Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
25.06.2025 |
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (484)
Possu kainaloon ja jätät sian, sekä sian emän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olethan ottanut jo avaimet pois anopilta. Ja mieheltäkin, jos ei ymmärrä omaa onneaan.
Sokeriveden antamisesta lääkkeen tapaan vatsavaivoihin olen lukenut jostain aivan tällä vuosituhannella. Epäilemättä parempiakin lääkkeitä on.
Appelsiini-tuoremehut oli uutta 60-luvulla. Työpaikallani, käsityöliike, oli asiakasiltoja yms. Omistajien rouvat suunnittelivat sitten tarjoiluksi sitä, pikkuruisiin laseihin kaadettiin puol desiä mehua ja ojennettiin tulijoille käteen. Se oli hienoa ja uutta silloin. ( äitiyteeni oli 10 vuotta matkaa vielä.)
Vierailija kirjoitti:
Luin vanhoja vauvanhoito-ohjeita kesällä. 1960-luvulla oli nykypäivään verrattuna aivan kummallisia ruokintaohjeita. Appelsiinmehut ym. annettiin hyvin pienelle vauvalla.
Muista nyt, anopit oli silloin vauvoja. Eivät vauvojen äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Näissä kirjoituksissa taas aikajanat mättää. Ei 60+ muista miten heitä on vauvoina ruokittu.
Kyllä he ovat lapsensa ruokkineet 80-90-luvun opeilla. Luulisin ainakin.
Hyvämuistisia anoppeja jos "näin minuakin ruokittiin v. 1959 kun olin vauva"
Olen syntynyt 1959. Itse on muista, miten ruokittiin, mutta olen kuullut kerrottavan. Varma tieto on, se että vielä 1960-luvulla vauvoille on sokerivettä annettu. Ihan omin silmin näin, ja muistan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä kirjoituksissa taas aikajanat mättää. Ei 60+ muista miten heitä on vauvoina ruokittu.
Kyllä he ovat lapsensa ruokkineet 80-90-luvun opeilla. Luulisin ainakin.
Hyvämuistisia anoppeja jos "näin minuakin ruokittiin v. 1959 kun olin vauva"
Olen syntynyt 1959. Itse on muista, miten ruokittiin, mutta olen kuullut kerrottavan. Varma tieto on, se että vielä 1960-luvulla vauvoille on sokerivettä annettu. Ihan omin silmin näin, ja muistan.
Tuliko sinulle mieleen ettei tarvitse noudattaa äitisi tai mummosi ohjeita omien lastesi hoidossa?
Oisko niin että moni ottaa ohjeeksi jonkun anopin, mummon muistelmat että 60 -luvulla näin tehtiin. Muistelut ja vanhojen kertomiset pitäisi tajuta, ne ovat muisteluita, eivät käskyjä.
Äitini muisteli miten 30-luvulla ja sota -aikaan joutui tekemään sideharsosta pullon suulle tuttia vastaavan imemistupon. Keitti meille vauvoilleen kuulemma kauralimaa. Ja puhui raaputusjuureksista. Veitsen kärjellä hienoa porkkanaa, omenaa tms teelusikallinen vauvalle.
Ei koskaan tullut mieleen että hän olisi pakottanut minut tekemään noin. Tein tavallani lukien neuvolankin vihkoset tarkkaan.
Niin paljon epäjohdonmukaisuuksia että provo on koko juttu. Porvoossa sattuu ja tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan omalta anopiltani. Onneksi muutimme niin kauas heistä ettei enää pääse ovesta yllättäen sisään milloin tahansa. Juuri eilen oli lähettänyt meille postia, jotain lehtileikkeitä?? Ruokaohjeita ja vinkkejä kodinhoitoon yms sekavaa, jotain ilmoituksia ostetaan ja annetaan palstalta taisi olla myös. Kun näin kirjeen katsoin ensin ettei siinä ole postimerkkiä vaan on tuotu laatikkoomme, heti alkoi ahdistaa ja puristaa rintaa, oli siinä merkki sittenkin, joku sellainen epäsymmetrinen jotain ensin luulin tarraksi. Anoppi siis myös liimailee viesteihinsä kaikenlaisia tarroja ja piirtelee jotain kukkia yms. Ihan sekavaa toimintaa.
