Lue keskustelun säännöt.
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (863)
Monet kehottavat odottamaan, ja se on ihan hyvä neuvo.
Itselläni odottaminen ei auttanut. Eikä etäisyyden ottaminen työkaverista. Lopulta oli pakko tunnustaa että tunteet olivat liian suuria siihen etten toimisi. Jos kyseessä on tosirakkaus, näin tulee käymään. Jos kyseessä ei ole tosirakkaus, tunteet ajan kanssa laimenevat. Paljon riippuu toki myös tästä rakkauden kohteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tästä opimme?
Toiset voivat oppia muiden virheistä.
Eli sinä nuori, iältäsi 20-30-vuotias. Älä jää kädenlämpöiseen suhteeseen, jossa olet vain siksi, että olisi joku ja et osaa olla yksin. Mene yhteen ihmisen kanssa, johon tunnet palavaa rakkautta. Sellaisen kanssa tehdään ne lapset ja mennään naimisiin.
Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta sun on hyvä katsoa nyt ympärillesi. Kun eroat, kaikki mitä sun ympärillä on, tulee katoamaan siinä olomuodossa mitä ne ovat nyt.
Eli: tottakai sulla on ne lapset, edelleen eronkin jälkeen. Mutta ei niitä samoja lapsia. He ovat jo niin isoja että heillä on omat ajatuksensa vanhempiensa erosta. Parhaassa tapauksessa lapset hyväksyvät vanhempien päätöksen erota, sopeutuvat, joustavat ja kärsivät hiljaa. Huonossa tapauksessa he näyttävät sulle kaiken raivonsa ja saattavat olla sulle avoimesti vihaisia, halveksuvia jopa vuoden ajan. Tai ylikin. Ja se tulee todella vaikuttamaan sun rakkaussuhteeseen tähän ihastukseen.
Sulta lähtee koti. No niitä saa välittäjiltä tai vuokranantajalta uusia, ei siinä mitään. Mutta sä rakennat sen seuraavan kodin sitten tyhjästä. Taloudellisesti ero on täysin perseestä. Siinä pääsee kokemaan ns. luokkaretken, itse siirryin velattomasta rivarista remonttia kaipaavaan kerrostalokämppään koska kannattelet siinä sitten taloutta yksin.
Kaverit lähtee. Joo, osa tietysti jää rinnalle kulkemaan. Ei ehkä kuitenkaan ne joiden olisit odottanut jäävän vierellesi ja tukemaan sua tässä helvetillisessä kriisissä.
Näitä ajatuksia ap sinulle naiselta ja äidiltä jolle tuli ero eteen - mies ilmoitti minulle haluavansa erota eikä vaihtoehtoja ollut. Tytär silloin 16v ei ole oikein antanut sitä isälleen anteeksi. Vaikka olen yrittänyt heidän suhdettaan tukea, vaikeaa on. Erosta kohta 4 vuotta.
Tässä ketjussa joku sanoi hyvin että arki tulee eteen tässä uudessakin suhteessa. Niin se valitettavasti on.
Mutta eletäänhän me kaikki vain kerran. Sun täytyy miettiä mikä on tärkeintä sulle ja sitten myös niille joista välität eniten (lapset).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän sinua, ja minusta on oikein hyvä, että mietit ratkaisuja jo varhaisessa vaiheessa. Väljähtäneestä suhteesta rakkauden perään lähteminen on aina vähän hyppy tuntemattomaan, mutta ei ole millään tavalla reilua lähteä toisen selän takana kokeilemaan uutta suhdetta ja hakemaan varmuutta eropäätökselle. Jos kokemasi on jotain niin suurta, ettet pysty sitä ohittamaan, niin ero voi nimenomaan olla ainut ratkaisu vaikka muut sitä ihmettelisivätkin.
