Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen päiväkodissa. Asiallisen keskustelun ketju.
Mitä kokemuksia teillä on kiusaamisesta päiväkodissa? Miten tilanteita on ratkaistu, vai onko?
Mun lapsi on nyt ehkä kolmisen kuukautta kertonut päivittäin, että yksi tietty lapsi on lyönyt, töninyt, leikannut tai sotkenut toisten vaatteita, tökkinyt silmään, ottanut tavaroita kädestä, heitellyt esineillä jne.
Olen nähnyt näitä tilanteita muutaman nyt myös itse, ja myös nähnyt henkilökunnan puuttuvan niihin hyvin ja napakasti. Mutta tämä jatkuu vaan.
Joku aika sitten otin asian kevyesti puheeksi ryhmän opettajan kanssa lasta nimeämättä, ja hän tietenkin tiesi kenestä puhun. Nyt kuitenkin mulla alkaa olla mitta täysi itselläni. En halua enää miettiä näitä tilanteita päivittäin. En aio myöskään enää selitellä asioita parhain päin lapselle tyyliin "Nico harjoittelee nyt kaverotaitoja" tai "oletko varma, ettei se ollut vahinko?"
Jos kuulen tätä samaa vielä kerrankin loman jälkeen, vaadin asiasta jonkinlaisen palaverin. Mä ymmärrän kyllä, että on varmasti rettelöivän lapsen vanhemmillekin rankka tilanne, mutta alan pikku hiljaa tässä saada kiinni kiusattujen lasten vanhempien fiiliksistä. Mun päässä on enää yksi ajatus: varhaiskasvatuksen ja koulun pitäisi ehkä kuulua vain niille lapsille, jotka pystyvät siellä asiallisesti olemaan. Muut kotihoitoon ja -kouluun. Näen itseni jo antamassa kurinpalautuksen tälle nilliäiselle. Minun lapseni ei koskaan käyttäytyisi noin!
Ja kuitenkin tiedän, että ihan hyvien ja turvallistenkin perheiden lapset kiusaavat joskus. Mutta olisko se niin väärin oikeasti pitää tälle mukulalle aivan pikkuinen puhuttelu itsekin?
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvittää mitä tuon väkivaltaisen lapsen kotona tapahtuu, kun lapsi käyttäytyy noin huonosti. Ehdottomasti jatkat päiväkodin "vaivaamista" asiasta, koska kyllä lasten täytyy olla turvassa päiväkodissa.
No siinähän hirvittelet ja taivastelet kotioloja, luultavasti turhaan. Luuletko ihan oikeasti vielä nykypäivänä, kun monenlaisista nepsy-ongelmista ja diagnooseista puhutaan, että jokainen lapsi on vain kodin peili? Luuletko todella?
Joka ikisessä päiväkodissa on vähintään muutama oikeastikin diagnosoitava lapsi. Joka ikäluokasta muutama prosentti on.
Huono kohtelu voi näkyä lapsesta monin tavoin. Mutta muiden lasten tökkiminen ja töniminen ja toista lasta päin juokseminen, todennäköisesti se ei ole huonoa kohtelua kotona, vaan aistihakuisuutta.
Mitä jos tämä tolkuton diagnoosien haku on turhaa ja lapsen kannalta vahingollista?
Törmäily ja säntäily ei välttämättä ole mitään "aistihakuisuutta", vaan joko aikuisten huomion hakua tai reaktio liian levottoman ympäristöön.
Apu tulisi rauhallisemmasta, pienemmästä päiväkodista ja riittävästä henkilökunnasta. Kummatkin myös kaikkien lasten etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun päiväkodit on isoja ja meteli kova, eikä liian vähillä hoitajilla ole aikaa lapsille, lapset alkaa oireilla.
Oikea ratkaisu olisi korjata nämä epäkohdat, ei etsiä vikaa lapsista. Hehän ovat terveitä, kun kerran ymmärtävät reagoida huonoihin oloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvittää mitä tuon väkivaltaisen lapsen kotona tapahtuu, kun lapsi käyttäytyy noin huonosti. Ehdottomasti jatkat päiväkodin "vaivaamista" asiasta, koska kyllä lasten täytyy olla turvassa päiväkodissa.
