Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa ja lapsi on alle yksivuotias, en vain jaksa tätä
26.06.2025 |
Niin paljon pitäisi osata järjestellä asioita ja olen niin järkyttynyt etten osaa edes aloittaa. Osaatteko auttaa? Mitä kaikkea minun tulisi nyt ottaa huomioon.
Taustatietona: Olen lapsen äiti ja käytännössä menetin määräaikaisen työpaikkani kun vauvauutiset tupsahtivat. Olen siis nyt työtön, lapsi on alle yksivuotias ja maailma on tavallaan auki. Lapsen isä haluaa eron.
Pitäisi lähteä rakentamaan hyvää elämää lapselle. Varmaan valita asuinpaikkakin niin, että jos joutuu aloittamaan ankeasti niin alue pysyisi kuitenkin suunnilleen samana sitten kun on varaa parempaan. Töiden löytymiseen ei voi luottaa tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, yleensä niitä olen löytänyt aika helposti. Juuri nyt "vähän" haastavampaa..
Pitääkö minun nyt varautua siihenkin, että on olemassa mahdollisuus että kasvatan lapsen työttömänä, tukiverkottomana yksinhuoltajana? Miten järjestellä asiat niin että tilanne on mahdollisimman vähän kuormittava? Onko Suomessa joku kunta joka tarjoaa erityisen hyvää tukea tällaisessa tilanteessa, mutta alueella olisi myös töitä? Olen valmis muuttamaan. Olen valmis jäämään. Nyt asun pk-seudulla ja tämä alue on minulle aivan liian kallis jos töitä ei ole.
Normaalisti olen hyvä tekemään suunnitelmia, aktiivinen. Tilanne on vain niin raskas että olen jotenkin ihan jumissa, mitä tehdä. Onko joku täällä käynyt läpi saman tilanteen?
Kommentit (108)
Tampereen ympäryskunnat on lapsi ja perhemyönteisiä ja pääsee nopeaa töihin Tampereelle tai muulle Pirkanmaan alueelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan olitte yhdessä ennen lapsen syntymää?
Mikä aika olisi sovelias jotta ap ansaitsisi sympatiaa?
5v vähintään, ei 1v niin kuin ap:lla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut valita se kumppani jonka kanssa lisääntyä hieman paremmin? No, nyt joudut kantamaan vastuun omista valinnoistasi, ei siinä sen kummempaa. Miksi itket muilta apua, kun itse olet tilanteen aiheuttanut?
Voihan se isä silti olla maailman paras isä sille lapselle, vaikka parisuhde AP:n kanssa ei onnistunutkaan.
Vaikuttaako sinusta todella siltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan olitte yhdessä ennen lapsen syntymää?
Mikä aika olisi sovelias jotta ap ansaitsisi sympatiaa?
5v vähintään, ei 1v niin kuin ap:lla.
Otse olin ex-mieheni kanssa 15 vuotta ennen lasta. Muuttui ihmisenä tylyksi ja ilkeäksi sinä hetkenä, kun synnytykseni alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa onneksi saa kelasta aika hyvät tuet ja lapsen isä on elatusvelvollinen. Rahasta voi varmasti olla tiukkaa, mutta pärjäätte kyllä. Pieni vauva ei paljoa tarvitse.
Onko sulla muualla tukiverkostoja? Onko lapsen isä valmis olemaan lapsen elämässä jatkossa? Nämä aika oleellisia asumista mietittäessä. Ota alkuun edullinen asunto. Vaikka oliskin pieni. Vauva ei neliöitä tarvitse.
Ja varaa heti aika lastenvalvojalle. Siellä kuntoon viralliset sopimukset lapsen huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista. Ne on sinun ja vauvan turva jos tulee riitaisaa.
Tämä on aika JÄNNÄ että lastenvalvojat on NAISEN turva ja tuki erotilanteissa. Ihanasti valtion laskuun. Mies ei mitään tukea saa, ainoastaan tuollaisia naistuomiolautakuntia nakuttamaan ja pilkkumaan tilin sisältöä jotta voidaan määrittää
Oi sa atana, mikä mullqvist!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ken hiiltä polttaa siitä maksaa.
Olisiko kannattanut valita se kumppani jonka kanssa lisääntyä hieman paremmin? No, nyt joudut kantamaan vastuun omista valinnoistasi, ei siinä sen kummempaa. Miksi itket muilta apua, kun itse olet tilanteen aiheuttanut?
