Lue keskustelun säännöt.
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (856)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vaikuta kovin syvälliseltä ihastukselta. Ap kumoaa noin viidennessä kommentissaan ihastuksensa, muutaman kommentin jälkeen. Hiukan kaipaisi tasoa tämänkaltaiselle keskustelupalstalle. Huom. ylläpito!
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin lähes 20 vuoden liitosta salamaihastuksen matkaan kolmen viikon tuttavuuden jälkeen. Elämäni paras päätös. Olemme olleet nyt yhdessä kaksi vuotta, toivomani lapsi on tulossa (tämä ei onnistunut exän kanssa) ostimme juuri unelmien talon ja olemme kokeneet uskomattoman ihania asioita. Elämäni on muuttunut täysin. Aloin uskoa itseeni ammatillisestikin ja sain työn, jossa tuplasin entisen tulotasoni. Tätä ei olisi tapahtunut, jos olisin jatkanut entisessä parisuhteessa mukavan mutta alisuoriutuvan miehen kanssa.
Jonkin aikaa podin tunnontuskia mutta täytyy myöntää, että ehdimme exän kanssa kasvaa erilleen liittomme aikana. Vaikka meillä oli periaatteessa luja ystävyys, se ei painanut yhtä paljon kuin halu olla toimivassa parisuhteessa minua enemmän muistuttavan miehen kanssa. Exällekin kävi hyvin, uusi puoliso löytyi ja hänkin elää nyt sellaista elämää, jota olisi varmaan halunnut elää koko ajan ilman vaatimuksiani nornaalista arjesta. Win-win
Niin varmaan. Sitten sä heräsit. Kukaan, ei kukaan lähde 20 vuoden liitosta kolmen viikon tuttavuuden jälkeen. Tai jos lähteekin, niin todennäköisyydet sen suhteen onnistumiselle on miltei pyöreä nolla. Enkä usko pätkääkään, että tarinasi yhtäkkiä jätetty mies 20 vuoden jälkeen oli ihan, että "joo, tää käy mulle hyvin, että jätät mut 20 vuoden jälkeen jonkin äijän takia, jonka olet tuntenut 3 viikkoa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lennosta vaihtaminen on melkein parempi tapa erota. Jos eroaa muuten vain, vanhan kumppanin voi olla vaikea käsittää, miksi hänet jätetään vaikka toisella ei edes ole ketään uutta. Silloin voi myös jäädä toivomaan, että jos kuitenkin palattaisiin yhteen, kun kerran toisella ei ole ketään eikä ole tavallaan tapahtunut mitään peruuttamatonta. Eron käsittely ja hyväksyminen voi näin pitkittyä. Jos kumppani on rakastunut toiseen, on ainakin selvää mistä ero johtuu, ja sen tajuaa että ero on todennäköisesti lopullinen.
Höpöhöpö. Lennosta vaihtaminen on jätetylle satuttavaa ja pitkittää siksi toipumista.
Jätetyksi tuleminen on satuttavaa, vaikka ei tulisi heti vaihdetuksi uuteen.
Vierailija kirjoitti:
Sitten pala työelämästä. Kollegalla oli vuosien kestävä suhde tj kanssa, jonka kaikki tiesivät. Noh, tj vanheni ja eläkeikä lähestyi.. Kollegalla oli suuria odotuksia heidän yhteisestä tulevaisuudesta. Mutta tosin kävi; tj muutti Ranskaan oman vaimonsa kanssa, eikä kertonut asiasta rakastajalleen. Se oli ollut kamala pettymys kun kuullut asiasta. Hyvä ettei menettänyt järkeä.. Itsekin jo eläkkeellä, ei kehtaa näyttäytyä eläkeläisten juhlissa tai muissa tapaamisissa. Surullista, että oma elämä jätettiin toisen ihmisen varaan.
