Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri haluaisi aina kyydin kotiin ja että käyttäisin häntä välillä kaupassa
27.06.2025 |
Olen aloittanut uudet työt vieraassa kaupungissa ja ollut nyt muutamia kuukausia uudessa työssä.
Olen aika etäinen ihminen, lähipiiriini kuuluu vain pieni osa ihmisiä ja työpaikalla pyrin olemaan kaikille ystävällinen ja riittävän etäinen, koska en halua kavereita lisää, kun en vanhoihinkaan aina jaksaa pitää yhteyttä. Työ on vaan työ, enkä halua hengailla työkavereiden kanssa vapaa-ajalla.
Työyhteisööni kuuluu tietenkin "pummi", joka on äärettömän sanavalmis ja voimakastahtoinen ihminen, josta myös huokuu suuria rahankäytön ja elämänhallinnan ongelmia.
Yhden kerran kyseli, missä päin kotini on, ja hän huomasi, että hänen koti on myös samoilla suunnilla. Nyt haluaa kyydin joka ikinen kerta.
Jos menen suoraan kotiin, matkani autolla on 10 minuuttia. Jos ajan hänet kotiin, matkani on noin 18 minuuttia. Hän ei välttämättä myös edes kysele, saattaa vaan olettaa, että heitän ja tyyliin kulkee kannoillani koko ajan, etten varmasti häntä unohda.
Nyt on alkanut kyselemään jo työpäivän aikana, että "Etkös käytäkin mua tänään kaupassa töiden jälkeen ja heitä mut kotiin." Sanon tähän ei, mutta seuraavana päivänä kysyy uudestaan.
On alkanut myös pummaamaan rahaa, johon olen sanonut, että en voi lainata.
Koska olen kiltti, rauhallinen ja hän kaikkea muuta, mulle on tosi vaikea laittaa stoppi tälle hänen pummailulleen. En ole kertonut omasta elämästäni hänelle mitään, hän on taas kaiken ja hänellä onkin ihmeellinen taito kuvitella, että olen hänen hyväkin kaveri ja muutenkin tulee töissä koko ajan bondaamaan ja taputtelemaan selkään, että "Sinä oot sitten mahtava tyyppi, eikös mennäkin yhdessä kohta kahville, minäpäs tulen sinua nyt auttamaan siinä työtehtävässä, tules tonne nii minäpä kerron sulle pari juttua, mitä kuulin." Suhtaudun siis kaikkeen kovin etäisesti ja en edelleenkään kerro hänelle elämästäni mitään.
Miten oikein toimia?
Kommentit (180)
Tuttua monella tapaa. Olen jo eläkkeellä, mutta muistan kun olin vielä työvuosieni alussa, eikä silloin vielä ollut kaikilla autoa, olimme kaikki nuoria.
Hommasin ajokortin ja auton, olin työpaikkani ainoa, jolla oli oma auto. Niinpä sitten sainkin vuosikaudet olla koko työpaikan eräänlainen kuljetusfirma. Se oli oikeastaan ihan mukavaa. Se vain, että siitä tuli ikään kuin itsestäänselvyys, monia vuosia. Silloin elettiin ihan 70-luvun alkua ja kaikki oli vielä alkutekijöissään.
Sainko mitään korvauksia oman auton käytöstä tuolloin? En muista saaneeni mitään, enkä osannut vaatiakaan. Ja sitäpaitsi mukavaahan se vain oli päästä pois työpaikalta aina välillä. Jos oli pitempi matka, kävin välillä kahvillakin jossakin eikä sitä kukaan kysellyt, että paljonko meni aikaa.
Enemmän minua kiukutti se, että äidistäni tuli täysin kädetön ( vai pitäisikö sanoa jalaton ) kun ostin auton. Sitä ennen hän ajoi ketterästi pyörällä puolen kilometrin päähän kauppaan, tai hautausmaalle tai mihin vaan, mutta kun minulla nyt oli auto, niin hän ei päässyt enää mihinkään ilman sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Youtubesta löytyy tämmöisiin tilanteisiin kätevä opetusvideo hakusanalla "Tonnin seteli". Tekniikka laitetaan käyttöön kun lokki ilmestyy pummaamaan kyytiä tai nykimään autonkahvoja.