Ja muista, että muilla ihmisillä on aina jokin oma agendansa mistä lähtökohdin he kommentoivat. Joku kokee itselleen oikeaksi jäädä väljähtyneeseen suhteeseen ja tyrkyttää samaa ratkaisua kaikille muillekin. Toinen pelkää oman puolison lähtevän uuden rakkauden matkaan, ja haluaa siksi korostaa kumppanuusrakkauden merkitystä intohimorakkauden yli. Kolmas voi jopa salaa katua, ettei aikanaan ole tarttunut ojennettuun käteen, ja on
Se että menee suhteeseen jossa ei ole koskaan ollut rakkautta on toisen ihmisen häikälemätöntä jopa sadistista hyväksikäyttöä.
Usein läheisriippuvuuteen, epävakauteen ja piilonarsisimiin taipuvaiset käyttäytyvät niin.
Ovat mestareita projisoimaan syyn itsestään poispäin. Ilmentyy esimerkiksi perinteisten parisuhdemallien jatkuvana halveksuntana.
Se on projektio koska eivät itse koskaan pysty tasapainoiseen, vakaaseen rakkaussuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme?
Toiset voivat oppia muiden virheistä.
Eli sinä nuori, iältäsi 20-30-vuotias. Älä jää kädenlämpöiseen suhteeseen, jossa olet vain siksi, että olisi joku ja et osaa olla yksin. Mene yhteen ihmisen kanssa, johon tunnet palavaa rakkautta. Sellaisen kanssa tehdään ne lapset ja mennään naimisiin.
Tämä. Sama kokemus kuin Ap:llä ja tuohan siinä se totuus oli. Olisinpa nuorempana kuunnellut niitä jo vakavammin seurustelleita ystäviäni, jotka varoittivat ettei kannata tehdä noin vain jotta olisi joku ihan kiva. Siinä tekee sekä häntä että itseään kohtaan väärin. Saattaapa tosirakkaus jäädä tapaamatta tai päästä karkuun siksi kun varasi itsensä ihan hyvälle, mutta väärälle, jonka kanssa yleisön painostuksesta ja uskomuksista johtuen yritti liian pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta sun on hyvä katsoa nyt ympärillesi. Kun eroat, kaikki mitä sun ympärillä on, tulee katoamaan siinä olomuodossa mitä ne ovat nyt.
Eli: tottakai sulla on ne lapset, edelleen eronkin jälkeen. Mutta ei niitä samoja lapsia. He ovat jo niin isoja että heillä on omat ajatuksensa vanhempiensa erosta. Parhaassa tapauksessa lapset hyväksyvät vanhempien päätöksen erota, sopeutuvat, joustavat ja kärsivät hiljaa. Huonossa tapauksessa he näyttävät sulle kaiken raivonsa ja saattavat olla sulle avoimesti vihaisia, halveksuvia jopa vuoden ajan. Tai ylikin. Ja se tulee todella vaikuttamaan sun rakkaussuhteeseen tähän ihastukseen.
Sulta lähtee koti. No niitä saa välittäjiltä tai vuokranantajalta uusia, ei siinä mitään. Mutta sä rakennat sen seuraavan kodin sitten tyhjästä. Taloudellisesti ero on täysin perseestä. Siinä pääsee kokemaan ns. luokkaretken, itse siirryin velattomasta rivarista remont
Eivät ne lapset mitenkään välttämättä kärsi hiljaa. Se mistä heidän onnellisuutensa ja kotinsa muodostuu muuttuu erilaiseksi. Siinä ei ole mitään väärin. Ne samat lapset joutuvat aikuistuttuaan ja jo lapsina kohtaamaan monta muutakin elämän realiteettia ja isojakin pettymyksiä sekä suruja. Osalle on kova kolaus, osa pääsee ajan kanssa yli, osa kokee parempana eronneet vanhemmat.
Huonoon tai kädenlämpimään suhteeseen vasten tahtoaan jääminen opettaa sekin lapsille jotain. Vinksahtaneen kuvan, josta he voivat itse aikuisena kärsiä. Eivät kuuntele omia tarpeitaan, koska vanhempikaan ei kuunnellut ja sivuutti itsensä. Aikuisella on oikeus erota parisuhteesta, vaikka hänellä olisikin lapsia. Vanhemmuus on eri asia ja eri henkilöiden välinen asia kuin vanhemman oma rakkauselämä ja missä parisuhteessa hän valitsee elää.
