Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen päiväkodissa. Asiallisen keskustelun ketju.
Mitä kokemuksia teillä on kiusaamisesta päiväkodissa? Miten tilanteita on ratkaistu, vai onko?
Mun lapsi on nyt ehkä kolmisen kuukautta kertonut päivittäin, että yksi tietty lapsi on lyönyt, töninyt, leikannut tai sotkenut toisten vaatteita, tökkinyt silmään, ottanut tavaroita kädestä, heitellyt esineillä jne.
Olen nähnyt näitä tilanteita muutaman nyt myös itse, ja myös nähnyt henkilökunnan puuttuvan niihin hyvin ja napakasti. Mutta tämä jatkuu vaan.
Joku aika sitten otin asian kevyesti puheeksi ryhmän opettajan kanssa lasta nimeämättä, ja hän tietenkin tiesi kenestä puhun. Nyt kuitenkin mulla alkaa olla mitta täysi itselläni. En halua enää miettiä näitä tilanteita päivittäin. En aio myöskään enää selitellä asioita parhain päin lapselle tyyliin "Nico harjoittelee nyt kaverotaitoja" tai "oletko varma, ettei se ollut vahinko?"
Jos kuulen tätä samaa vielä kerrankin loman jälkeen, vaadin asiasta jonkinlaisen palaverin. Mä ymmärrän kyllä, että on varmasti rettelöivän lapsen vanhemmillekin rankka tilanne, mutta alan pikku hiljaa tässä saada kiinni kiusattujen lasten vanhempien fiiliksistä. Mun päässä on enää yksi ajatus: varhaiskasvatuksen ja koulun pitäisi ehkä kuulua vain niille lapsille, jotka pystyvät siellä asiallisesti olemaan. Muut kotihoitoon ja -kouluun. Näen itseni jo antamassa kurinpalautuksen tälle nilliäiselle. Minun lapseni ei koskaan käyttäytyisi noin!
Ja kuitenkin tiedän, että ihan hyvien ja turvallistenkin perheiden lapset kiusaavat joskus. Mutta olisko se niin väärin oikeasti pitää tälle mukulalle aivan pikkuinen puhuttelu itsekin?
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on niin pieni lapsi että ei voida puhua kiusaamisesta todellakaan. Päiväkodissa lapset ei tietoisesti kiusaa. He todellakin harjoittelevat vasta tunteiden hallintaa.
Höpö höpö, kyllä pienikin taapero oppii jo kotona, että toista lasta ei lyödä eikä tönitä eikä raivota, jos hänelle se opetaan ja kasvatuksella on rajat. Tunnetaitoja alkaa oppia jo kävelemään oppivakin, kun satuttaa itseään. Kiusaajalapsen syy löytyy aina kotoa, ellei kyseesaä ole vaikeasti diagnosoitu ltapaus.Monen riehuvan häirikkölapsen kotoa löytyvät kaverivanhemmat, jotka eivät kiellä lapsiaan ja kysyvät luvan kaikkeen.
Pienet lapset ei ihan tutkitusti vielä sisäistä, ymmärrä ja muista, ettei niin saa tehdä. Siksi ihmiselle on annettu lapsuus, jotta voi kasvaa hyväksi ihmiseksi.
Kyllä sisäistävät ja muistavat ettei sisarusta saa lyödä ja oppivat muutaman toiston jälkeen! Koettu on ihan livenä mutta kotiäidillähän onkin aikaa ja kiinnostusta :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaunis ajatus, että lapset saisivat kotona sellaisen tapakasvatuksen, että jokainen pienikin ohje menee kerralla jakeluun ja ohjeiden määrää voi vain loputtomasti kasvattaa. Ilmeisesti vaikka pienten lasten aivojen tunnekeskus ei ole vielä kehittynyt, lapset voisi silti kasvattaa hallitsemaan tunteitaan täydellisesti, eikä ylilyöntejä voi koskaan tapahtua?
Sitten kannattaa herätä todellisuuteen. Lapsilla on erilaisia temperamentteja, erilaisia hermostoja, ja osalla myös erilaiset aivot jotka kehittyvät erilaisella tahdilla. Siksi pelkästään kotona tapahtuva kasvatus ei ole riittävä. Lapsi ei myöskään kehityksen osalta pysty käsittelemään syy-seuraussuhteita alle kouluikäisenä. Asioita on siis opeteltava siinä hetkessä, paikan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on niin pieni lapsi että ei voida puhua kiusaamisesta todellakaan. Päiväkodissa lapset ei tietoisesti kiusaa. He todellakin harjoittelevat vasta tunteiden hallintaa.
