Lue keskustelun säännöt.
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (864)
Joskus voi olla oikea ratkaisu lähteä ihan hyvästä suhteesta. Ei ihmisen tarvitse sammuttaa elämäniloaan pintapuolisessa, rakkaudettomassa liitossa ja surkutella elämätöntä elämäänsä. Pidemmän päälle siinä katkeroituu ja masentuu.
Mutta ihastusten perään lähteminen on aina iso riski. Ihastus on illuusio, johon heijastelee kaikki puutteet mitä omassa suhteessa on ja kaikki toteutumattomat toiveet. Usein näillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Jos olisi valmis ja halukas eroamaan myös silloin, että tämä ihastus ei ole pätkääkään kiinnostunut ja luvassa olisi elämä yksin, niin ehkä ero voi olla oikea ratkaisu. Mutta jos erohalut perustuu johonkin kuviteltuun pilvilinnaan puolitutun ihastuksen kanssa, todennäköisesti tulee pettymään ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä toverillinen liitto, johon osaan kyllä antaa väriä ja lisäpotkua.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa liitoista on sellaisia, että ei olla oltu sekaisin rakkaudesta ja tulenpalavasti rakastuneita. Jos sellaista jäisi odottamaan, jäisi aika monta liittoa solmimatta ja lasta tekemättä. Tiedän tuttavapiiristäni vain kaksi naista, joilla on ollut tuollainen elämää suurempi rakastuminen.
Miten voit tietää tuttaviesi tunteet noin tarkkaan?
Omat lapseni ovat oireilleet erosta tosi paljon. Ei eron aikaan, vaan myöhempinä vuosina. Tämä on asia, josta puhutaan tosi vähän.
En tarkoita, ettei erota saisi koskaan. Mutta eroa pohtiessa kannattaa rehellisesti myöntää itselleen, että sillä on vaikutusta lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa liitoista on sellaisia, että ei olla oltu sekaisin rakkaudesta ja tulenpalavasti rakastuneita. Jos sellaista jäisi odottamaan, jäisi aika monta liittoa solmimatta ja lasta tekemättä. Tiedän tuttavapiiristäni vain kaksi naista, joilla on ollut tuollainen elämää suurempi rakastuminen.
Miten voit tietää tuttaviesi tunteet noin tarkkaan?
Moni keskustelee ihan syvällisesti pitkäaikaisten ystävien kanssa.
Eikä ole valheellinen ja pinnallinen näytelty kuva itsestään. Niinkuin moni sarjasuhteilija on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat oireilleet erosta tosi paljon. Ei eron aikaan, vaan myöhempinä vuosina. Tämä on asia, josta puhutaan tosi vähän.
En tarkoita, ettei erota saisi koskaan. Mutta eroa pohtiessa kannattaa rehellisesti myöntää itselleen, että sillä on vaikutusta lapsiin.
Tuosta asiasta oleva puhe on sellaista jonka jotkut haluavat vaientaa ja hiljentää keinolla millä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat oireilleet erosta tosi paljon. Ei eron aikaan, vaan myöhempinä vuosina. Tämä on asia, josta puhutaan tosi vähän.
En tarkoita, ettei erota saisi koskaan. Mutta eroa pohtiessa kannattaa rehellisesti myöntää itselleen, että sillä on vaikutusta lapsiin.
Ja eroa miettiessä miettiä kumpi on parempi kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Joskus ero on parempi, jos yhteinen elämä on raskasta ja riitaisaa, ap:n tapauksessa hormonien sokaisema äiti haluaisi vaihtaa työkaveriin, vaikkei edes tiedä mitä työkaveri ajattelee hänestä. Se on huono syy rikkoa perhe.
Ehkä tällaisen kriisin seuraksena, kun ihastus hälvenee, hän huomaa olevansa onneton suhteessaan ja ottaa eron oikeilla perusteilla. Tai sitten näkee oman suhteensa onnen ja palaa häntä koipien välissä miehensä kainaloon myös henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla lapset on jo riittävää syy siihen, että en hajota perhettä vaikka mikä olisi. Jos teille ei omat lapset merkitse mitään niin surullista on. En ala mihinkään mielisairaaseen "lapset ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä" -pelleilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat oireilleet erosta tosi paljon. Ei eron aikaan, vaan myöhempinä vuosina. Tämä on asia, josta puhutaan tosi vähän.
En tarkoita, ettei erota saisi koskaan. Mutta eroa pohtiessa kannattaa rehellisesti myöntää itselleen, että sillä on vaikutusta lapsiin.
Saman olen nähnyt perheessä. Etenkin, jos ero on riitaisa. Vaikutukset ovat tosi kauaskantoiset ja jatkuvat vielä omissa parisuhteissa (tai niiden puutteessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota puoli vuotta, se menee ohi.
