Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työkaveri haluaisi aina kyydin kotiin ja että käyttäisin häntä välillä kaupassa
27.06.2025 |
Olen aloittanut uudet työt vieraassa kaupungissa ja ollut nyt muutamia kuukausia uudessa työssä.
Olen aika etäinen ihminen, lähipiiriini kuuluu vain pieni osa ihmisiä ja työpaikalla pyrin olemaan kaikille ystävällinen ja riittävän etäinen, koska en halua kavereita lisää, kun en vanhoihinkaan aina jaksaa pitää yhteyttä. Työ on vaan työ, enkä halua hengailla työkavereiden kanssa vapaa-ajalla.
Työyhteisööni kuuluu tietenkin "pummi", joka on äärettömän sanavalmis ja voimakastahtoinen ihminen, josta myös huokuu suuria rahankäytön ja elämänhallinnan ongelmia.
Yhden kerran kyseli, missä päin kotini on, ja hän huomasi, että hänen koti on myös samoilla suunnilla. Nyt haluaa kyydin joka ikinen kerta.
Jos menen suoraan kotiin, matkani autolla on 10 minuuttia. Jos ajan hänet kotiin, matkani on noin 18 minuuttia. Hän ei välttämättä myös edes kysele, saattaa vaan olettaa, että heitän ja tyyliin kulkee kannoillani koko ajan, etten varmasti häntä unohda.
Nyt on alkanut kyselemään jo työpäivän aikana, että "Etkös käytäkin mua tänään kaupassa töiden jälkeen ja heitä mut kotiin." Sanon tähän ei, mutta seuraavana päivänä kysyy uudestaan.
On alkanut myös pummaamaan rahaa, johon olen sanonut, että en voi lainata.
Koska olen kiltti, rauhallinen ja hän kaikkea muuta, mulle on tosi vaikea laittaa stoppi tälle hänen pummailulleen. En ole kertonut omasta elämästäni hänelle mitään, hän on taas kaiken ja hänellä onkin ihmeellinen taito kuvitella, että olen hänen hyväkin kaveri ja muutenkin tulee töissä koko ajan bondaamaan ja taputtelemaan selkään, että "Sinä oot sitten mahtava tyyppi, eikös mennäkin yhdessä kohta kahville, minäpäs tulen sinua nyt auttamaan siinä työtehtävässä, tules tonne nii minäpä kerron sulle pari juttua, mitä kuulin." Suhtaudun siis kaikkeen kovin etäisesti ja en edelleenkään kerro hänelle elämästäni mitään.
Miten oikein toimia?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Mietit omat rajasi ja sitten se vaikein: asetat ne.
Haluatko millään ehdoilla kauppaan? Jos et, sanot sen, ettette tule koskaan menemään kauppaan.
Jos olet valmis kyytiin rahaa vastaan, kerrot summan. Jos ilmaiseksi, kuinka usein. Jos et ollenkaan, sanot sen.
Tuon tyypin kanssa tulee olemaan olemaan hankalaa joka tapauksessa, joten se on huono syy tehdä väkisin.
Joidenkin kanssa ei vaan neuvotella. Sano jyrkkä ei. Jos suuttuu, anna suuttua. Jos ei mene jakeluun, sanot sitten samalta sinustakin tuntuu hänen palveleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kysyy kyytiä kotiin / on tulossa kyytiin kysymättä seuraavan kerran, niin sanot, ettei käy, että sinulla on töiden jälkeen menoa muualle, ja että muutenkin voisi pääsääntöisesti mennä sillä kyydillä millä ennenkin on mennyt työmatkatkansa, ettetala ajamaan ylimääräistä lenkkiä jtkuvasti. (Ja että silloin voit heittää, jos sattuu sen muun kyydin kanssa jokin poikkeuksellinen ongelma, tyyliin bussilakko). Menisiköhän asia tuolla lailla perille. Kaupparetkistä ja muusta yksinkertaisesti kieltäydyt. Kahville lähdet yhdessä vain silloin, jos sinua oikeasti huvittaa. Et tietenkään lainaa rahaa. Eiköhän tuo laannu, kun huomaa ettei saa sinusta hyötyä irti. Tuskin hänkään jaksaa loputtomiin päätään seinään hakata.