Sinulla on eroottsesti ja seksuaalisesti mielenkiintoa, aikaa, halua, kestävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta sun on hyvä katsoa nyt ympärillesi. Kun eroat, kaikki mitä sun ympärillä on, tulee katoamaan siinä olomuodossa mitä ne ovat nyt.
Eli: tottakai sulla on ne lapset, edelleen eronkin jälkeen. Mutta ei niitä samoja lapsia. He ovat jo niin isoja että heillä on omat ajatuksensa vanhempiensa erosta. Parhaassa tapauksessa lapset hyväksyvät vanhempien päätöksen erota, sopeutuvat, joustavat ja kärsivät hiljaa. Huonossa tapauksessa he näyttävät sulle kaiken raivonsa ja saattavat olla sulle avoimesti vihaisia, halveksuvia jopa vuoden ajan. Tai ylikin. Ja se tulee todella vaikuttamaan sun rakkaussuhteeseen tähän ihastukseen.
Sulta lähtee koti. No niitä saa välittäjiltä tai vuokranantajalta uusia, ei siinä mitään. Mutta sä rakennat sen seuraavan kodin sitten tyhjästä. Taloudellisesti ero on täysin perseestä. Siinä pääsee kokemaan ns. luokk
Lapset mallioppivat epävakauden eroilevasta vanhemmasta jonka tunneelämä ei ole aikuisen ihmisen tasolla.
Silloin nämä lapset ovat aikuisena pohjasakkaa kumppaneina. Sellaisia joihin ei voi luottaa ja joita ei kukaan normaali voi rakastaa.
Sitä voi selitellä, kierrellä ja kaarrella mutta tosiasiat ovat ja pysyvät.
Vierailija kirjoitti:
Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta sun on hyvä katsoa nyt ympärillesi. Kun eroat, kaikki mitä sun ympärillä on, tulee katoamaan siinä olomuodossa mitä ne ovat nyt.
Eli: tottakai sulla on ne lapset, edelleen eronkin jälkeen. Mutta ei niitä samoja lapsia. He ovat jo niin isoja että heillä on omat ajatuksensa vanhempiensa erosta. Parhaassa tapauksessa lapset hyväksyvät vanhempien päätöksen erota, sopeutuvat, joustavat ja kärsivät hiljaa. Huonossa tapauksessa he näyttävät sulle kaiken raivonsa ja saattavat olla sulle avoimesti vihaisia, halveksuvia jopa vuoden ajan. Tai ylikin. Ja se tulee todella vaikuttamaan sun rakkaussuhteeseen tähän ihastukseen.
Sulta lähtee koti. No niitä saa välittäjiltä tai vuokranantajalta uusia, ei siinä mitään. Mutta sä rakennat sen seuraavan kodin sitten tyhjästä. Taloudellisesti ero on täysin perseestä. Siinä pääsee kokemaan ns. luokkaretken, itse siirryin velattomasta rivarista remont
On hyvää, tyydyttävää ja hyvältätuntuvaa arkea josta nauttii. Sitten on jollain lailla huonoa arkea, josta haluaa pois tai johon haluaa muutosta. Mikä sinulle on hyvää arkea voi toiselle olla huonoa paskaa arkea. Miehellesi se oli. Jos hän kokee yhteisen arkenne huonoksi niin onhan hän vapaa lähtemään ilman että hänen valintansa arvotettaisiin itseisarvoisesti huonommaksi kuin sinun valintasi ja halusi. Ei kukaan ulkopuolinen tai sinäkään voi määrittää hänen puolestaan mikä hänelle on hyvää ja mihin hänen tulee olla tyytyväinen.
