Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen päiväkodissa. Asiallisen keskustelun ketju.
Mitä kokemuksia teillä on kiusaamisesta päiväkodissa? Miten tilanteita on ratkaistu, vai onko?
Mun lapsi on nyt ehkä kolmisen kuukautta kertonut päivittäin, että yksi tietty lapsi on lyönyt, töninyt, leikannut tai sotkenut toisten vaatteita, tökkinyt silmään, ottanut tavaroita kädestä, heitellyt esineillä jne.
Olen nähnyt näitä tilanteita muutaman nyt myös itse, ja myös nähnyt henkilökunnan puuttuvan niihin hyvin ja napakasti. Mutta tämä jatkuu vaan.
Joku aika sitten otin asian kevyesti puheeksi ryhmän opettajan kanssa lasta nimeämättä, ja hän tietenkin tiesi kenestä puhun. Nyt kuitenkin mulla alkaa olla mitta täysi itselläni. En halua enää miettiä näitä tilanteita päivittäin. En aio myöskään enää selitellä asioita parhain päin lapselle tyyliin "Nico harjoittelee nyt kaverotaitoja" tai "oletko varma, ettei se ollut vahinko?"
Jos kuulen tätä samaa vielä kerrankin loman jälkeen, vaadin asiasta jonkinlaisen palaverin. Mä ymmärrän kyllä, että on varmasti rettelöivän lapsen vanhemmillekin rankka tilanne, mutta alan pikku hiljaa tässä saada kiinni kiusattujen lasten vanhempien fiiliksistä. Mun päässä on enää yksi ajatus: varhaiskasvatuksen ja koulun pitäisi ehkä kuulua vain niille lapsille, jotka pystyvät siellä asiallisesti olemaan. Muut kotihoitoon ja -kouluun. Näen itseni jo antamassa kurinpalautuksen tälle nilliäiselle. Minun lapseni ei koskaan käyttäytyisi noin!
Ja kuitenkin tiedän, että ihan hyvien ja turvallistenkin perheiden lapset kiusaavat joskus. Mutta olisko se niin väärin oikeasti pitää tälle mukulalle aivan pikkuinen puhuttelu itsekin?
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole lapsia, mutta ystäväni tytär joutui myös tälläisen "rasavillin" uhriksi. No ystäväni odotti päiväkodin pihalla kunnes tämän häirikön isä tuli hakemaan poikaansa ja sanoi tälle, että jos poikasi lyö tytärtäni vielä kerran niin hän lyö tätä isää turpaan. Alkoi helly hansenin takki kuulemma tutista. Sen jälkeen ei ole tämä poika lyönyt ystäväni tytärtä.
Semmonen tarina sieltä.
Aika vaikea uskoa, että se lapsen isä pystyy täydellisesti korjaaman lapsensa käytöksen, vaikka ei ole itse päiväkodissa paikalla. Päiväkoti-ikäiset kun eivät muista sääntöjä, jos ei aikuinen ole vieressä, niin ne tekee mitä tekee. Se on kehityksellinen fakta.
Vasta seitsemän vuotias alkaa oppia tätä. Muistaa säännöt, vaikka ei vieressä olla niitä kertaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruotsiin päädytään jos kaikki lyö vaan takaisin. Ei se ole järkevä ratkaisu.
Väkivallalla uhkaaminen on aina väärin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui kiusaaminen näin:
Ystävällisesti kutsuin kiusaajakakaran meille kylään. Kun lapseni tuli itkien kertomaan että kiusaaja puri ja löi, riensin heti kiusaajan luo ja tein hänelle saman minkä teki lapselleni. Kiusaajaa sattui ja hän oli hämmästynyt. Siihen loppui kiusaaminen. Ei ne kiusaajat opi ellei saa samalla mitalla takaisin. Ei ne muuten tiedä miltä se tuntuu kun satutetaan.
Siis purit ja löit lasta?
Vierailija kirjoitti:
Älä anna lapsesi kasvaa kiusatun rooliin. Liian usein päiväkodeissa lässytetään tuota ilmiötä ylläpitävää "lapset vasta harjoittelevat"-selitystä. Jos väkivaltaa ja kiusaamista ei estetä, sinun lapsesi oppii että häntä kohtaan saa käyttää väkivaltaa ja kiusaamista.
