Tappoiko äitiys ystävyyssuhteeni, vai olivatko ne alunperinkään aitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Erikoinen suhtautuminen ystävään. Mitkään heidän juttunsa eivät siis kiinnosta, etkä arvosta heidän näkemyksiään?

Kyllä mua kiinnostaa, mutta mä en kestä noita kaksoisstandardeja, joiden mukaan lapsijutut on tylsiä ja tyyliin kaikki muu on mielekästä tai edes jollain tasolla kiinnostava

Mä en nyt yhtään ymmärrä, mistä sä taas puhut. Mä puhun keskusteluista yleisellä tasolla. Kenen ystävästä sä puhut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Erikoinen suhtautuminen ystävään. Mitkään heidän juttunsa eivät siis kiinnosta, etkä arvosta heidän näkemyksiään?

Kyllä mua kiinnostaa, mutta mä en kestä noita kaksoisstandardeja, joiden mukaan lapsijutut on tylsiä ja tyyliin kaikki muu on mielekästä tai edes jollain tasolla kiinnostavaa. Miten shoppailureissujuttu eroaa jostain lapsijut

Tämä oli hyvä kommentti. Mulla esim on hyvä lapseton ystävä, joka puhuu mulle aika paljon työstään. Mua ei oikeasti kiinnosta se juurikaan. Hänen työnsä on sellainen, että jokainen pystyy suunnilleen kuvittelemaan minkälaista se on, ja mulla riittää about se tieto. Hänellä on myös erilaiset harrastukset, jotka eivät myöskään kiinnosta minua. Kuuntelen kyllä niitäkin juttuja, koska hän on hyvä ystävä ja välitän hänestä. Omasta lapsestani puhun rajallisesti - tai oikeastaan mistään mikä koskee vain minua. Kerron lyhyesti omat työstressini ja sen sellaiset. Sitten jos yhteinen keskustelu ajautuu analysoimaan tiettyä aihetta tarkemmin, niin jutellaan pidempään. Mutta pointti - ketään ei juurikaan kiinnosta kenenkään arkiset asiat kauhean paljon. Oli se sitten lapsi, työ, harrastus tai mikä vaan. Mielestäni lapsijutut ei näistä aiheena poikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Erikoinen suhtautuminen ystävään. Mitkään heidän juttunsa eivät siis kiinnosta, etkä arvosta heidän näkemyksiään?

Kyllä mua kiinnostaa, mutta mä en kestä noita kaksoisstandardeja, joiden mukaan lapsijutut on tylsiä ja tyyliin kaikki muu

 

No minun on vaikea ymmärtää tätä mistään muusta näkökulmasta kuin siitä, että sinusta ihmisten (ystäviesi) jutut ovat lähtökohtaisesti tylsiä:

Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

voi olla että puhut yleisellä tasolla, mutta minä en ainakaan jaa kanssasi sellaista todellisuutta jonka perusteella voisin ymmärtää mistä nuo johtopäätöksesi tulevat, enkä hahmota mitään kaksoisstandardeja. Kuulostaa lähinnä sun kokemukselta, jonka yrität yleistää.

 

Mun ystävien jutut on pääosin mielenkiintoisia. Ei, se ei tarkoita että olisimme kaikki dostojevskejä tai viiltävän älykkäitä. Se tarkoittaa, että minulla on ystäviä joita arvostan ja joiden juttuja haluan kuunnella. En kuuntele heidän reissuistaan tai poliittisista näkemyksistään siinä toivossa, että he joskus kestävät kuunnella lapsijuttujani, koska minusta kyse ei ole kestämisestä tai muustakaan uhrautumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vela-ystävä ajatteli kun kerroin olevani raskaana ettei mulla ole enää aikaa lastenhoidolta millekään muulle joten lopetti yhteydenpidon kokonaan. Toinen syynsä on se ettei hän pidä lapsista. Kumma kyllä on edelleen ystäviä erään naisen kanssa jolla on kaksi lasta ja joka kävi aikanaan luonaan jopa vauvansa kanssa kylässä. 

Olin ystäviä hänen kanssaan 20 vuotta ja tukena kun häneltä kuoli kaksi läheistä. Minä en ollut muuta kuin ilmeisesti bilekaveri kunnes lopetin biletyksen.

Tämä ihminen asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä ja yksi oikea ystäväni tuhannen kilometrin päässä. Jälkimmäistä näen säännöllisesti. 