Mikä erossa on sinulle hankalaa ja ikävää voi jollekin muulle olla vapauttavaa ja mahdollisuus uuteen ja parempaan elämään. Sinulla on negatiivinen kuva eroista aivan ymmärrettävästi, joku toinen taas ei arvota ja koe asioita samoin. Voi kyetä olemaan parempi ihmisenä ja vanhempana, voi löytyä sopivampi suhde, voi nauttia uuden kodin rauhasta ja tehdä valintoja mitä ei ennen voinut, saattaa ajatella etteis e ole ystävä eikä mikään joka jää kelkasta parisuhteen loppumisen vuoksi. On niin monia eri tapoja kokea samat asiat ja tilanteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistit usein lohkovat asioita sivuuttaavkseen oman häpeänsä.
Sepittelevät eromyönteisiä tarinoita oikeuttaakseen oman väkivaltansa läheisiään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Se että menee suhteeseen jossa ei ole koskaan ollut rakkautta on toisen ihmisen häikälemätöntä jopa sadistista hyväksikäyttöä.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistit usein lohkovat asioita sivuuttaavkseen oman häpeänsä.
Sepittelevät eromyönteisiä tarinoita oikeuttaakseen oman väkivaltansa läheisiään kohtaan.
Ei herraisä nyt, ei eroaminen ole mitään väkivaltaa toista ihmistä kohtaan. Huh miten vääristynyt käsitys sinulla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistit usein lohkovat asioita sivuuttaavkseen oman häpeänsä.
Sepittelevät eromyönteisiä tarinoita oikeuttaakseen oman väkivaltansa läheisiään kohtaan.
Ei herraisä nyt, ei eroaminen ole mitään väkivaltaa toista ihmistä kohtaan. Huh miten vääristynyt käsitys sinulla on.
On niitäkin jotka avioliitosta toiseen salasuhteilevat ja vaihtavat lennosta joka kerta. Se on väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistit usein lohkovat asioita sivuuttaavkseen oman häpeänsä.
Sepittelevät eromyönteisiä tarinoita oikeuttaakseen oman väkivaltansa läheisiään kohtaan.
Ei herraisä nyt, ei eroaminen ole mitään väkivaltaa toista ihmistä kohtaan. Huh miten vääristynyt käsitys sinulla on.
On niitäkin jotka avioliitosta toiseen salasuhteilevat ja vaihtavat lennosta joka kerta. Se on väkivaltaa.
Et maininnut sitä vaan puhuit vain eroista. Saahan sitä lennostakin vaihtaa, vaikka en ketään kehota salasuhteisiin ja jaan mielipiteen siitä että selän takana pettämiset ovat tunnetason väkivaltaa.
Jollekin kerta riittää eikä mikään "vaihtavat lennosta joka kerta". Mutta sinä haluatkin vain provosoida ääriesimerkeillä, jotka eivät todellisuudessa koske suurta osaa ihmisistä. Vaikka koskisikin, mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei käy täysillä.
Ja perustelut väitteellesi ovat?
Ap
Älä ole kevytkenkäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistit usein lohkovat asioita sivuuttaavkseen oman häpeänsä.
Sepittelevät eromyönteisiä tarinoita oikeuttaakseen oman väkivaltansa läheisiään kohtaan.
Ei herraisä nyt, ei eroaminen ole mitään väkivaltaa toista ihmistä kohtaan. Huh miten vääristynyt käsitys sinulla on.
On niitäkin jotka avioliitosta toiseen salasuhteilevat ja vaihtavat lennosta joka kerta. Se on väkivaltaa.
Et maininnut sitä vaan puhuit vain eroista. Saahan sitä lennostakin vaihtaa, vaikka en ketään kehota salasuhteisiin ja jaan mielipiteen siitä että selän takana pettämiset ovat tunnetason väkivaltaa.
Jollekin kerta riittää eikä mikään "vaihtavat lennosta joka kerta". Mutta sinä haluatkin vain provosoida ääriesimerkeillä, jotka eo
Onko sellainen joka toistuvasti salasuhteilee ja pettää väkivaltaisesti selän takana minkään arvoinen ihmisenä tai vanhempana?
