Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (863)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"On ihan ok ja sallittua erota huonosta "on tämä ihan hyvä" suhteesta, jossa ollaan kuin sisaruksen tai kaverin kanssa."
Et selvästikään ole elänyt pitkässä suhteessa. Tuo tunne sisaruksesta tai kaverista on täysin normaalia. Mutta se on ns. pohjatunne ja äärettömän hyvä asia, sen päälle kuitenkin saa vielä parempaa kun hoitaa suhdetta ja hommaa sen kipinän takaisin. Ja SE on paljon, paljon enemmän kuin yksikään alkuhuuma ikinä! 😊
On täysin ok erota huonosta suhteesta. Mutta aloittajalla on hyvä ja turvallinen suhde, näin kirjoitti itsekin, ja lisäksi rakastaa miestään. Kaikki on suhteessa hyvin. Silloin sitä ei kannata roskiin heittää. Tuohan on paras mahdollinen tilanne ikinä, kuka vaan haluaisi tuollaisen suhteen!
Kuten vähän ylempänä vastasin niin olen ollut 10 vuoden suhteessa. Juuri sellaisessa kuin Ap kuvaa, mutta ilman lapsia.
Sinulle tuo ehkä riittää perustukseksi parisuhteelle mutta monille ei. Minä havaitsin tarvitsevani parisuhteeseen selkeästi ystävyydestä erottuvaa rakkautta. Ap:n suhde ei todellakaan ole hyvä ja unelmasuhde ihmiselle joka kaipaa enemmän ja syvempää tunnetasolla. Siis ihmiselle kuten mm. Ap. Sinä ehkä haluat tuollaista, mutta muiden ei tarvitse haluta sitä mitä sinä tai tyytyä siihen mitä sinä pidät hyvänä. Jos Ap olisi tyytyväinen, onnellinen ja suhde olisi hyvä, ei hän täällä pohtisi mitä pohtii. Hyvistä suhteista ei tee mieli erota tai kaihoa muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohto seksistä uuden kumppanin kanssa haihtuu n. 3 kuukaudessa.
En minä sitä seksiä niinkään (toki olisihan aito intohimo kiva kokemus) mutta tämä ihastus ihmisenä, hänen olemus, tavat, käytös ja ominaisuudet ovat ne jotka saavat tuntemaan häntä kohtaan näin voimakkaasti. Vetovoima häneen on jotain mitä en ole koskaan kokenut. Enkä siis puhu pelkästä seksuaalisesta vetovoimasta.
Ap
Se on pelkkää kiimaa silti. Pimppa puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Voi luoja jutuista päätellen olet 15v etkä 40v. Ja tämä ei ole kehu.
Se on viidenkympin korvilla oleva epävakaa.
Vierailija kirjoitti:
Testaa ihastus sängyssä mutta niin ettei miehesi tai lapsesi saa tietää. Ei kannata heittää hyvää miestä pois noin vain.
Niin, kumpi sitten on se hyvä mies, jota ei kannata heittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On ihan ok ja sallittua erota huonosta "on tämä ihan hyvä" suhteesta, jossa ollaan kuin sisaruksen tai kaverin kanssa."
Et selvästikään ole elänyt pitkässä suhteessa. Tuo tunne sisaruksesta tai kaverista on täysin normaalia. Mutta se on ns. pohjatunne ja äärettömän hyvä asia, sen päälle kuitenkin saa vielä parempaa kun hoitaa suhdetta ja hommaa sen kipinän takaisin. Ja SE on paljon, paljon enemmän kuin yksikään alkuhuuma ikinä! 😊
On täysin ok erota huonosta suhteesta. Mutta aloittajalla on hyvä ja turvallinen suhde, näin kirjoitti itsekin, ja lisäksi rakastaa miestään. Kaikki on suhteessa hyvin. Silloin sitä ei kannata roskiin heittää. Tuohan on paras mahdollinen tilanne ikinä, kuka vaan haluaisi tuollaisen suhteen!
Kuten vähän ylempänä vastasin niin olen ollut 10 vuoden suhteessa. Juuri sellaisessa kuin Ap kuvaa, mutta i
Miten olet ollut 10 vuotta parisuhteessa jossa et tunne rakkautta?