Tuo toimitusjohtaja kuulostaa täydeltä narsistilta. Hän teki tosi törkeästi sekä vaimoaan kohtaan, että tuota salarakasta kohtaan. Hän petti koko ajan molempia ja loppupeleissä jätti salarakkaan todella törkeästi. Vain narsistit kykenevät tuollaiseen. Ihme, että vaimo haluaa tuollaisen kanssa yhä olla. Veikkaan, että vaimo ainakin aisti, ettei mies ole täysillä mukana avioliitossa. Ehkä jopa tiesi salarakkaasta. Noh, joillekkin kulissit ovat tärkeämmät kuin aito rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myös tilanteessa että vaihdan maiseman tilaisuuden tulleen. En uuden tuttavuuden takia vaan puolison petturuuden, jota tehty silmien edessä eikä selän takana. . Se että ostaa naiselle bitconeita jota ei ole edes nähnyt on käsittämätöntä. Vaikka on jo kokenut vuoden aikana kolme rakkaushuijaria. Yksi houkutteli hänet Pariisiin, eikä tullut yhteenkään tapaamiseen. Noh, pää on sekaisin ja saakin olla.
Siis sun miehes virittelee jotain ihmeellisiä online-suhteita naisten kanssa? Miehes muuten varmaan jättäisi sut, jos ne eivät olisikaan olleet huijareita, vaan jos joku oliskin ollut aito nainen, niin sut ois jätetty. Hyvä, että itse haluat lähteä tuosta avioliitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, oletpa saanut erikoisia vastauksia.
Minulla on takanani ihan samanlainen tilanne, oli ihan ok suhde aviomiehen ja lasten isän kanssa mutta kollega vei jalat alta. Hyppäsin uuteen, unohdin kaiken vanhan, otin tuttujen vihat niskaan ja vaihdoin kollegaan. Ja kyllä vaihtamalla parani! Vielä nyt 10 vuoden jälkeen kaikki on hyvin, kipinä on säilynyt ja seksihalut ovat huipussaan, ollaan nyt 50:n kieppeillä. En siis todellakaan kadu sekuntiakaan valintaani.
Isäni vaihtoi vastaavalla tavalla äitini uuteen naiseen kun vanhemmat olivat olleet 35 vuotta yhdessä. Isälläkin on jo 15 vuotta uuden puolison kanssa täynnä ja myönnän että sopivat toisilleen paljon paremmin kuin vanhempani aikanaan.
Ei kukaan tiedä nuorena, millaiseksi elämä muokkautuu. Siinä pitää muokkautua mukana!
Mitäs meidän vastauksissa on ollut erikoista? Kaikkien mielestä ei ole hyvä asia rikkoa lasten perhettä ja erota hyvästä suhteesta, mutta erilaisiakin moraaleja on.
Mielestäni löyhä moraali on erikoisempaa, parempaan pitäis pystyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin lähes 20 vuoden liitosta salamaihastuksen matkaan kolmen viikon tuttavuuden jälkeen. Elämäni paras päätös. Olemme olleet nyt yhdessä kaksi vuotta, toivomani lapsi on tulossa (tämä ei onnistunut exän kanssa) ostimme juuri unelmien talon ja olemme kokeneet uskomattoman ihania asioita. Elämäni on muuttunut täysin. Aloin uskoa itseeni ammatillisestikin ja sain työn, jossa tuplasin entisen tulotasoni. Tätä ei olisi tapahtunut, jos olisin jatkanut entisessä parisuhteessa mukavan mutta alisuoriutuvan miehen kanssa.
Jonkin aikaa podin tunnontuskia mutta täytyy myöntää, että ehdimme exän kanssa kasvaa erilleen liittomme aikana. Vaikka meillä oli periaatteessa luja ystävyys, se ei painanut yhtä paljon kuin halu olla toimivassa parisuhteessa minua enemmän muistuttavan miehen kanssa. Exällekin kävi hyvin, uusi puoliso löytyi ja hänkin elää nyt sellaista elämää, jota olisi varmaan halu
Jep, kuulostaa epävakaalta persoonallisuudelta, jos unohtaa järjen ja eroaa pitkästä suhteesta 3 vk tuntemisen perusteella.
