Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa ja lapsi on alle yksivuotias, en vain jaksa tätä
26.06.2025 |
Niin paljon pitäisi osata järjestellä asioita ja olen niin järkyttynyt etten osaa edes aloittaa. Osaatteko auttaa? Mitä kaikkea minun tulisi nyt ottaa huomioon.
Taustatietona: Olen lapsen äiti ja käytännössä menetin määräaikaisen työpaikkani kun vauvauutiset tupsahtivat. Olen siis nyt työtön, lapsi on alle yksivuotias ja maailma on tavallaan auki. Lapsen isä haluaa eron.
Pitäisi lähteä rakentamaan hyvää elämää lapselle. Varmaan valita asuinpaikkakin niin, että jos joutuu aloittamaan ankeasti niin alue pysyisi kuitenkin suunnilleen samana sitten kun on varaa parempaan. Töiden löytymiseen ei voi luottaa tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, yleensä niitä olen löytänyt aika helposti. Juuri nyt "vähän" haastavampaa..
Pitääkö minun nyt varautua siihenkin, että on olemassa mahdollisuus että kasvatan lapsen työttömänä, tukiverkottomana yksinhuoltajana? Miten järjestellä asiat niin että tilanne on mahdollisimman vähän kuormittava? Onko Suomessa joku kunta joka tarjoaa erityisen hyvää tukea tällaisessa tilanteessa, mutta alueella olisi myös töitä? Olen valmis muuttamaan. Olen valmis jäämään. Nyt asun pk-seudulla ja tämä alue on minulle aivan liian kallis jos töitä ei ole.
Normaalisti olen hyvä tekemään suunnitelmia, aktiivinen. Tilanne on vain niin raskas että olen jotenkin ihan jumissa, mitä tehdä. Onko joku täällä käynyt läpi saman tilanteen?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Tukeudu sukuun jos voit. Onko äiti elossa eli mummo jne. Entä lapsen kummi, onko ystävää tai muita äitejä. Varmaankin asunnot erikseen miehen kanssa ensin. Luultavasti pitää elää päivä kerrallaan eteenpäin ja katsoa mitä syntyy.
Miksei kysytä onko paappa elossa? Ei lapset ole joku naisten velvollisuus vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttotappiopaikkakunnat ottavat teidät kyllä iloisesti vastaan. Töitä löytyykin sitten lähinnä sotealalta. Vuokrat halpoja ja päiväkodit pieniä.
Tämä pitää paikkaansa. Mun tutulle kävi jotakuinkin samalla tavalla kuin Ap:lle, joten hän oli valmis muuttamaan vaikka maan ääriin pärjätäkseen. Suosittelin hänelle erästä muuttotappiokuntaa, jossa työllistyminen onnistuisi hetkessä ja asunto olisi likipitäen ilmainen. Muuton jälkeen meni ehkä muutama kuukausi, niin hän oli löytänyt myös kiinnostavan miehen elämäänsä. Ovat nykyään jo onnellisesti naimisissa ja elämä hymyilee jälleen:)
Kerro mullekin tuon paikkakunnan nimi niin alan pakata ja etsiä asuntoa!
T. Yli vuoden työtön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko seurustelitte ja kauanko olitte kihloissa ja avioliitossa ennen lapsen saantia?
Tärkeämpi kysymys miten kouluttautui ennen lapsen saantia. Ilmeisesti amiksesta kyse eli ei minkäänlaista koulutusta.
Miten voi olla samaan aikaan koulun (amis) käynyt ja kouluttautumaton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttotappiopaikkakunnat ottavat teidät kyllä iloisesti vastaan. Töitä löytyykin sitten lähinnä sotealalta. Vuokrat halpoja ja päiväkodit pieniä.
Tämä pitää paikkaansa. Mun tutulle kävi jotakuinkin samalla tavalla kuin Ap:lle, joten hän oli valmis muuttamaan vaikka maan ääriin pärjätäkseen. Suosittelin hänelle erästä muuttotappiokuntaa, jossa työllistyminen onnistuisi hetkessä ja asunto olisi likipitäen ilmainen. Muuton jälkeen meni ehkä muutama kuukausi, niin hän oli löytänyt myös kiinnostavan miehen elämäänsä. Ovat nykyään jo onnellisesti naimisissa ja elämä hymyilee jälleen:)
Mikä paikkakunta on tällainen? Oulussa on muuttotappiota ja työpaikat vähenevät.