Kas kun lapset aistivat epärehellisyyden, valheet ja riippuvuudet jotka pahimmillaan peitelty pseudoriippumattomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta sun on hyvä katsoa nyt ympärillesi. Kun eroat, kaikki mitä sun ympärillä on, tulee katoamaan siinä olomuodossa mitä ne ovat nyt.
Eli: tottakai sulla on ne lapset, edelleen eronkin jälkeen. Mutta ei niitä samoja lapsia. He ovat jo niin isoja että heillä on omat ajatuksensa vanhempiensa erosta. Parhaassa tapauksessa lapset hyväksyvät vanhempien päätöksen erota, sopeutuvat, joustavat ja kärsivät hiljaa. Huonossa tapauksessa he näyttävät sulle kaiken raivonsa ja saattavat olla sulle avoimesti vihaisia, halveksuvia jopa vuoden ajan. Tai ylikin. Ja se tulee todella vaikuttamaan sun rakkaussuhteeseen tähän ihastukseen.
Sulta lähtee koti. No niitä saa välittäjiltä tai vuokranantajalta uusia, ei siinä mitään. Mutta sä rakennat sen seuraavan kodin sitten tyhjästä. Taloudellisesti ero on täysin perseestä. Siinä pääsee kokemaan ns. luokk
Huonoon tai kädenlämpimään suhteeseen vasten tahtoaan jääminen opettaa sekin lapsille jotain.
Paitsi että vain todella sairas ihminen kertoo lapsille, että olen tässä suhteessa iskän kanssa nyt vaan kun en parempaakaan nuorena löytänyt.
Lisäksi, et ole nyt lukenut edes aloitusta. Aloittajan suhde ei ole huono, vaan hyvä ja turvallinen. On huumoria, mukavaa yhdessäoloa, seksiäkin. Lapsetkin tehty ja yhdessä kasvatettu ja kaikki on hyvin, pitkä suhde. Ei sellaista tehdä ihmisen kanssa josta ei oikeasti välitä ja jota ei rakasta.
Yrität nyt kääntää koko aloittajan suhteen kamalaksi, mutta hän ei itsekään niin sano, päinvastoin. Joten ei se sitä silloin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistit usein lohkovat asioita sivuuttaavkseen oman häpeänsä.
Sepittelevät eromyönteisiä tarinoita oikeuttaakseen oman väkivaltansa läheisiään kohtaan.
Ei herraisä nyt, ei eroaminen ole mitään väkivaltaa toista ihmistä kohtaan. Huh miten vääristynyt käsitys sinulla on.
On niitäkin jotka avioliitosta toiseen salasuhteilevat ja vaihtavat lennosta joka kerta. Se on väkivaltaa.
Väkivaltaa toista vanhempaa kohtaan tekevä on turvaton vanhempi lapsille.
Vaan tässä ketjussa tai Ap:n tilanteessa kun ei ole kyse väkivallasta. Ei fyysisestä tai henkisestä. Parisuhteesta eroaminen ei ole väkivaltaa ketään kohtaan. Ei ainakaan täällä Suomessa tai missään sivistysvaltiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistit usein lohkovat asioita sivuuttaavkseen oman häpeänsä.
Sepittelevät eromyönteisiä tarinoita oikeuttaakseen oman väkivaltansa läheisiään kohtaan.
Ei herraisä nyt, ei eroaminen ole mitään väkivaltaa toista ihmistä kohtaan. Huh miten vääristynyt käsitys sinulla on.
On niitäkin jotka avioliitosta toiseen salasuhteilevat ja vaihtavat lennosta joka kerta. Se on väkivaltaa.
Väkivaltaa toista vanhempaa kohtaan tekevä on turvaton vanhempi lapsille.
Näin se on. Todella kelvoton vanhempi. Ei turvallinen millään tavalla.
Ap ei osaa rakastaa. Ihmisenä iljettävää pohjasakkaa.