Jos kuitenkin koittaa jälleen seuraavana päivänä - sanomisestasi huolimatta - taas kyytiisi, eikä asia ole mennyt perille, niin sitten vain toistat, että sanoithan hänelle jo, ettei jatkuva kyyditseminen sovi sinulle.
Voi toki olla vieläkin suorempi ja ihan vaan ilman mitään selitysiä sanoo kaikkeen ettei käy.
Tyyliin, kun non tunkemassa tas kyytiin, niin sanoo vain: "et voi tulla kyydillä". Kääntää selän ja poistuu. Jos kyselee perään, ei tarvi vastata, tai toistaa ettei vaan käy.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma piilee siinä, että pääsen kotiin niin monta eri kautta. Vieraassa kaupungissa asuessani en sitä ensin ymmärtänyt, mutta nopeiten pääsen motaria pitkin, vaikka se on pisin reitti, mutta nopein (10 minuuttia).
Pääsen kotiin myös tätä työkaverin reittiä, se on matkallisesti lyhyin, mutta hitain (15 minuuttia + kiekurat hänen talolleen 3 min).
Bensaa en siis oikeastaan häviä rahallisesti, vaan ehkä jopa säästän, koska menen normaalisti muutenkin tuota pisintä, mutta nopeinta reittiä. Olisi hölmöä pyytää tavallaan bensarahaa.
Ja työpäivän jälkeen kun laahustan autolleni, en edes ehdi kissaa sanoa, kun tämä pummi jostain aina putkahtaa, ja tuumaa, että "Heitäs mut äkkiä kotiin, nyt onkin niin kiire (ja joku ihan älytön selitys loppuun)" En oikein ehdi edes reagoimaan pyyntöön, ja äkkiä hän istuukin jo autossa.
Välillä vaikka sanon, että en ole menossa sitä kautta, niin tuumaa vaan, että "No ei se niin paljon sun ajasta oo pois, äkkiähän sä mut heität tms."
Jos on tuollainen tilanne päällä, niin itse toistaa vaan, että "en heitä" , "en ole menossa sitä kautta". Sanoo niin kauan ei, että toinen ymmärtää lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Ja olen sanonut monesti ei, mutta se ei tunnu riittävän aina. Vaikka sanoisin, että mies hakee mut, saattaa kysyä, että no eikös miehes ota häntäkin kyytiin tms.
"Ei käy" tai "Ei käy, meillä on muuta menoa."
Kaikkeen vaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista kuulla sen toisen osapuolen näkemys. Täällä on ihan varmasti lukijoina myös noita pummeja/lokkeja. Eli miksi teette niin, onko pääsääntöisesti syynä se että on huono taloudellinen tilanne eli on ns. pakko pummata aina kun voi, vai onko jo kotona opetettu että hölmöjä voi hyväksikäyttää? Ja miltä se tuntuu kun näkee toisesta ettei sille oikein sopisi , mutta jatkat vaan inttämistä, tuntuuko koskaan pahalta vai onko voittaja-olo?
On hyvä laittaa auton ovet lukkoon. Jos siitä huolimatta onnistuu nousemaan kyytiin, ilmoitat jo ennen liikkeelle lähtöä, että tänään ajat motarin kautta ja kysyt, millä kohdalla hän nousee pois, kun ajat siitä kotiisi. Se ei siis ole uhkaus. Se on PÄÄTÖS jonka sitten pidät, vaikka suuttuisi.
Ihan yhtä hyvin sinä saat suuttua siitä, että änkeää kyytiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaisin puhumaan esimiehelle jos ei oikeasti usko sanaa EI. Tuollaiset ihmiset ei ikinä muutu jos siihen ei joku ulkopuolinen tuu väliin ja tuohan alkaa olla häirintää jos päivittäin pummii kyytiä tai rahaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin olla iso tyttö ja keskustella henkilön kanssa asia läpi.
Ei tuossa mitään keskusteltavaa ole. Sen kun sanoo että ei, ei käy, en....