Tämäkin on totta. Siksi opetin omalle 3v:lle, että jos sinua lyödään, lyö mahdollisimman lujaa takaisin.
Varhaiskasvattajille totesin, että lapsi vasta opettelee tunteiden hallintaa. Harmillista, jos häntä ensin lyönyt lapsi on pettynyt siitä, että lyöminen sattuu.
Opetin aivan samoin lapselle, itseään saa puolustaa. Lapsi on oppinut huomioimaan muut ympärillään, ei ole väkivaltainen ja on empaattinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on niin pieni lapsi että ei voida puhua kiusaamisesta todellakaan. Päiväkodissa lapset ei tietoisesti kiusaa. He todellakin harjoittelevat vasta tunteiden hallintaa.
Haha, kerrohan harjoittelevatko tietoisesti vai? Kerro minulle miten se harjoitus tapahtuu käytännössä!
Olen sitä mieltä, että päikkyyn saisi viedä vasta noin nelivuotiaita lapsia ja vanhempien kuuluu sinä aikana hoivata, rakastaa ja näyttää mallia tavallisesta rauhallisesta perhe-elämästä.Ja kyllä kiusaavat toisia lapsia ehkäpä jopa kodin mallin mukaan!
Missä kuplassa oikein elät?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on aika hyödytöntä sanoa, että vanhemmat eivät voi vaikuttaa lapsensa käytökseen tai että sopimaton ruoka tai akustiikka olisivat perusteita sille, että joku lapsi on väkivaltainen muita kohtaan jatkuvasti.
Sun kannattaa siis perehtyä vähän paremmin kehityspsykologiaan ja tieteellisesti tutkittuihin faktoihin lasten käytöksestä. Suuret yksiköt ovat lisänneet lasten "huonoa käytöstä" valtavasti, koska on tieteellinen fakta että esimerkiksi melu lisää lasten agressiivista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miun tuolloin 5v tyttöä yksi poika puri ihan kunnolla, mutta tyttöhän puri sitten takaisin ja tästä tuli pojalla parku. Taisi yllättyä että sattuu.
Myöhemmin pojan äiti tuli päiväkodin pihalla avautumaan tapahtuneesta mutta puhe keskeytyi,kun poika puri äitiään perseeseen🤣. Totesin vain että "eipä tainnut oppia että sattuu,pure sinäkin takasi". Kyseinen äiti taisi pitää minua hulluna. Mutta eihän nyt herranjumala tuollaista pidä kenenkään kestää!.
Väittelemme tässä keskustelussa ruohonjuuritasolla. Moitimme toisiamme, vaikka ongelmien syyt ovat muualla.
Me vanhemmat ja hoitajat emme pysty vaikuttamaan varhaiskasvatuksen ideologiaan. Tai poliittiseen päätökseen, että rakennetaan yhä suurempia päiväkoteja ja kouluja. Inkluusio sinällään on hyvä ajatus, mutta sen onnistunut toteutus edellyttäisi riittäviä resursseja ja osaamista.
Siinä on sama ongelma kuin koulussa. Kustannussyistä kaikki ovat samassa isossa ryhmässä, mutta suunnitelmaan oleellisena kuuluvat tukitoimet puuttuvat. Opettajia ei myöskään ole lisäkoulutettu oppilaiden kohtaamiseen. Koulukiusaaminen on yltänyt väkivallan asteelle. Koulupsykologille tai -lääkärille on vaikea saada aikoja.
Seurauksena on ollut Pisa-tulosten romahdus ja lasten ja nuorten pahenevat ongelmat. Päiväkotien ja koulujen henkilökunta vaihtaa enenevässä määrin alaa. Kaikki voivat huonosti.
Virossa koulumenestys ja koulurauha ovat hyvät. Opiskelu on perinteistä opettajajohtoista. Korkeakoulutusaste on korkea. Suomi häviää näissä kaikissa. OECD:n koulutustasotilastoissa olemme alle puolessa välissä Turkin ja Chilen välissä. Muut Pohjoismaat ja Viro pitävät kärkisijoja.