Syy on sinussa ja vain sinussa.
Et ole kenenkään rakkauden arvoinen koska et kykene rakastamaan toista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn kaltaiset ovat hyvin usein kyvyttömiä sanoittamaan puolisolleen tunteitaan ja tarpeitaan rehellisesti. Eivät uskalla olla täysin auki ja tuoda haavoittuvuuttaan esiin. Siksi usein erokierteessä.
Missä ihmeen erokierteessä tuo ap on, jos on elänyt kauan pitkässä liitossa jopa ilman rakastumisen tunteitakin?
Se erokierre alkaa tuosta ensimmäisestä erosta. Seuraavien suhteiden kesto aina vaan lyhenee.
Syyllinen löytyy silloin peiliin katsomalla.
Vaikka harvoin, jos koskaan, nämä sitä ulospäin myöntävät.
Mutta sisällä jäytää epämääräinen, käsittelemätön ahdistus ja trauma. Se heijastuu negatiivisesti vanhemmuuteen. Aina.
Ei kykene siinäkään roolissa rehellisyyteen vaan pahimmillaan ottaa lapsensa välineiksi oman minäkuvan nostattamiseen.
😂😂😂😂
Oletko jonkinsortin uskis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On ihan ok ja sallittua erota huonosta "on tämä ihan hyvä" suhteesta, jossa ollaan kuin sisaruksen tai kaverin kanssa."
Et selvästikään ole elänyt pitkässä suhteessa. Tuo tunne sisaruksesta tai kaverista on täysin normaalia. Mutta se on ns. pohjatunne ja äärettömän hyvä asia, sen päälle kuitenkin saa vielä parempaa kun hoitaa suhdetta ja hommaa sen kipinän takaisin. Ja SE on paljon, paljon enemmän kuin yksikään alkuhuuma ikinä! 😊
On täysin ok erota huonosta suhteesta. Mutta aloittajalla on hyvä ja turvallinen suhde, näin kirjoitti itsekin, ja lisäksi rakastaa miestään. Kaikki on suhteessa hyvin. Silloin sitä ei kannata roskiin heittää. Tuohan on paras mahdollinen tilanne ikinä, kuka vaan haluaisi tuollaisen suhteen!
Niin siis jos sen kipinän saa takaisin ja jos sitä on oik
Miten joku voi olla niin törkeä että menee parisuhteseen ja jopa avioliittoon ja lapsiakin tekee vaikka ei ole tuntenut rakkautta. Sairasta toisten ihmisten hyväksikäyttöä.
No onhan ap miestään rakastanut alusta saakka. Ja edelleen rakastaa. Ei muuten olisi pitkää suhdetta.
Nyt ei vaan mikään enää tunnu miltään kun uusi mies hurmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä riko perhettäsi, jossa kaikki on hyvin. Mahdollinen sekoilusi satuttaa monia, jopa itseäsi. Käsittele tuota rakkauden janoasi ja tarpeitasi vaikka terapiassa tai valmennuksessa. Keskity parantamaan suhdetta nykyiseen puolisoosi, käytä energiaa siihen.
Minä tein aikoinani sen, että ihastuin työkaveriin ja pistin elämäni muutoksen tielle, koska huumaannuin niin työkaveristani. Oli varmaan myös joku kolmenkympin kriisikin elämän valinnoista. Se tie oli lopulta hyvin hyvin kivulias, ihmisenä kasvattava ja en voi ehkä koskaan antaa täysin itselleni anteeksi minusta johtunutta mielipahaa. Ihastus laimeni kuumasta huumasta nopeasti, ei siitä suhteesta mitään tullut.
No eihän ole hyvin kun kerran Ap on onneton ja mieluiten laittaisi suhteen luiskaan.
Uskis? Enemmänkin normaali empatiaan kykenevä ja omatunnon omaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On ihan ok ja sallittua erota huonosta "on tämä ihan hyvä" suhteesta, jossa ollaan kuin sisaruksen tai kaverin kanssa."
