Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen päiväkodissa. Asiallisen keskustelun ketju.
Mitä kokemuksia teillä on kiusaamisesta päiväkodissa? Miten tilanteita on ratkaistu, vai onko?
Mun lapsi on nyt ehkä kolmisen kuukautta kertonut päivittäin, että yksi tietty lapsi on lyönyt, töninyt, leikannut tai sotkenut toisten vaatteita, tökkinyt silmään, ottanut tavaroita kädestä, heitellyt esineillä jne.
Olen nähnyt näitä tilanteita muutaman nyt myös itse, ja myös nähnyt henkilökunnan puuttuvan niihin hyvin ja napakasti. Mutta tämä jatkuu vaan.
Joku aika sitten otin asian kevyesti puheeksi ryhmän opettajan kanssa lasta nimeämättä, ja hän tietenkin tiesi kenestä puhun. Nyt kuitenkin mulla alkaa olla mitta täysi itselläni. En halua enää miettiä näitä tilanteita päivittäin. En aio myöskään enää selitellä asioita parhain päin lapselle tyyliin "Nico harjoittelee nyt kaverotaitoja" tai "oletko varma, ettei se ollut vahinko?"
Jos kuulen tätä samaa vielä kerrankin loman jälkeen, vaadin asiasta jonkinlaisen palaverin. Mä ymmärrän kyllä, että on varmasti rettelöivän lapsen vanhemmillekin rankka tilanne, mutta alan pikku hiljaa tässä saada kiinni kiusattujen lasten vanhempien fiiliksistä. Mun päässä on enää yksi ajatus: varhaiskasvatuksen ja koulun pitäisi ehkä kuulua vain niille lapsille, jotka pystyvät siellä asiallisesti olemaan. Muut kotihoitoon ja -kouluun. Näen itseni jo antamassa kurinpalautuksen tälle nilliäiselle. Minun lapseni ei koskaan käyttäytyisi noin!
Ja kuitenkin tiedän, että ihan hyvien ja turvallistenkin perheiden lapset kiusaavat joskus. Mutta olisko se niin väärin oikeasti pitää tälle mukulalle aivan pikkuinen puhuttelu itsekin?
Kommentit (334)
Omaan päiväkotiryhmääni tuli useampi 3-4 -vuotias, joille kaverin lyöminen oli huoleton toimintamalli ristiriitatilanteissa. Ihmetytti suuresti, mitä kotona ja edellisissä päiväkotiryhmissään oli asian hyväksi tehty tai jätetty tekemättä.
Muutama riittävän voimakas puuttuminen ja palaute lapselle oikea-aikaisesti riitti kääntämään toiminnan suuntaa. En tiedä, olivatko edelliset kasvattajat alkaneet "tunnekasvattaa" siinä vaiheessa, kun nyrkit heiluivat. Joka tapauksessa, jotain tehotonta se oli ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päivän poissa ryhmästä, on ihan erilainen fiilis ryhmässä. Ikävä sanoa, mutta näin se on. Ja sen väkivaltaisen häirikkölapsen kohdalla on todella teh
"Lyömistä ja puremista on mahdoton estää...eikä heitä saa pidellä kiinni".
Toivottavasti et toimi ammattikasvattajana. Omasi ja lasten turvallisuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päivän poissa ryhmästä, on ihan erilainen fiilis ryhmässä. Ikävä sanoa, mutta näin se on. Ja sen vä
"Lyömistä ja puremista on mahdoton estää...eikä heitä saa pidellä kiinni".
Toivottavasti et toimi ammattikasvattajana. Omasi ja lasten turvallisuuden vuoksi.
Luepa Opetushallituksen määräys varhaiskasvatuksen kiinnipitokäytännöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päivän poissa ryhmästä, on ihan erilainen fiilis ryhm
Mikä Opetushallituksen määräys? Joku sellainen, jonka sinä tulkitset niin, ettei lyömistä ja puremista voi estää ja lasta ei saa pitää kiinni?
Enpä usko, että sellaista onkaan. Jos olisi, lapsen etu menisi sellaisen määräyksen edelle.
Lyömisiä ja puremisia estän jatkossakin. Kiinnipitämisiä ei ole tarvinnut vuosiin tehdä. Sellaisenkin mahdollisuuden kuitenkin itselläni pidätän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päiv
Mikä Opetushallituksen määräys? Joku sellainen, jonka sinä tulkitset niin, ettei lyömistä ja puremista voi estää ja lasta ei saa pitää kiinni?
Enpä usko, että sellaista onkaan. Jos olisi, lapsen etu menisi sellaisen määräyksen edelle.
Lyömisiä ja puremisia estän jatkossakin. Kiinnipitämisiä ei ole tarvinnut vuosiin tehdä. Sellaisenkin mahdollisuuden kuitenkin itselläni pidätän.