Ongelmasta puhuttaessa tulee esiin, että osa lapsista ja nuorista voi yhä paremmin ja toinen osa yhä heikommin. Jonkinlainen kahtiajako tällä järjestelyllä on synnytetty. Kyse ei ole pelkästään häiriökäyttäytyvistä nuorista. Myös hyväkäytöksistä nuoret tippuvat järjestelmästä.
Varmin vakuus on varakas, menestyvä perhe ja terävät kyynärpäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virossa koulumenestys ja koulurauha ovat hyvät. Opiskelu on perinteistä opettajajohtoista. Korkeakoulutusaste on korkea. Suomi häviää näissä kaikissa. OECD:n koulutustasotilastoissa olemme alle puolessa välissä Turkin ja Chilen välissä. Muut Pohjoismaat ja Viro pitävät kärkisijoja.
Virossa ei ole tunnetaitoja, vaan siellä lapsetkin ovat vastuussa omasta käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Onks ihmiset tosiaan nykyään sitä mieltä, että on opettajien ja hoitajien vastuulla ratkaista lapsen käytösongelmat, eikä vanhempien?
Nehän niitä ammattilaisia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päivän poissa ryhmästä, on ihan erilainen fiilis ryhmässä. Ikävä sanoa, mutta näin se on. Ja sen väkivaltaisen häirikkölapsen kohdalla on todella tehty kaikki, mitä voidaan työn puolesta tehdä.
Mustelmilta ja puremilta emme välty mekään. Palkassa tämä ei näy, emmekä saa mitään korvausta rikki menneistä vaatteista tai lääkekuluista.
Kyllä se lasten kasvatus on edelleenkin ensisijassa omien vanhempien tehtävä. Ei vanhemmuutta voi ulkoistaa sillä tavalla, että pidetään haastavaa lasta mahdollisimman paljon päiväkodissa, aamusta iltaan, loma-ajat ja kaikki. Sehän ei lapsen omaa hyvinvointiakaan edistä, lapsikin tarvitsee lomaa.
Vaikeimpia ovat tilanteet, joissa toisia jatkuvasti satuttavan lapsen vanhemmat eivät ota mitään vastaan, vaan syyttävät kaikesta henkilökuntaa. Hoitajat, opettajat, erityisopettajat, terapeutit.. kaikki ovat näiden vanhempien silmissä ammattitaidottomia. He eivät ota itse mitään vastuuta, eikä heidän lapsensa siten myöskään ota mitään vastuuta lyömisistään yms
Aggressiivisuus, levottomuus, vaikeus keskittyä tekemiseen vaikeutuu, kun ollaan liian ahtaassa tilassa, tai tila on sellainen, joka kaikuu ja äänet moninkertaistuvat.
Kovaan meteliin väsyy, samoin siihen, että lähellä on liikaa väkeä aamusta iltapäivään asti. Leikkirauhaa ei ole.Toisille lapsille tämä on vieläkin rankempaa ja he reagoivat siihen. Samanlaisia me aikuisetkin olemme, toiset kestävät meteliä ja sähellystä ympärillään paremmin kuin toiset.
Varhaiskasvatuksessa pari vuosikymmentä työskennelleenä voin sanoa, että mitä pienempi ryhmä ja kodikkaampi yksikkö, sitä parempi ilmapiiri ja sitä onnellisemmat lapset ja työntekijät. Tämä vain ei mene päättäjille perille, koska raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päivän poissa ryhmästä, on ihan erilainen fiilis ryhmässä. Ikävä sanoa, mutta näin se on. Ja sen väkivaltaisen häirikkölapsen kohdalla on todella tehty kaikki, mitä voidaan työn puolesta tehdä.
Mustelmilta ja puremilta emme välty mekään. Palkassa tämä ei näy, emmekä saa mitään korvausta rikki menneistä vaatteista tai lääkekuluista
Oletko koskaan miettinyt alanvaihtoa? Pilaat monen lapsen elämän osaamattomuudellasi.
Vierailija kirjoitti:
Jännästi menee tässäkin keskustelussa monella tunteisiin, kun vihjataan, että kasvatuksella voisi olla tekemistä huonon käytöksen kanssa, tai että lapset ovat vanhempiensa vastuulla.
