Lue keskustelun säännöt.
Tappoiko äitiys ystävyyssuhteeni, vai olivatko ne alunperinkään aitoja?
25.06.2025 |
Ennen lapsia minulla oli tiivis ystäväpiiri. Kävimme ulkona, matkustelimme, jaoimme kaiken. Sitten sain ensimmäisen lapseni, ja kaikki muuttui. Lapsettomat ystävät eivät enää kutsuneet minua mukaan, koska 'olet varmaan väsynyt' tai 'ei sinne voi lasten kanssa tulla'. Yhteydenpito jäi täysin minun varaani.
Nyt vuosia myöhemmin huomaan, että minulla ei ole enää juuri ketään jäljellä vanhoista ystävistäni. Olen yksinäisempi kuin koskaan. Syytänkö hormoneja ja ruuhkavuosia, vai paljastiko lasten saaminen vain sen, mitkä ystävyyssuhteet olivat oikeasti aitoja ja mitkä vain ajanvietettä? Onko muilla käynyt näin? Miten olette löytäneet uusia ystäviä aikuisiällä?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaan yhä harvemmalla on ystäviä. Myös niillä lapsettomilla. Sinulla taas kun lapsesi kasvaa on edes jotain seuraa heistä. Moni lapseton tulee olemaan viimeistään 50 vuotiaana täysin ilman kavereita. Mitä he tietenkään eivät ikinä uskoisi vielä edes siinä 45 vuoden iässä.
muutama poikkeus ei tätä trendiä muuta. Yksinäisyys tulee olemaan monelle se normi.
Siis logiikka on se että kaikki viiskymppiset on yksinäisiä eikä heillä ole kavereita, mutta jos saat lapsia niin heistä saat seuraa ystävien puutteessa? Vai että ystäviä saa aikuisena vain jos saa lapsia?
mitä nyt tässä sivusta olen seurannut niin lapsia saaneilla on aikuisena itse asiassa vähemmän ystävyyssuhteita kuin samanikäisillä lapsettomilla. Johtuu varmaan myös ajan puutteesta, kun ei ehdi seurustelemaan muiden aik
Ihan järkkyä. En lukenut kuin alun, mutta eletään kyllä aivan eri universumeissa jos sinun todellisuudessasi on tavallista että 50-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ole ystäviä. Ei ihme että joillain on hätä alkaa tuhteerata lisää ihmisiä maailmaan, niitä omia joilta voi sitten vaatia seuraa ja huomiota kun yksinäisyys (mistähän syystä) painaa.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jotakuta EI voi kiinnostaa lapset? Yhteiskunnan tulevaisuus, kulttuurin keskiö? Valtava kehityskaari kaikilla saroilla, oppiminen, luovuus? Yhteiskunta ilman lapsia ei ole edes olemassa
Ymmärrän kyllä sen jos ei halua hoitaa lapsia, mutta outo ihminen jos ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.
Miksei ihmisiä, etenkin naisia, kiinnosta inttijutut? Yhteiskunnan tulevaisuus, kansallinen turvallisuus? Yhteiskunnan eri kerrosten hitsautuminen yhteen yhteisen haasteen edessä? Ryhmädynamiikan muotoutuminen uudenlaisessa ympäristössä? Valtavan kehittynyt aseteknologia? Luovuus taistelutaktiikassa? Yhteiskuntaamme ei olisi edes olemassa ilman maanpuolustusta.
Ymmärrän kyllä sen, jos ei halua suorittaa asepalvelusta, mutta outo ihminen jos maanpuolustus ei kiinnosta millään tavalla, jotenkin sokea.
Ei ne vauvajututkaan sisällä yleensä muuta kuin päivittelyä siitä, kuinka Petteri nyt maistoi mansikkaa, on nukkunut huonosti ja voitko kuvitella kakkaa ainakin viisi kertaa päivässä. Viime aikoina on ollut tosin vatsa vähän kovana.