"Yhy yhy suomalaiset naiset on itsekkäitä eikä enää hanki lapsia ja maa ajautuu kaaokseen eikä miehet pääse isiksi vaikka se on miesten hartain toive."
Jos valkkaat tarkkaan ja harkitset miesmarkkinoilla, olet nirso etkä anna tavalliselle miehelle mahdollisuutta. Jos taas pariudut ja raskaudut ja mies raukkamaisesti katoaa niin sekin on naisen vika kun valitsi väärin.
Kannattaa siis olla mies niin tekee aina oikein, vaikka sitten hylkäisi perheen.
Tavallinen mies ei jätä vaimoaan eikä lastaan.
Kiitos hyvistä neuvoista ja tsempeistä kaikille niitä kirjoittaneille! Minä luen tänään kaikki hyvät kommentit ja mietin suunnitelmaa. Tämä oikeasti auttaa tosi paljon, kun oma ajattelu on paniikkitilassa.
Keskusteluun tulleet ilkeilijät sen sijaan käyvät sääliksi, varmaan hankala elää noin ruman luonteen kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä odotin ja sain esikoiseni yksin. Asuttiin Vantaalla pienessä kaksiossa ja ihan hyvin riitti rahat elämiseen. Haet kaikkia Kelan tukia mitä mahdollista saada. Asumistuki, kotihoidontuki, hoitoraha, lapsilisä, elatustuki ja toimeentulotuki. Meillä kävi pari kertaa viikossa sellanen lapsiperhetyöntekijä auttamassa niin sain käydä yksin välillä asioilla ja lenkillä. Muutin sittemmin takaisin kotipaikkakunnalle missä tukiverkostot mutta ei se eläminen siellä pk-seudullakaan nyt täysin mahdotonta ollut.
Pakko muuten sanoa että pienemmällä paikkakunnalla mukavampi asua lasten kanssa. Enää en Vantaalle muuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko seurustelitte ja kauanko olitte kihloissa ja avioliitossa ennen lapsen saantia?
Mitä väliä sillä on?
Sillä on hyvinkin väliä. Ihan varoitukseksi kaikille naisille ,jotka alkaa pykäämään lapsia siinä rakauden huumassa. Monet miehet tahtoo vaan kyntää vakoa ja nauttia,muttei nähdä mitään vaivaa perheen eteen. Eiku uuteen vakoon vaan menossa.
Eli meinaat, ettei kannata perustaa perhettä yhtään kenenkään kanssa? Kun mistäpä sen siis tietää, että kuka nyt tosissaan sitten on ja kuka ei, kun näin tosiaan voi käydä vaikka olisi oltu vuosia yhdessä ennen lapsensaantia.
Me olimme yhdessä 6 vuotta (ja toki avo- ja myöhemmin avioliitossa), ennen kuin lapsi syntyi. Ei ollut tae mistään siinä vaiheessa kun toinen totesi, ettei vauva-arki olekaan häntä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ilkeä, mutta kaikki varmaan ovat huomanneet kuinka naiset kehuvat kuinka hyvä "intuitio" heillä on ja kuinka he tunnistavat sen ja sen varoittavan piirteen ihmisissä ja sitten todellisuus on mitä on ja tehdään lapsi todella usein täysin vääräksi osoittautuvan ihmisen kanssa ja päädytään yksinhuoltajiksi. Tämä kuuluisa "intuitionne" taitaa olla pahasti rikki.
"naiset" ei ole joku kollektiivinen joukko. Osalla on hyvä intuitio, osalla ei. Joidenkin miehet on sitä mitä esittävät, joidenkin eivät. Joidenkin oikeat kasvot paljastuu vasta lapsen synnyttyä.
Ja on sellainenkin hassu juttu elämässä, että ihmiset muuttuu kun tulee vuosia lisää. Se jonka kanssa aikoinaan meni yhteen, ei olekaan ehkä enää sama ihminen. Sen sinäkin tajuat kun isoksi kasvat.
Kyllä sinä ap pärjäät kun alkushokista selviät. En lukenut nyt koko ketjua, mutta onko sulla tukiverkkoja, älä muuta niistä liian kauas. Tai myöskään isästä liian kauas, jotta tapaamiset lapsen kanssa onnistuu. On ne lapselle tärkeitä jossain vaiheessa kuitenkin.