Keskustelu on helpompi tue, ei tarvitse kuunnella päivittäistä mankumista ja vainoamista.
Kyllä se pyytäminen loppuu kun aina sanoo ei. Väitän, että helpompi niin. Ei toiselle viraalle ihmiselle ole mitään keskustelua tai selitystä velkaa omasta kulkemisestaan ja omista valinnoistaan. Varsinkin kun toinen on noin röyhkeä, ettei meinaa normaalia ei-tä uskoa.
Toki voi sanoa yleisluontoisestikin hänelle, ettei tuo hänen kuskaaminen onnistu töiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla sen toisen osapuolen näkemys. Täällä on ihan varmasti lukijoina myös noita pummeja/lokkeja. Eli miksi teette niin, onko pääsääntöisesti syynä se että on huono taloudellinen tilanne eli on ns. pakko pummata aina kun voi, vai onko jo kotona opetettu että hölmöjä voi hyväksikäyttää? Ja miltä se tuntuu kun näkee toisesta ettei sille oikein sopisi , mutta jatkat vaan inttämistä, tuntuuko koskaan pahalta vai onko voittaja-olo?
Tämän minäkin haluaisin ymmärtää, koska oma äitini on tällainen lokki. Hänellä on vissiin aidosti sellainen mentaliteetti, että kaikilla muilla ihmisillä on asiat jotenkin häntä paremmin ja ovat siksi hänelle jotain velkaa. Ja esim. kyydit ja muut eivät jotenkin maksa muille mitään, varsinkaan ylimääräistä, jos häntä kuskataan samalla. Ja tässä on tosiaan kyse ihmisestä, joka ei edes kutsu meitä ikinä kylään ja jos mennään vaikka porukalla ravintolaan, niin se hänen osuus tulee yllättäen (not!) aina meidän laskuun mukaan. Koska meidän perheen viiden hlön lasku ei hänen ajattelussaan kaava siitä, että siihen tulee kuudennen ruoka mukaan. Mun lapsuudessa taas se oli juurikin aina isovanhempi, joka kuittasi omansa ja siihen päälle vielä lapsiperheen laskun. Kerran kun maksettiin yllärinä (ei siis tod. aina suostuta) niin sanoi ihan ääneen, että jos olisi tiennyt etukäteen, niin olisi tilannut kalliimpaa.
Ei varmaan yllätä, että pidetään etäisyyttä.
Et sä mikään kiltti ole vaan kaksinaamainen vässykkä. Työkaveri luulee, että olette muutenkin kavereita. Sä kusetat häntä. Oletan, että olet aikuinen ihminen. Opettele sanomaan ei. Ein voi sanoa asiallisesti ja jos ei mene perille niin asteittain tiukemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se pummi ennen kulki töistä kotiin tai kauppaan? Kyllä sun täytyy oppia sanomaan, että et jaksa/halua kyyditä ketään, tykkäät kulkea itekses omia aikataulujas. Tai sitten ainakin kysyt, että paljonko hän on valmis maksamaan ajasta, vaivasta ja bensasta. Mietit valmiiksi jonkun summan jota itse ehdotat/pyydät, josta voit olla varma, ettei se maksa. Jos se ennen on kulkenu julkisilla tai kävellen/fillarilla, voi kulkea edelleenkin.
Olen itse joutunut kyydin pyytäjien kohteeksi muutamia kertoja. Ei se kyytiin ottaminen sinänsä, vaan se, että oma aikataulu töistä lähtemisestä olisi pitänyt mennä työkaverin menojen mukaan. Omat työaikasaldot olisi pitänyt käyttää toisen menoihin eli kun hänen olisi pitänyt päästä tuntia ennen johonkin omaan menoon. Pari kertaa vein ja sanoin sitten, etten voi lähteä töistä siihen aikaan. Vähän loukkaantui, mutta olisi tullut vakituinen tapa, ellen olisi kieltäytynyt. Sama sinulla, sano, ettet enää halua käyttää ylimääräistä aikaa toisen työmatkoihin. Sano, että sinulla on kiire kotiin ja omiin harrastuksiin tai omiin menoihin. Tämän verran voi selittää, mutta ei tarvitse sanoa, mikä meno tai harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli hyvä neuvo, tule välillä pyörällä. Sinulla ei ole pitkä matka. Sano että tykkäät hyötyliikunnasta ja voit suositella. Kun tulet autolla, jätä se kauemmas työpaikasta. Pidä silti pyöräilykypärää takin tms. luona.
