Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jonka isä ei viettänyt aikaa kanssasi lapsena. Millaiset välit aikuisena?
26.06.2025 |
Tekee pahaa katsoa, kun yhdessä halutut lapset näkevät isästään vain selän päivän aikana jos sitäkään. Pahoin pelkään, että muutosta ei ole tulossa.
Ensimmäisen lapsen kohdalla pistim kokemattomuuden piikkiin, että kyllä mies isäksi kasvaa kuten minäkin äidiksi. Toinen lapsi syntyi aika pian, mutta nyt lapset jo 5v Ja 3v. Eikä miehen asenne ole muuttunut mihinkään ja on edelleen todella etäinen lapsiin.
Minä hoidan lapsien sairastelut, halailut, kiukut ja neuvolat. Olen antanut tilaa miehelle sekä kehunut, mutta myös maanitellut ja itkenyt, kun hän ei ota mitään kontaktia lapsiin.
Onko jollain omakohtaista kokemusta etäisestä isästä? Paraniko suhde koskaan? Tuntuu, että olisi helpompi lapsillekin, jos isä kuolisi, niin olisi sentään selkeä syy miksei isä ole läsnä.
Kommentit (85)
Eipä parantunut välit koskaan. En pitänyt minkäälaista yhteyttä kymmeniin vuosiin, en myöskään mennyt hautajaisiin, en edes tiedä mihin on haudattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä löi minua usein ilman mitään syytä, vain ohikulkiessaan. Nyt isä on vanha ja muistisairas, hoidan häntä aika hyvin, mutta en ole läheinen hänen kanssaan. Laitan puuron ja käsken syömään, mutta enpä juuri puhele.
Vierailija kirjoitti:
Eipä parantunut välit koskaan. En pitänyt minkäälaista yhteyttä kymmeniin vuosiin, en myöskään mennyt hautajaisiin, en edes tiedä mihin on haudattu
Kun muutin kotoa, ei isä koskaan soittanut tai laittanut viestiä enää sen jälkeen, koska "miksi pitäisi". En sitten minäkään. Äiti oli maailman rakkain ja paras - on sitä edelleen. Tosin ihmettelen yhä, miksi ovat vieläkin naimisissa. Ihmettelin jo lapsena. Joku kulissiliitto varmaan, koska en muista koskaan nähneeni heidän esim halaavan toisiaan. Ei ole tullut kysyttyä eikä oikeastaan minulle kuulukaan. Sitten kun isä kuolee, niin en aio mennä hautajaisiin. Äiti tietää tämän myös ja sanoo ymmärtävänsä... Miksi menisin tuntemattoman ihmisen arkun reunalle?
Tytöistä tuntuu tulevan sellaisia, jotka pitävät vanhemmista miehistä ja eksyvät huonoihin miesseuroihin.
Pojista äitin poikia, joilta puuttuu miehen malli ja ovat ihan hukassa identiteetin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen mielikuva mun isästä 70-luvulla, heitti kännipäissään mun päälle sangollisen kylmää vettä. Olin nukkumassa sängyssä. Mitä luulet, olenko tekemisissä?
Ei ollut aikuisena mitään välejä. Vanhemmatkin erosi heti kun muutin kotoa. Kivan perinnön sain muutama vuosi sitten, eli edes jotain positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yhteydessä enkä usko että tulen edes yrittämään parantamaan meidän välejä. Tunnekylmä mies joka ajattelee vain itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole välejä siihen demoniin. En aio mennä hautajaisiinsa.
Aina välillä isä soittaa ja toivoo, että tulisin käymään ja soittaisin joskus. Soitan pari kertaa vuodessa ja käyn kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytöistä tuntuu tulevan sellaisia, jotka pitävät vanhemmista miehistä ja eksyvät huonoihin miesseuroihin.
Pojista äitin poikia, joilta puuttuu miehen malli ja ovat ihan hukassa identiteetin kanssa.
sehän on ihan tutkittu että huono isäsuhde heikentää tytön omanarvontuntoa ja lapsi kokee huonommuutta, eli ei näe omaa arvoaan ja hakeudu sen mukaisesti myös ihmissuhteisiin.
tunnistan myös itseni tästä, tai siis ennen kuin menin terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ahneen vieraannuttajan ulinat.
Vieraannuttaja? Ap juuri anelee ja pyytää että ottaisi kontaktia omiin lapsiinsa ja viettäisi heidän kanssaan aikaa, mutta mies ei jostain syystä tätä tee. Miten ihmeessä tuosta saa kuvan että ap on joku vieraannuttaja ja isä joku pyhimys..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä isä soittaa ja toivoo, että tulisin käymään ja soittaisin joskus. Soitan pari kertaa vuodessa ja käyn kerran vuodessa.
Mitä puhutte?
*hakeudu sen mukaisesti myös HYVIIN ihmissuhteisiin
Vierailija kirjoitti:
*hakeudu sen mukaisesti myös HYVIIN ihmissuhteisiin
Koskaan ei tiedä, mitä tilaa. Kusipäitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä isä soittaa ja toivoo, että tulisin käymään ja soittaisin joskus. Soitan pari kertaa vuodessa ja käyn kerran vuodessa.
Mitä puhutte?
Jotain väkinäistä kuulumisien vaihtoa. Mitäpä sitä nyt muutakaan lähes vieraan ihmisen kanssa.
Mun mies oli samanlainen vielä tuossa vaiheessa. Ei oikein osannut olla lasten kanssa, ei tiennyt mitä tehdä ja miten olla. Kunnon isän mallia ei hänellä itselläänkään ollut.
Mutta kun lapsista tuli teinejä ja tarvitsivat kuskia harrastuksiin ym, mies pääsi vauhtiin 😊 Otti töistä vapaata jotta pääsi viikonlopuiksi turnauksiin ja pelireissuille, oli mukana hankinnoissa lasten kanssa, etsi tietoa ja tuki ja tsemppasi. Ja heidän suhteestaan tuli kuin tulikin hyvä. Älä siis vielä luovu toivosta!
Onneksi ukko kuoli jo 20v sitten...ei minkäänlaisia tunteita sitä kohtaan..en käy edes haudalla..paska mikä paska..
Tuosta tulee pahoja ongelmia aikuisena. Onko lasten isällä millainen oma isäsuhde tai miehen malli? Oletko kysynyt miksi hän ei ota kontaktia lapsiinsa? Mitkä asiat hän laittaa lastensa edelle?