No siinähän hirvittelet ja taivastelet kotioloja, luultavasti turhaan. Luuletko ihan oikeasti vielä nykypäivänä, kun monenlaisista nepsy-ongelmista ja diagnooseista puhutaan, että jokainen lapsi on vain kodin peili? Luuletko todella?
Joka ikisessä päiväkodissa on vähintään muutama oikeastikin diagnosoitava lapsi. Joka ikäluokasta muutama prosentti on.
Huono kohtelu voi näkyä lapsesta monin tavoin. Mutta muiden lasten tökkiminen ja töniminen ja toista lasta päin juokseminen, todennäköisesti se ei ole huonoa kohtelua kotona, vaan aistihakuisuutta.
Hyvässä kodissa se aistihakuisuus on osattu ohjata jo pienenä oikein, on annettu apuvälineitä käyttöön ja näitä voi hyödyntää päiväkodissa. Terveisin ADHD ja autismi lasten äiti, jonka lapset eivät ole jatkuvasti väkivaltaisia.
Syvä huokaus, Miten tietämättömyys ja oma erinomaisuus "muiden yläpuolelle" paistaa ja kauas. Tervetuloa käymään lastenpsykalla, johon ne hyvien kotien lapset ja vanhemmat tulee, ja lapselle aloitetaan lääkitys kun mitkään kasvatuskeinot ei pure, ei kotona ei koulussa. Ja vasta lääkityksen avulla lapsi pääsee normaaliarkeen kiinni.
Myös minä olen autistisen ja adhd-lasten äiti. Autismi on kirjo, sinulla on helppo autisti - niin on minullakin, vanhoin termein asperger. Ei tulisi mieleenikään olla niin itserakas, että hänen hyvän ja tasaisen luonteen ansiot laskisin omaan piikkiini.
Mutta adhd-lapsi meillä onkin sitten toista maata. Ja heitäkin on montaa tasoa. Jotkut pärjää pelkillä tukitoimilla. Jonkun adhd on vain haaveilua, vanhoin termein add, ei vilkkautta, jne. Mutta sitten joku ei pääse yhteiskuntaan kiinni vaikka mitä tehtäisiin ja tarvitsee pienluokan, tarvitsee henkilökohtaisen avustajan.
Tuskin sinä nyt kovin erinomainen kasvattaja olet jonkun oikeasti haastavan adhd-lapsen kanssa, jos kuvittelet että apuvälineillä kaikki hoituu <3
Pätevä erityisopettaja kyllä näkee, mistä on kyse. Olen niin monta kertaa nähnyt niin monien eri erkkojen tekevän työtään.
Diagnoosia ei päiväkoti-ikäiselle joka tapauksessa edes ehdi tulla, mutta erkkaope saa ohjattua oikeeseen suuntaan, eli yleensä se on perheneuvola. Sitten jos taas ryhmässä on jotain pielessä, erkka suosittelee muutoksia siihen ryhmään.
Ne ovat oikeasti päteviä. Jopa maallikko oppii kokemuksen ja aiheesta opiskelun kautta näkemään, mistä voisi olla kyse. Mitään diagnooseja ei vanhemmille väläytellä päiväkodin suunnasta, ne tekee vasta lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päivän poissa ryhmästä, on ihan erilainen fiilis ryhmässä. Ikävä sanoa, mutta näin se on. Ja sen väkivaltaisen häirikkölapsen kohdalla on todella tehty kaikki, mitä voidaan työn puolesta tehdä.
Mustelmilta ja puremilta emme välty mekään. Palkassa tämä ei näy, emmekä saa mitään korvausta rikki menneistä vaatteista tai lääkekuluista
Muuten hyvää yritystä, mutta "mustelmilta ja puremilta emme välty mekään". Ette siis osaa itsekään itseänne suojella. Kuinka voisitte lapsiakaan väkivallalta suojata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsella oli tosi rauhaton päiväkoti- ja eskariryhmä. Joka päivä jotain ja usein fyysistä.