Eli samaa settiä kuin inttijutut siitä, kuinka Rahikainen kompastui leirillä kengännauhoihinsa ja kaatui pää edellä makkipakkiin.
Ei kukaan jaksa tuollaista loputtomiin kuunnella. Jos ne jutut ei lopu ja siirrytä muihin aiheisiin, niin sitten ystävyys loppuu ja siirrytään muihin ystäviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aiemmin lapsettomia miespuolisia ystäviä ja on edelleen. Kyllä heille sietää vähän mainita omasta lapsiarjestaan ja minä kuuntelen heidän valokuvaus- ja urheilujuttunsa samalla lailla. Tietysti jutunjuuren edellytys on, että huolehtii omista harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan myös sen äitikuplan ulkopuolella.
huolehtii omista harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan myös sen äitikuplan ulkopuolella
Mitä kuvittelet "äitikuplan" olevan? Kuvitteletko että vapaaehtoisesti joku on luopunut omista jutuistaan koska on niin rakastunut lapsiinsa? "Äitikupla" tarkoittaa yleensä isää joka on rakastunut omiin harrastuksiinsa ja käy joskus kotona kääntymässä. Jestas....
Äitikupla tarkoittaa sitä tilaa, kun äidin elämä ja mielenkiinto keskittyy vain ja ainoastaan omiin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdat että äiti tuntee elämän sekä lapsen kanssa, että ilman.
Todennäköisesti lapseton on se, joka ei ihan ymmärrä kokonaiskuvaa.
No tässä se ylimielisyys kiteytyykin! Turha miettiä, miksi kaverit katoaa ympäriltä, jos on tällainen asenne.
Eihän tuo ole ylimielistä, vaan totta
- Eri, lapseton
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku tosissaan kun valittaa että KAHDEN VIIKON ikäisen vauvan äiti ei pääse kavereiden illanviettoon? Siis mitä ihmettä? Olen saanut kasvaa ihanassa ja yhteisöllisessä ympäristössä ja on jotenkin aivan erilainen käsitys siitä, miten kahden viikon ikäisen vauvan äitiin suhtaudutaan.
Jos hän on perhettä tai hyvä ystävä, tottakai pidän hänestä huolta, vien vaikka ruokaa kotiovelle. Tai kysyn voinko vaunutella vauvaa hetken jotta saa pienet päikkärit.
Kahden viikon ikäisen vauvan äiti ei ole nyt antamassa minulla huomiota ja hauskanpitoa. Hän toipuu vielä synnytyksestä ja tekee 24/7 työtä pikkuisen kanssa, opettelee imetystä ja luultavasti valvoo yöt.
Olen todella paska ja ikävä ihminen jos kiukuttelen siitä että pienen vauvan äiti ei ole nyt antamassa MINULLE huomiota ja kuuntelemassa MINUN juttujani. Noin pienen vauvan äiti saattaa olla vielä järkyttynyt siitä että on ylipäätään hengissä.
Varmaan jos heidän kaverinsa joutuu vaikkapa sairaalaan nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka katoavat heti kuin pieru Saharaan. Kun ei kaveri syöpähoidoista muista huomioida heitäkin tasapuolisesti.
Lapsi nyt on sinänsä eri asia, koska kokonaisuudessaan erittäin positiivinen ja haluttu elämänmuutos. Mutta pikkuvauvan kanssa hyvin väsyttävää ja sitovaa aikaa, täysin poikkeusaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aiemmin lapsettomia miespuolisia ystäviä ja on edelleen. Kyllä heille sietää vähän mainita omasta lapsiarjestaan ja minä kuuntelen heidän valokuvaus- ja urheilujuttunsa samalla lailla. Tietysti jutunjuuren edellytys on, että huolehtii omista harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan myös sen äitikuplan ulkopuolella.
huolehtii omista harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan myös sen äitikuplan ulkopuolella
Mitä kuvittelet "äitikuplan" olevan? Kuvitteletko että vapaaehtoisesti joku on luopunut omista jutuistaan koska on niin rakastunut lapsiinsa? "Äitikupla" tarkoittaa yleensä isää joka on rakastunut omiin harrastuksiinsa ja käy joskus kotona kääntymässä. Jestas....