Tietysti kaikki on varmaan omaa vikaani ja muotoilin sen raskausuutisen jotenkin "tylsästi" ja tein asioita "väärin". En jaksa arvailla enää muiden motiiveja ihmissuhteissa.

Kurja kuulla. Jos tuo ihminen halua

Enpä oikein. Se on luultavasti jotain alentuvaa. Asuimme joskus kämppiksinäkin ja kerran tullessani kotiin joku vieras jätkä oli tietokoneellani (läppäri) ja nauroi kun en ollut salannut konetta "tarpeeksi hyvin" ja tämä oli vetänyt esiin listan käyttämistäni salasanoista. Tälle tapaukselle hän jaksoi naureskella vuosien jälkeenkin.

Toinen juttu oli se kun olin niin "omalaatuinen" koulussa että entinen luokkakaverini oli siitä hänelle naureskellen sanonut. Olimme siis tutustuneet pikkuhiljaa tuon jälkeen. 

Olen siis jälkikäteen tajunnut, että en ollut hänelle ikinä mikään ystävä vaan jokin projekti, bilekaveri tms. häntä viihdyttävä pelle. Olimme tavallaan todella hyviäkin ystäviä, mutta hän ei kunnioittanut rajojani ikinä. Meni mm. juoruamaankin asioistani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa. 

 

Tämä kommentti tuo hienosti esiin yhden hyvän syyn tiputtaa äiti-ihminen elämästä pois. Luullaan että muut haluavat sitä samaa ja ollaan siksi parempia ihmisiä. Koska koko elämä pyörii vain oman navan ja omien halujen ympärillä, eikä tajuta että ihmiset ovat erilaisia ja toivovat

Etkö huomaa, miten oma elämäsi tuossa pyörii juuri siten, mistä syytät muita? Sinähän haluat, että kaikkien ystävien kuulumiset ovat samaa teemaa kuin omasi. Sinä haluat tiputtaa pois ihmiset, jotka eivät halua elää juuri, kuten sinä. Sinustahan tässä äitien kuulumiset ovat tylsiä, koska he toivovat elämään eri juttuja kuin itse toivot. Ei toisin päin.

 

Minulla on pokkaa myöntää, että minä itse olen se tärkein. Minä haluan tiputtaa pois ne ihmiset jotka pakottaa minut käymään uudestaan ja uudestaan lapsettomuuttani. Se on ihan helvetin tylyä sanoa, että elämällä ei ole merkitystä, jos ei ole lasta, keneltäkään ei voi saada niin pyyteetöntä rakkautta, miten minua myöhemmin kaduttaa, jne. Totta hitossa se voi kaduttaa, mutta pitääkö sitä joka kerta hieroa mun naamaan?

Äitiys onkin vähän kuin metrin prototyyppi. Se määrittää kaikkia naisia tavalla tai toisella. Jokaisen naisen on ennen pitkää muodostettava äitiyteen yksityinen suhde, halusi tai ei. 

Mun elämän suhteen kaikki muut ovat amatöörejä. Elämän tarkoituksen määrittelee ihminen itse kulloisessakin elämäntilanteessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Erikoinen suhtautuminen ystävään. Mitkään heidän juttunsa eivät siis kiinnosta, etkä arvosta heidän näkemyksiään?

Kyllä mua kiinnostaa, mutta mä en kestä noita kaksoisstandardeja, joiden

No ehkä se johtuu siitä, että olen nuoresta lähtien ollut nihilisti, eli elämä on kokonaisuutena minulle melko merkityksetöntä. Mutta väitän kyllä, että ihmisillä on jotain omituisia antipatioita lapsikeskusteluja kohtaan eikä se ole mikään oma keksintöni.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4659272/lapsista-puhuminen-tyopaikalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Erikoinen suhtautuminen ystävään. Mitkään heidän juttunsa eivät siis kiinnosta, etkä arvosta heidän näkemyksiään?

Kyllä mua kiinnostaa,

 

Selittäisitkö sinä nyt vuorostasi, miten tämä liittyy minun kommenttiini? 

 

Ja miten se, ettei moni jaksa kuunnella perhejuttuja työpaikalla (minäkin lukeudun näihin) liittyy ystävyyteen tai siihen, ettei arvosta ystäviensä ymmärrystä politiikasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.

Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa. 