Tämän kirjoittajan pärjäämiskokemuksesta oli jotenkin mukava lukea:
'Neuvoi minua keskittymään järjestämään mulle ja lapselle hyvän elämän ja vakuutti että me tullaan pärjäämään myös kahdestaan. Ja niin on tosiaan myös pärjätty. Lapsi on pian täysi-ikäinen, tasapainoinen lukiota käyvä tyyppi ja taloudellisestikin ollaan ihan hyvässä tilanteessa.'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tärkeintä oli turvaverkot eli se, että lähellä oli isovanhempi, joka pystyi välillä hoitamaan lasta. Suosittelen muuttamaan sellaiselle paikkakunnalle, jos on tiedossa joku läheinen, joka on halukas olemaan tukena.
Vuokraa asunto, yksiö riittää aivan hyvin vauvan kanssa.
Jos sulla on nykyisellä paikkakunnalla ystäviä, älä muuta, heistä on apua, kun vain pyydät sitä.
Isän kanssa tehdään sopimus lastenvalvojalla lapsen elatuksesta ja tapaamisista.
Kannattaa opiskella kuin lapsi on vielä pieni, jolloin sulla on mahdollista saada lapselle päivähoito, ja maksat siitä sun tulojen mukaan, voit saada maksuvapautuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En laskenut mitään miehen varaan. Omat asiat oli ok, kun perheenperustaminen tuli ajankohtaiseksi. Sitten etsin sopivan miehen. Jos mies olisi aiheuttanut pettymyksen, ei maailmani olisi romahtanut. Tämä näkyi itsevarmuutena ulospäin ja tuntui hyvältä. Ei pelottanut siirtyä elämässä eteenpäin. Ikäkin oli tuolloin jo 3:lla alkava. Aika rohkeita nää parikymppiset, jotka laskevat koko homman miehen varaan. Voi tulla iso pettymys, koska miehiin ei vaan voi yksinkertaisesti täysin sokeasti luottaa.
Juuri näin se kannattaa tehdä. Ei pidä ottaa paineita mistään lapsitalkoista. Tekee sen yhden siinä vaiheessa, kun oma elämä on siinä kunnossa, että pystyy lapsen elättää vaikka yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen neuvo oli hyvä! Sinulla ei ole hätää, jos osaat tyytyä vähään. Yhden ihmisen tuloilla on aina vaatimattomampi elää kuin kaksilla tuloilla. Asu pienesti, elä rauhallisesti ja syö viisaasti. Erosin itsekin lapsen ollessa vajaa kaksi vuotias, eikä tukiverkkoja ollut. Sinäkin pärjäät, jos vietät tavallista elämää.
Tukiverkot ovat kyllä tärkeitä, muuten olet liian kiinni lapsessa.
Onko sukulaisia, isovanhempia, myös miehen isovanhemmat ovat tärkeitä ja saattavat auttaa.
Toisaalta ei sekään katastrofi ole, jos ei ole tukiverkkoja. Mulla ei koskaan ollut, 2 lasta totaali-yh:na kasvattanut, enkä edes kokenut erityisen rankaksi. En osannut edes kaivata mitään omaa aikaa esimerkiksi kun lapset oli alle kouluikäisiä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ilkeä, mutta kaikki varmaan ovat huomanneet kuinka naiset kehuvat kuinka hyvä "intuitio" heillä on ja kuinka he tunnistavat sen ja sen varoittavan piirteen ihmisissä ja sitten todellisuus on mitä on ja tehdään lapsi todella usein täysin vääräksi osoittautuvan ihmisen kanssa ja päädytään yksinhuoltajiksi. Tämä kuuluisa "intuitionne" taitaa olla pahasti rikki.
Naisen vika aina juu 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vuokraa asunto, yksiö riittää aivan hyvin vauvan kanssa.
Jos sulla on nykyisellä paikkakunnalla ystäviä, älä muuta, heistä on apua, kun vain pyydät sitä.
Isän kanssa tehdään sopimus lastenvalvojalla lapsen elatuksesta ja tapaamisista.
Kannattaa opiskella kuin lapsi on vielä pieni, jolloin sulla on mahdollista saada lapselle päivähoito, ja maksat siitä sun tulojen mukaan, voit saada maksuvapautuksen.
Tuo yksiön vuokraaminen on typerä neuvo. Vuokraa ainakin pieni kaksio, niin ei tarvitse heti muuttaa uudestaan. Sinun on helpompi tehdä kotitöitä, opiskella ym. eri tilassa kuin missä lapsi nukkuu yöuniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä huomaa tästä keskustelusta että naiset ei paljoa töissä käy kun suurin osa huutaa yhteiskuntaa tai miestä maksamaan kaiken. Turha enää valehdella että naiset olisi mitään muuta kuin talousloisia kuppaamassa töisten rahoja itselleen
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ilkeä, mutta kaikki varmaan ovat huomanneet kuinka naiset kehuvat kuinka hyvä "intuitio" heillä on ja kuinka he tunnistavat sen ja sen varoittavan piirteen ihmisissä ja sitten todellisuus on mitä on ja tehdään lapsi todella usein täysin vääräksi osoittautuvan ihmisen kanssa ja päädytään yksinhuoltajiksi. Tämä kuuluisa "intuitionne" taitaa olla pahasti rikki.