Jos olet alalla niin aika epätodennäköistä että et olisi tutustunut em. määräykseen. Määräyksen lainsäädäntöpohja on perustuslaissa ja varhaiskasvatuslaissa jotka eivät anna oikeutta fyysisesti rajoittaa lasta. Mikään "lapsen etu" ei mene lainsäädännön edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päiv
Miten voi olla vuosiin pitämättä kiinni lapsesta? Ilmeisesti ette edes käy retkillä koskaan?
Retkillä joka viikko. Ihan sanallinen ohjaus ja auktoriteetti. Onko ne ihan vieraita käsitteitä?
Toki lapsia kannan sylissä tarpeen mukaan, mutta ei ne ole mitään raivon hetkiä, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
Kenties olen tuohonkin ohjeeseen törmännyt, mutta en tulkinnut sitä noin mustavalkoisesti. Esim. Perustuslaista nouseva itsemääräämisoikeus on Suomessa vahva, ja hyvä niin. Kuitenkin on tilanteita, esim. lasten, vanhusten tai vammaisten kohdalla, jolloin itsemääräämisoikeus ei voi täysin toteutua. Jatkuva eettinen pohdinta on osa ammattitaitoa. Epäammatillista olisi A) antaa itsemääräämisoikeuden toteutua silloinkin, kun se vahingoittaa asiakasta ja muita, sekä B) viedä itsemääräämisoikeus ilman perusteltua syytä.
Vierailija kirjoitti:
Omaan päiväkotiryhmääni tuli useampi 3-4 -vuotias, joille kaverin lyöminen oli huoleton toimintamalli ristiriitatilanteissa. Ihmetytti suuresti, mitä kotona ja edellisissä päiväkotiryhmissään oli asian hyväksi tehty tai jätetty tekemättä.
Muutama riittävän voimakas puuttuminen ja palaute lapselle oikea-aikaisesti riitti kääntämään toiminnan suuntaa. En tiedä, olivatko edelliset kasvattajat alkaneet "tunnekasvattaa" siinä vaiheessa, kun nyrkit heiluivat. Joka tapauksessa, jotain tehotonta se oli ollut.
Wau, no kylläpä sinä olet erinomainen!
Vai oisko niin, että uudessa ryhmässä aloitus oli noille lapsille vaikeaa ja he käyttäytyivät itselleen vieraalla tavalla? Kotona ei ole ollut konflikteja muiden lasten kanssa, joten vanhemmat eivät ole myöskään voineet niihin puuttua?
Mut joo, voithan sinä kuvitella että olet kuuminta shittiä sitten Cheekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen päiväkotikaveri oli tottunut kotihoidossa vanhemman sisaruksensa kanssa puremaan, riehumaan nyrkein, pomppimaan päälle ja mujuamaan. Kun sitten siirtyi päiväkotiin pienten ryhmään, isosisaruksen ollessa isompien ryhmässä, sama meno jatkui muiden lapsien kanssa, jotka vähän säikähtivät, koska harvemmin sattui lelujen omimista, lyömistä tai potkimista. Ihan kuin apina olisi laskettu häkistä irti. Omakin lapsi on aina mustelmilla, kun tää yks juoksee päin ja muksauttelee riehuessaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole niin ylevä, ole sinä se aikuinen fiksu ihminen. Enempää en jaksa edes sanoa.
Ja lapset huostaan näiltä aggressiivisilta äideiltä ja iseiltä eikä niiltä jotka osaavat kasvattaa lapsia rakkaudellisesti, olivat ne sitten omia tai muiden.
Olen puhunut.
en
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Retkillä joka viikko. Ihan sanallinen ohjaus ja auktoriteetti. Onko ne ihan vieraita käsitteitä?
Toki lapsia kannan sylissä tarpeen mukaan, mutta ei ne ole mitään raivon hetkiä, päinvastoin.
Auktoriteetti vaatii itsetuntemusta ja elämänkokemusta. Sitä ei voi kirjoista tai muista oppimateriaaleista saada. Lisäksi vaatii maalaisjärkeä, että ymmärtää sitä käyttää.
Auktoriteetti pitäisi olla päivähoidossa kaikilla kunnossa. Sehän sieltä juuri puuttuu ja maalaisjärki. Niillä lapsia kasvatetaan eikä lakipykälillä.
Lyömistä ja puremista on mahdoton estää. Lapsia ei saa rangaista eikä heitä saa pidellä kiinni. Lapsilla on kattavampi koskemattomuus kuin ulkomaiden suurlähettiläillä. Huonosti käyttäytyvän suurlähettilään voi käskeä poistumaan maasta, mutta lasta ei voi karkottaa päiväkodista käyttäytyi hän sitten miten tahansa.