Et selvästikään ole elänyt pitkässä suhteessa. Tuo tunne sisaruksesta tai kaverista on täysin normaalia. Mutta se on ns. pohjatunne ja äärettömän hyvä asia, sen päälle kuitenkin saa vielä parempaa kun hoitaa suhdetta ja hommaa sen kipinän takaisin. Ja SE on paljon, paljon enemmän kuin yksikään alkuhuuma ikinä! 😊
On täysin ok erota huonosta suhteesta. Mutta aloittajalla on hyvä ja turvallinen suhde, näin kirjoitti itsekin, ja lisäksi rakastaa miestään. Kaikki on suhteessa hyvin. Silloin sitä ei kannata roskiin heittää. Tuohan on paras mahdollinen tilanne ikinä, kuka vaan haluaisi tuollaisen suhteen!
Niin si
Kuvittelet että pitkään suhteeseen tai suhteeseen ylipäätään tarvitaan rakkautta? Oh boy mulla olisi sulle muutamia totuuksia todellisuudesta kerrottavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On ihan ok ja sallittua erota huonosta "on tämä ihan hyvä" suhteesta, jossa ollaan kuin sisaruksen tai kaverin kanssa."
Et selvästikään ole elänyt pitkässä suhteessa. Tuo tunne sisaruksesta tai kaverista on täysin normaalia. Mutta se on ns. pohjatunne ja äärettömän hyvä asia, sen päälle kuitenkin saa vielä parempaa kun hoitaa suhdetta ja hommaa sen kipinän takaisin. Ja SE on paljon, paljon enemmän kuin yksikään alkuhuuma ikinä! 😊
On täysin ok erota huonosta suhteesta. Mutta aloittajalla on hyvä ja turvallinen suhde, näin kirjoitti itsekin, ja lisäksi rakastaa miestään. Kaikki on suhteessa hyvin. Silloin sitä ei kannata roskiin heittää. Tuohan on paras mahdollinen tilanne ikinä, kuka vaan haluaisi tuollaisen suhteen!
Kuten vähän ylempänä vastasin niin olen ollut 10 vuoden suhteessa. Juuri sellaisessa kuin Ap kuvaa, mutta i
Eli et ole ollut pitkässä suhteessa. Ja tuskin tulet koskaan olemaankaan tuolla asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On ihan ok ja sallittua erota huonosta "on tämä ihan hyvä" suhteesta, jossa ollaan kuin sisaruksen tai kaverin kanssa."
Et selvästikään ole elänyt pitkässä suhteessa. Tuo tunne sisaruksesta tai kaverista on täysin normaalia. Mutta se on ns. pohjatunne ja äärettömän hyvä asia, sen päälle kuitenkin saa vielä parempaa kun hoitaa suhdetta ja hommaa sen kipinän takaisin. Ja SE on paljon, paljon enemmän kuin yksikään alkuhuuma ikinä! 😊
On täysin ok erota huonosta suhteesta. Mutta aloittajalla on hyvä ja turvallinen suhde, näin kirjoitti itsekin, ja lisäksi rakastaa miestään. Kaikki on suhteessa hyvin. Silloin sitä ei kannata roskiin heittää. Tuohan on paras mahdollinen tilanne ikinä, kuka vaan haluaisi tuollaisen suhteen!
Kuten vähän ylempänä vastasin niin olen ollut 10 vuoden
Miehen vastuulla on pitää yllä naisen rakkautta ....siis mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Voi luoja jutuista päätellen olet 15v etkä 40v. Ja tämä ei ole kehu.
Se on viidenkympin korvilla oleva epävakaa.
Tämä kommenttipalsta pitäisi hänen mielestään sulkea. 😉
Koska vain hänen sairas mallinsa parisuhteilusta on oikea. 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Älä riko perhettäsi, jossa kaikki on hyvin. Mahdollinen sekoilusi satuttaa monia, jopa itseäsi. Käsittele tuota rakkauden janoasi ja tarpeitasi vaikka terapiassa tai valmennuksessa. Keskity parantamaan suhdetta nykyiseen puolisoosi, käytä energiaa siihen.
Minä tein aikoinani sen, että ihastuin työkaveriin ja pistin elämäni muutoksen tielle, koska huumaannuin niin työkaveristani. Oli varmaan myös joku kolmenkympin kriisikin elämän valinnoista. Se tie oli lopulta hyvin hyvin kivulias, ihmisenä kasvattava ja en voi ehkä koskaan antaa täysin itselleni anteeksi minusta johtunutta mielipahaa. Ihastus laimeni kuumasta huumasta nopeasti, ei siitä suhteesta mitään tullut.