Äitikupla tarkoittaa sitä tilaa, kun äidin elämä ja mielenkiinto keskittyy vain ja ainoastaan omiin
En ole koskaan tavannut äitiä jonka mielenkiinto keskittyy vain lapsiin. Sellaisia olen kyllä tavannut, joilla mies ei ole kantanut vastuutaan eikä apua ole tullut myöskään suvulta ja ystäviltä. Äiti on sitten toiminut kuten kuuluukin ja hoitanut lapset kunnialla. Sellainen elämä ei mahdollista ihan hirveästi omia harrastuksia jne. ellei ole rikas ja varaa säännölliseen lapsenvahtiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.
Tai sitten syy voi olla se, että aapeestä tuli äiti isolla äällä eikä hänellä ollut enää mitään järkevää ja kiinnostavaa sanottavaa ystävilleen kun he tapasivat.
Huh huh, miten mielenkiintoisia keskusteluja kaikki ihmiset käyvätkään, ja ihan kaikkien seurassaolijoiden mielestä. Näyttää ainakin siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä minulla on kokemusta äiti-ihnisistä, niin ne puheenaiheet kutistuvat siihen lapseen ja vain lapseen. Tällaisen ihmisen kanssa voi unohtaa syvälliset keskustelut. En tiedä onko kohdallasi käynyt juuri näin, mutta omat ystävyyssuhteeni ovat kuihtuneet tuohon vuorovaikutuksen puutteeseen. Itse olen erilaisessa elämäntilanteessa, niin en tahdo itseäni väkisin pakottaa suhteeseen, jonka koen olevan epäreilu molemmille osapuolille.
Sepä se. Jos elämä ei ole mitään muuta kuin vauva, vauva, vauva, perhe, perhe, perhe - Se on yksipuolista. Tuntuu että monilla ihmisen koko identiteetti katoaa vanhemmuuden myötä. Se on kuitenkin valinta, ei luonnonlaki.
Onko sinulla käsitystä kuinka kauan joku vauva aika kestää? Ihmiset puhuvat ystävilleen perheestään, jotkut jauhavat siitä omata lapsuudestaan kymmeniä vuos
Olet väärässä!!! Tämän keskustelun lapsettomat haluavat puhua lähinnä taiteesta ja tieteellisistä aiheista. :D
Minua ei häiritse jos joku puhuu lapsistaan. Yleensä sitä on kiva kuunnella, jos on positiivinen ja ylpeä. Minua häiritsee jatkuva valitus: tiedättehän sen persoonan jolla on aina naama rutussa. Jatkuva valitus häiritsee koski se sitten lapsen uhmaikää tai omia työkuvioita. Tälläisiä henkilöitä välttelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla kävi niin päin, että kaverit jättivät minut kun saivat lapsia. Olisin voinut lähteä vaikka leikkipuistoon mukaan tai oltais kahviteltu jommankumman luona, ei ne lapset olisi minua haitannut
Vierailija kirjoitti:
On vain tekosyy sanoa, että et varmaan ehdi/jaksa tulla mukaan, kun olet saanut lapsen. Oikeasti he eivät halua sinua mukaansa.
Osa skippaa lapsen saaneen ystävän, koska hänen elämänsä on muuttunut. Harva lapsen saanut pystyy/haluaa lähteä ryyppyreissuille, pitkille matkoille jne. Saman huomasin myös sinkkujen kohdalla: moni katkaisee välit parisuhteen päätyneen kanssa, koska enää ei voi selailla yhdessä Tinderiä, päivitellä huonoa miestarjontaa tai jännityksellä odottaa, mitä bileilta tuo tullessaan.