Tätä pohdin minäkin. Kun ystäväporukalle toistuvasti vastaa, että nyt ei pääse, kun vauva on vasta 2 vko ja väsyttää tms., niin yhteydenpito hiipuu, koska vastaus on aina tyyliin "totta kai olisi kiva nähdä, tuletteko lauantaina kaukana lähiössä olevaan lapsimyönteiseen kahvilaan klo 9, kun meidän Pirkko-Petteri nukkuu", niin ystävät oppivat, että aina on huono aika nähdä. 

Kummallista, että ap ei ole hankkinut äitikavereita, heillekin kun on oma aikansa.

On ihan luonnollista, että ystävyyssuhteet päättyvät ja uusia tulee elämäntilanteen muuttuessa. Jos ystävyys rakentuu jonkun tietyn asian ympärille (esim. harrastus, opiskelu, ryyppääminen) niin monesti tuon asian loppuessa myös ihmissuhde hiipuu.

Koulussa minulla oli laaja ystäväpiiri, näistä viiteen olen edelleen yhteydessä. Me muodostettiin lukiossa tiivis porukka ja tätä porukkaa pidän ydinystävinäni. Lukion jälkeen kaksi on pudonneet pois tästä aiemmin kahdeksanhenkisestä porukasta.

Intissä tuli uusia kavereita, mutta en ole enää kehenkään yhteydessä. Opiskeluaikoina oli tosi laaja ystäväpiiri, olen harvakseltaan yhteydessä vielä kolmeen opiskeluaikaiseen kaveriin.

Uran aikana on tullut uusia ystäviä, joiden kanssa olen säännöllisesti yhteydessä. Muutama ystävyys jatkuu, vaikka toinen on jo vaihtanut työpaikkaa.

Naapureista ja lasten kavereiden kautta on aikuisiällä tullut myös uusia ystäviä. Nämä ystävyydet monesti päättyvät, kun ystäväperhe muuttaa. Se ystävyys perustuu siis lähinnä siihen, että asutaan niin lähekkäin.

On siis ihan normaalia, että ystävyyksiä hiipuu ja uusia syntyy äidiksi tulemisen myötä. Etkö ole saanut uusia ystäviä vastaavassa elämäntilanteessa olevista, esim. muskarin, päiväkodin tai lapsen harrastusten kautta?

Minulla on pokkaa myöntää, että minä itse olen se tärkein. Minä haluan tiputtaa pois ne ihmiset jotka pakottaa minut käymään uudestaan ja uudestaan lapsettomuuttani. Se on ihan helvetin tylyä sanoa, että elämällä ei ole merkitystä, jos ei ole lasta, keneltäkään ei voi saada niin pyyteetöntä rakkautta, miten minua myöhemmin kaduttaa, jne. Totta hitossa se voi kaduttaa, mutta pitääkö sitä joka kerta hieroa mun naamaan?

Äitiys onkin vähän kuin metrin prototyyppi. Se määrittää kaikkia naisia tavalla tai toisella. Jokaisen naisen on ennen pitkää muodostettava äitiyteen yksityinen suhde, halusi tai ei. 



Mun elämän suhteen kaikki muut ovat amatöörejä. Elämän tarkoituksen määrittelee ihminen itse kulloisessakin elämäntilanteessaan.

 

Okei, sinun suhteesi äitiyteen on tuo. Ymmärrän hyvin, että tietyt kommentit satuttavat. En kuitenkaan usko, että kukaan tosiystävä menisi sanomaan mitään tuollaista sinulle, jos tietää lapsettomuuden olevan sinulle vaikea asia. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pokkaa myöntää, että minä itse olen se tärkein. Minä haluan tiputtaa pois ne ihmiset jotka pakottaa minut käymään uudestaan ja uudestaan lapsettomuuttani. Se on ihan helvetin tylyä sanoa, että elämällä ei ole merkitystä, jos ei ole lasta, keneltäkään ei voi saada niin pyyteetöntä rakkautta, miten minua myöhemmin kaduttaa, jne. Totta hitossa se voi kaduttaa, mutta pitääkö sitä joka kerta hieroa mun naamaan?

Äitiys onkin vähän kuin metrin prototyyppi. Se määrittää kaikkia naisia tavalla tai toisella. Jokaisen naisen on ennen pitkää muodostettava äitiyteen yksityinen suhde, halusi tai ei. 



Mun elämän suhteen kaikki muut ovat amatöörejä. Elämän tarkoituksen määrittelee ihminen itse kulloisessakin elämäntilanteessaan.

 

Okei, sinun suhteesi äitiyteen on tuo. Ymmärrän hyvin, että tietyt kommentit satuttavat. En kuitenkaan usko, että kukaan tosiystävä menisi sanomaan mitää

Pitääkö sellaista sanoa yhtään kellekään? Että elämällä ei ole merkitystä jos ei elä sitä kuten _minä_ elän omaani?