Vaadi että väkivalta ja kiusaaminen estetään. Jos näin ei toimita, viranomaiset mukaan. Lastensuojeluilmoitus jokaisesta tapahtumasta, ja rikosilmoitus jokaisesta tunnusmerkistön täyttävästä tapahtumasta. Vaikka väkivaltaa käyttävä lapsi ei joudukaan rikosoikeudelliseen vastuuseen, on kyseessä rikos. Tämän myötä lastensuojelun on kohdistettava tukitoimia väkivaltaiseen lapseen. Tämä on paitsi oman lapsesi, myös väkivaltaisen lapsen etu.
Näillä toimenpiteillä sain katkaistua omaan lapseeni kohdistuneen pitkäkestoisen väkivallan ja kiusaamisen. Kyseessä oli 4-5-vuotiaat lapset.
Just näin! Jokaikisestä tapahtumasta lasu ja jos tunnusmerkistö täyttyy, myös rikosilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti vetoaa resursseihin ja siihen, että lapset ovat lapsia. Meillä tehosi se, että otin lapsesta kuvan aina aamulla päiväkodin eteisessä ja uudestaan hakiessani lasta, kuvasin kaikki haavat, puremajäljet, revityt vaatteet jne. ja tein ilmoituksen päiväkodin johtajalle joka päivä viikon ajan. Viidennessä meilissä ilmoitin, että teen päiväkodista ilmoituksen AVIin, koska lapsi ei ole siellä turvassa ja jouduimme sen viikon aikana kerran käyttämään häntä lääkärissä varhaiskasvatusväkivallan takia.
Lopulta tehosi rikosilmoitus päiväkodista: lapsi ei ollut siellä turvassa. Lapsiahan ei voi syyttää siitä, että kunta ei anna tarpeeksi aikuisia pitämään väkvaltaiset ja mieleltään vioittuneet lapset poissa muiden seurasta.
Yllätys: ryhmään saatiin kerralla kaksi aikuista lisää ja meno rauhoittui.
Siis eikö sulle ja päiväkodille riittänyt yhden kerran todistettu pahoinpitely kun annoit lapsesi kärsiä viikon ajan? Kyllä yksi todiste fyysisestä väkivallasta olisi riittänyt rikosilmoitukseen ja päiväkodin käytäntöjen muuttamiseen. Mitä lapsesi mahtoi ajatella, kun yhä uudestaan laitoit hänet sinne kärsimään väkivallasta?! Kuinka vanha lapsiparkasi oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni muistaakseni läppäisi toista lasta päiväkodissa ehkä kolmevuotiaana. Otin lapsen yksin tein puhutteluun ja kysyin:"Miltä sinusta tuntuisi, jos joku löisi sinua?" Lapsi vastasi häveten, ettei se olisi kivaa ja että sattuisi. Sanoin, että niin toistakin sattuu kun lyödään eikä hänellä ole mitään oikeutta olla ilkeä toiselle. Vaadin myös pyytämään anteeksi tältä lapselta. Oppi kerrasta. Sen sijaan näitä avuttomia vanhempia on kun lasta kohdellaan silkkihansikkain eikä opeteta, että muita on kohdeltava hyvin. En todellakaan tiedä, olisiko lapseni nyt itsenäinen korkeakouluopiskelija joka käy ahkerasti töissä ja noudattaa käytöstapoja ja lakeja, jos en olisi ollut tiukkana niiden suhteen. Lasta pitää uskaltaa ojentaa ja rankaista ankarastikin jos on tarve. Lapseni on usein kiitellyt häntä siitä että kasvatin hänet hyvin.
Täydellinen yhden lapsen äiti...
Minulla on kolme lasta joista kaksi vanhinta käyttäytyvät pääsääntöisesti aina hyvin, kuuntelivat ohjeita ja ottivat opikseen kun neuvottiin. Sitten on tämä kolmas joka ei ole kiinnostunut säännöistä, ei väliä siitä jos aikuinen toruu eikä ole yhtään miellyttämisehaluinen. Ilman tätä kolmatta minäkin ehkä olisin luullut että lasteni erinomaisuus on minun ansiotani.
Väkivaltainen tämä nuorinkaan ei onneksi koskaan ole mutta tiedän että puuhailee omiaan ja häiritsee muita sitten kun omat hommat on yleensä nopeasti tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti vetoaa resursseihin ja siihen, että lapset ovat lapsia. Meillä tehosi se, että otin lapsesta kuvan aina aamulla päiväkodin eteisessä ja uudestaan hakiessani lasta, kuvasin kaikki haavat, puremajäljet, revityt vaatteet jne. ja tein ilmoituksen päiväkodin johtajalle joka päivä viikon ajan. Viidennessä meilissä ilmoitin, että teen päiväkodista ilmoituksen AVIin, koska lapsi ei ole siellä turvassa ja jouduimme sen viikon aikana kerran käyttämään häntä lääkärissä varhaiskasvatusväkivallan takia.
