen. Kesällä tullaan ja mennään. Minä olen kesät kotona. Ei meillä päntiönnään ruokailijoita näy. Vanhemmat pitävät huolen omistaan. Vastavuoroisuus nyt vaan on hyve.
tuo kertoo siita kaverista jo tuossa iässä on tuollainen taipumus. mulla oli pentuna tuollainen kaveri eika sita sillon tajunnut, itse lapsena, että ruoka maksaa rahaa. Vanhemmat sanoivat, että mene sen luo valilla ei tanne koko ajan syomaan 😂
usein persoonallisuuspiirteet nakyy jo tuossa 13-15v iässä. pyrkyrit ja lokit jne... onhan noita, jotka ei itse oikein haluu mitaan tehda tarkeeta etta siella somessa on paljon kuvia!
Onko kaveri kaveri vain siksi että saa ruokapalvelun ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuollainen lokkeileva lapsi ja tein sen päätöksen omia lapsia saadessani vaikka se aina tunnu oikealta asetun lapsen asemaan.
Teit oikein päätöksen kasvattaa omista lapsistasi lokkeilevia? Miten olisi hyvien tapojen opettaminen?
Aplodeja, sulla on ihan loistava kyky tehdä päätelmiä! 😂
Minkä päätelmän tuosta oikein voi tehdä? Itselle jäi ainakin epäselväksi.
Mun naapurin lapsiperheen äiti kertoi, että heillä on tosi tiukkaa rahasta. Lainasi minulta rahaakin. Heillä vietti aikaa lapsen kaveri kaikki päivät kesällä. Ja söi heillä.
Paheksui sitä. Lapsen kaverin äiti jopa ehdotti, että naapuri lähtis viemään lapsia huvipuistoihin jne. No ei hänellä ollut rahaa viedä omia saatikka lastensa kaverien hurvitteluja kustantaa.
Nää kaverukset päätti kerjätä myös minulta milloin mitäkin. Sit ne alkoi jo anelemaan, että he tulee meille viettämään aikaa.
Tästä sanoin sitten jo naapurille, että ei meille voi tulla. En minä ala pitämään seuraa lapsille. Olemme lapseton pariskunta.
Siinä oli lokin päällä lokki.
Keskustele asiasta esikoisesi kanssa. Kaveri kylään, kunnes olette lounaan syöneet. Kun päivällisaika koittaa, on kaverin hyvä piipahtaa kotona. Mikäli kaverisuhde perustuu vellikelloon, on teidän vanhempien aika pohtia, josko ois muitakin kavereita saatavilla. Jossain mättää, mikäli kaveri ainoa.