Ilta-Sanomat: Nyt puhuvat terveenä saikuttavat - "Ei kaduta yhtään"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

17-vuotias voi jatkaa uraa 595 euron kuukausikorvauksella, ja otetaan reipas ja tunnollinen työläinen tilalle.

17-vuotias oli opintoihin kuuluvassa harjoittelussa, joten jatkaa opintoja. 

Ja saa varmaan hyvät arvostelut, ettei ahdistu ja mene tulevaisuus pilalle. Sama jatkuu seuraavassakin harjoittelupaikassa, koska edellisestäkään ei ollut mitään seurauksia.

Esimiehet vain naureskelevat kun pyydän palkankorotusta. Laskutettavaa teen palkkakuluihin nähden moninkertaisesti, mutta palkka ei vain nouse. Tämän takia sairastelen vähän väliä, ilman omantunnontuskia. Siinäpähän naureskelevat, otan näin takaisin itselleni hieman ekstravapaita.

Kyllä pieni saikku välillä tekee ihan hyvää.

Oma työurani on alkanut alaikäisenä 90- luvun lopulla pienessä kaupassa. Pomo oli aivan hirveä.

Mitään ei koskaan tehty hänen mielestään oikein, koskaan ei tullut tarpeeksi tulosta vaikka liikevaihto ja kateprosentti nousi lyhyessä ajassa tuntuvasti, koskaan emme olleet ansainneet mitään ylimääräistä vapaata, kiitosta tai muutakaan.

Hänen ollessa poissa tämä värväsi mysteeriostajiksi tuttujaan ja väitti sitten heidän saaneen huonoa palvelua vaikka tuttava oli tosiasiassa tyytyväinen.

Tes ja työaikalainsäädäntä oli tälle pomolle tuntematon käsite ja yritti jopa estää minulta vuosilomat ensimmäisen vuoden jälkeen. Vapaata ei saatu koskaan silloin kun olisi tarvittu, pomon vapaat olivat aina etusijalla. Joustoa ei ollut ja haukkumista kuunneltiin joka päivä.

Alle parikymppisenä oli kauheaa työskennellä tällaisen hirmun alaisena. En uskaltanut saikuttaa turhaan koska hän saattoi puhua kaikille jo aidostakin sairaslomasta negatiiviseen sävyyn; miten se nyt muka on tullut kipeäksi, toissapäivänä en huomannut mitään oireita jne. Työterveys oli arvatenkin lain vaatima minimi eikä sinne saanut mennä kun se maksaa.

Kerran olin kuitenkin romahtamassa tuon kyykyttämisen myötä ja kun pääsin töistä, useampana päivänä purskahdin itkuun. Siinä vaiheessa pyysin kuumeen tmv takia sairaslomalapun terveysasemalta ja olin muutaman päivän pois.

Eli sillä oli ihan perusteet, kun ensimmäistä sairaslomapäivää vaadittiin palkattomaksi. Sitten jos on oikasti sairaana ja saa siitä todistuksen, niin semaksettaisiin tietysti siltäkin päivältä sairaslomapalkka.

Ehkä kannattaisi harkita jäädä työttömäksi ja antaa työpaikka sille, jota se kiinnostaa. Heitäkin on ja kuulemma paljon.

Tietysti yhden päivän voi ymmärtää, mutta kun iitä aina tuppaa kertymään samoille ihmisille. Ja silloin työkaveri joutuu joissain ammateissa tekemään hänenkin työt.

Vierailija kirjoitti:

Nyt lampaat hei. Työelämä on jo mennyt aivan mahdottomaksi. Jos työnantaja ei arvosta pötkääkään, miksi minunkin pitäisi. Nuoren aikuisen palkka ei ikinä tule yltämäön edes sille tasolle että saisi oman kämpän itselleen ostaa.. boomerit sai helpolla kaiken, ne nuoret emme saa mitään. MIKSI REHKIÄ ITSENSÄ RIKKI KUN KÄTEEN EI JÄÄ MITÄÄN.

Miten boomerit sai helpolla kaiken? Vähän perusteluja, ei mitä kuviteltua mutu-tietoa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä valehtelijoita. Miksi ei voi vaan rehellisesti pyytää vapaapäivää?

Ei sitä vapaapäivää noin vain saa. Ainakaan lyhyellä varoitusajalla. 