Osa haluaa viettää aikansa aikuisten tekemisissä. On sitten kyse museokierroksesta, pitkästä illallisesta tai mistä ikinä. Näihin on hankala ottaa lasta mukaan, kun koko ajan saa olla kieltämässä. Eikä lapset jaksa sitä, kun aikuiset istuvat paikoillaan ja juttelevat.
Saattaisi halutakin, mutta miksi edes kysyä, kun seitsemäntoista edellistä kertaa tuore äiti on todennut, ettei nyt jaksa/ehdi lähteä festareille/konserttiin/illalliselle/baariin? Miksi se vastaus olisi nyt erilainen kuin niillä edellisillä kerroilla?
On ihan luonnollista, että ystävyys hiipuu, kun osapuolat haluavat eri asioita. On ihan luonnollista, että äiti haluaa priorisoida lastaan/perhettään. On ihan luonnollista, että lapseton haluaa edelleen käydä festareilla/keikoilla/baarissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain tekosyy sanoa, että et varmaan ehdi/jaksa tulla mukaan, kun olet saanut lapsen. Oikeasti he eivät halua sinua mukaansa.
Osa skippaa lapsen saaneen ystävän, koska hänen elämänsä on muuttunut. Harva lapsen saanut pystyy/haluaa lähteä ryyppyreissuille, pitkille matkoille jne. Saman huomasin myös sinkkujen kohdalla: moni katkaisee välit parisuhteen päätyneen kanssa, koska enää ei voi selailla yhdessä Tinderiä, päivitellä huonoa miestarjontaa tai jännityksellä odottaa, mitä bileilta tuo tullessaan.
Osa haluaa viettää aikansa aikuisten tekemisissä. On sitten kyse museokierroksesta, pitkästä illallisesta tai mistä ikinä. Näihin on hankala ottaa lasta mukaan, kun koko ajan saa olla kieltämässä. Eikä lapset jaksa sitä, kun aikuiset istuvat paikoillaan ja juttelevat.
Saattaisi halutakin, mutta miksi edes kysyä, kun seitsemäntoista edellistä kertaa tuore äiti on todennut, ettei nyt jaksa/ehdi lähteä festareille/konserttiin/illalliselle/baariin? Miksi se vastaus olisi nyt erilainen kuin niillä edellisillä kerroilla?
On ihan luonnollista, että ystävyys hiipuu, kun osapuolat haluavat eri asioita. On ihan luonnollista, että äiti haluaa priorisoida lastaan/perhettään. On ihan luonnollista, että lapseton haluaa edelleen käydä festareilla/keikoilla/baarissa jne.
Ettekö te tee ystävien kanssa muuta kuin ryyppäämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdat että äiti tuntee elämän sekä lapsen kanssa, että ilman.
Todennäköisesti lapseton on se, joka ei ihan ymmärrä kokonaiskuvaa.
No tässä se ylimielisyys kiteytyykin! Turha miettiä, miksi kaverit katoaa ympäriltä, jos on tällainen asenne.
Eihän tuo ole ylimielistä, vaan totta
- Eri, lapseton
Niiden kohdalla joiden maailmakuva pyörii oman navan ympärillä. Sellainen ihminen ei edes yritä ymmärtää että osa ihmisistä osaa ajatella ja kuvitella ja ymmärtää muita, vaikka eivät itse kaikkia juttuja kokisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.
Tai sitten syy voi olla se, että aapeestä tuli äiti isolla äällä eikä hänellä ollut enää mitään järkevää ja kiinnostavaa sanottavaa ystävilleen kun he tapasivat.
Huh huh, miten mielenkiintoisia keskusteluja kaikki ihmiset käyvätkään, ja ihan kaikkien seurassaolijoiden mielestä. Näyttää ainakin siltä.