No, täällä saa satuilla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ehdottaisin sinulle luettavaa. Saatat oivaltaa jotain uutta. Ketjussa ei ole kyse seksistä, vaikka otsikko tähän viittaakin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/8515455/liian-vahan-seksia-miksi
-Mies kadulta
Ymmärrän kyllä ap:tä hyvin. Ihmiset kun muuttuvat elämän varrella. Pitkät suhteet ovat haastavia kyllä. Itsekin usein mietin, että vieläkö voisi kokea intohimoisen ja palavan rakkauden. Silti joku tuttu ja turvallinen pitää edelleen tässä liitossa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä toverillinen liitto on parempi. Intohimoon liittyvä perustuva suhde on pinnallista. Tiedän monia vanhoja pariskuntia jotka ovat edelleen onnellisia.He ovat parhaimpia ystäviä mutta yleensä heillä on myös fyysistä kanssakäymistä. Se ei ole välttämättä mitään seksuaalista. Se voi olla halailua ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinien rakkaus sammuu monesti ollaan vaan ystäviä. Ulkopuolinen suhde ja lopulta ero on järkevin vaihtoehto.
Ei kumpikaan.
Rakkauden hulluus. Ei kiitos. Em halua mitään toveriliittoakaan.
Kiihkoa kuumaa ja huumaa. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ap:tä hyvin. Ihmiset kun muuttuvat elämän varrella. Pitkät suhteet ovat haastavia kyllä. Itsekin usein mietin, että vieläkö voisi kokea intohimoisen ja palavan rakkauden. Silti joku tuttu ja turvallinen pitää edelleen tässä liitossa kiinni.
Miksi haluat rikkoa itsesi ja nykyisen puolisosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin lähes 20 vuoden liitosta salamaihastuksen matkaan kolmen viikon tuttavuuden jälkeen. Elämäni paras päätös. Olemme olleet nyt yhdessä kaksi vuotta, toivomani lapsi on tulossa (tämä ei onnistunut exän kanssa) ostimme juuri unelmien talon ja olemme kokeneet uskomattoman ihania asioita. Elämäni on muuttunut täysin. Aloin uskoa itseeni ammatillisestikin ja sain työn, jossa tuplasin entisen tulotasoni. Tätä ei olisi tapahtunut, jos olisin jatkanut entisessä parisuhteessa mukavan mutta alisuoriutuvan miehen kanssa.
Jonkin aikaa podin tunnontuskia mutta täytyy myöntää, että ehdimme exän kanssa kasvaa erilleen liittomme aikana. Vaikka meillä oli periaatteessa luja ystävyys, se ei painanut yhtä paljon kuin halu olla toimivassa parisuhteessa minua enemmän muistuttavan miehen kanssa. Exällekin kävi hyvin, uusi puoliso löytyi ja hänkin elää nyt sellaista elämää, jota olisi varmaan halu
Nyt on jo niin överiksi menevää trollausta että ihan naurattaa.
Taidat olla köyhä toisten nurkissa loisiva seksuaalisuudeltasi fluidi ihmisen muotoinen trolli.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Tilanteesi kuulostaa pitkälti samalta kuin omani muutama vuosi sitten. Lähdin ja kannatti.
t: onnellisia yhdessä uuden kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Tilanteesi kuulostaa pitkälti samalta kuin omani muutama vuosi sitten. Lähdin ja kannatti.
t: onnellisia yhdessä uuden kanssa
Loppuvat 2-4 vuoden sisällä. Onnellisuuden tunne on dopamiiniharhaa.
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletko tehnyt päätöksen suuntaan tai toiseen?
Toivottavasti otat huomioon lapsesi, tuossa iässä ovat kovin haavoittuvia.
Tutun perheessä silloin murrosikäiset nuoret menivät jotenkin ihan sekaisin, koulu kärsi ja päihteet alkoi houkuttaa. Ei ole helppoa!
Ei apn kaltaiset lapsiaan rakasta millään tavalla. He ovat vain itsetunnon jatkeita. Maskotteja joita voi esitellä somessa samalla kiillottaen itseään.
Meillä on onneksi molemmat samassa paketissa.
Höpöhöpö. Lennosta vaihtaminen on jätetylle satuttavaa ja pitkittää siksi toipumista.