Mä ihmettelen vuosi toisensa perään näitä jotka kertovat saikutteluistaan julkisesti. Luuleeko he oikeasti, että työelämä muuttuu maagisesti kivemmaksi, kun tälläisiin juttuihin lähtee mukaan? Voin luvata, että ei varmasti, mutta pohjaa tuotannollistaloudelliselle irtisanomiselle tuossa kyllä petaa, jos joku sattuu tunnistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juurikin tämän ajan asenneongelma. Jos ei ole kivaa niin heitetään lusikka nurkkaan, helv..tti mitä pullamössösukupolvia.

Mihin sukupolveen mahdat itsesi laskea, jos.17-, 37- ja 60-vuotiaat on kaikki pullamössösukupolvissa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö mitä luusereita. Näitten takia niitä muutoksia tarvitaan , lintsari on lintsari vaikka voissa paistais.

Näin on! Pistää vituttamaan, kun itse teen omat paskahommanikin tunnollisesti päivittäin, ja toiset ne saikuttaa siisteissä sisähommissakin, koska ahdistus😩😩

Olen turhaa saikuttamista vastaan itsekin, mutta se pitää sanoa, että ne siistit sisähommat ovat/voivat olla henkisesti kuormittavia ja voivat olla hyvin stressaavia. Ei ole tarpeen kilpailla kenellä on raskainta. Ihminen rasittuu sekä fyysisestä, että henkisestä ylikuormituksesta.

Joissain tapauksissa ymmärrän jos saikuttaa oman jaksamisen vuoksi. Olen venynyt työn vuoksi jaksamisen äärirajoille ja nyt en todellakaan tee enää kuin pakolliset asiat. Tiimissä alkaa olla liian paljon heitä, jotka eivät suostu joustamaan mistään, joten niin lopetan minäkin tämän. Ja jos jaksaminen loppuu niin otan saikkupäivän. Kyllä esihenkilöiden täytyy älytä, ettei yhdet ja samat voi ikuisesti joustaa. En siis ole saikuttanut turhaan, olisin kerran tarvinnut yhden saikkupäivän, jota ei annettu ilman tth käyntiä. Sieltä sain sitten pidemmän saikun eli olipa todella win-win.

Terveenä saikuttaminen on väärin ja työnantajalta varastamista.

Jos työ on fyysisesti tai henkisesti liian raskasta ratkaisua pitää hakea esimiehen, työtehtävien määrittelyn ja tarvittaessa työterveyden kanssa. Omin luvin saikuttelu ei paranna työtilannetta tai -olosuhteita ja sama väsyminen on kohta taas edessä.

En kyllä laske turhaan saikuttamiseksi sitä, että ottaa saikkupäivän, kun tuntuu, ettei oma jaksaminen vaan riitä. Kyllä silloin siihen on ihan syy.

Sitä en laske saikun arvoiseksi, että työtehtävät ei vastaa kuvausta. Mutta ihmettelen kyllä, että miksi helvetissä harjoittelijoita kohdellaan noin. Miksi ei voi vaan antaa niitä oman alan tehtäviä? Miksi sen sijaan harjoittelijalle sysätään ne hirveimmät paskaduunit, joita kukaan ei halua tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Esimiehet vain naureskelevat kun pyydän palkankorotusta. Laskutettavaa teen palkkakuluihin nähden moninkertaisesti, mutta palkka ei vain nouse. Tämän takia sairastelen vähän väliä, ilman omantunnontuskia. Siinäpähän naureskelevat, otan näin takaisin itselleni hieman ekstravapaita.

Miksi et vaihda työpaikkaa jos kyseinen yritys ei arvosta työpanostasi.

Naureskelevat?  Ja sinä se vaan jatkat hommia muiden nauraessa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten näiden takia me muut kärsitään kun ollaan ihan oikeasti sairaana. Laiskurit oikeuttavat tekonsa aina. Vai ei ollut kivaa kun joutui pahvihommiin.. olisivat tyytyväisiä että on töitä kun puolen suomea istuu työttömänä

"olisivat tyytyväisiä että on töitä kun puolen suomea istuu työttömänä" No niinpä! Itse olisin ikionnellinen jos saisin tuon työpaikan pahvihommissa. Sentään saisi palkkaa eikä tarvitsisi kärvistellä tuilla.