Lopulta tehosi rikosilmoitus päiväkodista: lapsi ei ollut siellä turvassa. Lapsiahan ei voi syyttää siitä, että kunta ei anna tarpeeksi aikuisia pitämään väkvaltaiset ja mieleltään vioittuneet lapset poissa muiden seurasta.
Yllätys: ryhmään saatiin kerralla kaksi aikuista lisää ja meno rauhoittui.
Siis eikö sulle ja päiväkodille riittänyt yhden kerran todistettu pahoinpitely kun annoit lapsesi kärsiä viikon ajan? Kyllä yksi todiste fyysisestä väkivallasta olisi riittänyt rikosilmoitukseen ja päiväkodin käytäntöjen muuttamiseen. Mitä lapsesi mahtoi ajatella, kun yhä uudestaan laitoit hänet sinne kärsimään väkivallasta?! Kuinka vanha lapsiparkasi oli?
Ei tietenkään kerta riitä. Se ohitetaan sanomalla että se tahtui ensimmäisen kerran eikä sitä tapahdu/ole tapahtunut uudestaan. Meinaatko että työpaikallakin menet heti kertomaan pomolle ja pomo antaa kenkää työkaverille kun hän kerran sanoi sinulle pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajat nyt on yleensä sellaisia isänsä vinoon siittämiä. Ei niistä mitään tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni muistaakseni läppäisi toista lasta päiväkodissa ehkä kolmevuotiaana. Otin lapsen yksin tein puhutteluun ja kysyin:"Miltä sinusta tuntuisi, jos joku löisi sinua?" Lapsi vastasi häveten, ettei se olisi kivaa ja että sattuisi. Sanoin, että niin toistakin sattuu kun lyödään eikä hänellä ole mitään oikeutta olla ilkeä toiselle. Vaadin myös pyytämään anteeksi tältä lapselta. Oppi kerrasta. Sen sijaan näitä avuttomia vanhempia on kun lasta kohdellaan silkkihansikkain eikä opeteta, että muita on kohdeltava hyvin. En todellakaan tiedä, olisiko lapseni nyt itsenäinen korkeakouluopiskelija joka käy ahkerasti töissä ja noudattaa käytöstapoja ja lakeja, jos en olisi ollut tiukkana niiden suhteen. Lasta pitää uskaltaa ojentaa ja rankaista ankarastikin jos on tarve. Lapseni on usein kiitellyt häntä siitä että kasvatin hänet hyvin.
Täydellinen yhden lapsen äi
Eäh, ei täydellistä äitiä olekaan 😊 Pointti oli se että nykyään lässytetään ihan liikaa. Siihen päälle päästään vialla olevat vanhemmat jotka vinkuu miten HEIDÄN kultalapsiaan komennellaan ja siitä tulee paha mieli. En voi käsittää miten moni äiti ja isä ovat ihan ulkoradalla siitä, miten pitää käyttäytyä. Samahan näkyy työpaikallakin kun tiuskitaan ja irvistellään. Jos aikuiset eivät osaa olla ihmisiksi niin miten lapsiakaan osataan opettaa sellaiseen? Ihan perusasian pitäisi olla se, että muita kohdellaan kunnioittavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat nyt on yleensä sellaisia isänsä vinoon siittämiä. Ei niistä mitään tule.
Tästä virheajattelusta olisi hyvä luopua.
Kun nimenomaan tulee. Kun lasten ja nuorten maailmaa seuraa, kyllä kiusaajat ja sairaan vallan käyttäjät pärjäävät elämässä hyvin. Aivan kuten vanhempansa.
Ei kyse ole mistään syrjäytyneiden lapsista, vaan pitkälti menestyneitten jälkikasvusta. Vanhempien asema ja varallisuus takaa, ettei ihan pienestä joudu vaikeuksiin ja opiskelut ja hienot työpaikat on turvattu.
Päiväkodissa erotetaan jyvät akanoista. Kannattaa opettaa lapsille pitämään puoliaan, sellaista nämä kiusaajat edes vähän kunnioittavat. Kiltit ja hiljaiset joutuu kynnysmatoiksi ja sama peli jatkuu koulussa ja työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole lapsia, mutta ystäväni tytär joutui myös tälläisen "rasavillin" uhriksi. No ystäväni odotti päiväkodin pihalla kunnes tämän häirikön isä tuli hakemaan poikaansa ja sanoi tälle, että jos poikasi lyö tytärtäni vielä kerran niin hän lyö tätä isää turpaan. Alkoi helly hansenin takki kuulemma tutista. Sen jälkeen ei ole tämä poika lyönyt ystäväni tytärtä.