Lapset voi oireilla myös uusperheistä. Tästäkään ei puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun suhde on mennyt rakkaussuhteesta kämppäkaveruuteen ja katkeraan riitaisaan sellaiseen, on ihan kaikkien kannalta parempi erota. Oli sitten ihastunut toiseen tai ei.
Lapsetkin kärsii kun vanhempien välillä ei ole mitään lämpöä, pelkkää eripuraa, riitaa ja valtataistelua.
Usein tällaisessa tilanteessa sitä hyväksyntää lähdetään hakemaan ulkopuolelta. Joko netistä keskustelupalstoilta/treffipalstoilta, työpaikalta, opiskelupaikalta tai harrastuksista. Ei hyvään toimivaan rakkaudelliseen parisuhteeseen ulkopuolinen saa lyötyä kiilaa väliin.
Eikä ole oikein lapsiakaan kohtaan se, että vanhemmat elävät täysin erillään toisistaan. Ei se anna esimerkkiä lapsille siitä, millainen oikea toimiva parisuhde on.
Myrkyllinen suhde pitää joko korjata tai lopettaa. Aika usein mies ei vaan suostu siihen korjaamiseen vaan tyytyy toimimattomaan parisuhteeseen aina siihen asti, että nainen lopettaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun suhde on mennyt rakkaussuhteesta kämppäkaveruuteen ja katkeraan riitaisaan sellaiseen, on ihan kaikkien kannalta parempi erota. Oli sitten ihastunut toiseen tai ei.
Lapsetkin kärsii kun vanhempien välillä ei ole mitään lämpöä, pelkkää eripuraa, riitaa ja valtataistelua.
Usein tällaisessa tilanteessa sitä hyväksyntää lähdetään hakemaan ulkopuolelta. Joko netistä keskustelupalstoilta/treffipalstoilta, työpaikalta, opiskelupaikalta tai harrastuksista. Ei hyvään toimivaan rakkaudelliseen parisuhteeseen ulkopuolinen saa lyötyä kiilaa väliin.
Eikä ole oikein lapsiakaan kohtaan se, että vanhemmat elävät täysin erillään toisistaan. Ei se anna esimerkkiä lapsille siitä, millainen oikea toimiva parisuhde on.
Myrkyllinen suhde pitää joko korjata tai lopettaa. Aika usein mies ei vaan suostu siihen korjaamiseen vaan tyytyy toimimattomaan parisuhteeseen aina siihen asti, että nainen lopettaa sen.
Ensin pitäisi kaikkien takia yrittää edes korjata. Yleensä ammattilaisen avulla. Suomessa käytetään parisuhdeterapiaa ihan luvattoman vähän. Ja muutenkin terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun suhde on mennyt rakkaussuhteesta kämppäkaveruuteen ja katkeraan riitaisaan sellaiseen, on ihan kaikkien kannalta parempi erota. Oli sitten ihastunut toiseen tai ei.
Lapsetkin kärsii kun vanhempien välillä ei ole mitään lämpöä, pelkkää eripuraa, riitaa ja valtataistelua.
Usein tällaisessa tilanteessa sitä hyväksyntää lähdetään hakemaan ulkopuolelta. Joko netistä keskustelupalstoilta/treffipalstoilta, työpaikalta, opiskelupaikalta tai harrastuksista. Ei hyvään toimivaan rakkaudelliseen parisuhteeseen ulkopuolinen saa lyötyä kiilaa väliin.
Eikä ole oikein lapsiakaan kohtaan se, että vanhemmat elävät täysin erillään toisistaan. Ei se anna esimerkkiä lapsille siitä, millainen oikea toimiva parisuhde on.
Myrkyllinen suhde pitää joko korjata tai lopettaa. Aika usein mies ei vaan suostu siihen korjaamiseen vaan tyytyy toimimattomaan parisuhteeseen aina siihen asti, että nainen lopettaa sen.
Usein näissä tarinoissa on niin että mitään riitaisuutta ei edes ole vaan apn kaltainen ihminen vain aloittaa salasuhteilun. Ilman että on kertonut mistään ongelmista parisuhteessaan.
Tämä se vasta antaa todella huonon mallin parisuhteilusta lapsille.
Yleensä salasuhteilja kehittää päässään valheita joilla nykykumppani maalataan ties miksi oikeuttaakseen toimintansa.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on niin, että ei voi ikinä luottaa siihen työkaveriin, jos lähdet hänen mukaan. Tekee saman tempun sulle.
Miten saatkin miehestä tässä tehtyä roiston vaikka nainen on lähdössä vieraan matkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun suhde on mennyt rakkaussuhteesta kämppäkaveruuteen ja katkeraan riitaisaan sellaiseen, on ihan kaikkien kannalta parempi erota. Oli sitten ihastunut toiseen tai ei.