Missä vaiheessa nainen alkaa kuvitella omistavansa poikansa ja ainoastaan hän tietää mikä olisi pojalle parasta?? Ja miksei hän havahdu, että toiminnallaan todennäköisesti tekee poikansa elämästä surkeaa ja yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä kirjoituksissa taas aikajanat mättää. Ei 60+ muista miten heitä on vauvoina ruokittu.
Kyllä he ovat lapsensa ruokkineet 80-90-luvun opeilla. Luulisin ainakin.
Hyvämuistisia anoppeja jos "näin minuakin ruokittiin v. 1959 kun olin vauva"
Olen syntynyt 1959. Itse on muista, miten ruokittiin, mutta olen kuullut kerrottavan. Varma tieto on, se että vielä 1960-luvulla vauvoille on sokerivettä annettu. Ihan omin silmin näin, ja muistan.
Ilmeisesti näin on. Ex-anoppini yritti antaa 90-luvulla vauvalleni sokerivettä pullosta, kuten oli lastenhoitajansa antaneet exällenikin 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään saada vaihteeksi jo alle 70-vuotiaat naurettaviksi jotka oppimillaan 30-luvun tavoilla hoitivat vauvoja .
Onhan se vaihtelua boomerien pilkkaamiseen.
Vähän nyt pyörryttää nämä vuosikymmenet ja iät. Kun ei mikään osu kohdalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun anoppi on kyllä jo ihan eri asia kuin vuoden 2025 anoppi, jolla ikää 65 vuotta.
Olen vanha mutten ollut anoppi 90-luvulla.
Siis niin sekavaa, joku muistelee anoppia tai isomummuaan jolla vauvoja 30-luvulla, eri ikäiset anopit ja miniät ja tavat sekaisin .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä kirjoituksissa taas aikajanat mättää. Ei 60+ muista miten heitä on vauvoina ruokittu.
Kyllä he ovat lapsensa ruokkineet 80-90-luvun opeilla. Luulisin ainakin.
Hyvämuistisia anoppeja jos "näin minuakin ruokittiin v. 1959 kun olin vauva"
Olen syntynyt 1959. Itse on muista, miten ruokittiin, mutta olen kuullut kerrottavan. Varma tieto on, se että vielä 1960-luvulla vauvoille on sokerivettä annettu. Ihan omin silmin näin, ja muistan.
Ilmeisesti näin on. Ex-anoppini yritti antaa 90-luvulla vauvalleni sokerivettä pullosta, kuten oli lastenhoitajansa antaneet exällenikin 60-luvulla.
Vauvasi on nyt kolmekymppinen, ehkä ylikin. Jos olet anoppi ja mummo, paljonko nyt sotkeudut hänen vauvojensa hoitoon? Minkä vuosikymmenen opeilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään saada vaihteeksi jo alle 70-vuotiaat naurettaviksi jotka oppimillaan 30-luvun tavoilla hoitivat vauvoja .
Onhan se vaihtelua boomerien pilkkaamiseen.
Vähän nyt pyörryttää nämä vuosikymmenet ja iät. Kun ei mikään osu kohdalleen.
Vaikea kirjoitella provoja, helposti sotkeutuu kun ei muista aikajanoja miettiä. Ja kun on huono avioliitto, siitä syytetään anoppia. Voihan hän olla syypää, mistäs minä tiedän, mutta peili olisi hyvä meillä jokaisella olla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa nainen alkaa kuvitella omistavansa poikansa ja ainoastaan hän tietää mikä olisi pojalle parasta?? Ja miksei hän havahdu, että toiminnallaan todennäköisesti tekee poikansa elämästä surkeaa ja yksinäistä.