Toivottavasti löytyy edulllinen asunto jossa molemmat mahdutte asumaan eikä tarvi heti muuttaa. Lapsiystävälliseltä alueelta, missä on muitakin lapsiperheitä eli lapselle kavereita. Töihin pääset aikanaan kyllä kulkemaan, mutta olisi iso plussa jos lapsen ei tarvi kulkea pitkiä matkoja päiväkotiin / kouluun. Suosittelisin myös (kunhan olet muuttanut) hakemaan uudelta paikkakunnalta lapselle tukiperhettä, kun hän on vähän isompi. Jos ei tukiverkkoja ole, niin se voi olla iso apu arjessa, sitten joskus. Yksivuotiaalle ei vielä myönnetä mutta vähän isommalle. :)
Tsemppiä, pärjäät kyllä, kuten niin moni muukin joutuu tuossa tilanteessa pärjäämään. Mutta kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa tästä keskustelusta että naiset ei paljoa töissä käy kun suurin osa huutaa yhteiskuntaa tai miestä maksamaan kaiken. Turha enää valehdella että naiset olisi mitään muuta kuin talousloisia kuppaamassa töisten rahoja itselleen
Elämäntilanne pienen vauvan kanssa nyt on vähän sellainen, ettei töihin vielä välttämättä edes pääse, kun ei päiväkodit taida ottaa vastaan alle 9kk vauvoja (ellei tämä ole muuttunut). Mutta silloinkin sitä rahaa jostain on saatava, vauvan kanssa on pakko jossain asua ja saada pakolliset laskut ja kulut maksettua.
Pienen päiväkotilapsen eroäitinä sain asumistukea ja ilmaisen päivähoidon lapselleni. Nyt koululaisen eroäitinä ainoa saamani tuki on lapsilisä. Näin se elämä muuttuu, kun lapsi kasvaa ja itsellä työmahdollisuudet myös laajenevat, kun ei tarvitse olla tiukasti jotain tiettyä työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tampereen ympäryskunnat on lapsi ja perhemyönteisiä ja pääsee nopeaa töihin Tampereelle tai muulle Pirkanmaan alueelle.
Myös Turun ympärystä on lapsimyönteistä. Kaarina, Naantali, Lieto, kuntia joilla menee hyvin eivätkä joudu säästämään juuri esim niistä lapsista.
Isojen kaupunkien liepeille on hyvä asettua, yleensä sieltä sukkuloidaan isompaan kaupunkiin töihin, pikkukaupungeissa asuu työssäkäyvää perheellistä sakkia, ei ole levotonta. Eikä niissä pikkukaupungeissa ole ns pahamaineisia lähiöitä, ne on isoissa kaupungeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa onneksi saa kelasta aika hyvät tuet ja lapsen isä on elatusvelvollinen. Rahasta voi varmasti olla tiukkaa, mutta pärjäätte kyllä. Pieni vauva ei paljoa tarvitse.
Onko sulla muualla tukiverkostoja? Onko lapsen isä valmis olemaan lapsen elämässä jatkossa? Nämä aika oleellisia asumista mietittäessä. Ota alkuun edullinen asunto. Vaikka oliskin pieni. Vauva ei neliöitä tarvitse.
Ja varaa heti aika lastenvalvojalle. Siellä kuntoon viralliset sopimukset lapsen huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista. Ne on sinun ja vauvan turva jos tulee riitaisaa.
Tämä on aika JÄNNÄ että lastenvalvojat on NAISEN turva ja tuki erotilanteissa. Ihanasti valtion laskuun. Mies ei mitään tukea saa, ainoastaan tuollaisia naistuomiolautakuntia nakuttamaan ja pilkkumaan tilin sisältöä jotta voidaan määrittää
Syö paskaa ja tukehdu siihen. Tuet saa se joka on lähivanhempi. Meillä lasten isä on se joka tuet saa, koska on lähivanhempi. Se aivojen käyttö olisi ihan suotavaa sinulle.
Jätä lapsi isälle. Suomi on jännä valtio että täällä fasistiset viranomaiset (sossu, tuomarit) auttaa työttömiä, mielisairaita narsistiakkoja vieraannuttamaan lapsi turvallisesta isästään ja vielä tienaamaan sillä. Russia welcome. We need to get rid of nazis.