Sanot että olet muuttanut, jos kyselee totea vain että täysin toiseen kaupungin osaan. Vaihdat tässä vaiheess puheenaihetta.
Mihinkään kauppaan en kuskaisi kuin ehkä erikoitapauksessa. Ja ajaisin nopeinta kautta kotiin - jos haluaa kyytiin, niin sopeutuu siihen ja tulee sen reitin varrelle.
Ja ehdottomasti jatkat sitä EI-sanan käyttöä.
Nyt aloitat uuden "harrastuksen", johon on tosi kiire joka päivä. Et enää ehdi kyytimään häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs se työkaveri on aikaisemmin töistä kotiin mennyt? Nyt vaikka vaan keksit että sinulla jotain menoja usein töiden jälkeen, etkä mene suoraan kotiin, niin kyllä se kysely siitä rauhoittuu ja kerrot suoraan että jos työkaveri kyydin tarvitsee niin maksaa väh. puolet bensakuluista. Minäkin aikoinaan kuljin työkaverin kyydissä (ei tarvinnut ajaa takiani yhtään ylimääräistä, kun jäin kyydistä hänen luonaan ja jatkoin kävellen loppumatkan) ja maksoin ihan omasta aloitteestani yli puolet bensakuluista.
Anna työkaverille sienismoothie ja vie keskelle Sipoonkorpea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vakuutus korvaa työmatkalla sattuvan vahingon töistä kotiin, jos koukkaakin kaverin pihan kautta? Vakuutusyhtiö voi vedota tuohon ja olla korvaamatta, jos jotain sattuu. Entä jos ajelee firman menoilla ja ajaa kolarin? Korvaako vakuutus? Itse olin aikoinaan työssä, jossa tarvitsi omaa autoa. Tästä sai kunnon korvauksen, ei vain kilometrejä ja aina piti kirjata ylös mistä siirtyi ja mihin sekä kellon ajat ja reitti, juurikin vakuutuksen takia.
Moni autoton ja hyväksi käyttävä firma ei tätä vakuutus asiaa ajattele. Jos on mittava kolari, niin vakuutusyhtiö voi kysyä "mitä sä siellä teit, kun sun pitäisi olla työyksikössä tai ajamassa kotiin."
Viritä apukuskin penkille kaktus. Kun pummi istuu kyytiin niin kaktus menee suoraan rectumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilö auton vakuutus kieltää lokin kuljetuksen. Aiheuttaa vaaran liikenteessä. Ei ole väliä onko harmaalokki, selkälokki vai merilokki.
Salliiko esimies liukuvan työajan. Aloita työt 30 min aiempaa kuin hän ja lähde 30 min aiempaa jos siitä ei ole itselle haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin niin, että sanoisin joutuvani käymään kotimatkalla asioilla ja kestää kauan. Sitten olisin varannut tähän aikaa ja ihan keksimällä keksisin kaikenlaisia paikkoja mihin poikkeaisin. Menisin sisään ja viiyttelisin tahallani. Voisin vaikka sopia tutun kanssa, että menen hänen luokseen. Istuisin siellä aikani. Jne. Tärkeintä, että kestäisi todella ainakin tunnin tämä "asioilla käynti". Tätä käyttäisin verukkeena niin usein kuin mahdollista. Hoitokotiin joutunut sukulainen, sairaalassa oleva mummu, mitä tahansa sellaista mihin tämä toinen ei pääsisi mukaan sisälle ja olisi eri suunnassa.
Kesällä voi jättää tosiaan auton jonnekin hiukan kauemmas. Sanoa, että auto on huollossa tms. Ongelmana on tietty, että kaveri lähtee kävelemään samaa matkaa katsoakseen kenen kyydissä olet ja pääseekö mukaan.