Ja silti onnistuit olemaan sekä erittäin ilkeä, että osoittamaan äärimmäistä naisvihaa. "Kaikki" eivät ole todellakaan huomanneet, koska käsite naiset pitää sisällään noin puolet maapallon väestöstä. Siihen mahtuu monenlaisia ihmisiä. Miksi spämmäät tällaisissa keskusteluissa samalla tavalla, kun viesteistäsi käy oikein selvästi ilmi, että naiset ovat sinulle hyvin arka paikka henkilökohtaisesti. Nyt puhutaan siis enimmillään muutamasta naisesta, jotka ovat saaneet sinut noin tolaltaan.
Ap ei sitä paitsi pyytänyt tuollaisia kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin sinulla ja lapsellasi on katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa pöydässä, kaikki on hyvin.
Ja kaikki tulee olemaan hyvin.
M47
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa tästä keskustelusta että naiset ei paljoa töissä käy kun suurin osa huutaa yhteiskuntaa tai miestä maksamaan kaiken. Turha enää valehdella että naiset olisi mitään muuta kuin talousloisia kuppaamassa töisten rahoja itselleen
Niinniin, kaikki naiset sitä kaikki naiset tätä naisista ei ikinä ole mihinkään. Sulla alkaa levy jumittaa pahemman kerran. Missähän on taas vaadittu miestä maksamaan kaikki? Ei-sitten-niin-missään! Se vaan on niin, että jos ei ole ymmärtänyt pitää sepalustaan kiinni, kaivaa sitten kuvetta ja osallistuu oman lapsensa elatukseen, kuten kunnon isän kuuluukin. Voit siis lopettaa vinkumisen ja uhriutumisen.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut valita se kumppani jonka kanssa lisääntyä hieman paremmin? No, nyt joudut kantamaan vastuun omista valinnoistasi, ei siinä sen kummempaa. Miksi itket muilta apua, kun itse olet tilanteen aiheuttanut?
Voihan se isä silti olla maailman paras isä sille lapselle, vaikka parisuhde AP:n kanssa ei onnistunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko seurustelitte ja kauanko olitte kihloissa ja avioliitossa ennen lapsen saantia?
Mitä väliä sillä on?
No onhan sillä väliä kun mies tekee lähtöä, vaikka oma vauva tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko seurustelitte ja kauanko olitte kihloissa ja avioliitossa ennen lapsen saantia?
Mitä väliä sillä on?
No onhan sillä väliä kun mies tekee lähtöä, vaikka oma vauva tulossa.
Korjaan/ yksivuotias jo!
Suhteessa on ollut jo alun alkaen jotain vikaa, lapsi tuohon tilanteeseen oli huono ratkaisu.
Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa sinulle painokkaasti että sinä tulet pärjäämään, myös siinä tilanteessa että jäät lapsen kanssa kahdestaan.
Tämä tulee nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kun aikoinaan jäin itse pienen kanssa yksin, ja siis yksin niin että isä ei suostunut tapaamaan lasta enää sen jälkeen vuosiin, ja siitä isän päätöksestä olin tietysti kaikkein järkyttyneen, niin minulle oli näin jälkikäteen ajateltuna todella tärkeää, ja elävästi jäänyt mieleen kun psykologi sanoi mulle ensi tapaamisella että te tulette kyllä pärjäämään, joko kahdestaan tai niin että isä on siinä mukana. Hän sanoi nähneensä monen monta kertaa uransa aikana että äidit tuollaisessa tilanteessa ottavat suurin piirtein elämäntehtäväkseen saada isän osallistumaan lapsen elämään, ja kun se on tuulimyllyjä vastaan taistelemista, niin uupuvat, pettyvät ja väsyvät. Psykologi painotti mulle että äidin tehtävä on ainoastaan mahdollistaa lapsen ja isän tapaamiset jos isä sitä haluaa, mutta muuten kehotti minua keskittymään järjestämään mulle ja lapselle hyvän elämän ja vakuutti että me tullaan pärjäämään myös kahdestaan. Ja niin on tosiaan myös pärjätty. Lapsi on pian täysi-ikäinen, tasapainoinen lukiota käyvä tyyppi ja taloudellisestikin ollaan ihan hyvässä tilanteessa.