Koulu alkoi ja kävi ilmi, että neljä (4!) lasta tuosta ryhmästä päätyi erityisluokille. Alkoi selvitä miksi päiväkodissa oli niin raskasta menoa.
Harmi vaan, että pienet lapset joutuvat kärsimään kun ei ole mitään erityisryhmiä päiväkodeissa.
Lasten kaverisuhteiden ylläpitäminen ei aina helppoa.. nähty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettakaa lapsenne käyttämään luuvitosta. Muistan itse koulussa, että se oli ainoa mikä auttoi kiusaajia vastaan, opettajat ei sanoneet eikä tehneet mitään. Sain lopulta olla rauhassa.
Tokikin voit puhutella lasta aivan itse. Kukaan ei sitä estä. Tehokkaampaa voisi vielä olla lapsen vanhempien puhuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa lapsenne käyttämään luuvitosta. Muistan itse koulussa, että se oli ainoa mikä auttoi kiusaajia vastaan, opettajat ei sanoneet eikä tehneet mitään. Sain lopulta olla rauhassa.
Ajat on muuttuneet. Nyt koulussa lyömisestä koulu tekee rikosilmoituksen, alle 15-vuotiaasta myös. Sitäkö haluat lapsellesi? Poliisin kanssa tekemisiin, ja lastensuojelun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päivän poissa ryhmästä, on ihan erilainen fiilis ryhmässä. Ikävä sanoa, mutta näin se on. Ja sen väkivaltaisen häirikkölapsen kohdalla on todella tehty kaikki, mitä voidaan työn puolesta tehdä.
Mustelmilta ja puremilta emme välty mekään. Palkassa tämä ei näy, emmekä saa mitään korva
Muuten hyvää yritystä, mutta "mustelmilta ja puremilta emme välty mekään". Ette siis osaa itsekään itseänne suojella. Kuinka voisitte lapsiakaan väkivallalta suojata.
Hoitaja on vastuussa myös siitä aggressiivisesta lapsesta, ja joutuu joskus menemään lähelle tai puuttumaan tilanteisiin SENKIN UHALLA että tulee mustelmia tai puremia.
Et siis yhtään osaa kuvitella, millaisissa tilanteissa näin käy? Kun syyllistät HOITAJAA, tomppeli? Hänen on pakko hoitaa työnsä vaikka se lapsi riehuisi sekapäisenä joka suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa lapsenne käyttämään luuvitosta. Muistan itse koulussa, että se oli ainoa mikä auttoi kiusaajia vastaan, opettajat ei sanoneet eikä tehneet mitään. Sain lopulta olla rauhassa.
Ajat on muuttuneet. Nyt koulussa lyömisestä koulu tekee rikosilmoituksen, alle 15-vuotiaasta myös. Sitäkö haluat lapsellesi? Poliisin kanssa tekemisiin, ja lastensuojelun?
Oikeastiko Suomi on niin rikas, että on varaa maksaa huostaanotosta aina kun joku lapsi lyö toista koulussa? Huostaanotto maksaa satoja euroja päivässä.
Päiväkodeissa vuosia työskennelleenä olen ikävä kyllä liian usein nähnyt senkin puolen että aikuinen kiusaa lasta.
Ryhmässä aikuinen tai aikuiset voivat päivästä toiseen piikitellä, vähätellä, jättää huomiotta ym jonkun tietyn lapsen
Nämä hoitajat ja opettajat ovat väärän ammatin valinneita, kyvyttömiä astumaan lapsen asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa lapsenne käyttämään luuvitosta. Muistan itse koulussa, että se oli ainoa mikä auttoi kiusaajia vastaan, opettajat ei sanoneet eikä tehneet mitään. Sain lopulta olla rauhassa.
Ajat on muuttuneet. Nyt koulussa lyömisestä koulu tekee rikosilmoituksen, alle 15-vuotiaasta myös. Sitäkö haluat lapsellesi? Poliisin kanssa tekemisiin, ja lastensuojelun?