Minäkin kolmenkympin kriisissä huumaannuin työkaveristani. Sitä huumaa on kestänyt nyt 20 vuotta, sain haaveilemani perheen, eikä ole tarvinnut muita katsella.
Lopulta vain ap tietää, mitä tehdä, ja miten tärkeää hänelle on saada kokea aito rakkaus. Itse kyllä neuvoisin odottelemaan, että lapset ovat täysi-ikäisiä, kun noinkin kauan on mennyt ihan hyvin nykyisessä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
>rummona
Vai lapset muka jo täysi-ikäisiä ja sinä nelikymppinen ja käytät ylilautatermiä rummo.
Noh, annan baitille arvosanan 6/5, nyt on yritystä.
T. Kuvalauta-aikaan lukioikäinen 2010 ja nykyään työssäkäyvä ja asuntolainaa maksava alle kouluikäisen lapsen äiti (lurkannut lautakulttuuria vuodesta 2007 eli alaikäisenä kos 4chan lasketaan mukaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä riko perhettäsi, jossa kaikki on hyvin. Mahdollinen sekoilusi satuttaa monia, jopa itseäsi. Käsittele tuota rakkauden janoasi ja tarpeitasi vaikka terapiassa tai valmennuksessa. Keskity parantamaan suhdetta nykyiseen puolisoosi, käytä energiaa siihen.
Minä tein aikoinani sen, että ihastuin työkaveriin ja pistin elämäni muutoksen tielle, koska huumaannuin niin työkaveristani. Oli varmaan myös joku kolmenkympin kriisikin elämän valinnoista. Se tie oli lopulta hyvin hyvin kivulias, ihmisenä kasvattava ja en voi ehkä koskaan antaa täysin itselleni anteeksi minusta johtunutta mielipahaa. Ihastus laimeni kuumasta huumasta nopeasti, ei siitä suhteesta mitään tullut.
No eihän ole hyvin kun kerran Ap on onneton ja mieluiten laittaisi suhteen luiskaan.
Ihastumisia tulee aina. Jos ei olisi tullut, ei ap edelleenkään eroa miettisi. Eihän miettinyt ennen tätä työkaveriakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Itse lähdin tuollaisesta kaveripohjaisesta suhteesta rakkauden perään, mutta sillä erotuksella, että se kaverisuhde ei ollut enää vuosiin ihan hyvä. Siinä ei ollut mitään menetettävää. Olin siis muista syistä jo joka tapauksessa lähdössä, ja uusi yllättävä rakkaus vain nopeutti sitä prosessia. Omassa tapauksessani uusi rakkaussuhde onnistui. Mutta uudessa suhteessa on aina olemassa riski, eikä voi tietää etukäteen, miten yhdessä eläminen alkuhuuman jälkeen jatkuu. Nyt 20 vuotta myöhemmin suhde on jo tasaantunut kumppanuudeksi.
Jos sinun suhteesi on nyt kuitenkin ihan hyvin toimiva kumppanuus, niin miksi lähtisit? Ole vain onnellinen siitä, että olet elämässäsi myös kohdannut suuren rakkauden tunteen, koska eihän sitä kaikille koskaan satu.
Alue: Aihe vapaa
Älä riko perhettäsi, jossa kaikki on hyvin. Mahdollinen sekoilusi satuttaa monia, jopa itseäsi. Käsittele tuota rakkauden janoasi ja tarpeitasi vaikka terapiassa tai valmennuksessa. Keskity parantamaan suhdetta nykyiseen puolisoosi, käytä energiaa siihen.
Minä tein aikoinani sen, että ihastuin työkaveriin ja pistin elämäni muutoksen tielle, koska huumaannuin niin työkaveristani. Oli varmaan myös joku kolmenkympin kriisikin elämän valinnoista. Se tie oli lopulta hyvin hyvin kivulias, ihmisenä kasvattava ja en voi ehkä koskaan antaa täysin itselleni anteeksi minusta johtunutta mielipahaa. Ihastus laimeni kuumasta huumasta nopeasti, ei siitä suhteesta mitään tullut.