Ja kun se menee sitten siihen, että aikuisen, jopa keski-ikäisen pojan lisäksi jotkut anopit kuvittelevat omistavansa lastenlapset ja määräävänsä sekä kontrolloivansa näitä koskevat asiat. Kyllä siinä on mielenterveys koetuksella, kun tämmöisessä piirissä elää. Saatetaanpa jopa mustasukkaisuuspäissään koittaa rikkoa perhe. Säestäjänä saattaa vielä olla anopin tyttäriä. Tällaisesta kuviosta on pakko pyristellä eroon oman ja perheen hyvinvoinnin vuoksi.
Mikäli tarina olisi tosi, olisit jo ottanut anopilta avaimenne pois aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa nainen alkaa kuvitella omistavansa poikansa ja ainoastaan hän tietää mikä olisi pojalle parasta?? Ja miksei hän havahdu, että toiminnallaan todennäköisesti tekee poikansa elämästä surkeaa ja yksinäistä.
Ja kun se menee sitten siihen, että aikuisen, jopa keski-ikäisen pojan lisäksi jotkut anopit kuvittelevat omistavansa lastenlapset ja määräävänsä sekä kontrolloivansa näitä koskevat asiat. Kyllä siinä on mielenterveys koetuksella, kun tämmöisessä piirissä elää. Saatetaanpa jopa mustasukkaisuuspäissään koittaa rikkoa perhe. Säestäjänä saattaa vielä olla anopin tyttäriä. Tällaisesta kuviosta on pakko pyristellä eroon oman ja perheen hyvinvoinnin vuoksi.
Aatella, kun perheet on vuosikymmeniä olleet pieniä on puolison sisaruksistakin haittaa. Lessuperheissä, kontrolloidaan kaikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä kirjoituksissa taas aikajanat mättää. Ei 60+ muista miten heitä on vauvoina ruokittu.
Kyllä he ovat lapsensa ruokkineet 80-90-luvun opeilla. Luulisin ainakin.
Hyvämuistisia anoppeja jos "näin minuakin ruokittiin v. 1959 kun olin vauva"
Olen syntynyt 1959. Itse on muista, miten ruokittiin, mutta olen kuullut kerrottavan. Varma tieto on, se että vielä 1960-luvulla vauvoille on sokerivettä annettu. Ihan omin silmin näin, ja muistan.
Ilmeisesti näin on. Ex-anoppini yritti antaa 90-luvulla vauvalleni sokerivettä pullosta, kuten oli lastenhoitajansa antaneet exällenikin 60-luvulla.
Vauvasi on nyt kolmekymppinen, ehkä ylikin. Jos olet anoppi ja mummo,
Kiitos kysymästä. Vauvani on kolmikymppinen. Minulla on vasta vävy- ja miniäkokelaita, ei virallista asemaa, ei lapsenlapsia.
Suosituksia joudun työssänikin seuraamaan. Kiinnostaa kyllä ajan muutokset ihan perspektivointimielessä.
Vastaus: Antaisin lapseni hoitaa lapsensa itse, he ovat ihan vastuuntuntoisia. Auttaisin pyydettäessä, mutta kysyisin vanhempien (hoito)tapoja. Lapselle mielestäni jatkuvuus hyväksi, tietysti liioittelematta tilapäisten (hoitaja)muutosten vaikutusta. Tarkkailisin oman lapseni jaksamista hienovaraisesti.
Kyllä kuulkaa nyt on pakko antaa vauvoille sokerivettä kun kaikki muistaa aina niin tehdyn.
Tässä yritetään saada vaihteeksi jo alle 70-vuotiaat naurettaviksi jotka oppimillaan 30-luvun tavoilla hoitivat vauvoja .
Onhan se vaihtelua boomerien pilkkaamiseen.