Vierailija kirjoitti:
En laskenut mitään miehen varaan. Omat asiat oli ok, kun perheenperustaminen tuli ajankohtaiseksi. Sitten etsin sopivan miehen. Jos mies olisi aiheuttanut pettymyksen, ei maailmani olisi romahtanut. Tämä näkyi itsevarmuutena ulospäin ja tuntui hyvältä. Ei pelottanut siirtyä elämässä eteenpäin. Ikäkin oli tuolloin jo 3:lla alkava. Aika rohkeita nää parikymppiset, jotka laskevat koko homman miehen varaan. Voi tulla iso pettymys, koska miehiin ei vaan voi yksinkertaisesti täysin sokeasti luottaa.
Toisaalta ne parikymppiset luo itsensä nuoruuden energialla ja mahdollisuuksilla helposti uudelleen, jos tarve vaatii.
Minusta on ihan hyvä ja söpöä, kun on luottoa elämään ja parisuhteeseen, eikä olla niin kyynisiä kuin ns. aikuiset naiset. Toki se on ihan oikeasti järkevää varmistaa selusta ja jälkeläisenkin selusta, eikä laskea miehen varaan. :D Silti moni laskee, ja ihan onnistuneestikin eli ongelmia ei tule eikä tarvitse "isosti pettyä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa tästä keskustelusta että naiset ei paljoa töissä käy kun suurin osa huutaa yhteiskuntaa tai miestä maksamaan kaiken. Turha enää valehdella että naiset olisi mitään muuta kuin talousloisia kuppaamassa töisten rahoja itselleen
Elämäntilanne pienen vauvan kanssa nyt on vähän sellainen, ettei töihin vielä välttämättä edes pääse, kun ei päiväkodit taida ottaa vastaan alle 9kk vauvoja
Kyllä huomaa että keskustelussa kärkkäimmät neuvot tulee lapsettomilta. Tuokin joka ihmettelee kun alle yksivuotiaan lapsen äiti ei käy töissä - no ei käy, Suomessa päivähoitoon pääsee vasta noin 10kk iässä ja sitäkään ei kyllä suositella. Eihän se edes kävele tai puhu vielä.
On se kumma. Itse en kehtaisi suuna päänä kommentoida aihetta josta ei ole kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa onneksi saa kelasta aika hyvät tuet ja lapsen isä on elatusvelvollinen. Rahasta voi varmasti olla tiukkaa, mutta pärjäätte kyllä. Pieni vauva ei paljoa tarvitse.
Onko sulla muualla tukiverkostoja? Onko lapsen isä valmis olemaan lapsen elämässä jatkossa? Nämä aika oleellisia asumista mietittäessä. Ota alkuun edullinen asunto. Vaikka oliskin pieni. Vauva ei neliöitä tarvitse.
Ja varaa heti aika lastenvalvojalle. Siellä kuntoon viralliset sopimukset lapsen huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista. Ne on sinun ja vauvan turva jos tulee riitaisaa.
Tämä on aika JÄNNÄ että lastenvalvojat on NAISEN turva ja tuki erotilanteissa. Ihanasti valtion laskuun. Mies ei mitään tukea saa, ainoastaan tuollaisia naistuomiolautakuntia nakuttamaan ja pilk
Mikään ei estä isää ryhtymästä lähivanhemmaksi.
Kyllä sitten saa tuet, kun ottaa lapsesta 100% vastuun arjessa.
... ai kappas, onkin vähän hiljaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko seurustelitte ja kauanko olitte kihloissa ja avioliitossa ennen lapsen saantia?
Mitä sillä on asian kanssa tekemistä?
No vaikuttaa ainakin siihen, että onko tuo isä mitenkään mukana lapsen hoidossa. Mitä lyhyemmän aikaa on tunnettu, niin sitä todennäköisemmin ap jää totaali yksinhuoltajaksi. Toivon toki, että isään voi luottaa, erityisesti siten, että lapsen voi jättää hänenkin hoiviinsa, ja elatusmaksut yms. tulee hoidettua.
Jos valkkaat tarkkaan ja harkitset miesmarkkinoilla, olet nirso etkä anna tavalliselle miehelle mahdollisuutta. Jos taas pariudut ja raskaudut ja mies raukkamaisesti katoaa niin sekin on naisen vika kun valitsi väärin.
Kannattaa siis olla mies niin tekee aina oikein, vaikka sitten hylkäisi perheen.