Luulisi että alkaa etsiä toista kyydinantouhria.
Kauhea vaiva tuollainen itselle. Ja aika noloa jos selviää tuolleinen pakoilu ja esittäminen. Kyllä mieluummin vaan suoraan kieltäytyy taksipalveluiden antamisesta. "Ei nyt onnistu" "ei käy". Jos haluaa jotain verukkeita käyttää, niin esim. "ei käy, ajan suorinta reittiä kotiin, on kiire." Lähden tästä suoraan muille asioille" tms.
Jos vuodessa on 200 työpäivää tulee viidestä minuutista päivässä 1000 minuuttia=16,6 tuntia. Jos koukkaus kilometrejä on 5, tulee lisäajoa 1000 kilometriä ja kilometrikorvauksella se tekisi vajaa 600 euroa. Jos yhteistä matkaa on 10 km niin puolet kilometrikorvauksista olisi toineen vajaa 600 euroa. Jos arvotat oman aikasi 15 euroa tunti= 250 euroa. Eli lokki saisi maksaa sulle sen 7,25 euroa per matka. Kerro luokille, että et saa verotuksessa vähennyksiä hänen kuskaamisesta, joten vähintään kolme euroa per matka pitäis pulittaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo hankala tilanne. Suoraan sanominen ettei käy on paras vaihtoehto, mutta sitten voi olla hankalaa töissä jos välit menee kokonaan. rahanlainaukseen ja kauppareissuihin voi ainakin sanoa suoraa ettei käy. Kyydeistä voisit alkaa pyytää bensarahaa ainakin.
Mitä sitten, vaikka välit menisi?! Aina ap voi esihenkilöä lähestyä. Voisi olla vaikka alkua työpaikkahäirinnälle.
"Ei" on kokonainen lause. Sen voi sanoa ilman minkäänlaisia selityksiä.
Sanot vaan ei ja ajat pois. Jos yrittää autoon, lukitse se ja mene takaisin työpaikalle. Jos jää odottelemaan, kerro koko juttu esimiehelle ja ilmoita ahdistelusta.
Kerro muutenkin koko juttu esimiehelle.
Lähde myöhemmin töistä, kunnes lokki tajuaa ettei saa enää kyytiä.
Et ole velkaa lokille mitään, ei edes selityksiä.
No minulta tuli esimies kysymään toisen työntekijän puolesta kesäloman jälkeen, että voiko taas kyyditä kuten ennen lomaakin yhtä tyyppiä kotiinsa.
Sanoin, että en voi. Matkani pitenee puolisen tuntia joka kerran sen takia, ja sitäpaitsi tyyppi ei ole maksanut kyydeistä mitään.
Mun puoliso lopetti kyydin kerjääjän kyyditsemisen, koska ei maksanut mitään kyydeistä.
Alue: Aihe vapaa
Vastasin aiheeseen jo kerran ketjun alkupäässä. Voi hyvinkin olla 'pråvå Pårvååsta', mutta palstalla suurin osa on tekaistua. Näitä vauvan ns. hyvän tahdon novelisteja. He ovat sivuston peruskalustoa.
Toisinaan aihe on erittäin hyvä ja hyödyllinen, kuten tässä tapauksessa.
On hyvä osata napakasti pitää kiinni omista rajoistaan. Ei tarkoittaa ei. Kaikissa konteksteissa.
En halua, en suostu. Ei käy, kieltäydyn. Vastapuolen tulisi käsittää ilman vonkaamista. Pahimmassa tapauksessa jopa kåståtoimia 'kyydittä jäämisen' jälkeen.
Ei ole mitään syytä vihoitella omaa puoliaan pitävälle kieltäytyjälle. Tämä onkin monen liian kiltin naisen ongelma: ylimiellyttäminen hylkäämisen pelossa.