Olen vela mutta en jaksaisi kuunnella tuollaista yhtään vaikka asia ei minulle mitenkään kipeä tietenkään olekaan. Onneksi tuota soopaa näkee lähinnä tällä palstalla.

On ihan luonnollista, että ystävyyssuhteet päättyvät ja uusia tulee elämäntilanteen muuttuessa. Jos ystävyys rakentuu jonkun tietyn asian ympärille (esim. harrastus, opiskelu, ryyppääminen) niin monesti tuon asian loppuessa myös ihmissuhde hiipuu

en vaan edelleenkään käsitä, mikä tässä on ystävyyttä. Ja miten teini-iän ylittäneet rakentavat tällaisia suhteita? Vielä ihmeellisempää jos rakentaa tuollaisia kaverisuhteita ja sitten hämmästelee, kun ne eivät kanna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Erikoinen suhtautuminen ystävään. Mitkään heidän juttunsa eivät siis kiinnosta, etkä arvosta heidän näkemyksiään?

Kyllä mua kiinnostaa, mutta mä en kestä noita kaksoisstandardeja, joiden mukaan lapsijutut on tylsiä ja tyyliin kaikki muu on mielekästä tai edes jollain tasolla kiinnostava

Tämä oli hyvä kommentti. Mulla esim on hyvä lapseton ystävä, joka puhuu mulle aika paljon työstään. Mua ei oikeasti kiinnosta se juurikaan. Hänen työnsä on sellainen, että jokainen pystyy suunnilleen kuvittelemaan minkälaista se on, ja mulla riittää about se tieto. Hänellä on myös erilaiset harrastukset, jotka eivät myöskään kiinnosta minua. Kuuntelen kyllä niitäkin juttuja, koska hän on hyvä ystävä ja välitän hänestä. Omasta lapsestani puhun rajallisesti - tai oikeastaan mistään mikä koskee vain minua. Kerron lyhyesti omat työstressini ja sen sellaiset. Sitten jos yhteinen keskustelu ajautuu analysoimaan tiettyä aihetta tarkemmin, niin jutellaan pidempään. Mutta pointti - ketään ei juurikaan kiinnosta kenenkään arkiset asiat kauhean paljon. Oli se sitten lapsi, työ, harrastus tai mikä vaan. Mielestäni lapsijutut ei näistä aiheena poikkea. 

 

Jokainen tietää, että kun ystävä kertoo niitä juttujaan keskitymme enemmän siihen, että näytämme kiinnostuneilta kuin todella olemaan kiinnostuneita  Eivät toisten asiat ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Matkustelu ja ulkona käyminen on aika aivotonta tekemistä, eikä se oikeastaan sido yhteen, jos ei keskustella säästä kummemmista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aloittaja ole tylsä, vaan se ystäväpiiri on jämähtänyt sinne samoihin kuvioihin kuin ihan nuorina aikuisina. Jämähtäneet ystävät haluavat uskotella itselleen olevansa toosiii dynaamisia ja elävänsä hirmu kiinnostavaa elämää, mutta aloittajan läsnäolo romahduttaa sen korttitalon. Lyö liikaa silmille, että tässä me taas suunnitellaan tätä neljättäkymmenettä samanlaista kivan trendikästä tyttöjen reissua, kun toisilla elämä menee oikeasti eteenpäin ja me vaan roikutaan terasseilla kiskomassa ananaslonkeroa. 

 

Tämä kommentti tuo hienosti esiin yhden hyvän syyn tiputtaa äiti-ihminen elämästä pois. Luullaan että muut haluavat sitä samaa ja ollaan siksi parempia ihmisiä. Koska koko elämä pyörii vain oman navan ja omien halujen ympärillä, ei

 

Ei tuollaisia ihmisiä kannata pitää elämässään, vaikka sinulla olisikin lapsia. Siis jotka hokevat ettei elämällä ole merkitystä ilman lapsia. Kuulostaa karulta, jopa kulttimaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti-ihmiset puhuvat lähinnä niistä lapsista tai kotijutuista, mikä ei taas lapsettomia kiinnosta hirveämmin. Arvomaailmat eriytyy.

Mä en ikinä tajua, miten jotkut ei kestä yhtään lapsijuttuja. Tai luuletteko, että teidän joku shoppailureissujuttu on yhtään kiinnostavampi kuin Mirkun lapset? Tai sun ajatukset jostain politiikasta, jos sulla ei ole mitään käsitystä politiikasta?