Oikeastiko Suomi on niin rikas, että on varaa maksaa huostaanotosta aina kun joku lapsi lyö toista koulussa? Huostaanotto maksaa satoja euroja päivässä.
Missä kohtaa mainittiin huostaanotto?
... ai niin, olet niitä joille lastensuojelu=huostaanotto.
Sivistä itseäsi.
Kiusas erittaa jyvät akanoista. Jos kiusaus olisi haitallinen toimintatapa, olisi evoluutio karsinut sen ihmisestä. Kiusaaminen antaa motivaatiota sosiaalisesta hiearkiassa etenemiseen, mikä lisää yksilön fitnessiä. Jos yksilö ei pysty tähä, on populaation parasta pitää kiusattu asemassa, jossa ei pääse levittämään huonoja geenejään! KIUSAUS KUNNIAAN!
Niin, kyllähän nämä tapaukset pitäisi saada kuriin ja hallintaan jo nuorena sillä luultavimmin samanlainen "kommunikointi" tulee jatkumaan koulussa ja ehkäpä myös työelämässä. Pahimmillaan jonkun "jengin" johtajana saattaa pilata useamman ihmisen elämän. Koska kaikki lähtee kotikasvatuksesta (ainakin pitäisi lähteä) voisivat kaikki vanhemmat katsoa joskus omia pilttejään ja miettiä ovatko itse onnistuneet varhaiskasvatuksessa. Ja jos sattuu itse vanhempana kuulumaan näihin häiriköihin ajatella onko elänyt oikeasti onnellista elämää toisten kiusaajana.
Kuka enää haluaa tehdä lapsia, kun niitä ei saa kasvattaa itse kotona? Jos kasvattaa, on yksin ja halveksittu. Lähileikkikentilläkään ei enää ole muita lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Pätevä erityisopettaja kyllä näkee, mistä on kyse. Olen niin monta kertaa nähnyt niin monien eri erkkojen tekevän työtään.
Diagnoosia ei päiväkoti-ikäiselle joka tapauksessa edes ehdi tulla, mutta erkkaope saa ohjattua oikeeseen suuntaan, eli yleensä se on perheneuvola. Sitten jos taas ryhmässä on jotain pielessä, erkka suosittelee muutoksia siihen ryhmään.
Ne ovat oikeasti päteviä. Jopa maallikko oppii kokemuksen ja aiheesta opiskelun kautta näkemään, mistä voisi olla kyse. Mitään diagnooseja ei vanhemmille väläytellä päiväkodin suunnasta, ne tekee vasta lääkäri.
Valitettavasti jos Erkka suosittelee ryhmään muutoksia, niitä ei ehkä ylpeyttään oikeasti tehdä. Lastentarhanopettaja ei moista niele, kun odottaa toisenlaista lausuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päivän poissa ryhmästä, on ihan erilainen fiilis ryhmässä. Ikävä sanoa, mutta näin se on. Ja sen väkivaltaisen häirikkölapsen kohdalla on todella tehty kaikki, mitä voidaan työn puolesta tehdä.
Mustelmilta ja puremilta emme välty mekään.
Ei, vaan kiusaajat valitsevat aina ne pehmeimmät kohteet, myös aikuisista. Jos aikuisena/ammattikasvattajana olet usein lasten väkivallan kohteena, silloin on peiliin katsomisen ja ammatillisen pohdinnan paikka.
Kyllä työpaikkakiusaaminen on iso ongelma. Suomessa kiusaaminen on tuplasti pahempaa kuin muualla Euroopassa.
Päivittäin 100.000 ihmistä joutuu sitä kestämään. Pahimpia aloja ovat tilastojen mukaan poliisi, sote ja kunnan ja valtion työt. Myös päiväkodeissa ja kouluissa työntekijät kiusaavat toisiaan.
Harvoin ketään työpaikalla lyödään. Kiusaaminen on henkistä. Mustamaalataan, lavastetaan syylliseksi, pimitetään tietoja, levitetään perättömiä huhuja, jätetään ulkopuolelle.
Kiusaaminen on tabu. Kiusaajia suojellaan ja ymmärretään loputtomasti. Siksi se jatkuu kouluissakin.