Oli hyvä neuvo, tule välillä pyörällä. Sinulla ei ole pitkä matka. Sano että tykkäät hyötyliikunnasta ja voit suositella. Kun tulet autolla, jätä se kauemmas työpaikasta. Pidä silti pyöräilykypärää takin tms. luona.
Luulisi että alkaa etsiä toista kyydinantouhria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet peilin eteen ja harjoittelet sanomaan jämäkästi sanat EN ja EI KÄY. Ihan ilman perusteluja ja niin, että alkaa tulla suoraan selkäytimestä, kun seuraavan kerran käy sinun kimppuusi.
Jos tunkee kyytiin, sinä vaan pysähdyt kotimatkasi varrella ja toteat "tästä sinä voitkin kävellä". Motarilla tietenkin vähän huonoa pysähtyä, mutta joko ennen sitä tai sen jälkeen. Jos ei nouse ulos autosta, ajat vaan kotiisi ja sillä selvä. Mutta älä missään tapauksessa päästä häntä kotiisi.
No eihän sinulla ole muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt aloitat uuden "harrastuksen", johon on tosi kiire joka päivä. Et enää ehdi kyytimään häntä.
Silloin se keksii saman harrastuksen ja änkeää mukaan.
Pakkaa auto täyteen kamaa, niin että siihen ei mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin niin, että sanoisin joutuvani käymään kotimatkalla asioilla ja kestää kauan. Sitten olisin varannut tähän aikaa ja ihan keksimällä keksisin kaikenlaisia paikkoja mihin poikkeaisin. Menisin sisään ja viiyttelisin tahallani. Voisin vaikka sopia tutun kanssa, että menen hänen luokseen. Istuisin siellä aikani. Jne. Tärkeintä, että kestäisi todella ainakin tunnin tämä "asioilla käynti". Tätä käyttäisin verukkeena niin usein kuin mahdollista. Hoitokotiin joutunut sukulainen, sairaalassa oleva mummu, mitä tahansa sellaista mihin tämä toinen ei pääsisi mukaan sisälle ja olisi eri suunnassa.
Kesällä voi jättää tosiaan auton jonnekin hiukan kauemmas. Sanoa, että auto on huollossa tms. Ongelmana on tietty, että kaveri lähtee kävelemään samaa matkaa katsoakseen kenen kyydissä olet ja pääseekö mukaan.
Miksi kaikki tämä vaivannäkö, eikä sittenkään saa asiaansa sanottua? Ei nyt käy. En nyt halua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kanssa aikoinaan sama tilanne, työkaveri änkesi kyytiin joka päivä. Tilanne meni vielä pahemmaksi, kun sai lapsensa päiväkotiin. Sitten piti vielä hakea se lapsi sieltä päikystä ja sitten heittää heidät kotipihaan. Helppoa. Heille.
Jotenkin vielä ymmärtäisin, mutta sitä en mitenkään, että miksi ei toisen aikaa kunnioiteta ollenkaan. Toimittaisiin sitten edes ripeästi, kun ollaan toisen ihmisen kyydissä liikkeellä.
Mutta ei. Päiväkodin pihassa laklatetaan vielä hoitajan tai jonkun toisen lapsen vanhemman kanssa iät ja ajat, käydään välillä vielä takaisin sisällä katsomassa jotain muka tärkeätä ymv. Ihan sama, vaikka minä odotan autossa.
Kerran mies haki minut omalla autollaan ja tämä taas tuli kyytiin. Mies poikkesi matkalla jossain kaupassa, ja alkoi kauhea valitus siitä, kuinka tämä viipyi siellä ja hänen pitää hakea lapsi hoidosta. Sanoi si
Eihän tuollaisia ihmisiä oikeasti ole.
https://www.vauva.fi/keskustelu/6120823/kyydin-pummaaja-suuttui