Surullista ettei monilla ole kiinnostavia keskusteluja elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain tekosyy sanoa, että et varmaan ehdi/jaksa tulla mukaan, kun olet saanut lapsen. Oikeasti he eivät halua sinua mukaansa.
Osa skippaa lapsen saaneen ystävän, koska hänen elämänsä on muuttunut. Harva lapsen saanut pystyy/haluaa lähteä ryyppyreissuille, pitkille matkoille jne. Saman huomasin myös sinkkujen kohdalla: moni katkaisee välit parisuhteen päätyneen kanssa, koska enää ei voi selailla yhdessä Tinderiä, päivitellä huonoa miestarjontaa tai jännityksellä odottaa, mitä bileilta tuo tullessaan.
Osa haluaa viettää aikansa aikuisten tekemisissä. On sitten kyse museokierroksesta, pitkästä illallisesta tai mistä ikinä. Näihin on hankala ottaa lasta mukaan, kun koko ajan saa olla kieltämässä. Eikä lapset jaksa sitä, kun aikuiset istuvat paikoillaan ja juttelevat.
Saattaisi halutakin, mutta miksi ede
Onko sinun aina pakko ryypätä keikoilla ja festareilla?
Itse en halua äiti-ihmisiä ystävikseni. Ovat tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain tekosyy sanoa, että et varmaan ehdi/jaksa tulla mukaan, kun olet saanut lapsen. Oikeasti he eivät halua sinua mukaansa.
Osa skippaa lapsen saaneen ystävän, koska hänen elämänsä on muuttunut. Harva lapsen saanut pystyy/haluaa lähteä ryyppyreissuille, pitkille matkoille jne. Saman huomasin myös sinkkujen kohdalla: moni katkaisee välit parisuhteen päätyneen kanssa, koska enää ei voi selailla yhdessä Tinderiä, päivitellä huonoa miestarjontaa tai jännityksellä odottaa, mitä bileilta tuo tullessaan.
Osa haluaa viettää aikansa aikuisten tekemisissä. On sitten kyse museokierroksesta, pitkästä illallisesta tai mistä ikinä. Näihin on hankala ottaa lasta mukaan, kun koko ajan saa olla kieltämässä. Eikä lapset jaksa sitä, kun aikuiset istuvat paikoillaan ja juttelevat.
Saattaisi halutakin, mutta miksi edes kysyä, kun seitsemäntoista edellistä kertaa tuo
Onko kysymykset kysytty esim. raskausaikana/vauvavuonna? Moni on raskauden takia paljon kotona ja vauva-aikana kiinni vauvassa. Kun arki ja töihin paluu koittaa lapsen ollessa 1-3 v, niin löytyy jo eri tavalla irrallisuutta siihen lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.
Tai sitten syy voi olla se, että aapeestä tuli äiti isolla äällä eikä hänellä ollut enää mitään järkevää ja kiinnostavaa sanottavaa ystävilleen kun he tapasivat.
Huh huh, miten mielenkiintoisia keskusteluja kaikki ihmiset käyvätkään, ja ihan kaikkien seurassaolijoiden mielestä. Näyttää ainakin siltä.
Surullista ettei monilla ole kiinnostavia keskusteluja elämässään.
On näitä ihmisiä nyt tullut tavattua vuosikymmeniä ja aika vähän niitä minua kiinnostavia keskusteluja löytyy. Joku joka saa puhua tunteja niistä omista kiinnostuksen kohteista saattaa olla eri mieltä. Heistä on ehkä käyty maailman kiinnostavin keskustelu nykyrunoiden tilasta Pohjoismaissa, mutta minua se nyt ei kauheasti kiinnosta. Vaan olisin mielummin puhunut jostain muusta minua kiinnostavammasta asiasta. Ketjussa annetaan ymmärtää kuinka tylsiä äidit ovat kun eivät lähde ryyppäämään ja juhlimaan tai festareille. No minusta tylsempää ihmistä ei ole kun kännissä jotain miesjuttujaan kymmenettä kertaa selittävä tyyppi. Siinä vaiheessa kaikki lapsiin liittyvä tuntuu suorastaan korkeakulttuurilta. Puolella väestöstä äo on 100 tai alle, joten aika paksua selittää kuinka kaikki muka puhuvat joten korkeatasoista ja kiinnostavaa.
