Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jonka isä ei viettänyt aikaa kanssasi lapsena. Millaiset välit aikuisena?
26.06.2025 |
Tekee pahaa katsoa, kun yhdessä halutut lapset näkevät isästään vain selän päivän aikana jos sitäkään. Pahoin pelkään, että muutosta ei ole tulossa.
Ensimmäisen lapsen kohdalla pistim kokemattomuuden piikkiin, että kyllä mies isäksi kasvaa kuten minäkin äidiksi. Toinen lapsi syntyi aika pian, mutta nyt lapset jo 5v Ja 3v. Eikä miehen asenne ole muuttunut mihinkään ja on edelleen todella etäinen lapsiin.
Minä hoidan lapsien sairastelut, halailut, kiukut ja neuvolat. Olen antanut tilaa miehelle sekä kehunut, mutta myös maanitellut ja itkenyt, kun hän ei ota mitään kontaktia lapsiin.
Onko jollain omakohtaista kokemusta etäisestä isästä? Paraniko suhde koskaan? Tuntuu, että olisi helpompi lapsillekin, jos isä kuolisi, niin olisi sentään selkeä syy miksei isä ole läsnä.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Tuosta seuraa, ettei muodostu läheistä suhdetta. Aikuisena lapsi ei kaipaa nähdä isäänsä, koska tämä ei ole ollut läsnä ja siten ei ole "syytä"/tarvetta nähdä usein.
Jos tyttölapsi niin luultavasti ajautuu huonoihin miessuhteisiin, koska tyytyy suhteisiin jossa joutuu kerjätä rakkautta ja huomiota, hän ei koe itseään arvokkaaksi, koska isäkään ei välittänyt hänestä. Sitten yrittää korjata näitä luuserimiehiä, ikäänkuin korjaisi sitä samaa isäsuhdetta. Hänelle liian helposti riittää pienikin huomio tai rakkaudenosoitus, vaikka mies olisi huono, sillä sekin on enemmän rakkautta kuin ikinä sai isältään.
Kirjoitan tämän kokemuksesta, olin se lapsi jonka isä ei ollut läsnä.
Tai ei muodosta parisuhdetta ollenkaan, ei edes osaa ajatella, että se olisi mahdollista, koska hänhän on miehille arvoton, näkymätön. Säästyypähän enimmiltä tuskilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisilta kuulin, että on ilmeisesti hengissä edelleen. Sellaiset välit.
Vierailija kirjoitti:
Selvitin isäsuhteen aiheuttamat paskat itseni kanssa nuorena aikuisena terapeutin avulla, joten nykyään on ihan toimivat välit. Ongelmana tosin ei ollut pelkästään se poissaolo, vaan myös se millainen ukko oli silloin harvoin kuin oli paikalla. Eihän meillä kyllä mitään yhteistä nykyäänkään ole, joten silloin kun ollaan yhteydessä niin hyvin arkipäiväiset ja käytännölliset on jutut. Jos vaikka mennyt kolme viikkoa edellisestä puhelusta ja kysyn, että mitä kuuluu, niin vastaus on tyyliä "Pakettiauton jarrut vinkuu, täytys niitäkin tässä ehtiä kattoa".
Mitä sä saat tuosta suhteesta? Itse en jaksaisi vaivautua. Hukkaan heitettyä energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä isä soittaa ja toivoo, että tulisin käymään ja soittaisin joskus. Soitan pari kertaa vuodessa ja käyn kerran vuodessa.
Mikset soittaisi ja kävisi useammin, tässä on kuitenkin yritystä parantaa välejä.
Tuosta seuraa, ettei muodostu läheistä suhdetta. Aikuisena lapsi ei kaipaa nähdä isäänsä, koska tämä ei ole ollut läsnä ja siten ei ole "syytä"/tarvetta nähdä usein.
Jos tyttölapsi niin luultavasti ajautuu huonoihin miessuhteisiin, koska tyytyy suhteisiin jossa joutuu kerjätä rakkautta ja huomiota, hän ei koe itseään arvokkaaksi, koska isäkään ei välittänyt hänestä. Sitten yrittää korjata näitä luuserimiehiä, ikäänkuin korjaisi sitä samaa isäsuhdetta. Hänelle liian helposti riittää pienikin huomio tai rakkaudenosoitus, vaikka mies olisi huono, sillä sekin on enemmän rakkautta kuin ikinä sai isältään.
Kirjoitan tämän kokemuksesta, olin se lapsi jonka isä ei ollut läsnä.