Niin. En tiedä onko enemmän vaikutusta geeneillä vai kasvatuksella, mutta kyllä väkivaltaan herkemmin turvautuvien lapsista tulee myös todennäköisemmin väkivaltaisia. Jos kotona näkee jo pienenä väkivaltaa, oli se sitten televisiossa, aikuisen pelaamissa peleissä, puheissa tai ihan livenä, tottahan se toimintaa lapsen mielessä normalisoi. Kyllä se on todella harvinaista, että tiukasti mitään väkivaltaista sisältöä vastustavien vanhempien lapsesta tulee väkivaltainen. Mahdollista tietenkin, mutta ehdottomasti poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun vein muksun päiväkotiin, hoitaja sanoi, että täällä on opittava pitämään puolensa. Paras neuvo. Toimii koulussa ja töissäkin.
On se ihan totta, ettei kannata lasta aivan kynnysmatoksi opettaa. Se tuo ongelmia pitkälle elämään. Kuten minulle vielä viisikymppisenä. Rajojensa puolustamisesta ei saisi ikinä lasta rankaista, vaikka niin moni aikuinen kotonakin tekee. Mutta en nyt asiaa myöskään ylikorostaisi. En suoranaisesti kehuisi huonosta käytöksestä kuitenkaan. Tai kuten eräs tuttu, joka opetti lastaan puolustamaan itseään puolustamalla häntä kaikessa. Jos toinen taapero otti lapselta lelun, riensi äiti ottamaan sen takaisin. Varmaan arvaattekin, että lapsi nimenomaan ei oppinut puolustamaan itse itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on se, että kiusaaja kohdistaa harkitusti aggressionsa samaan kohteeseen. Ottaa yhden tai useammankin henkilön kohteekseen. Hakee sen yhden lapsen aina, johon purkaa kiukkuaan tai mitä se sitten onkaan. Väsymystä, kateutta, ärsytystä..
Satunnaiset kärhämät lasten välillä on eri asia.
Itse olen hoitajana välillä jo ihan neuvoton, kun joku tietty lapsi ei vain lopeta. On pidetty keskustelut, lapsen kanssa ja vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät kiellä asiaa. On selitetty lapselle, on reagoitu, yritetty ehtiä väliin, tehty kaikkemme.
Kun tällainen lapsi on vaikka päivän poissa ryhmästä, on ihan erilainen fiilis ryhmässä. Ikävä sanoa, mutta näin se on. Ja sen väkivaltaisen häirikkölapsen kohdalla on todella tehty kaikki, mitä voidaan työn puolesta tehdä.
Usein muutama minuutti jäähypenkillä tai yksi tukistus korjaisi sen, mitä loputtomat keskustelut ja moniammatillisen työryhmän tutkimukset eivät saa korjattua. Mutta minkäs teet, kun lastenoikeudet kieltävät nykyisin sekä jäähyt että tukistukset.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on niin pieni lapsi että ei voida puhua kiusaamisesta todellakaan. Päiväkodissa lapset ei tietoisesti kiusaa. He todellakin harjoittelevat vasta tunteiden hallintaa.
Kyllä kiusaa, varsinkin 5-6 vuotiaat. Tämän ikäinen tietää jo mitä tekee ja mikä on oikein tai väärin. Empatiakyky näkyy jo tämän ikäisessä.
Ehkä tämän kiusaajan pitäisi olla pienemmässä ryhmässä. Hän voi selvästi huonosti syystä tai toisesta.
T.ope päikystä
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on nyt ehkä kolmisen kuukautta kertonut päivittäin
Etkä meinannut mitään tehdä? Hyvää provoa.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen että tuon lapsen vanhemmat pitävät pienen puhuttelun myös sinulle.
Juu, ei pelota. On kaveri mukana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Huh, toi on ollut jo tosi paha tilanne. Meidän tapauksessa fyysinen väkivalta on pääasiassa sellaista, ettei jätä jälkiä. Ei ole oikein mitään millä todistella. Kerran kun lapsi oli aivan toukka, muistan, että yksi lapsi siirtettiin isompien ryhmään, kun hyökkäili samankokoisten kimppuun niin pahasti
Mitäköhän noista hyökkäilijöistä ja purijoista mahtaa tulla? Suomessa voitaisiin rikosoikeudellinen vastuu laskea viiteen-kuuteen vuoteen. Eivät kuulu muiden ihmisten kanssa samaan tilaan vaan omaan laitokseensa.
Kun vein muksun päiväkotiin, hoitaja sanoi, että täällä on opittava pitämään puolensa. Paras neuvo. Toimii koulussa ja töissäkin.