Semmonen tarina sieltä.
Aika vaikea uskoa, että se lapsen isä pystyy täydellisesti korjaaman lapsensa käytöksen, vaikka ei ole itse päiväkodissa paikalla. Päiväkoti-ikäiset kun eivät muista sääntöjä, jos ei aikuinen ole vieressä, niin ne tekee mitä tekee. Se on kehityksellinen fakta.
Vasta seitsemän vuotias alkaa oppia tätä. Muistaa säännöt, vaikka ei vieressä olla niitä kertaamassa.
Miksi lapsi tarvisi muistettavia sääntöjä, ettei muita saa pahoinpidellä? Meillä ainakin lapset omaksui kotoa sen moraalin, miten muita ihmisiä ja eläimiä kohdellaan, ja miten vaikka kylässä käyttäydytään. Lapsihan omaksuu tämän huomaamattaan vanhemmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat nyt on yleensä sellaisia isänsä vinoon siittämiä. Ei niistä mitään tule.
Tästä virheajattelusta olisi hyvä luopua.
Kun nimenomaan tulee. Kun lasten ja nuorten maailmaa seuraa, kyllä kiusaajat ja sairaan vallan käyttäjät pärjäävät elämässä hyvin. Aivan kuten vanhempansa.
Ei kyse ole mistään syrjäytyneiden lapsista, vaan pitkälti menestyneitten jälkikasvusta. Vanhempien asema ja varallisuus takaa, ettei ihan pienestä joudu vaikeuksiin ja opiskelut ja hienot työpaikat on turvattu.
Päiväkodissa erotetaan jyvät akanoista. Kannattaa opettaa lapsille pitämään puoliaan, sellaista nämä kiusaajat edes vähän kunnioittavat. Kiltit ja hiljaiset joutuu kynnysmatoiksi ja sama peli jatkuu koulussa ja työpaikalla.
No jos oman entisen koulun kiusaajia mietin, niin eipä ne millään mittakaavalla menestyneitä ole. Luokalleen jääneitä, peruskoulun lisäksi ei muuta koulutusta, korkeintaan ammattikoulu, pienituloisia, elämänhallintaongelmaisia, sosiaalitoimen ja lastensuojelun asiakkaita. Ongelmia vanhempien, päihteiden ja mielenterveyden kanssa sekä sosiaalisissa taidoissa.
Tietty kiusaaja voi olla hyvistäkin oloista ja mamma ja pappa tasoittaa tietä koko elämän. Mutta kaikilla ei näin ole.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on niin pieni lapsi että ei voida puhua kiusaamisesta todellakaan. Päiväkodissa lapset ei tietoisesti kiusaa. He todellakin harjoittelevat vasta tunteiden hallintaa.
Pöhkö, jostain ne pienet kiusaajatkin ovat oppineet kiusaamaan toisia lapsia -eikö? Kysymys kuuluukin, miksi osa pienistä lapsista osaa leikkiä ihan nätisti toisten lasten kanssa mutta toiset ei? Johtuuko se mahdollisesti kodin ilmapiiristä ja tavoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on tätä integraatiota, eli säästöä. Kaikki normaalit ja epänormaalit lapset lyödään samaan ryhmään. Ei kukaan pysty koko aikaa olemaan jokaisen lapsen perässä. Siellä on vammaiset, autistiset ja kaikenlaiset käytöshäiriöiset.
Varsinkin kun ryhmässä useita tällaisia lapsia, niin ei siinä 2-3 aikuista riitä mitenkään. Nuo kehitykseltään poikkeavat lapset, jotka eivät vielä 4- tai 5-vuotiaana osaa käyttäytyä toisten lasten ja aikuisten seurassa, pitäisi laittaa omaan yksikköön kiusaamaan toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole lapsia, mutta ystäväni tytär joutui myös tälläisen "rasavillin" uhriksi. No ystäväni odotti päiväkodin pihalla kunnes tämän häirikön isä tuli hakemaan poikaansa ja sanoi tälle, että jos poikasi lyö tytärtäni vielä kerran niin hän lyö tätä isää turpaan. Alkoi helly hansenin takki kuulemma tutista. Sen jälkeen ei ole tämä poika lyönyt ystäväni tytärtä.
Semmonen tarina sieltä.
Aika vaikea uskoa, että se lapsen isä pystyy täydellisesti korjaaman lapsensa käytöksen, vaikka ei ole itse päiväkodissa paikalla. Päiväkoti-ikäiset kun eivät muista sääntöjä, jos ei aikuinen ole vieressä, niin ne tekee mitä tekee. Se on kehityksellinen fakta.