Erikoinen suhtautuminen ystävään. Mitkään heidän juttunsa eivät siis kiinnosta, etkä arvosta heidän näkemyksiään?

Kyllä mua kiinnostaa, mutta mä en kestä noita kaksoisstandardeja, joiden mukaan lapsijutut on tylsiä ja tyyliin kaikki muu

 

No tämä vahvistaa ainakin käsitykseni siitä, että yrität yleistää omat kokemuksesi muidenkin kokemuksiksi. Kaikki eivät todellakaan tiedä tai ajattele noin. 

Minulla päinvastoin. Kaverit saivat lapsia ja sen jälkeen ei heitä näkynyt eikä kuulunut. Eikä kuulema saanut laittaa turhia viestejä, kun ovat kiireisiä. 

 

Toivottavasti taas joskus kiinnostuvat ystävyyssuhteestamme. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi myös niin, että saatuani lapsen (ensimmäisenä ystäväpiiristä), yhteydenpito hiipui. Olin itse aktiivinen pitämään yhteyttä, mut silti minua ei enää kutsuttu samalla tavalla mukaan. Lisäksi minulle ei järjestetty esim. babyshowereita, mitä myöhemmin näin, että muille ystäville järjestettiin. Instagramista sain nähdä kun kaverini hehkuttivat toisiaan yhteisillä reissuilla. Katkaisin sitten itse välit koko ystäväpiiriin kokonaan. Helpotti, mutta samalla olen nyt yksinäisempi kuin koskaan. Parempi kuitenkin näin, kuin pitää yllä illuusiota ystävistä, joita ei oikeasti ollut, ainakaan siinä ystävyyden loppumetreillä.

BaByShOwErEiTa 🥱🥱🥱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu vähän että eivät olleet aitoja ystäviä. TAI sitten yksi syy voi olla sekin että sinun äitiytesi herättää heissä sen täyttymättömän halun olla itsekin äiti, mutta jostain syystä eivät vielä äideiksi ole tulleet. Paha sanoa, kun ei tunne heitä tarkemmin.

Siis jos ystävyys on aiemmin perustunut lähinnä tiiviille yhdessäololle, niin onhan se luonnollista ettei tuoreella äidillä ole sellaiselle aikaa ja näin ollen tuollaiseen perustuneet ystävyyssuhteet etääntyvät. Ei siihen tarvita mitään keittiöpsykologiaa. 

Tätä pohdin minäkin. Kun ystäväporukalle toistuvasti vastaa, että nyt ei pääse, kun vauva on vasta 2 vko ja väsyttää tms., niin yhteydenpito hiipuu, koska vastaus on aina tyyliin "totta kai olisi kiva nähdä, tuletteko lauantaina kaukana lähiössä olevaan lapsim

Tämä vastaus on niin totta!!! totta kai olisi kiva nähdä, tuletteko lauantaina kaukana lähiössä olevaan lapsimyönteiseen kahvilaan klo 9, kun meidän Pirkko-Petteri nukkuu", niin ystävät oppivat, että aina on huono aika nähdä. 

En tiedä, miten joku liittyy sinun kommenttiisi, koska en ymmärrä logiikkaasi ja sivuston lainaukset ovat niin sekaisin, etten edes tiedä, mihin keskusteluihin viittaat.

Mä en arvosta ystävieni (tai satunnaisten tuttavien) ajatuksia politiikasta, jos heillä ei ole mitään substanssia sitä kommentoida. Jos ihminen ei ole kovin kiinnostunut politiikasta eli hänen tietotaitonsa on täysin jonkun iltiksen tai hesarin politiikkauutisten varassa, niin silloin tämän henkilön poliittinen kommentointi on samaa tasoa kuin hänen juttunsa siitä shoppailureissusta. Eli voin mä sitä kuunnella ja vastakommentoida, mutta ei siitä varsinaisesti mitään hengenravintoa saa, eli se on puhdasta viihdettä. Samalla tavalla ne lapsijututkin on vain viihdettä enkä ymmärrä, miksi politiikasta tai shoppailureissuista puhumista pidetään jotenkin parempana kuin lapsijuttuja, kun se on kaikki yhtälailla vaan sosiaalista viihdettä.

Kadehtivat sun lapsia, perhettä ja alfa-miestäsi joka pystyy lapsia siittämään ja heidät elättämään.