Lapsetkin kärsii kun vanhempien välillä ei ole mitään lämpöä, pelkkää eripuraa, riitaa ja valtataistelua.
Usein tällaisessa tilanteessa sitä hyväksyntää lähdetään hakemaan ulkopuolelta. Joko netistä keskustelupalstoilta/treffipalstoilta, työpaikalta, opiskelupaikalta tai harrastuksista. Ei hyvään toimivaan rakkaudelliseen parisuhteeseen ulkopuolinen saa lyötyä kiilaa väliin.
Eikä ole oikein lapsiakaan kohtaan se, että vanhemmat elävät täysin erillään toisistaan. Ei se anna esimerkkiä lapsille siitä, millainen oikea toimiva parisuhde on.
Myrkyllinen suhde pitää joko korjata tai lopettaa. Aika usein mies ei vaan suostu siihen korjaamiseen vaan tyytyy toimimattomaan parisuhte
Usein on kuitenkin niin, että nainen on yrittänyt muuttaa suhteen laatua jo pitkään ja mies kokee sen häiritseväksi nalkutukseksi.
Mies alkaa ottamaan etäisyyttä sekä naisesta että omasta perheestään, ettei nalkutus häiritse ja samalla hän tekee eroa yhä ilmiselvemmäksi.
Nainen saattaa jopa hankkia pariterapiaa, mutta senkin mies kokee loukkaavana ja sanelee ehtoja.
Sitten kun nalkutus lakkaa, nainen on jo antanut periksi ja alkanut miettiä vaihtoehtoista elämää ilman miestä. Tästä oli just hetki sitten ketjukin, johon tuli aika monta vastausta. Mies kokee, että nyt on kaikki hyvin, kun nainen ei enää pyydä mitään eikä välitä hänestä tai hänen menemisistään yhtään mitään.
Ja sitten se ero tulee ihan puskista. Mies ei ole ymmärtänyt koko asiasta yhtään mitään. -NOT!-
Normaalilla narratiivilla saadaan kätevästi syyttävä sormi käännettyä itsestä poispäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun suhde on mennyt rakkaussuhteesta kämppäkaveruuteen ja katkeraan riitaisaan sellaiseen, on ihan kaikkien kannalta parempi erota. Oli sitten ihastunut toiseen tai ei.
Lapsetkin kärsii kun vanhempien välillä ei ole mitään lämpöä, pelkkää eripuraa, riitaa ja valtataistelua.
Usein tällaisessa tilanteessa sitä hyväksyntää lähdetään hakemaan ulkopuolelta. Joko netistä keskustelupalstoilta/treffipalstoilta, työpaikalta, opiskelupaikalta tai harrastuksista. Ei hyvään toimivaan rakkaudelliseen parisuhteeseen ulkopuolinen saa lyötyä kiilaa väliin.
Eikä ole oikein lapsiakaan kohtaan se, että vanhemmat elävät täysin erillään toisistaan. Ei se anna esimerkkiä lapsille siitä, millainen oikea toimiva parisuhde on.
Myrkyllinen suhde pitää joko korjata tai lopettaa. Aika usein mies ei vaan suostu siih
Yksi varmimpia merkkejä että mies pettää on se että hän kuvailee naisia halventavasti termillä naarasnalkutin.
Vierailija kirjoitti:
Narsistisia piirteitä ilmentävä on siinä mielessä lapsen tasolle jäänyt että ei kykene aikuiseen rakkaussuhteeseen.
Hakee parisuhteesta toiseen vain ihailua itseään kohtaan jota kutsuu vaikkapa kuplivaksi tunteeksi. Tällaisten ei koskaan tulisi lisääntyä.
No, jos ap:sta puhut; hän on lisääntynyt jo vuosikausia sitten, ja saanut kolme lastaankin kasvatettua (ainakin päällepäin) ehjässä perheessä, nuorimmatkin pitkälle teini-ikään. Ei kaikkein huonoiten, eli enpä arvostelisi, enkä narsistiksi syyttelisi.
Siihen, kannattaako ap:n lähteä tavoittelemaan onnea työpaikan ihastuksen kanssa en osaa vastata. Jos hetken huuma kiherryttää, ota kaveria kädestä kiinni ja ehdota että lähdetään paneen. Silloin selviää onko siihen huumaankaan saumoja. Liikoja ei työpaikka-ihastuksen varaan pidä kuvitella.
Narsistisia piirteitä ilmentävä on siinä mielessä lapsen tasolle jäänyt että ei kykene aikuiseen rakkaussuhteeseen.
Hakee parisuhteesta toiseen vain ihailua itseään kohtaan jota kutsuu vaikkapa kuplivaksi tunteeksi. Tällaisten ei koskaan tulisi lisääntyä.