Nykyisin monella on jo ihan perus yleistieto aika heikolla tasolla. Joten ei minua kiinnosta, kun joku tiivistää jonkun lukemansa iltalehden artikkelin minulle.Ei eikä minua nut kauheasti kiinnosta jonkun suomalaisen kirjallisuuden selittäminen, koska joku nyt on sattunut opiskelemaan sitä yliopistossa ja se on suunnilleen ainoa asia jota syvällisesti osataan.
Tunnen paljon sekä äitejä että lapsettomia ja ehkä näissä nuorissa äideissä, joiden kavereille se ryyppäminen voi olla kaikki kaikessa tämä, että niistä lapsistakin puhutaan eikä vain mietitä bilettämistä on ongelma. Mutta muille ei luulisi sen olevan ongelma, jos joskus puhutaan myös lapsista, tai anopista tai työkaverista tai puolisoista jne. Vauva aika on oikeasti käsittämättömän lyhyt aika ihmiselämässä ja siksi se tuntuu täysin oudolta, ettei joku nyt kestä edes niitä muutamia tapaamisia joita sen aikakauden aikan tapaa yhtään jotain lapsiin liittyvää puhetta.
Ehkä ongelma ei ole lapsipuheet vaan se, ettei keskitytä siihen valittajaan ja hänen juttuihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Se ettei tapaamiset pyöri enää itsensä ympärillä näyttää olevan suurikin ongelma toisille.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä tiettyyn elämän vaiheeseen ja tilanteeseen, kun se tilanne muuttuu motiivit eivät enää täyty, eli on ihan luonnollista että ystävyyssuhteita päättyy, kun saa lapsia.
Minulla on ystävien kanssa vietetty aika vähentynyt jo ihan siitä syystä, että ystävät ovat pariutuneet ja menneet naimisiin. Minä taas elän vieläkin sinkkuna. Ystäväpariskunnat haluavat viettää aikaa muiden ystäväpariskuntien kanssa ja siihen samaan sysssyyn, ainakin meillä naisilla, tulee myös sen puolison mukana tulevat perheenjäsenet ja ystävät. Heillekin pitää olla aikaa.
Onko sinulla käsitystä kuinka kauan joku vauva aika kestää? Ihmiset puhuvat ystävilleen perheestään, jotkut jauhavat siitä omata lapsuudestaan kymmeniä vuosia, vaikka heillä itsellä ei ole lapsia. Kuinka paljon näitä narsististen vanhempien lasten ulostuloja tämäkin palsta on täynnä. Tämäkin ketju kertoo ystävyysihmisisuhteista j sinusta se on niin kiinnostava, että jopa vastasit siihen. Ihmiset puhuvat omista ihmissuhteista ja perhesuhteistaan koko elämän.
Palstalla jauhetaan jostain kuinka ystävien kanssa puhutaan jostain viimeisimmistä lääketieteen keksinnöistä tai jostain taide-elokuva ja niiden sosiaalistista vaikutuksista yhteiskuntaan tms. syvällisestä. Totuus on, että ihmiset puhuvat todella paljon ihmissuhteista. Työpaikan, lapsuusperheen, oman parisuhteen tai muiden ystävien välisistä kitkoista tai onnistumista. Se, että joku lisää siihen joukkoon vielä ne omat lapset ei ole mitenkään outoa. Päinvastoin, se on harvinaista tavata ihmisiä, jotka eivät koskaan mainitse muita ihmisiä keskuteluissaan.