Vasta seitsemän vuotias alkaa oppia tätä. Muistaa säännöt, vaikka ei vieressä olla niitä kertaamassa.
Ei pidä paikkaansa ollenkaan, ei muka muista sääntöjä! Ei tietenkään, jos se on vain sanoja mutta jos jo kotona on tietty riidaton perhemalli opittu, joka on ihan jotain muuta kuin luetella sääntöjä, niin ei ole lapsen vaikeaa olla kiusaamatta tai hakkaamatta toisia lapsia! Kodin malli on siis A ja O!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni muistaakseni läppäisi toista lasta päiväkodissa ehkä kolmevuotiaana. Otin lapsen yksin tein puhutteluun ja kysyin:"Miltä sinusta tuntuisi, jos joku löisi sinua?" Lapsi vastasi häveten, ettei se olisi kivaa ja että sattuisi. Sanoin, että niin toistakin sattuu kun lyödään eikä hänellä ole mitään oikeutta olla ilkeä toiselle. Vaadin myös pyytämään anteeksi tältä lapselta. Oppi kerrasta. Sen sijaan näitä avuttomia vanhempia on kun lasta kohdellaan silkkihansikkain eikä opeteta, että muita on kohdeltava hyvin. En todellakaan tiedä, olisiko lapseni nyt itsenäinen korkeakouluopiskelija joka käy ahkerasti töissä ja noudattaa käytöstapoja ja lakeja, jos en olisi ollut tiukkana niiden suhteen. Lasta pitää uskaltaa ojentaa ja rankaista ankarastikin jos on tarve. Lapseni on usein kiitellyt häntä siitä että kasvatin hänet hyvin.
Lopussa se kiitos aina tulee:))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tätä integraatiota, eli säästöä. Kaikki normaalit ja epänormaalit lapset lyödään samaan ryhmään. Ei kukaan pysty koko aikaa olemaan jokaisen lapsen perässä. Siellä on vammaiset, autistiset ja kaikenlaiset käytöshäiriöiset.
Varsinkin kun ryhmässä useita tällaisia lapsia, niin ei siinä 2-3 aikuista riitä mitenkään. Nuo kehitykseltään poikkeavat lapset, jotka eivät vielä 4- tai 5-vuotiaana osaa käyttäytyä toisten lasten ja aikuisten seurassa, pitäisi laittaa omaan yksikköön kiusaamaan toisiaan.
Meillä on vammaisella (ja hyvin käyttäytyvällä...) lapsella henkilökohtainen avustaja ryhmässä. Vuosien varrella nämä huonosti käyttäytyvät ovat omineet ryhmän resursseja niin, että avustaja joutuu tekemään kaikkea muuta paitsi avustamaan. Tämä on aiheuttanut useita vaaratilanteita meidän lapsellemme, jonka resurssi tuo avustaja faktisesti on ja jota ilman lapsemme ei pärjää. Eli henkilökohtaista avustajaa käytetään ryhmäavustajana, koska ryhmään on sullottu muitakin erityislapsia, kenties sitten diagnosoimattomia.
Vierailija kirjoitti:
Se on tätä integraatiota, eli säästöä. Kaikki normaalit ja epänormaalit lapset lyödään samaan ryhmään. Ei kukaan pysty koko aikaa olemaan jokaisen lapsen perässä. Siellä on vammaiset, autistiset ja kaikenlaiset käytöshäiriöiset.
Täytyyhän aikuistenkin olla työelämässä kaikkien näiden diagnosoitujen kanssa tekemisissä. En siis puolusta tätä, vaan olisiko näillä lapsilla helpompaa olla työelämässä mukana jos saisivat apua ajoissa?Ja vanhemmat voisivat lopettaa sokerin syöttämisen näille lapsilleen ja hankkia tietoa ravitsevasta ruoasta!
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys, ja väestön ÄO laskeekin koko ajan.
Rajat on turvattava jokaiselle ja niiden kunniottamista opeteltava. Äänensävyllä on valtava merkitys. Kasvattajan selkeästi, kovaan ääneen lausuttu "Ei" silmiin katsoen, pitäisi olla peruslause ammattikasvattamoissa. Viesti on: "Minä määrään". Kasvattamoissa työskentelevillä pitäisi myös olla sen verran ammattikunnioitusta että kestävät yhtenä linjana rajattomien vanhempien (entisten rajattomien lasten) tyytymättömyyden pelkäämättä.