Mutta minkäs teet kun nykyaikana työhaastattelussa suositaan niitä "hyviä tyyppejä". Vai onkohan suhteilla paikan saanut... Itse olen ahkera työntekijä mutta olen ujo ja hiljainen ja sehän ei kelpaa työhaastattelijoille.

Vierailija kirjoitti:

Terveenä saikuttaminen on väärin ja työnantajalta varastamista.

Jos työ on fyysisesti tai henkisesti liian raskasta ratkaisua pitää hakea esimiehen, työtehtävien määrittelyn ja tarvittaessa työterveyden kanssa. Omin luvin saikuttelu ei paranna työtilannetta tai -olosuhteita ja sama väsyminen on kohta taas edessä.

Itse aikanaan olin ensimmäisten uupumusoireiden kanssa suoraan yhteydessä työterveyteen ja lähiesihenkilöön enkä saanut osakseni mitään muuta kuin vähättelyä. Kävin työpaykologilla, joka alkoi tonkimaan menneisyyttä ja päätteli, että työuupumukseni johtuu siitä, että minulla on lapsuudessani (yli 20v aiemmin) ollu tragedia jonka seurauksena menetin läheisen ihmisen. Tuli lähinnä olo, että minua leivottiin hulluksi ja vähäteltiin työn kuormitusta. Joten pidin omia mielenterveyssaikkuja, kunnes sain vaihdettua työpaikkaa.

Oireet siirtyi kyllä myös uuteen työpaikkaan, mutta täällä minut otettiin tosissaan ja olen saanut toipua. Ei ole tarvetta saikuttaa, kun työhyvinvointi otetaan huomioon. Saikuttaminen ei ole työnantajalta varastamista, jos työnantaja itse yrittää varastaa työntekijän mielenterveyden ja vähät välittää tämän hyvinvoinnista.

Saikun sijan teen kevyemmän etäpäivän tai sitten pidän saldoja. Toki tämä onnistuu vain toimistotöissä.

Olen ottanut muutaman saikkupäivän työssä, jossa koko päivä oli aina tauotonta höyrykattilassa kiehumista ja tein yleensä paljon ylitöitä, usein menin töihin myös lauantaisin. Kukaan ei sijaistanut minua poissaollessani, joten saikullani ei ollut seurauksia muille. Pysyin saikkujen ansiosta työkykyisenä, mutta nyttemmin ajateltuna olisi pitänyt asettaa rajoja paremmin ja kertoa ylöspäin että minulla oli aivan liikaa töitä.

Toisessa työssä puolestaan otin jokusen saikkupäivän siksi, ettei ollut yhtikäs mitään tekemistä. Olin kyllä asiaa pitänyt esillä esihenkilön kanssa, mutta tilanteeseen ei tullut kuukausiin muutosta. Tilanne parani vasta, kun etsin itse yrityksestä muita vastuita.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen asenne suomalaisia vaivaa?? Jos saa palkkaa niin pitää paahtaa sairasta työtahtia ja uupuminen on normaalia? Ja iso osa kansaa työttömiä kun osan selkänahasta revitään kaikki. Miksei työtä voi jakaa tasaisesti kaikille ja miksi suomalaisille tämä työnjako on ok. Vituttaa suomalaisten lammastelu

Ex-duunissa työntekijöiden kesken puhuttiin miten hommia pitäisi parantaa. Kun tuli palaveri otin asiat puheeksi pomolle. Muut työntekijät ampuivat alas yritykseni, mutta yksi niistä kiitteli jälkikäteen. Seuraavassa työssä pidän vain omia puoliani, muut pitäkööt omansa jos uskaltavat edes avata suutaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kaksi kertaa hakenut mukasaikkua. Ensimmäinen oli, kun olin tosi tyhmässä työpaikassa josta piti päästä livahtamaan työhaastatteluun. 

Toinen oli kerran, kun oikeasti oli pää hajoamassa kaiken mahdollisen kanssa ja halusin vaan hetken omaa rauhaa ja vietinkin päivän patikointireitillä ja paistoin makkaraa.

Jos työnantaja ei jousta, niin on keinoja pakottaa mihin joustoihin. 

Pakottaa joustoihin? Siis pakottaa maksamaan sulle vaikka et tee työtäsi, yleensä tällaista kutsutaan varastamiseksi/petokseksi mutta kai se on sitten eri asia kun uhri on työnantaja.